Moi! Sunnuntaina taisin tännekin hehkuttaa meidän ihanaa tulevaa treeniviikkoa, kuinkas kävikään.. Maanantaina oltiin Monnan kouluvalkassa vähän valmistelemassa seuraavan päivän rankkaa valmennusta. Huomion miten vähän olenkaan vaatinut Rasselta ja miten "oikein" ratsastaminen tuolla hevosella onkin niin jestaksen vaikeaa! Loppuun sieltä tuli kivojakin pätkiä, mutta sai jännittämään Anun valmennusta entistä enemmän, kun ihan perusasiatkin oli vaikeita.
 |
| Pappa oli niin kovin suloinen tiistai-aamuna nukkessaan <3 |
Tiistai-aamuna tai siiis yöllä olikin sää huonontunut ja Monna ei pystynytkään ajaa meille pikkuteitä hevosautolla, onneksi sain kyydin mummaltani ja pääsimme matkaan kohti Hämeenkyröä kahdeksan aikaan. Matka sujui hyvin ja odotin entistä enemmän valmennusta, olihan meidän eka reissu papan kanssa! Katsottiin hetken edellistä ryhmää ennen kuin otettiin hepat pois autosta ja varustimme ne tallissa. Menimme odottamaan maneesin ovelle ja päästessämme sisään alettiin kävellä väistellen edellistä ryhmää. Ottaessani ohjat pappa tuntui kivan rennolta ja alkaessani ravata niin edelleen kivalta. Enemmän ravatessamme tunsin askeleen olevan jotenkin outo, mutta ajattelin sen olevan ajatusmaailmaani (niin monesti kysyneeni Mairen aikana onko tämä ep, "ei näytä siltä"). Anu huikkasi kuitenkin, että ontuuko Rasse ja siinä vaiheessa askel alkoi olla sen verran epätasainen, että tajusin sen olevan oikeasti epäpuhdas. Kävelimme hetken ja siinä ei tuntunut ollenkaan pahalta. Kokeilimme uudelleen ravia ja hevonen oli ihan kolmijalkainen...
Mietin, että mitäs nyt tehdään. En tiennyt pitikö minun maksaa tunnista kun tämä loppui näin lyhyeen ja olin ihan ulapalla. Maneesissa oli kolmannelle ratsukolle seuraponina pikkuinen Milo, ja sitä tarjottiin ratsukseni. En kieltäytynyt vaan lyhensin jalustimia varmaan 11 reiällä ja nousin selkään verkkailemaan. Tunti kokonaisuudessaan meni kivasti ja meitä kehuttiin! Milo oli tosiaan n.140cm ja minä melkein 180cm olimme mahtava pari ;) Viihdytimme muita tuntilaisia ja valmentajaa. Rakastuin kuitenin tuohon suht'vaativaan poniin kovasti, sillä se yritti ja löytäessäni "nappulat" meno oli miellyttävää. M oli niin muhkea, ettei jalkani roikkuneet maassa-lähelläkään. Onhan Hiilikin pieni :)
Menimme mm.kolmikaarista, vastalaukkoja, väistöä keskilinjalle ja sieltä sulkutaivutus maisesti uralle takaisin. Olisi nuo tehtävät olleet kivoja Rassen kanssakin.. Vaikka olin todella tyytyväinen ihanaan Miloon niin tuntui jotenkin paljolta maksaa 30e siitä. Sen olisi voinut käyttää Rassen kanssa kehittymiseen.. Lähtiessämme maneesista Rasse oli enemmän vaan kolmijalkainen ja epäilimme kaviopaisetta suuresti.
 |
| Kuulin Milon olevan myynnissä, hyppää 110cm ja osaa paljon! Harmittavasti en tajunnut kysyä edes tämän oikeaa nimeä...:D |
Monna soitti jo matkalla tallille eläinlääkärille, joka pääsi neljän aikaan katsomaan jalkaa. Sieltä ei löytynyt paisetta ja keskiviikolle varattiinkin aika Teivoon. Itse en valittavasti päässyt mukaan ja sen ajan murehdin ja itkin ja kauheimmat kauhuskenaariot soi päässä. Juuri ollaan päästy Rassen kanssa kehittymään ja siitä on tullut minulle äärettömän tärkeä. Mielessä kävi myös kaikki mahdolliset mitä kuljetuksessa Tampereelle voisi tapahtua, entä jos papalla onkin jotain vakavaa, jänne? Se olisi meidän kisakauden loppu, eihän se toki olisi ehtinyt alkaakaan. Entä jos en näkisi Rassea koskaan?
Kävin pitkällä lenkillä Zetan kanssa saadakseni muuta ajateltavaa. Klinikalta tulokset olivat kuitenkin helpotus. Kavion pohjasta oli pitkän ajan etsimisen jälkeen löytynyt mustelma/alkava kaviopaise. Ilmeisesti se oli sen kolauttanut sen verran kovaa autossa jossain välissä. Olin niin valtavan helpottunut, jokainen hevosenomistaja tietää sen tunteen varmasti. Minä en toki omistajana toimi, mutta ainakin ajatustasolla saman verran. Pappa sai hauteen jalkaansa sekä kipulääkkeitä. Näin sen vielä eilen ja itkuhan siinä tuli, kun oli tavallaan varautunut kaikkeen. <3
 |
| Näiden tammojen kanssa puuhasteltiin tänään, tuo Mairen masu on niin söpö!<3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti