Edellisessä postauksessa kerroinkin, että olimme keskiviikkona estevalmennuksessa. Tarkoitushan oli mennä nurmikentällä, joka on noin kilometrin päässä tallilta. Sitä ei kuitenkaan oltu saatu niitettyä sateiden takia. Tai jos olisikin saatu niin tiistain ja keskiviikon välisen yön kaatosateiden jälkeen sillä olisi ollut vaarallista hypätä.
Joten siis menimme maneesissa -jälleen. Meitä oli kolme omassa valmennuksessani ja valmennus eteni hyvin ja kovin mielenkiintoisesti, muutamia pikku vivahteita esitti hevoset että ratsastajat ja saimmekin tulla useasti toistoja. Valmennus ei ollut todellakaan parhaimpia- ratsastin sarja tehtävän jälkeen todella huonosti. Jotain edistystä psyykkisesti että fyysisesti silti on tapahtunut, sillä viimeiselle radalle tsemppasin itseäni eikä pahoja mokia ja ongelmia enää ilmennyt. Kuitenkaan sitä ei jäänyt kovin hyvä fiilis, vaikkakin äitin sanoin- kuka olisi uskonut niiden yksien estekisojen jälkeen, että menen (=uskallan) 80cm, oikeasti teknisesti haastavan radan.
Verkkasimme itsenäisesti ja esteverryttely aloitettiin pieneltä ristikolta, jota nostettiin lopulta metriin. Edessä oli ponnaripuomi lyhyemmällä etäisyydellä, kun viimeksi ja hetki meni ennenkuin sain ideasta kiinni. Kerran jo isommalle pystylle tultiin tosi huonoon paikkaan jo puomille, mutta Rasse pelasti tilanteen tuolloinkin. Seuraavaksi tultiin yksittäistä okseria, me vain kerran, sillä paikka oli ihan nappi ja ei ollut tarvetta toistaa. Verkka siis meni hyvin, mutta sitten alkoikin epävarmuus touhuun, kun tulimme sarjaa. Jo viime valmessa yhden laukan sarja tuotti ongelmia, nyt ne vaan vahvistuivat. En pidä sarjaa pelottavana, vaikeana tms. mutta en osaa ratsastaa sille, ja sitten se on pelottava ja haastava. Esimerkiksi sarjan ollessa mukana pikkuradassa en antanut nostaa sitä ollenkaan.
Ratsastin tai ainakin luulin ratsastavani ihan normaalisti, samalla tavalla miten muillekin esteille. Rasse lähti ihan hirmukaukaa a-osalle ja en päässyt mukaan. Sillä ekall kerralla siihen väliin tuli kolme askelta ja tulimme ihan pohjaan okserille. Tulimme heti perään uudelleen ja jälleen aika kaukaa ja kiikuin kyydissä-nimenomaan kiikuin, sillä meinasimme olla polvillaan. Maailman paras Rasse kuitenkin pelasti meidät ja noui nopeasti ja hyppäsi edessä olevan pystyn puhtaasti. Ajatelkaa jos olisin ollut vähän enemmän kaulalla ja kaaduttu/Rasse ei olisi ehtinyt nousta tarpeeksi ja olisimme jääneet okserin sekaan? Tilanne tuntui ihan superpahalta verrattuna videon materiaaliin. Hevonen sai paljon kehuja tuon jälkeen vaikka olinkin vähän hämillään ja niskaan että kaulaan sattui aika voimakkaasti retkahduksesta. Edelleen taivuttaessani tarpeeksi taaksepäin, kipu on aika sietämätön.
Tulimme jälleen uudelleen, Monnan tsemppaamana ja auttamassa, kevyemmässä istunnassa. Se kerta menikin sitten vihdoin hyvin, mutta varmasti tuo vaikuttaa tuleviinkin kertoihin. Toistojatoistoja... Ja jos totta puhutaan niin enhän ole juurikaan mennyt edes sarjoja ja tuolloin ensimmäistä kertaa kahden laukan välillä. Ehkä paskin fiilis jäi siitä, että olin "epäreilu" hevoselle, kun en päässyt hyppyihin mukaan ja ratsastin huonosti. Henkiin se kuitenkin jäi ja ensi kerralle tsempataan! Ratoihin ja linjaan kuului myös "hauta"(=pysty, jonka alla ruskea matto), jota tulimme muutaman kerran yksittäisenä. Punaiset paskiaiset, kenttähevoset, kyttäsivät ekalla kerralla kovin ja hyppy oli mielenkiintoinen. Toisella kertaa ihan siistimmin jo, mutta kuskit sai tehdä töitä. Linja meni hyvin, ei suurempia ongelmia ja hevonen unohti kokonaan haudan.
Ensimmäiseen rataan kuului kuusi hyppyä, viisi estettä. Sarja meni hyvin, ensimmäisellä kaarevalla en nähnyt paikkaa ja jähmetyin ja Rasse otti viidennen pikkuaskeleen sinne. Tulimme tuon radan toiseen kertaan ja nyt kaarevat meni superhyvin.
Rata vaihtui 12 estettä sisältäväksi, jossa yhdisteltiin kaikkea tekemäämme. Tiesin, että nyt on minulle todella vaikea juttu, sillä rata oli pitkä ja pyörittelimme samoja esteitä joka ilmansuunnasta jne. Sain tulla viimeisenä, mutta heti ykkösen hyppäsin väärästä suunnasta ja kesken radan unohdin seuraavan esteen. Meno oli vähän "räiskimistä" sillä Rasse kävi aika kuumana ja en osaa ratsastaa sellaista Rassea vielä. Pieni maneesi, jossa seinät tulevat sekunnissa vastaan ei ainakaan edesauttanut asiaa.. Toinen rata meni paremmin. Tai itseasiassa aika hyvin, ottaen huomioon miten se olisi voinut mennä esimerkiksi muutama kuukausi sitten. Rasse <3
 |
| Kuvat eri valmennuksista. |
Verkkasimme itsenäisesti ja esteverryttely aloitettiin pieneltä ristikolta, jota nostettiin lopulta metriin. Edessä oli ponnaripuomi lyhyemmällä etäisyydellä, kun viimeksi ja hetki meni ennenkuin sain ideasta kiinni. Kerran jo isommalle pystylle tultiin tosi huonoon paikkaan jo puomille, mutta Rasse pelasti tilanteen tuolloinkin. Seuraavaksi tultiin yksittäistä okseria, me vain kerran, sillä paikka oli ihan nappi ja ei ollut tarvetta toistaa. Verkka siis meni hyvin, mutta sitten alkoikin epävarmuus touhuun, kun tulimme sarjaa. Jo viime valmessa yhden laukan sarja tuotti ongelmia, nyt ne vaan vahvistuivat. En pidä sarjaa pelottavana, vaikeana tms. mutta en osaa ratsastaa sille, ja sitten se on pelottava ja haastava. Esimerkiksi sarjan ollessa mukana pikkuradassa en antanut nostaa sitä ollenkaan.
Ratsastin tai ainakin luulin ratsastavani ihan normaalisti, samalla tavalla miten muillekin esteille. Rasse lähti ihan hirmukaukaa a-osalle ja en päässyt mukaan. Sillä ekall kerralla siihen väliin tuli kolme askelta ja tulimme ihan pohjaan okserille. Tulimme heti perään uudelleen ja jälleen aika kaukaa ja kiikuin kyydissä-nimenomaan kiikuin, sillä meinasimme olla polvillaan. Maailman paras Rasse kuitenkin pelasti meidät ja noui nopeasti ja hyppäsi edessä olevan pystyn puhtaasti. Ajatelkaa jos olisin ollut vähän enemmän kaulalla ja kaaduttu/Rasse ei olisi ehtinyt nousta tarpeeksi ja olisimme jääneet okserin sekaan? Tilanne tuntui ihan superpahalta verrattuna videon materiaaliin. Hevonen sai paljon kehuja tuon jälkeen vaikka olinkin vähän hämillään ja niskaan että kaulaan sattui aika voimakkaasti retkahduksesta. Edelleen taivuttaessani tarpeeksi taaksepäin, kipu on aika sietämätön.
Tulimme jälleen uudelleen, Monnan tsemppaamana ja auttamassa, kevyemmässä istunnassa. Se kerta menikin sitten vihdoin hyvin, mutta varmasti tuo vaikuttaa tuleviinkin kertoihin. Toistojatoistoja... Ja jos totta puhutaan niin enhän ole juurikaan mennyt edes sarjoja ja tuolloin ensimmäistä kertaa kahden laukan välillä. Ehkä paskin fiilis jäi siitä, että olin "epäreilu" hevoselle, kun en päässyt hyppyihin mukaan ja ratsastin huonosti. Henkiin se kuitenkin jäi ja ensi kerralle tsempataan! Ratoihin ja linjaan kuului myös "hauta"(=pysty, jonka alla ruskea matto), jota tulimme muutaman kerran yksittäisenä. Punaiset paskiaiset, kenttähevoset, kyttäsivät ekalla kerralla kovin ja hyppy oli mielenkiintoinen. Toisella kertaa ihan siistimmin jo, mutta kuskit sai tehdä töitä. Linja meni hyvin, ei suurempia ongelmia ja hevonen unohti kokonaan haudan.
Ensimmäiseen rataan kuului kuusi hyppyä, viisi estettä. Sarja meni hyvin, ensimmäisellä kaarevalla en nähnyt paikkaa ja jähmetyin ja Rasse otti viidennen pikkuaskeleen sinne. Tulimme tuon radan toiseen kertaan ja nyt kaarevat meni superhyvin.
Rata vaihtui 12 estettä sisältäväksi, jossa yhdisteltiin kaikkea tekemäämme. Tiesin, että nyt on minulle todella vaikea juttu, sillä rata oli pitkä ja pyörittelimme samoja esteitä joka ilmansuunnasta jne. Sain tulla viimeisenä, mutta heti ykkösen hyppäsin väärästä suunnasta ja kesken radan unohdin seuraavan esteen. Meno oli vähän "räiskimistä" sillä Rasse kävi aika kuumana ja en osaa ratsastaa sellaista Rassea vielä. Pieni maneesi, jossa seinät tulevat sekunnissa vastaan ei ainakaan edesauttanut asiaa.. Toinen rata meni paremmin. Tai itseasiassa aika hyvin, ottaen huomioon miten se olisi voinut mennä esimerkiksi muutama kuukausi sitten. Rasse <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti