Puku kür!

Upea päivä takana ja iltapäivää myöten onnenenkelit oli taas matkassa, kun tallilla sattui ja tapahtui..

 

Kaikista hienointa tässä oli parhaimman valkoisen näkeminen. Pitkästä aikaa ja itkuhan siinä tuli.

 

 

 

Hävettää epäonnistua

Ei laittauduttu, ei kirjoitettu kisakalenteriin, vitsailtiinkin vähän, mietittiin epäonnistumista, mietittiin onnistumista, kaulassakin vielä onnenkoru. Ei mennyt siltikään hyvin.

 

Hyppykuvat c)Heidi, sileältä c)Essi, kiitos :)

Harmittaaharmittaa... Odotukset kaikesta "pidetään nämä vaan treenimielessä" olivat silti korkealla, sillä Rasse oli niin upea edellispäivänä. Aloittaessamme rakentamaan rataa päätettiin poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta ja pitää kisat ulkona. Olin innoissani ulkokentästä ja olin yksi "ehdottajistakin", mutta maneesissa ollaan treenattu niin se olisi kuitenkin sopinut nyt paremmin meille ehkä.

 

Rasse on ollut nyt kovin menossa ja mietinkin miten se mua kuskaa ulkokentällä. Käsistä se ei ole lähtenyt ikinä edes vaativan maastokokeessa Monnan kanssa, mutta railakkaasti se tuolla veteli tänäänkin :D.

 

Mentiin klo 12 tallille Essin kanssa ja puolelta alkoi radanrakennus. Opettelin siinä samalla rataa ja kävelin sen kerran ennen puomiluokan alkua. Kuvasin ensimmäisen verkkaryhmän ratsukot kunnes menin hakemaan ja laittamaan omaa kuntoon. Vaikka tiesin, että aikataulu on myöhässä ja aikaa oli paljon, stressasin ajasta ja kyselin jatkuvasti kellonaikaa. Kauaahan Rassen laittamiseen ei mennyt, kun harjaus on nopea ja ei tarvinnut edes laittautua. Ja vähän nolotti mennä ihan siviilivarustuksella, kun osa oli ihan pynttäytynyt.. Virallisia kilpailuasuja ja valkoisia huopia ei onneksi näkynyt sentään! Menin pikkukentälle kävelemään ja vähän ravailemaan kunnes Monnan kehotuksesta menin laukkailemaan maneesiin. Rasse tosiaan ei ollut ihan niin säpäkkä ja en ollut itsekään ihan täysillä mukana jostain syystä.

 

 

Saimme kutsun siirtyä verkkaamaan ulos ja aloinkin heti laukkailla. Ja järjestettiin kovin lennokasta viihdettä katsojille! Vaihdoimme suuntaa saman tien ja tulimme sinistä ristikkoa. Rasse kävi niin kuumana etten tajunnut miten pidättää ja jäinkin ratsastamaan vähän käsijarru päällä ja lähestymiset ei vaan sujuneet. Este nostettiin pystyksi, ja 80cm ei tuntunut ollenkaan isolta. Löydettiin jo vähän tatsia lähestymiseen ja saatiin pari ok paikkaa. Vaihdettiin suuntaa ja tulimme okseria. Edelleen pidätin ja vaikka laskin rytmiä ääneenkin niin en saanut paikkaa osumaan. Rasse ratkaisi sen hyppäämällä kaukaa ja jäin jälkeen tai sitten sain sen tyhmän pidätteen läpi ja tulimme pohjaan. Ja perjantain hyvästä istunnasta ei ollut tietoakaan ja sain useamman kerran kommenttia ns. huonosta ylävartalosta.

 

Lähdimme jälkimmäisenä meistä kahdesta tällä korkeudella, joten sain vähän aikaa nollata tilannetta ja kerrata radan. Mulla oli radankävelyssä hyvät visiot uusintateistä, mutta Rassen ollessa näin kuuma, en halunnut ottaa riskiä kääntää niin tiukasti. Oman vuoron tullessa tervehdin ja otin spurtin laukassa ja jäin sitten pitämään ja odottamaan tulevaa estettä. Rasse ei tuntunut enää niin "pommilta" ja huokaisin vähän. Ykkönen hyvin, kakkoselle käsijarru päällä ja Rasse lähti kaukaa ja jäin jälkeen. Linja ihan hyvin, vitoselle pohjaan. Viimeinen linjalla eka pohjaan ja perusradan viimeinen alas, koska tulin vaan käsijarru päällä.

 

 

 

Meitä oli ysikympissäkin vain kaksi ja toinen ratsukko verkkasi vähän sileällä ja ristikosta lähtien. Me tultiin mukaan, kun pysty oli 90cm ja edelleenkin jäin yhdestä hypystä jälkeen, mutta toinen meni kivasti! Siirryttiin jälleen okserille ja sinne saatiin pari onnistunutta. Olin jälleen jälkimmäisenä ja Monna antoi vielä vinkiksi, että jos en tiedä otanko vielä pidätteen vai en, niin en ota ja lasken vain käden alas. Rasse hoitaa. Kaiken kaikkiaan tämä toinen rata tuntui paremmalta, vaikka pari otettiinkin alas. Ja ne oli vielä suht'hyvistä paikoista ettei siinä omasta isosta virheestä ollut kiinni. Sain jatkaa vielä uusintaan, kiitos ihanalle tuomarille :). Vasta uusinnassa sain jotain tolkkua tähän touhuun, vaikka olo alkoi olla huonompi. Ravasin puoli kierrosta ja jouduin pyytää juotavaa. Pysähtyessäni alkoi tuntua vielä huonommalta, tulin alas ja Monna otti hevosen. Istuin lähes vartin, en kyennyt nousemaan ilman, että olisin rojahtanut takaisin maahan, pyörrytti niin paljon. Epäilen kaiken johtuvan jälleen hemoglobiinista ja menenkin heti huomenna terveydenhoitajalle. Toki minulle epäonnistuminen on aina kova paikka ja kun tämän viikon jälkeen tulee koorkea pudotus omista odotuksista niin sekin saattaa olla syynä. Huomenna toivottavasti ollaan varmempia.

 

Harmittaa myös paljon se, että jäin varomaan ja aina ottamaan sen varmistuspidätteen ja rikkomaan entisestään tahtia. Rasse oli niin kovin menossa ja innoissaan ja estän sen omilla mokillani.

 

<3

 

19v uskomattomassa tikissä!

Tänään se taas todistettiin, että Rasse 19v on huippukunnossa. Eihän se ole mennyt kuin välillä 2002-2012 vaativaa ja edelleenkin kestää pikkuluokkia mennä kanssani ;) Se nimittäin meni tänään niin hyvin treeneissä, että varmasti vielä huomennakin hymyilyttää.

 

 

Me ollaan nyt otettu asiaksi saada hevonen pohkeen eteen, sillä suurella todennäköisyydellä mitä ollaan kompuroitu, on johtunut siitä, että olen antanut Rassen kulkea pitkänä, hämäävästi etupainoisena ja selvästi pohkeen takana. Vain matkustellut, vaikka olen luullut ratsastavani. Nyt emme ole edes kompuroineet, kun olemme menneet kolme päivää Monnan valvottavana. Kävelen pitkään, nyt klipattuna loimi päällä, ennen ravia pyöritellen hetken ympyröillä tai aloittamalla käyntityöskentelyssä siksak-väistöillä. Ravissa keskilinjan jälkeen väistöä uralle molemmissa suunnissa ja lisäten myöhemmin pääty-ympyrät, joissa vaaditaan jo takaosaa ja asettumista. Laukatessa jään heti penkkiin, jotta voin työskennellä "aktiivisemmin", lähempänä hevosta. Ratsastan rohkeasti eteen, josta jään vähitellen tasapainottamaan pidätteillä. En saa päästää laukkaa missään vaiheessa pitkäksi vaan laukka jää aktiiviseksi, mutta ns. napakaksi. Tämä on hyvin hankalaa pukea sanoiksi, mutta se tempo, mitä pitää siinä tasapainoisessakin laukassa olla on se mitä ajattelin ennen keskilaukaksi.

 

Rasse on ollut hyvinkin kuumana ja jestas miten se lähtee pelkästä pohkeestakin.. Ja yläpomput, kaikenlaiset kevätjuhlaliikkeet ja laukanvaihdot joka jalka ilmassa jne. on nähty. Vielä kuskin käden ollessa jumissa ja kipeä klippaamisesta niin meillä on ollut kovinkin viihdyttävää (tai ainakin katsojilla :P). Laukan jälkeen joudun ottaa hevosen heti tasapainoon ja voltille, jossa pyörimme hetken. Ja itkukurkussa ekana päivänä tätä tehtiinkin, kun käteen sattui älyttömästi ja jouduin lepuuttaa välillä ja koko pakka pääsi leviämään. Tajusin miten vähän oikeasti olen vaatinut. Eilen tehtävä tuntui jo paaljon helpommalta ja tänään väistöissä Rasse oli tosi notkea, ja Monna kehui heti että sehän ravaa nyt hyvin heti.

Kuvaajaa en tälle päivälle saanut, kun klippaamisoperaatio venyi kolmipäiväiseksi ja se raastoi kaikkien hermoja..

Tänään verkka oli vähän erilainen viime päiviin verrattuna, kun otin mukaan puomeja. Väistöt ja laukkaverkka oli kuitenkin samanlainen. Monnan nostaessa muita puomeista esteiksi tulin yksittäistä ristikkoa, joka oli ihan samalla kohdalla kuin ensimmäisen kerran papalla hypätessäni. Samalla lailla se vei minua esteen jälkeen, mutta yhteistyö ja hyppy muuten on varmaan edes jonkin verran paremmalla mallilla. Me vaan pomputeltiin ennen estettä aikalailla ja Monna käskikin pitää käden vaan hiljaa alhaalla, joka tuntui teoriassa aika oudolta. Pitää tikittävää aikapommia matalalla kädellä ottamatta periaatteessa yhtäkään pidätettä..? Mutta se toimi ja pystyttiin lähestyä jopa lähes tasapainossa. Ristikko muutettiin pystyksi ja tullessamme pohjaan, pidin itseni pystyssä ja pidin paketin koossa ja Rasse nousi hyvin edes kolauttamatta puomiin. Jossain vaiheessa jatkoimme tästä toiselle "lävistäjälle" (este oli vähän erilaisessa asteessa eikä ihan lävistäjän mukaan) punaiselle okserille. Tulimme tätä tehtävää muutamaan kertaan ja  Tulimme sitten heti tämän jälkeen radan 80-90cm korkeudella.

Hih, onneksí omat jälkeen jäämiset hypyssä on vähentyneet :D

Yksinkertaisesti ei radalla ollut mitään ongelmia. Yksi puomi otettiin mukaan, kun en sujunut kaarella. Se muutenkin on ollut työstämisen kohteena aina, joten kisoissa pitää muistaa! Ja se mikä teki tästä treenistä parhaimman ikinä oli se miten Rasse toimi ja erityisesti hyppäsi. Se ei ole ikinä hypännyt niin mahtavasti kanssani ja Monna kehui sen myös olevan uskomattomassa tikissä mitä pitkään aikaan. Se hypyn voima ja tekniikka yllätti positiivisesti kaikki ja maneesi alkoi jäädä pieneksi. Tallimme kisoissa sunnuntaina menemme ehdottomasti siis 80cm lisäksi 90cm. Jos olisi vähän enemmän treeniä takana tai ulkokisat niin 100cm "ei olisi mitään tässä vireessä". Toivotaan siis menestystä sunnuntaina :)

Ja lehmä on poissa!

Operaatio klippaus lehmäksi

Jep, me saatiin vuosisadan vitsi eilen. Meidän tuuri, kun yleensä ottaen ei ole onnea hipovaa niin klippaus vasta olikin operaatio. Mun piti aloittaa jo maanantaina, mutta silloin tallin klipperipaketissa ei ollut öljyä enää eikä mulla hevosen kiinnipitäjää. Rassea ei siis voi sitoa ja tallin klipperi oli verkkovirralla käyvä ettei voinut karsinassakaan.

 

Noo, odottelimme seuraavaan päivään ja kaikki tarvittava oli saatavilla. Sitten en saanut klipperiä toimimaan. Kyselin apua usealta ihmiseltä ja loppujenlopuksi saatuamme paikalle miehen selvisi, että uudehkossa klipperissä on joku sisäinen vika.. Vuokrasin sitten keskiviikolle tuttuni klipperiä ja pääsimme jopa jo klippaamaan asti. Muttaa ei sentään ongelmitta, sillä tulos oli sotkuista ja lopulta klipperi ei leikannut enää mitään. Otin omistajaan yhteyttä ja hän kertoi edellisenkin kerran omalla hevosellaan olleen vaivalloista ja terät pitäisi lähettää teroitettaviksi. Ja Rasse siis sai uuden kuosin ja lehmä-nimen.

 

Päivitin tästä sattuneesta Facebookiini ja voi, että meillä oli hyvä keskustelu siellä :D "Harmillisesti" tallimme kisat ovat vasta sunnuntaina ja tänään kokeilemme kolmannella klipperillä saada lehmäkuosin pois ja siistittyä vielä toisen puolen. Illalla meillä on vielä estevalmennus ja hyppään yksin, tehotreeni tulossa, jäiks..

 

Tässä näkyy hyvin tylsien terien jälki, mutta olen silti ihan tyytyväinen malliin ja varmasti näyttää ihan hyvältä kun saa siistittyä rajat.

 

Muiden kuvailua

Olen nyt muutaman kuukauden sisällä ollut myös kameran toisella puolella. Kuvattavina on ollut shettiksestä kimoon puoliveriseen ja omiin hevosiin.

 

 

 

 

 Mikä kuva oli teidän lempparinne?

Oletteko te päässeet kuvailemaan muita?

Peltoilua upean mustan selässä!

 

 

Sain tutustua heti syysloman alussa upeaan mustaan tammaan, Luluun. Kaverini käy tätä liikuttelemassa ja suuntasimmekin lauantaina Lulun tallille. Laitoimme tamman yhdessä kuntoon. Essi meni ensin selkään ja kuvasin heitä ja kuvia kertyikin ihan mukava määrä jälleen..

Saatte kuvapainotteisen postauksen, sillä en mennyt varmaan 20min enempää ja emme ihmeellisiä tehneet. Lulu oli niin hieno, kun ajattelinkin. Kentällä olisi saanut vielä enemmän irti tästä hienosta hevosesta, mutta kyllä pellollakin tuntumaa tähän sai.