tiistai 15. joulukuuta 2015

Menneen kauden(&vuoden) kirous

Monilla tästä postauksesta tulee hyvin pitkä, onhan mahdollisia kisoja kymmeniä kauden aikana. Olihan meilläki, hyvät suunnitelmat ja kaikki. Mutta takana on yhdet kenttäkisat, kolmet 1-tason ja yksi 2-tason rataestekisa ja ei yhtäkään 1-tason koulustarttia. +Tämän "talven aikana" olleet Siirilän kisat, eli yksi este lisää laskuihin. Yhtälö on hurja 5+1=6.

C)Tuulia N.
Kisakausi Rassen kanssa alkoi 24.6. Missattiin hallikausi opetellessa, kevät ja alkukesä saikkuillessa. Tuolloin 24. päivä päästiin matkaan oman seuramme 1-tason esteille, joissa mentiin 70cm&80cm. Muistan miten kamalasti jännitin ja 80cm tuntui kamalan isolta! Ennen näitä kisoja olin siis mennyt max.60cm. Jostain syystä näistä kisoista en postausta ainakaan löydä, ja aloin jo epäillä mentiinkö noihinkaan kisoihin, mutta ratavideot kyllä löytyy.. (70cm ja 80cm). Tuolloin ekasta luokasta tuli tuplanolla ja isommasta uusinnassa ensimmäinen alas, harmitti, mutta olin supertyytyväinen.

Tuosta menikin vain pari viikkoa ja ilmoittauduttiin 2-tason kilpailuihin samaan paikkaan. Toisen kvaalin 90cm sain saman päivän 80cm luokasta, josta saatiin hieno ihanneaikarata ja päästiin palkintojenjakoon! Olin niin onnellinen ja tuo tilanne jäi kyllä mieleen. Ensimmäinen aluestartti, toinen 80cm ja ensimmäinen kunniakierros <3


Kvaalit saatiin harrasteeseen ja valmistauduimme jo Purolan kenttiksiin ja "leiri"viikkoon. Pelkäsimme sateista kesää ja toivoimme ettei se pilaisi meidän suunnitelmia. Lähtiessämme kuuden tunnin matkalle kisojen järjestäminen oli epävarmaa. Puolessa välissä saimme soiton ja kuulimme kisojen peruuntuneen. Emme kuitenkaan kääntyneet takaisin, vaikka maastaritreenitkin oli hyvin epävarmoja ainakaan nurmella. Päästyämme Purolaan hepat sai levätä karsinoissa ja me  asetuimme ennen ratsastusta. Rasse kävi hieman pörheänä ja en pystynyt käsittelemään sitä yksin käytävällä, selästä päin sen hallitseminen oli sentään vähän helpompaa. Seuraavana iltana olisi ollut rataharjoitukset joihin ilmoittauduin. Mutta mennessäni talliin päivällä Rassen silmä oli muurautunut lähes umpeen ja hoidin sitä ja pidin seuraa koko loppupäivän. Siinä meni nekin kisat. Illalla se alkoi helpottaa onneksi ja uskalsimme osallistua maastaritreeneihin seuraavana päivänä. Postaukset tuolta reissulta:( osa 1 ja osa 2 )



Katse suunnattiin Itä-Suomen reissun jälkeen Keravan kenttiksiin 2.8. Sinne päästiin pitkän matkan jälkeen edellisenä iltana. Rasse majoittui ratsastuskoulun talliin ja oli kovin levollinen. Käytiin yön puolella vielä kävelyllä, ettei pitkä ajomatka jumiuta ja kisat menee sen takia penkin alle. Nukuin tuona yönä pari tuntia, ei ihan nukuttanut, kun jännitti niin paljon.. Heräsin viideltä ja menin pukemisen jälkeen talliin ruokkimaan ja sen jälkeen kävelyttämään. Ajattelin aamun olevan vähän liiankin pitkä, mutta aika kului siivillä ja sainkin taas mennä talliin ruuvailemaan hokkeja ja letittämään. Kaikki osakokeet oli saman päivän aikana ja tahti oli aika tiukka. Koulukoe meni ihan ok, saatiinkohan 61,3% ja rataesteet älyttömän hyvin tuplanollalla. Ei tällä hetkellä oltu lähellä kärkeä niillä kouluprossilla, mutta tiesin maaston olevan meidän vahvuus ja monille ehkä heikkous. Maastoverkassa fiilis oli niin jännittävä, mutta olin super innoissani ja muistan vieläkin sen, kun minua edeltävä ratsukko kiisi verkan ohi ja sain mennä lähtöportin luo.




Alku meni niin hienosti ja mä vain nautin kyydistä. Tullessani yleisöalueelle kuulin Sampan ja Monnan huudot ja annoin Rassen sujua taas enemmän. Hauta meni hyvin, myöskin linjat. Ja se kamala alamäki, jota en kyllä tuossa vaiheessa jännittänyt yhtään. Lähestyimme vettä ja otin vähän kiinni. Vedessä laukka eteni hyvin, mutta matka tyssäsi sitten vedestä pois tukille. Ei kielletty, mutta Rasse vähän kompuroi esteeseen ja pyörähdettiin toiselle puolelle. Ja seuraavan kisan kisasin vasta 18.10, ja tuossa tilanteessa mennyt polveni ei ole vieläkään kunnossa. Isompia vammoja ei luojan kiitos jäänyt kummallekaan, vaikka henkisiä arpia jäi.

Menetettiin siis Kangasalan kenttäkisat, muutamat rataesteet, koulukisat. Yksissä koulukisoissa oltiin 10min lähellä starttia, mutta mentiin kaatumaan sielläkin. Ja tässä vaiheessa kaikki sanoi mulle jo vihjaten, ettei tuolla hevosella ratsastaminen, saati hyppääminen ole turvallista. Ainakin koulukisojen kompurointi johtui mun ratsastuksesta, sillä kun otettiin uusi verkkatyyli käyttöön niin ei olla sen jälkeen kompuroitu ainuttakaan kertaa.

Tästä päästäänkin 18.10 oman tallimme estekisoihin, missä menin 80cm ja 90cm. Tulokset eivät olleet toivottuja ja en osannut ratsastaa. Postaus (klik). Ja meni taas pari kuukautta ja seuraavat kisat oli tässä kuussa, 1-tason este, jossa ei mennyt yhtään pahemmin. 80cm uusinnan vipa alas ja 90cm uusinnasta kaksi alas. Ensimmäiset "kunnolliset" hallikisamme, toinen 90cm, urani parhaimmat radat, vaikka puomeja tulikin. Menetettiin molemmissa luokissa neljännet sijat puomeilla, mutta Rasse <3


c)Tuulia N.


Ja tässä hevosten vammat tänä vuonna listattuna:
  • 2 kaviopaisetta
  • 4 impparia
  • hankkari
  • Rassen kainalo auki
  • Rassen polvi
  • Rassen silmä
  • Zindin takaset
  • 2 penisilliinikuuria
  • Rasse saikulla 3kk (n.huhti-kesä)
  • Zindi saikulla yli puolivuotta
  • pari irtokenkää (kävelytys)
  • Kymmeniä tunteja kävelytystä

Ja ratsastajilla selkää, polvea, jalkaterää, nilkkaa, raudanpuutosanemiaa, kymmeniä kuumeiluja ja paljon muuta. Tähän loppuun sopii aika hyvin Carrie-biisin kohta "Kelle täälä pitää maksaa ettei kaikki olis niin paskaa?" Toivottavasti parempaa 2016 vuotta odotellessa.

ps. oli tämä vuosi kaiken epäonnen keskellä silti yksi hienoimmista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti