Tällä kertaa hevosten luonteen suhteen. Blogia ja meitä kauemmin seurailleet ovat varmasti muodostaneet oman käsityksen hevosista. Ne ovat varmasti aika todellisia mielikuvia, kun aika tarkasti olen täällä niitä kuvaillutkin. Nyt annetaan kuvien puhua..
"Hei haloo meitä kuvataan, vähä noloo.."
"Vähän vajaa, mutta toljotampa silti"
"Nyt mä loukkaannuin kun nauratte aina vaan mulle."
"Vanha hevonen tarvitsee unta(vain toisella silmällä). Ja ruokaa."
"Seuraan sua toisella silmällä ja sisäpihan tapahtumia toisella."
Blogissa on käynyt nyt uusia katselijoita paljon ja ajattelin, että nyt voisi olla hyvä idea kehittää kyselytuokio. Jos siis teillä "vanhoilla" on jäänyt jokin askarruttamaan tai teitä kiinnostaa mikä vain tai te uudet haluatte heti alkuun tietää helposti meistä enemmän niin laittakaa ihmeessä kysymyksiä :)
Ne valmennuspostaukset jäivät sitten nollaan, sillä olen ollut nyt kolmatta päivää todella huonossa kunnossa. Tallillakaan siis en ole käynyt maanantain jälkeen, jolloin tapahtui taas pieni äksidentti. Rasse onnistui osumaan mun leukaan päällään ja leuka että huuli alkoi turvota, en pystynyt puhua ollenkaan pariin tuntiin saati syödä 18h. Epäilen sen romahduttaneeni muutenkin heikon kroppani, joten tässä nyt lepäillään sitten..
Tällä kertaa hevosten luonteen suhteen. Blogia ja meitä kauemmin seurailleet ovat varmasti muodostaneet oman käsityksen hevosista. Ne ovat varmasti aika todellisia mielikuvia, kun aika tarkasti olen täällä niitä kuvaillutkin. Nyt annetaan kuvien puhua..
"Hammashymy!"
Osaan myön antaa tassua ja nauraa silmät kiinni!
"Tää lavapose on rutiinihommaa"
"Autonainenkin oon.."
"Hyi yäk, kato tuol on Renault!"
"Mulkoilen tolle tarhasta kattovalle naaurille vaan äkkii takas.."
Eilinen päivä oli ehdottomasti parhain piitkään aikaan. Ja nyt tämän postauksen kirjoittaminen voittaa heittämällä läksyjen teon, vaikka nekin pitäisi tehdä ennen tallia. En vaan voi odottaa enää sekuntiakaan, että saan julkaista useampia kuvia, osaa olen laitellut jo instagram-tileilleni (@mirammms, @mirammms_rider) sekä facebookiin ja kaikkialta on sadellut kehuja. Kaikista suurin kiitos kuuluu siis kuvaajallemme, Josefiinalle. <3
Jaan näitä kuvia nyt eri postauksiin, kannattaa siis käydä katselemassa uudelleenkin ;). Ennen kuin siirryn hehkuttamaan kouluvalmennustamme niin palaudutaan hetkeksi kuvauksiin. Ehdin putsata suitset ennen Jossun tuloa ja harjasin Zindin nopeasti, mutta tehokkaasti, että ehdimme kuvata tarpeeksi. Menimme ensin kentälle ja alkuun Zindi oli hyvinkin rauhallinen, mutta tiesi kyllä tasan tarkkaan mitä tapahtuu. Se keimaili kameran edessä kuin missit ja jos meni hermo niin ilmeet olivat hyvin viihdyttäviä. Loppua kohden se alkoi steppailla jo ja siirtyessämme kentältä pois kivempaan paikkaan prinsessakin innostui lisää. Tausta oli hirmu hieno ja saatiinkin tosi ihania kuvia!
Rasse haettiin seuraavana ja klipatussa hevosessa ei kovin ollut harjaamista niin siirryimme nopeasti ulos. Olimme menossa samaan paikkaan mihin Zindinkin kanssa, mutta juuri silloin saapui hevosrekka hakemaan kotiin Rassen parit tallikaverit. Se raukka vain innostui lisää, kun karsinassa se oli oudon levoton ja keksin syyn aika nopeasti. Kamat putsattiin, viikonloppu ja molemmat oli sisällä ja kun vielä rekka ajoi pihaan niin retkelle lähtö oli papan mielestä taattu.. Se ei montaa sekuntia seissyt sitten paikallaan, mutta tilanne oli ihanteellinen, kun korvat pysyi kyllä hörössä!
Rekan lähdettyä menimme vähän kauemmas ja otettiin hetki siinä kuvia kunnes aikaraja tuli vastaan :)
Olimme alkuviikosta sopineet Monnan kanssa kouluvalmennuksen ja saimme sumplittua sen hyvin kuvauksien jälkeen. Rassehan näin oli verkannut jo yli 30min huhtomalla ulkona ja kävelemällä kuvauspaikasta toiseen ja suitsetkin oli jo päällä. Tähän lisättynä pitkät alkukäynnit ja rauhassa tehty, mutta systemaattinen alkuverryttely ja sen jälkeen itse valmennus niin hevosen ajateltiin olevan ainakin normaalia parempi. Ja sitä se todella oli. Teimme samalla kaavalla mitä Piken valmennuksessa eli ensin kolmikaarista, väistöjä ja vastalaukkaa. Tähän lisäsimme vielä keskiravit.
Aloitimme siis kolmikaarisella ja siinä yksinkertaisesti pitää ajatella. Mielessään kokoajan hahmottaa ja "jutella itselleen": Asetus, taivuta, suorista, uusi asetus jne. Pitää yllä tahtia, joka ei saa mennä liian kiireiseksi, auttaa tarpeeksi pohkeella, että takajalkojen poljento säilyy. Kannusta käytetään tarvittaessa, ranteet pystyssä, sormet ja kädet kuin puristelisi pesusientä. Ratsastaa hyvin.
Kolmikaariselta jatkettiin hengähdystaukoni jälkeen väistöille keskihalkaisijalta uralle. Mulla oli säädöt vähän hakusessa ja "helpon" sujuessa Monna halusi minun vaikuttavan enemmän(mutta toisaalta oikeilla avulla lopulta vähemmän) ja siinä vaiheessa haastettiin jo kordinaatiokykyäni. Piti muistaa katse, molempien pohkeiden paikat, asetus, kädet, mutta rentous. Näin saatiin hommaa vielä enemmän hienosäädöksi ja "kouluratsastusmaisemmaksi". Oikealle väistöissä jouduin tehdä vielä enemmän, kun se on haastavampi suunta kummallekin. Saatiin kuitenkin nekin sujumaan lopuksi.
Väistötehtävässä teimme toiselle pitkälle sivulle aina keskiravin. Ensimmäiset kerrat liike ei lähtenyt kovin hyvin ja tuli tahtirikkoja. Monna antoi vinkin mitä on itse käyttänyt Rassella;( yllättäen ääniapu, niitä pitäisi vain käyttää enemmän) ja jestas miten uskomaton pätkä saatiin kerran. Mä hihkaisin sieltä selästä heti, kun liike lähti "pikkasen on mahtavan tuntunen selkään" ja samaa Monna sanoi maasta. Jos tuollaisen vain saisi joskus kisoissa! Jatkettiin laukalla aluksi ympyrä- suurehko voltti- ja myöhemmin lisättiin loiva kiemura vastalaukassa. Nostaessani pitkällä sivulla laukan leuka loksahti auki meiltä kummaltakin. Alkuun kylläkin Monna komensi mua pyytämänä Rassea liikkumaan eteen eikä pelkästään niin ylöspäin. Mutta se vasta tuntuikin makeelta, kun saatiin vähän enemmän tasapainoa. Se laukka nimittäin tuntui niiin hienolta. Tunsin sen lennokkuuden ja Monna sanoi maasta takajalkojen polkevan todella hyvin, siltä se tuntuikin. Siinä laukassa kaikki tuntui helpolta, vaikka hetken piti sopeutua tuohon laukkaan, sellaisessa kyydissä en nimittäin ole koskaan ollut.
Vastalaukat sujui varsinkin lopussa hyvin, kerran alkuun tuli vaihto, mutta askeleen päästä taas takaisin. Ainahan voi parantaa, mutta tätä parempaa meiltä ei ehkä tulla näkemään sileällä. Toki ilman gramaaneja, mutta siihen en tule itse koskaan olemaan tarpeeksi hyvä. Mutta tästä fiiliksestä nautitaan vielä loppuviikostakin ja muistellaan hyvällä pitkänkin ajan kuluttua!
Tämä tuleva viikko on aika valmennuspainotteinen, sillä ti meillä on puomi-kavalettivalmennus, ke este ja to koulu. Toivon, että teen näistä postauksia ja saisin materiaalia! :)
Hevoset ovat pikkuvekkejä lukuun ottamatta olleet kaikin puolin terveitä, itselläni taas kerran on kunto huonompaan suuntaan ja toivon todella, että saisin lääkäriajan ja syy saataisiin kahden vuoden taistelun jälkeen selvitettyä. Pakkaset paukkuivat koko viime&edellis? viikon, mutta tasan viikko sitten oltiin Pirkko Herdin kouluvalmennuksessa. Siitä alkaa olla sen verran aikaa etten ala puimaan tässä kovinkaan sitä, mutta Rasse oli kiva ja sain vinkkejä omaan tekemiseen. Meille helpot väistöt oli ekoilla kerroilla ongelma, syy löytyi siitä että tein liikaa. Rasse oli niin herkkä ja kuuliainen, että väistöt alkoi sujumaan todella hyvin, kun vain muutin ranteen asentoa. Vasta-laukka tehtävässä kerran otin enemmän kiinni ja pappa sai hepulit, mutta pienen sekoamisen jälkeen jatkettiin jälleen balanssissa. Rasse sai jälleen kehuja kunnostaan :)
Tämä viikko mentiin vaihtelevasti, maasto, ilman satulaa, sileällä, kavalettivalmen jne. oman jaksamiseni ja pakkasten mukaan. Eilen illalla mittari näytti -9c ja hypättiin ekan kerran kuukauteen. Rasse oli vähän jäykkä ja alkuverkka mentiin laajoilla kaarevilla urilla ja kevyessä istunnassa laukalla. Joka ei muuten ollut helppoa tällin saaneen pohkeen kanssa.. :P Rakensin aiemmin Monnan ohjeiden mukaan molemmille pääty-ympyröille kavaletti-innarit ja suunnanvaihto pystyn. Alku oli aika kamalaa sähläystä, kun itselläni oli taas taukoa kertynyt ja estesilmä kadonnut. Viimeinen "rata" meni kuitenkin ihan huippuhyvin, ja tosiaan esteet oli maksimissaan 50-60cm, kun tarkoituksena oli vain jumppailla.
Tänään olimme talliporukan kanssa Tampereella ja hauska päivä oli! Ja ainiin, sain uuden ulkoasun muutama päivä sitten. Tykkään tästä ihan älyttömästi, kiitos Annika Rajanti!
Moi! Hirmupakkaset "yllättivät" Pohjanmaankin (nyt mittari näyttää -28c..) ja hevoset saavat nyt kävellä senkin takia. Rasse tosiaan oli epäpuhdas pari päivää, mutta nyt puhdas. Zindillä on vähän virtaa ja mm. eilen pomppi omaa varjoaan pakoon ja Rassen vieressä saa melki hölkätä, kun pappa on pikakiitäjä kävellessään.
Uuden vuoden päivinä halusin kokeilla Youtuben omaa videotyökalua ja en kyllä toista kertaa sillä tee, mutta ajattelin silti julkaista videon :)
Vielä perjantain ja eilisen minulla oli omien lisäksi jo edellisessä postauksessa tutuksi tulleet Iiska ja Alma. Perjantaina aamupäivällä lähdin aika nopealla aikataululla kotoa, kun kuulin(muistin) mahdollisesta maastoseurasta ja päätin lähteä heidän kanssaan viestittelyn jälkeen. Ei olla nyt taas hetkeen maastoiltu selkäni takia, mutta voi että se teki taas papalle niin hyvää- fyysisesti kuin henkisestikin. Mentiin uusi lenkki, jonka olen kerran mennyt aikoja sitten Lyylillä. Alku sisälsi tieltä päästyämme kokoajan suht'jyrkkää nousua ja juuria yms. ja hevoset saivat jumppailla ja myöskin aivojumppaa, kun ei menty vain suoraa tietä tai maneesia ympäri. Jatkettiin vielä pidemmälle lenkille ja vastaan tuli hyväntuulisia ihmisiä, jotka tervehtivät iloisesti ja toivottivat uudet vuodet. Lenkki kokonaisuudessaan kesti yli tunnin eikä pieni pakkanen ja kamala viima keskellä metsää kovin häirinneet ja pilanneet lenkkiä :)
Maastoilun jälkeen jouduin lämmittelemään hetken ja syömään välipalan. Keravalla rikki mennyt polvi on nyt vaivannut taas ja oli hirmu kipeä tallilla maaston jälkeen. En tiedä johtuiko se kylmyydestä vai uusista satuloista ja Freejumpeista vai mistä. Toisaalta jälkimmäiset tuntuu vähän kaukaa haetulta, kun niiden juuri pitäisi vaikuttaa lähes toisinpäin laadukkuudellaan. Hain Alman seuraavaksi ja laittelin sen rauhassa kuntoon.
Ja tätä heppainstaa päivitän paljon aktiivisemmin kuin blogia, jos jotain kiinnostaa!
Alma oli ihana, rauhallinen itsensä hoitaessa, se on kyllä kaikin puolin niiin selväpäinen ja järkevä ja näiden lisäksi todella kaunis hevonen, sellaisen ottaisi vaikka itselle (tasapainottamaan siis näitä punaisia) ;) Mentiin maneesiin ja tehtiin kaikki niin kuin edellisinäkin päivinä. Alkukäynnit ja jälleen aloitetaan pidemmällä ohjalla käynnissä ja vähitellen ravia/tehtäviä käynnissä lyhyemmällä ohjalla. Otin tänään vähän nopeammin mukaan väistöjä ja taivutteluita mukaan ja väistöt sujui jo paljon helpommin! Ravissa se oli kovin menossa ja painoi kädelle taas enemmän, tämän tyyppiset hevoset ovat minulle uudenlaisia ja en saanut ihan niin paljon "irti" hevosesta, kun olisin halunnut. Se meni pitkällä kaulalla ja vähän "hölkötteli" enkä osannut ratsastaa sitä moodiin. Lopetinkin aika ajoissa, kun se oli kuitenkin tehnyt jo kaksi päivää hyvin eikä tämäkään kerta huonosti mennyt, ja ne väistöt oli hyviä!
Mentiin siis reipas puoli tuntia pitkien käyntien lisäksi. Seuraavaksi Iiska pääsi vähän liikkeelle yhdessä Zindin kanssa, jota äiti kävelytti. Iiska oli paljon paremman tuntuinen ja rennompi mitä viime kerralla ja ravissakin ei ollut ihan wc-ankkamuodossa, mutta jännittynyt kylläkin. Sitä oli kuitenkin paljon helpompaa ratsastaa rennommaksi ja pohkeesta eteen, kun se ei ollut niin tyhjä edestä. Välillä se leikki vähän ninjaa, mutta se tekee ne loikkansa jotenkin niin pehmeästi etten tuntenut menettäväni tasapainoani hetkeksikään. Ja tästä, kun sain vähän potkaista, että haloo nyt niin hevonen toimi vielä paremmin. Laukassa se vähän kuumi ja steppasi ennen ja jäi taas tyhjäksi edestä. Kun päästiin sitten laukkaamaan pidemmän aikaa, niin Iiska rauhoittui pärskien ja tuntui ihan kivaltakin ajoittain.
Alma ensimmäisenä päivänä :)
Eilen liikutin kaverini Essin avustuksella kaikki neljä. Tänään minulla olikin vain omat kaksi kävelyttäen ja tallitöitä, jotka jäivät vähän vähemmälle, kun aikaa kului muutenkin todella kauan päivittäin. Jos tämä kävelytys jatkuu Rassellakin niin katsotaan, koska saan jotain kirjoitettua tännekin :)
2015 vuoden kaksi viimeistä päivää ratsastin kahdella uudella tuttavuudella, toki heitä olen nähnyt omistajan alla useamman kuukauden ajan :) Olin hirmu innoissani, kun hevosten omistaja kyseli minua avukseen ja nyt vain nuoria ratsastaneena "oman" lisäksi saa kaksi vähän kokeneempaa hetkeksi. Toki varsinkin toinen näistä on hyvinkin mielenkiintoinen.. ;)
Edellispäivänä aloitin päivän ratsastamalla ensin Alman ja seuraavana 7-vuotiaan Iiskan. Kerron ensin Iiskasta :) Olen nähnyt ruunaa nyt useamman kuukauden ja totta puhuen en ole ajatellutkaan pääseväni sen selkään ikinä. Sileällä se ei ole näyttänyt ihan niin rajulta mitä puomeilla/esteillä ja se saikin minut edes suostumaan. Jännitin hieman, mutta pikkumies käyttäytyi paaaljon paremmin mitä olisin ikinä olettanutkaan vieraan ratsastajan kanssa!
Alkukäyntien jälkeen aloitin työskentelemällä käynnissä, ihan tutustuen uuteen, hirmujännittyneeseen ratsuuni. Tein väistöjä ja ympyröitä ja Iiska tuntui vähän rauhoittuvan. Ravissa olin ihan hukassa ja tuntui, että hevosen pää on sylissäni tai se ottaa jokaisen kuolaimen liikuttelun eri tavoin. Kunhan uskalsin itse vähän hengittää ja rentouttaa istuntaani niin kyllä hevonenkin rauhoittui jälleen vähän. Tein ravissa väistöjä ja ympyröitä, vähän ajellen vain. Molemmilla hevosilla jäin vähän vaan pyörimään maneesia pitkin; Almalla fiilistelin ja Iiskalla vähän "varoin" virheitä. Laukkasin vain keskiympyrällä ja Iiska ei edes yrittänyt mitään. Se alkoi kulkea jo ennen laukkoja vähän rennommalla niskalla ja laukkojen jälkeen jo todella kivasti. :)
Almaa olen ihaillut aina, se näyttää niin selväpäiseltä ja osaavalta. Ja onhan se hypännyt 160-luokkiakin. Huonoa tuuria senkin matkalla on ollut ja toivon todella, että saan nähdä sen kisaradoilla ja ehkä päästä selkäänkin vielä uudemman kerran näiden päivien jälkeen! Noustessani selkään olo oli kuin kirahvin selässä. En ole tajunnutkaan miten isot askeleet sillä onkaan jo luonnostaan! Taisin olla jo siinä ihan myyty ja parani vain, kun keräsin ohjia. Se helposti tuntui menevän kuolaimen alle ja välillä jouduin nostattaa sitä vähän takaisin. Tein väistöjä ja ne eivät olleet kovin helppoja heti, automaatti-väistäjä Rassen jälkeen. Rassella, kun ei tarvitse tehdä juuri mitään ja se väistää hyvin. Ravissa askeleet oli hirmu letkeät ja tuntui, että liikumme jousilla. Vaikka ratsastin sitä ihan alitempossa. Pyörittelin ympyröillä ja tosiaan jäin vähän fiilistelemään, kun kaikki tuntui niin helpolta. Otin väliin aina käynnissä tehtäviä ja taas ravissa vasta-asetuksia, kaarevia jne. Laukka on vielä niin voimatonta, että sitä ei mielellään minun kannata nyt mennä ja ymmärrän täysin.
Näiden jälkeen laitoin vielä Rassen kuntoon estevalmennukseen, mutta selkäkipuisena Monna saikin ottaa muutamia pomppuja ja voi että heitä oli ilo katsoa. Tuohon osaamiseen pitää pyrkiä..
Uudenvuoden aattokin meni aamusta päivään tallilla liikuttaen neljä tällä kertaa. Rassen ja Alman selästä ja Zindin ja Iiskan maasta. Aamu alkoi siis vireähkön Rassen selässä, joka kävi kovinkin kuumana.. Tehtiin todella paljon kaarevia uria, kolmikaarista, sinne sisään voltteja, ympyröitä, mitä ikinä keksinkään. Se oli hetken aikaa ihan hyvä, mutta aloitti taas sähläyksen ja oli kiireinen ja ravissa halusi laukata jne. Laukassa se oli aika vahva ja korvat tötteröllä kuunteli tuulta ja säpsähteli välillä. Laukan jälkeen se antoi vähän periksi ja väistättäessäni ympyrällä takaosaa ulos, se toimi yllättävän hyvin. Pyörittelin sitä vielä kolmikaarisella ja se tuntui jo ihan hyvältä ja lopetin siihen.
Seuraavaksi otin kävelytykseen IIskan, joka käyttäytyi äänekkäässä maneesissa hyvin ja hamusi kokoajan taskua/vaatetta tai mihin vain ylettyi. Iiska pääsi vesitarjoilun ja harjauksen jälkeen takaisin ulos ja otin vierestä Alman mukaan talliin. Kauaa en harjaillut ja puunannut, vain tarpeellisesti ja nopeasti kamat päälle. Kävelimme jälleen pitkät alkukäynnit ja aloitimme käynnissä jälleen. Ratsastin pohkeesta eteen ja ensimmäisen viiden minuutin jälkeen vaadin jo vähän enemmän. Edellisellä kerralla en uskaltanut ratsastaa niin kuin olisi voinut, oman ratsastuksen katsominen videolta avasi jälleen silmät ;) Alma oli aika pirteällä päällä ja painoi vähän enemmän kädelle ajoittain, joten pohjetta sai käyttää senkin puolesta enemmän. Mutta se tuntui ja näytti jo paljon paremmalta, ei mummoravia menevältä löysältä hevoselta.
Jos olisin toiselta päivältäkin saanut kuvia niin meno olisi paljon ryhdikkäämpää.
Tein nyt myös tehtäviä enkä vain jäänyt ajelemaan. Temponvaihtelut olivatkin aavistuksen hankalempia kuin olisin arvellut, Alma oli niin kovin menossa ja sitä ei saanutkaan pelkällä istunnalla vaan takaisin. Hetken aikaa vedimme happea ja aloitimme käynnissä keskiympyrällä väistättäen takaosaa ulos. Lopuksi saatiin kyllä kivojakin pätkiä, mutta on se vielä sen verran jumissa että töitä saatiin molemmat tehdä. Mutta kaikkien näiden tehtävien avulla ja pitkäjänteisellä työskentelyllä siitä tulee hyvä.
Lopussa ravi oli ihan supermakeen tuntuista ja siihen lopetettiin ehdottomasti. hevosten omistajan äiti tule tallille laittamaan ruoat valmiiksi ja hoisi Alman loppuun, ja minä lähdin jo hakemaan Zindiä sisään. Vuorossa oli vielä väh. puolituntinen kävelytys maneesissa, kun pihalla tuuli jo niin paljon etten halunnut lähteä tielle riskeeraamaan kaikkien henkiä.. Aika meni yllättävän nopeasti ja Zindin ollessa rauhallinen sain hyvillä mielin lähteä uudenvuoden viettoon kotiin :) Tänään treenit jatkuu, kun menen kolmella ja kävelytän Zindin.. ;)
Meidän porukka toivottaa menestyksekkäämpää ja tervellisempää uutta vuotta kaikille!
