Mennään ajassa taaksepäin, elokuun viidenteen päivään. Lähdimme yhdessä Marian kanssa parhaat kaverukset, Rasse ja Sepi, kopissa mukana kohti Ylistaroa. Tänään olisi se päivä, jolloin olisi niin kuin pakko onnistua.
 |
| C)Tuulia N |
Meillä oli karsinat paikat ratsastuskoululta, sillä vaikka tämä kaksikko on ihana pari yhdessä niin, hyvin hankala ilman hevosenhoitajaa. Rassea ei voi jättää koppiin yksin, joten sillä pitäisi olla pitäjä ja olisi inhottavaa seisottaa aamusta iltaan kopissa, jos sattuisi niin kivasti, että jouduttaisiin odottaa palkintojakoa... Kävimme kävelemässä 90cm radan, joka oli todella kiva ja sitten saimmekin kiiruhtaa laittamaan kuntoon. Kentän laidalle ehdittyäni huomasin kilpailunumeron puuttuvan ja Mape lähti sitä hakemaan. Tiesin, että ehdin starttiin juuri, mutta olin kamalan hätäinen saatuani numeron ja verkka meni ihan pipariksi. Rasse pysähtyi ensimmäisellä hypyllä ristikolle, jonka alle oli laitettu matto ja seuraavat verkkahypyt ratsastin pohjaan. Radalle menin vähän fiiliksellä, että Rasse(ja minä) on aina parempi radalla. No, Rasse oli todella mahtava, se pelasti jokaikisen hypyn, jonka tyrin huolella. En nähnyt paikkoja ollenkaan ja en päässyt hyppyihin mukaan, mutta Rasse hoiti homman kotiin ja saimme joukkueelle osaltamme nollan sekä sijoituksen itsellemme!
 |
Yllä olevat kuvat myös c)Tuulia N.
|
Metri tuntui myös todella kivalta radalta, uusinta hyvin mielenkiintoiselta. Olin todella innoissani, että pääsen korjaamaan virheeni. Mape pääsi auttamaan mua nyt verkassa ja hypyt sujuivat paljon paremmin. Ja itse rata, tarkemmin perusrata, oli siistein, mitä olen ratsastanut. Nyt melkeinpä joka ikinen paikka osui kohdilleen ja Rasse oli ihan huippu! Pääsimme uusintaan, jonne suuri osa ei ollut päässyt ja mulla katkesi rytmi toisella esteellä ja seuraavan Rasse kiipesi yli ja sitten mun kropasta loppui voima. En pystynyt antaa pohjetta ja edessä oli oikealta kaarella massiivinen okseri ja ollessani irti jo selästä Rasse pysähtyi, onneksi, ja minä "pudottauduin" alas. Tulin suoraan oikealle olkapäälleni ja se otti vähän osumaa.
 |
| Kolme seuraavaa c)Josefiina Maijala |
Tuttumme oli ihanasti vienyt ja hoitanut Rassen pois, kun minä kylmäilin hoitajien/lääkärin luona olkapäätä, joka liikkui rajallisesti. Tallimme tytöt auttoivat minut tallille vastaavasti, kiitos :) Saimme jännittää Pulkkasten radat, kun Annakin otti nollan radaltaan, myöskin Saana. Miisa uusi vielä mitalin väristä ja ratsasti kultaa. <3 Pääsin siis testaamaan olkapään kunnon samana päivänä eikä se siinä tuntunut miltään kun onnellisuus oli huipuissaan! Ensimmäinen mitalini ja vielä tällaisessa joukkueessa! (Ikuinen Miisa-fani)
 |
| Mitalikuvat c)Tuulia N |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti