tiistai 7. huhtikuuta 2015

Zindi uusii PM-kolmosensa (astetta helpommassa luokassa)

Pääsiäismaanantaina eli eilen käytiin pomputtelemassa tallin 1-tason estekisoissa. Meidän oli tarkoitus mennä vaan puomiluokka, mutta sekä minä että omistaja/valmentaja Monna ajateltiin jo etukäteen, että menisin ristikko luokankin jos tamma on asiallinen ja hallittavissa ekassa luokassa.

Tiesin meidän olevan aika koominen pari puomiluokassa, joten päätettiin edes näyttää hyvältä ;) Menin jo aamupäivästä letittämään kisaponin ja taisin kerrankin jopa onnistua sykeröissä, kaikista tuli lähes tasaisia ja siistejä. Otsikseenkin saatiin kaunis pieni sykerö, vaikka tamman ilme sitä laittaessa oli jotain ihan uskomatonta! Se pysyi paikallaan mutta irvisti ja korvat oli täysin luimussa, koitapas siinä letittää samalla "kuollen nauruun"... Monna toi meille valkoisen sinikantillisen huovan, edellisenä iltana kävin puunaamassa hevosen ja varusteet. Mulla oli valkoiset housut ja pussista otettu seurapaita. Todella siis panostettiin ulkonäköön ;) (Kuvissa siisteyden rikkoo kylläkin gopro kamera...)

Kaikista kuvista kiitos pikkusiskolleni, joka jaksoi koko kisapäivän meitä kuvata <3


Olin auttamassa radan rakentamisessa, joka saatiin nopeasti pystyyn. Samalla harjoittelin Lauran kanssa rataa jo teoriassa, myöhemmin kävellen kolme kertaa. Perusrata oli yksinkertainen ja kiva, uusinta oli aivan kääntämistä, suunnanvaihtoja ja erityisesti mahdollisuuksia uusinta teihin. Harjoittelin perusradan, kun esteet olisivat metrissä eli tarkoilla, pitkillä teillä, arvostelun ollessa vielä sellainen, että vain uusinta-aika mitataan. Uusinnan tiet harjoittelin tiukoiksi, korkeuden ollessa max. puomikasa. Muistaminen on nykyään helppoa, jo ensimmäisen perusteellisen kävelyn jälkeen muistan suht'hyvin joku saattaa unohtua. Kolmannen kerran jälkeen olin jo aivan varma, kun nyt  teoriassa olin menossa oikealle esteelle nelosen jälkeen.

Mennessäni talliin Monna oli tullut juteltiin siinä hetki ennen kuin aloin varustaa Zindiä loppuun ja korjata pari auennutta sykeröä. Monna löysi kaapista Rassen maajoukkuefleecen, joka puettiin tammalle päällä ulos. Vähänkö me oltiin uskottava ratsukko!! 

Zindi huomasi kyllä olevan kisoissa viimeistään heti ulos päästyään. Se steppaili ja kuvien ottaminen paikallaan olevasta hevosesta oli hieman hankalaa. Siksi postauksen kuvat pääosin on puomiluokan jälkeisestä odottelusta. Tuli jälleen kyllä huomattua Zindin upea ulkonäkö, joka vangitsi muidenkin katseita sekä se että tamma on kisahevonen isolla K:lla.



 Pääsimme maneesiin ja talutin Zindiä pari kierrosta, aikataulu oli kuitenkin suht'tiivis vaikkakin kisat menivät kaiken kaikkiaan rennolla painolla, enemmänkin harjoituskisojen tapaisesti. (Palataan asiaan -> ) Aikataulun ollessa siis tiivis ja muiden alkaessa ravata nousin sitten itsekin selkään. Zindi oli näyttävä, se tuntui selkään ja "sisuskaluihin" asti, tamman liikkeet oli jo aika lennokkaat, mutta ihan mahtavan tuntuiset. Se ei kyttäillyt mitään, vaikka katsomo oli täynnä, tuuli ulvoi eli kaikkikin nämä asiat joita normaalisti tamma "jännittää", toisin sanoen testaa mua. Katsomossa jos on yksikin ihminen, joka liikkuu niin useasti kuski on ollut lähellä ilmalentoa. Nythän se oli vain täynnä ihmisiä, jotka ramppasivat edestakaisin ja Simppu näytti parhaimpia puoliaan.

Monna oli verkassa mukana auttamassa ja neuvomassa. Tulimme pariin kertaan puomikasan ravissa, myöhemmin laukassa. En tiennyt kuinka paljon uskallan antaa ohjaa, joten otin kokoajan vähän kiinni ja tahti oli todella hidas ja laukka ei pyörinyt oikein. Tämä näkyi myös radalla. Me oltiin toisia ryhmästämme ja saimme jäädä odottelemaan kulmaan. Katsoin edellisen ratsukon radan ja Monna antoi viimeisimmät vinkit.





 En tiedä miksi alemmassa videossa ei näy "alkukuva", mutta kuvattuna siis puomirata.


Rata näyttää jälkikäteen ihan siistiltä, kivalta. Selkään meno oli vähän ponnetonta, siitä puuttui se jokin. Minua toki jännitti vähän kisatilanne sekä radan muistaminen. Zindi vähän moitti jännittyneisyyttäni ja nakkeli niskojaan välillä. Tälläkin radalla uusinta oli hieno, kuten Monna sanoikin, meillä meni uusinta paremmin ja tiukat tiet oli jopa siistimpiä kuin pidemmät kaaret kun mun piti ratsastaa jokainen askel. 
Zimzalabim siis oli hallinnassa ja jälki-ilmoittauduttiin ristikkoon. Aikaa meni hetki, sillä minun jälkeen radalla oli muutama ihana pikkuratsukko, jotka menivät radan rauhallisemmassa askellajissa. Luokkien välissä otettiin paljon kuvia, naurettiin säpäkälle tammalle, joka ei odottanut askeltakaan. Olin siis maassa kävelyttämässä varmuuden vuoksi. Kun pikkuratsukot olivat suorittaneet ratansa pääsimme uudelleen maneesiin ja verkkasimme täysin samalla lailla kuin puomeissakin. Zindi oli nyt entistä kuumempi esteiden nousun takia sekä ihan muuten vaan kun sillä on KIVAAA. Nyt meno oli verkasta lähtien paljon sujuvampaa, hypyt menivät hyvin ja tamma oli erittäin kiva ratsastaa. Jälki-ilmon mukaan menimme ensimmäisenä.
Nyt ensinnäkin uskalsin antaa hevosen liikkua vähän enemmän eteen sekä itsekään en jännittänyt niin paljoa. Kakkosen jälkeen tuli laukanvaihtopomputtelut, jotka osasin kyllä odottaa jo rataa kävellessä, tilanne meni kuitenkin aika hyvin ja jatkoimme matkaa. Nelosella tapahtui jotain. Mulla irtosi jalkkari ja Zindin ollessa herkkä istunnalle se hidasti kokoajan heiluessani satulassa ja tajutessani, että menemme ponioria päin tamma siirtyi käyntiin, sain jalkkarin takaisin   jalkaan ja jatkoimme matkaa. Loppurata meni hyvin ilman kommelluksia ja jälleen uusinta meni kivasti.




Kuten ylläolevasta videon lopusta huomasitte, pääsimme palkintojen jakoon. Kolmas sija irtosi ja olin ihan yhtä hymyä <3 Ja aika oli vielä ristikkoluokasta. Meillä oli kovin kivaa, tärkeää kisarutiinia mulle, radan muistamista, Zindin "kisaluonteeseen"  tutustumista. Upea päivä kaiken kaikkiaan! 
Monnalle erityinen kiitos, että annoit mahdollisuuden kisata Simpulla ❤

Oletteko te päässeet jo kisaamaan? Miten on mennyt :)

2 kommenttia: