perjantai 30. tammikuuta 2015

HBD to me!!

-Miltä tuntuu olla 16-vuotias?
-Noo mitä tähän sanoisi jo neljä päivää kuumeessa olleena...Ja viikkoon Rassea ja Zindiä näkemättä
Näillä fiiliksillä mennään edelleen. Aamu seitsemältä herätessäni olo tuntui jo hyvältä ja lämpöä oli 35,5 mikä on mulle normaali. Kävin koiran kanssa kahdeksan aikaan lenkillä postilaatikolla(n.50m)& vähän eteenpäin ja ottaessani lämmön puoli tuntia "lenkin" jälkeen 37.0 ja olo karsea. Illalla siis terveyskeskuksessa viettoa luvassa ellei ihmeparantuminen ilmaannu.
Ettei blogi ihan kuolleeksi jää niin laitan tähän nyt julkaisemattomia kuvia viimeviikoilta. Katsotaan koska päästään taas treenaamaan, tai edes katsomaan heppoja. Toivottavasti mahdollisimman pian <3
Huom! Sivuihin lisäsin Erikoispostaukset-osion, jos jotain kiinnostaa lukea uudelleen/ uudet lukijat ensi kertaa!
Upein kuva hetkeen mielestäni!
Kuinka tyhmältä hevonen voikaan näyttää...



Mä kokeilen...ottaa porkkanan täältä välistä niin ettei nää jutut koske muhun!






Tämä kuva on jo monen viikon takainen, halusin tuolloin testailla minkälaisia kuvia saan pikkuveljeni hypyistä





Muokkasin kuvia nyt erilailla, joitakin aika reippaastikin. Mitä pidätte ja mikä oli lempparinne?

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Mitä olisi elämäni ilman hevosia ja ratsastusta?

En osaa edes kuvitella.
 
Saan ratsastaa tällä hetkellä niin paljon ettei aikaa oikein jää muihin juttuihin vapaa-aikana. Kouluhan on pakollinen ja minulle myös kaikki kouluun liittyvä on tärkeää hoitaa enemmin etukäteen kuin liian myöhään. Vapaa-aika menee siis lähes kokonaan tallilla, ja jos ei siellä niin blogin ääressä. Onneksi on keksitty älypuhelimet, joilla voi olla sosiaalisessa mediassa koulussakin niin siihen ei mene aikaa enää koneen ääressä niin paljoa.
Faraonas 2012
Tallilla oleminen on ainoa harrastukseni ja erityisesti "pään tuulettamisen" paikka. Koe- kuin todistusarvosanani nousi aika paljonkin ysin syystodistukseen. Siihen vaikutti eniten se, etten lukenut itseäni "burnouttiin" vaan luin vähän, kävin tallilla ja luin taas vähän. Välillä bloggailua ja kavereiden kanssa juttelemista. En ollut edes ajatellut panostavani vielä kouluun niinkin paljon, motivaatiota sain vaan hirmuisasti tallilla käymisen jälkeen. Tällä hetkellä kesästäni on tulossa aivan upea ja haluan palkita itseni ankaran opiskelun jälkeen unelmieni kesällä. Kaikkeahan voi vielä tapahtua, ties vaikka loukkaantuisin, mutta aion olla koulussa niin ahkera kuin vain pystyn lukematta kuitenkaan liikaa ja saada tulevista suunnitelmista entistä enemmän intoa.

-luin vähän, kävin tallilla ja luin taas vähän
 
Eli siis kouluni voisin ehkä mennä paremmin ilman hevosharrastusta, mutta en olisi luultavasti onnellinen. Nyt olen onnellinen siitä, että minulla menee molemmat hyvin.
 
Olen saanut myös niin paljon ystäviä ja ihania ihmisiä ympärilleni hevosharrastuksen kautta. Oikeastaan hevosharrastuksen kautta tulleita läheisiä ystäviäni on varmaan 3/4. Minulla on paljon kavereita sekä yhtä paljon ellei enemmänkin aikuisia. Olen varmaan tuhat kertaa jo kertonut miten suuri, ihana tukiverkosto minulla on. Ei sitä vaan voi sanoa liian monta kertaa, sillä he pitävät minut onnellisina ja auttavat aina. Kerron eriasioita aikuisille kuin omaa ikäluokkaa oleville ja niinhän sen pitää ollakin. Jotkut saattavat pitää sitä outona, että olen niin paljon aikuisten kanssa, mutta olen vain onnellinen siitä. Toivoisin kaikille yhtä auttavia aikuisia mitä minulla on ympärilläni.
 
Monnan kouluvalmennus

 
 Suvussani ja itsellänikin on ollut paljon selkäongelmia. Noin vuosi takaperin kävin röntgenissä ja odotin vastausta tarvitsenko esim. leikkaus- tai korsettihoitoa. Tulos oli kuitenkin positiivinen ja ko. hoitoja ei tarvittu. Minulle vain todella tärkeää on venytellä ja vahvistaa keskivartaloa päivittäin. Pienenä herätessä mökiltä niskani oli niin jumissa, että pääni oli lähes kiinni olkapäässä. Minut vietiin ambulanssilla mökiltä ensiapuun ja vietin sairaalassa  pari yötä. Siitä selkäongelmat lähti alkuun ja jouduin myös opettelemaan oikein kävelyä. Askelsin siis väärin, joka ilmeisesti rasitti selkääni tms. Näitä hoidettiin monia vuosia fysioterapialla ja vasta viime vuonna hoidot päättyivät lopullisesti. Ratsastus luultavasti paransi selkäni, tai ainakin auttoi ylläpitämään terveyttä.
 
Nyt oman "sairauteni" takia oheisliikunta ja venyttely ovat jääneet vähemmälle, sillä rasituksen yhteydessä tuloksena on todella huono olo. Luulin sen olevan rasitusastmaa, mutta verikokeiden kautta se olikin raudanpuutos anemiaa. Aivojen saadessa lisää happea vähitellen hemoglobiinin noustessa on varmasti mukavampaa harrastaa oheisliikuntaa.
 
 -Ratsastus luultavasti paransi selkäni, tai ainakin auttoi ylläpitämään terveyttä.
 
 
Usein selkäongelmaisille suositellaan ratsastusta.  Varsinkin hevosen keinuva käynti on hyväksi selälle.  "Kipu lähtee, sillä millä se on tullutkin". Eihän noin aina ole, mutta kuulostaa hyvältä ;)
 
"Ratsastus on erinomainen laji kehonhallinnan, hermo-lihasjärjestelmän, ketteryyden, koordinaation, monien taito-ominaisuuksien ja erityisesti tasapainon harjoittamisen kannalta"  Tämä teksti lainattu SRL:n sivuilta (klik).
 
Varsinkin tasapaino-kohtaa haluan korostaa. Minä ja muutama ratsastava kaverini ollaan todella huono tasapainoisia jossain jutuissa, mutta minulle esim. mopokortin käsittelykokeen hidasajo oli älyttömän helppo. Jotkut ei-ratsastavat kertoivat sen olleen kaikista vaikein. Miten teillä, kuuntelen mielelläni lisää tarinoita ratsastajien tasapainosta!

Kehittymisen huomaaminen on yksi hienoimmista asioista ratsastuksessa. Kasvu kohti parasta ratsastusta, jota ei voi kyllä koskaan saavuttaa. Siihen silti pyritään. Aina voi parantaa jotain kohtaa. Kukaan ei ole saanut koulukilpailuista 100%. Ei edes Totilas vaan Valegro ja Charlotte Dujard prosentein 93,975%.
v.2012
 
Mutta onhan tässä lajissa lukuisia miinuspuoliakin..
 
Ykkösenä ehdottomasti kalleus. Ratsastuskoulut maksaa, varusteet maksaa. Oman hevosen hankkiessa lähes jokaisella kukkaro alkaa laihtua, viimeistään hevosen sairastuessa se alkaa huutaa tyhjyyttä. Mutta mitä ei turpaystävän eteen tekisi? Hevoseton on huoleton-sananlaskun mukaan.
 
Tällä hetkellä minulla on hankinnassa kisavarusteet ja -luvat. Eli siis kilpaileminen maksaa paljon ja hintojen alentaminen voisi nostaa innostusta osallistua. Varsinkin isoja kisoja mentäessä hinnat alkaa huidella jo sellaisissa lukemissa, että itseä kauhistuttaa. Onhan isoissa kisoissa hyvät (raha)palkinnotkin, mutta kun voitto saattaa olla sadasosasta kiinni..
 
Lajissa sattuu ja tapahtuu. Ratsastus on yksi maailman vaarallisimmista lajeista, erityisesti kenttäratsastus. Hevonen painaa yli kymmenkertaa kertaa enemmän ja voi tappaa sekunnissa. Pelkästään tahattomasta potkaisusta voi joutua pitkäksi aikaa sairaslomalle. Wikipedian mukaan hevonen kiitolaukassa voi kulkea 88km/h.
 
Silti laji on maailman paras, hevoset ovat uskomattoman hienoja olentoja, joiden kanssa voi saavuttaa täydellisen luottamuksen ja viettää elämän upeimmat hetket kera ilojen ja surujen, onnistumisten ja epäonnistumisten.
 

 

Yhteenvetona siis otsikon kysymykseen:
  • Enemmän aikaa
  • vähemmän kavereita
  • perheemme olisi paljon varakkaampi
  • en olisi saanut kokea upeita hetkiä
  • selkäni ei olisi näin hyvässä kunnossa
  • vähemmän huolia
  • vähemmän onnellisuutta
 
Millaista teidän elämä olisi ilman hevosia/minkälaista se on teillä nyt hevosten kanssa? Yhdyttekö joihinkin listaamiini kohtiin?



maanantai 26. tammikuuta 2015

Sairaslomakuulumisia kera parhainten karvakavereiden

Tällä kertaa ei hevoset saikkuile vaan minä.. Mulla olo huononi terveyskeskuksessa ja mut kyydittiin keskussairaalaan tippa kädessä perjantaina ja en päässytkään valmennukseen. Hemoglobiinini oli 72, vaikka normaalisti saman ikäisilläni sen pitäisi olla  118-140. Joudun ottaa nyt todella varovaisesti, tallilla olen käynyt vähän katselemassa ja taluttelemassa viikonlopun ajan. Lauantaina äitini kokeili mennä Rassella, ja vitsit miten hienosti he menivätkään! Kamalaa todeta, että oma äiti osaa mennä paremmin... Vaikkei ehkä saisi verrata, sillä äiti joskus aikoinaan kisasi kansallista. Laitetaan sen piikkiin ja samaan pyritään!

Sunnuntaina suuntasin Hallan luo ja vuorossa oli harjausta ja porkkanan syöttelyä. Samalla valkoinen ruuna pääsi parturiin ja harja lyheni ratsumittoihin, ja ensimmäiseksi kerrakseni siedettävää jälkeä! Parturoinnin jälkeen laitoin Hallalle nahkariimun ja menimme kentälle kuvailemaan. Loppujen lopuksi nousin selkään ja tarvoimme lumessa, meillä oli niin kivaa <3 (Varoitan kuvapommista...;))

Pappa sai uuden otsapannan, nyt kehdataan edustaa ;)



Okei, osaan mä olla nätisti...







 















 



lauantai 24. tammikuuta 2015

100 postaus~Meidän tarina

Innostuin viikko takaperin tekemään videon ja sain idean julkaista sen 100 postauksen kunniaksi!  Videolla ennen näkemätöntä materiaalia, jota monet ovat varmasti toivoneetkin! Moneen kertaan sanottu, mutta edelleen Halla-Elämäni Hevonen <3

Kertokaahan kommenteissa mitä piditte!
 
 

torstai 22. tammikuuta 2015

Epäonnistumisten jälkeen seuraa onnistuminen

Moi! Pahoittelen kertynyttä taukoa, aikaa ei ole vain riittänyt blogille ja koneella olemiseen. Iltapäivät olen lähiaikoina viettänyt vuorotellen terveyskeskuksessa ja tallilla. Illat lukien SRL:n sääntöjä, sillä "joudun" hankkia alueluvan- meillä on tavoitteet korkealla Rassen kanssa ;)! En aio blogin puolelle avata enempää tk:ssa käymisestä, mutta kovin vakavaa ei minulla ole, sillä hoidot ehdittiin aloittaa ajoissa ja niissä vietän muutaman kerran ainakin alkuun vielä. Lääkäriltä sain kuitenkin luvan ratsastaa oman kunnon mukaan- onneksi :)
 
Maanantaina mulla oli pitkästä aikaa tunti Cavallossa ja sain ratsuksi Nipan. Meidän viime kerta meni kaikkea muuta kuin hyvin ja aioinkin parantaa omaa suoritustani niin, että hevonen kuuntelee apujani. 
 
Alkuverkassa hankala Nipa hakeutui heti alas pienellä pyörittelyllä ja ravissa en enempää muotoon keskittynyt vaan hain rennosti ja apuja yhteistyöhaluisesti toimivaa hevosta. Keskityin paljon istuntaani ja käsiini. Alkuun teimme "tötteröiden" kohdalla pysähdyksiä käynnistä. En saanut tehtyä siistiä tasajalka pysähdystä, mutta ainakin yleensä liiankin energinen ruuna pysyi paikoillaan pyytämäni ajan. Seuraavaksi tulimme ravissa ensimmäiselle tötterölle ihan suoralla hevosella ja puolessa välissä siirryimme aktiiviseen käyntiin pehmeällä siirtymisellä ja toisen tötterön kohdalla siirryimme uudelleen raviin. Meillä ei muuta ongelmaa tehtävässä ollut kuin raviin siirtymisen jälkeen Nipa oikoi kulmaa. Aina luotin siihen, että pienellä muistuttamisella sisäpohkeella, mutta eihän vahva puoliverinen kuunnellut. Sain keskittyä jokaisella kerralla tosi paljon kulman (kulmien) ratsastukseen.



Laukkaa taisimme tulla aluksi pääty-ympyröillä. Nipa alkuun ennakoi paljon nostoja ja sain muutaman kerran siistin noston vain käynnin kautta. Nipa muuten pyytäessäni tarpeeksi teki tosi hyvää työtä ja takapää oli selvästi myös töissä. Laukkaa tulimme seuraavaksi tehtävällä niin, että tulimme tötterö-linjalla, nostimme laukan puoli välissä ja jatkoimme seuraavaan päätyyn. Tässäkin ruuna ennakoi, mutta pysyi käsissä kuitenkin mitä se on tehnyt pakkas-säällä enemmin minulla. 

Teimme suunnan muutoksia tehden lävistäjillä pidennyksen tai puolessa välissä viisi metriä käyntiä. Pidennykset sujui hienosti! Tulimme lopussa väistöjä muutaman metrin uran sisäpuolelta uralle. Tämä matka ja aika ei ollut meille ihan riittävä, sillä en ehtinyt tehdä muutaman metrin matkalla juurikaan eikä väistöaskelia näytetty. Loppuraveissa Nipa kulki todella rentona ja jäi kyllä tosi hyvä fiilis koko ratsastuksesta!! Ainiin mulle ja Hallalle on nyt paikka varattuna Cavallon leirille 29.6.-3.7. <3



Tiistaina menin Zindin ja Rassen. Zindi oli ihan SUPER. Se ei säikkynyt yhtään mitään, kulki upeasti ja oli vain ihana. Tamma sieti harjoitusraviani hyvin, ei ollenkaan tuntunut moittivan. Tein pääty-ympyrällä siirtymisiä harjoitusravi-laukka-käynti ja tamma oli edelleen niin hieno, että vain kehuin. Oli kivaa saada jälleen yksi kokemus tuomaan varmuutta kummallekin. Rasse oli vähän tahmea ja ei innostunut pelkästä tuuppailusta ilman puomeja. Rasselle tuli tuohon väliin hyvä vähän kevyempi päivä.

Eilen ratsastin Rassen hyvin läpi puomeilla, käyttäen jälleen 17metrin linjaa sekä eri tehtäviä niillä hyödyntäen. Rasse oli aika hyvän tuntuinen ja syttyi selvästi paljon paremmin mitä edellisenä päivänä. Simpun kanssa tehtiin maastakäsin tällä kertaa, ja voi että meillä oli kivaa! Zindi oli älyttömän utelias ja seurallinen ja suoritti erilaiset tehtävät parhaiten mitä muu hevonen ikinä. 

Tämän päivän varmuuden lepäilin lääkärin pyynnöstä, mutta huomenna luvassa on estevalmennus Rassella!
 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Rataa ja kinkkisiä tehtäviä

Moi! Eilinen päivä meni tallilla, sillä olin itse estevalmennuksessa Rassella, katsoin ja autoin kahta muuta ryhmää sekä olin katselu oppilaana harjan nyppimisessä ja kengityksessä, mielenkiintoinen päivä siis takana! Nälkä pääsi myös yllättämään, sillä olin tuo 10-16 asti kokonaan syömättä, kun en tajunnut ottaa eväitä mukaan..
 
Valmennus itsessään sujui hyvin! Alkuun sähläystä, mutta videolta katsoen ei se edes näyttänyt niin pahalta. Menin hyvissä ajoin kävelemään samalla kantaen esteitä. Ja tuli muuten hyvä verryttely molemmille, sillä esteitä oli todella paljon siihen nähden mitä olen ennen hypännyt, edes kisoissa.
 
Aika nopeasti radan ollessa valmis ja kaikkien ratsukoiden tultua nousin selkään ja aloin ravailla ympyröillä. Saimme tulla innareita puomeina verkkana. Välit olivat aika pitkät ja pappa veteli kuin mikäkin ravuri. Ajellessa vaan tarpeeksi aktiivisessa ravissa niin pappa hoiti hienosti homman pidentäen askeltaan sopivaksi väleihin. Laukassa tulimme samaa tehtävää ja samalla sovelsin urilla pidennyksiä sekä lyhennyksiä. Rassella oli älyttömän hyvä "tatsi" päällä, se eteni tyytyväisenä hyvin itse ja sain vain ohjailla.




 
Aloitimme hyppäämisen toisessa päädyssä kolmella pystyllä. Aluksi lähestymiset meni ihan täysin sähläykseksi, sillä hypyt tuli aina pohjaan laukan ponnettomuuden takia. Mun olisi alusta alkaen pitänyt kootummassakin laukassa saada takapää alle, mutta enhän tajunnut. Ratatehtävien alkaessa Rasse alkoi pyörittää laukkaa itse paremmin ja hypytkin parani paljon. Tulimme siis molempiin suuntiin ympyrätehtävää niin, että hyppäsimme joka toisen esteen. Tästä seuraava tehtävä oli innari yhden ympyrällä olevan esteen jälkeen, joka oli siis nyt keltainen. Samaa tehtävää myös niin, että tulimme siniseltä kaarevalla tiellä sarjalle. Nämä kaarevat urat meni hyvin, välissä ehdittiin tehdä vaikka mitä korkean koulun liikkeitä, mutta yleensä päästiin ennen estettä tasapainoon uudelleen. Aluksi jännitti miten Rasse vaihtaa väleissä, sillä puomeilla meidän vaihdot eivät ole olleet oppikirjasta otettuja, mutta pappa hoiti kyllä vaihtamisen esteillä eikä kuskin tarvinnut tehdä mitään.
 
Tulimme sitten vielä vesimaton innarin jälkeen ja okserin sarjan jälkeen. Näin saimme kaikki esteet mentyä ennen itse radan ratsastamista. Vesimattoa saati sarjaa en koskaan ole ratsastanut, mutta en kyllä epäillyt etten osaisi, sillä Rasse vie yli mistä tahansa. Ja niinhän pääsimmekin ja vielä hienosti :) Ensimmäistä kertaa vesimatolle tullessa jäin vähän liian varovaiseksi ja tulimme pohjaan, seuraavalla kertaa odotin yhtä askelta enemmän ja tulimme kaukaa..
 

 
 
Täykkäreiden takajalka-tekniikka
 
Okserille tuli hyvä pyöreä hyppy jokaisella kerralla eikä sarjakaan tuottanut ongelmia. Monnan alkaessa selittää tulevaa rataa, kaikki ratsastajat ja katsojat alkoivat hymäillä. Laskiessani nyt jälkeenpäin hyppyjä taisi olla 21, jos innarin kavaletteja eikä sarjan a ja b-osaa lasketa erikseen. Taisi muuten olla uusi ennätys.. Kertailin rataa muutaman kerran, mutta luottavaisin mielin lähdettiin ekalle esteelle, sillä radan muistaminen olisi enemmän yllättävämpää kuin unohtaminen. Muistin noin puoleen väliin yksin, mutta sitten kysyin jossain vaiheessa mikä onkaan seuraava este. Kerran sieltä kuitenkin yksi unohdus tuli, sillä menin innarille vaikka olisi pitänyt kaartaa okserille. Kiersin innarin jälkeen ympäriympäri ja tulin okserin uudelleen ja jatkoimme siitä. Innareilta tullessani keltaiselle yritin ottaa vähän kiinni, josta pappa suuttui niin, etää mentiin aika moista kiemuraa esteelle ja ei olisi tarvittu, kun yksi sivuloikka niin olisin ollut kyllä tontissa.
 
Odotimme muiden radat ja pappa ei millään ymmärtänyt miksi tässä nyt piti vain odottaa. Se steppaili ja peruutteli ja vähän liikkuessani se meinasi ottaa laukkaa... Vihdoin meidän vuoron tullessa ravailin hetken ympäri maneesia, että hevosen korvien välin kiehumistaso laskee. Rata meni hyvin, muutama kontrollointi ongelma kuten edelliselläkin radalla. Loppuraveissa Rasse kulki tosi rentona ja letkeänä ja saikin sokeria palkkioksi.

säätäkää video laatua mutterista paremmaksi :)
 
 


 
Olin todella todella tyytyväinen Rasseen, mutta myös omaan tekemiseeni. Istunta oli jo paljon rennompi eikä niin pysty, sekä tein hyviä teitä ja en muista katsoneeni kertaakaan estettä! Selvästi meidän puomityöskentelyt sekä tällä hetkellä kaksi viikkoa putkeen ratsastaen lähes joka päivä on tuottanut tulosta! Näin, kun jatketaan niin ollaan kohta huippuhyviä <3

 
 
 

lauantai 17. tammikuuta 2015

Eläisin pilvilinnoissa, jos...

...ei koskaan epäonnistuisi
 
 
 
...vaan hevonen menisi aina hienosti
 
 
 
...sijoittuisi aina



...ei tarvitsisi hoitaa hevosta itse eli "liata näppejään"
 
 
 
...saisi ihailla tälläistä taivasta joka päivä
 
 
...osaisi hypätä tälläisiä esteitä

 
...hevoset eivät koskaan sairastelisi

...hevosilla olisi aina tälläinen takajalka-tekniikka
 ...hevoset jumppaisivat



...ja hieroisivat itse itseään eikä rahaa menisi kalliisiin hierontoihin



...saisi ihastella suloisia varsoja päivittäin



...en olisi näin pitkä


... ja istuisi aina ryhdikkäänä


Huom. Tämä on ihan huumorilla tehty postaus, suurin osa näistä ei ole edes totta omalla kannallani vaan keksin kommentteja löytäessäni sopivan kuvan.

Mitä piditte?