maanantai 20. heinäkuuta 2015

(Kenttä)Ratsastajana kehittymistä Itä-Suomessa, osa 2

Viime postauksessa kerroin loppuun meidän maastaritreenistä, tästä reilu tunti ja olimmekin jo rekoissa kohti Tervoa, Aron tiluksia. Matkattiin ehkä pari tuntia, maisemat oli niin älyttömän mäkiset Etelä-Pohjanmaan lakeuksiin verrattuna. Nyt ymmärrän yhden kuopiolaisen tallilaisemme mietteet :) Arossa purettiin hevoset ja kamat ennen kuin menimme istumaan ihanaan iltaan.
Kaikki hyppykuvat Purolasta c)Helmi Huttunen
 Sunnuntai-aamu alkoi aamutallilla, ruokkimista, kuljettelua, heinien ja vesien viemistä. Onnekseni hevoset oli nyt samassa tallissa ja talli oli paljon pienempi mitä purolassa. Siellä nimittäin kolme oli lipan alla karsinoissa, yksi toisella puolella aluetta. Kamat toisessa päässä, rehuvarasto toisessa.. Nyt kaikki neljä olivat toistensa naapureita ja sähläystä oli tuplasti vähemmän. Päivällä söimme hevosenlihaa, joka oli ihan älyttömän hyvää! Syömisen jälkeen vaihdoin ratsastusvaatteet päälle ja menin hakemaan Pavea ja Rassea talliin. Muut meni niittämään tms. maastopeltoa ja esteiden edustoja, minä "jouduin" siis hokittaa ja laittaa hepat kuntoon. Pave oli pudottanut molemmat takakenkänsä, se kengitettiin, mutta sai karsinassa vielä toisen kuitenkin väännettyä vähän irti ja ei uskaltanut hypätä. Hokitin siis sen turhaan, mutta sain kerralla kunnon opetuksen siitä hommasta. Kerran siis pari hokin vääntämistä nähneenä..
 

Juuso sai lainalle yhden Sallan kisahevosista ja liittyi joukkoon meidän ja Aadan verkattua pikkutukeilla. GoPro tippui laukatessani suoralla, se oli teipillä teipattuna ja ei selvästi sitten kestänyt. Onneksi heti aluksi ettei esim. vedessä..! Rasse pyysyi vielä suht'coolina verkatessa, hypyissä se alkoi jo vähän innostua. Saimme alkuun tulla vähän kootummin, muutaman hypyn ottaneena vähän sujua enemmän. Tukkeja oli eri kokoisia että eri linjoilla ja pyörimme niillä hetken. Myöskin yksi risutettu pysty oli 90asteen käännöksellä yhden tukin jälkeen. Tämän jälkeen taisimme tulla "trippeliä", hautaa, puoli-ja kokokoffinia. Oli ihanaa, kun Salla viitsi kertoi minulle haudan ja koffinin idean, miten ratsastaa ja mitä ja kuinka tehdä. Tämän jälkeen menimme vedelle ja aluksi vain menimme veteen kahlaamaan sitten sen läpi ravaten. Rassehan ei vettä luonnollisesti katso ja saimme tulla veden jälkeen heti olevan esteen. Mun piti olla vedessä kevyessä istunnassa ja pitää pohje kiinni ja aktiivisena koko tehtävän ajan.
 
Kävimme heittämässä kierroksen rypsipellolla hypyn jälkeen ja tullessamme takaisin päin ravissa, ravasimme vaativan esteen ympäri, että saimme suoran linjan alashypylle veteen. Mä flippasin ohjat ja pidin katseen oikealla kohti luiskaa ja Rasse hoiti homman. Vitsit oli siistiä tehdä tehtäviä veteen ja vedestä! NURKilla oli liikaa vettä silloin ollessamme treenaamassa ja emme muuta kuin kahlanneet, joten tämä oli ensimmäinen kerta. Tämän jälkeen tulimme radan. Pitkän radan, ihan kuin maastorataharjoituksen. Mulla yllättäen oli oikeasti kova työ muistaa, mutta silti helpompaa, kun oli aikaa miettiä aina esteen jälkeenkin, että minne. Unohdin radan pari kertaa, mutta en ehtinyt hairahtua reitiltä tms. kun huudettiin jo seuraava este. Jokunen hyppy tuli pohjaan, mutta ilman estevirheitä koko rata mentiin! Ja kivassa tempossa, ei mummolaakkaa kuten yksi tuttu totesi Purolan treenin gopro-videosta :D. Vesi meni superhyvin ja niinjoo! Teimme lähdötkin täysin kisatyyppisesti, joka oli todellatodella antoisaa ja opettavaista! Rasse kun ei vaan odota ja seiso paikallaan... Videota tuosta en ole saanut vielä, jaan sen teillekin, kun se vaan tulee :)
 
Treenin jälkeen hoidin hepan, otin hokit pois kahdelta, opetellen savella kylmäämisen ja ratsastaen kaksi hevosta! Maisan niistä ensimmäisenä. Lähdin tallilta vähän ennen 23, joten vähän myöhäänkin meni..
 


 
Odotin suurella innolla Maisaa, sillä halusin näyttää itselleni, että osaan ratsastaa tätä tammaa, pitää sen kontrollissa. Tein satoja kaarevia uria, pidätteitä mutta en ajatellutkaan luovuttamista. Kerta meni paljon paremmin mitä Purolassa ja sain motivaatiota vielä enemmän. Vieläkin laukassa tamma vei muutaman kerran hetken ajan mua 6-0 mutta sitä pystyi ihan jo ratsastaa tai siis uskalsin ratsastaa. Minussa on vieläkin sitä pientä arkuutta, joka ilmeni myös seuraavan hevosen kohdalla.
 
Seuraava hevonen oli Hirvi, n.180cm lempeä jättiläinen. Ihanan turvallinen, joka osasi käyttäytyä laittaessa, kuten Maisakin. Sain ohjeeksi ratsastaa gramaaneilla, sillä tuon hevosen kanssa pääsee niin helpoimmalla. Yhtä taistelua mennä ilman. Menimme kentälle, kouluaitojen sisään kuten Maisankin kanssa. Huomasin alkukäynneissä suuret liikkeet ja jo taluttaessa sen astuvan älyttömän paljon takajaloilla yli etujalkojen jäljen. Salla tai Monna kertoi myöskin sen liikkeistä, mutta leuka loksahti auki pyytäessäni raviin. Heiluin selässä ja keventämiseen joutui käyttää jokaista lihasta ja oppimaansa pysyäkseen selässä.
 
 
Vähitellen keventäminen tuntui jo luonnollisemmalta, mutta en olisi kyllä kenenkään halunnut nähdä istuntaani ja heiluvia jalkoja. Vaikka mahtava koulusatula pitikin selän ojennuksessa ja ei muuten pystynyt puristaa reisillä.. Laukassa H nyppi aika suurieleisesti päätään ja vaikka tietäessäni, ettei ruuna hypi pystyyn niin jäin vähän hissuttelemaan ja jännittämään sitä hetkeä, kun 180cm hyppääkin kynttilänä taivasta kohti. Sain kuitenkin yhtäkkiä sellaista tsemppiä ja itsevarmuutta ja aloin ratsastamaan. Ja hevonen ei nyppinyt kertaakaan ja oli täysin avuillani. Jälleen yksi erityyppinen hevonen, joka opetti paljon jo yhdellä kerralla. Nyt ratsastan Rassellakin gramaaneilla paljon varmemmin ja sitä kautta paremmin.
 
Seuraavana päivänä, maanantaina, sain ratsastaa nämä kolme ja yhden kenttähevosen vielä lisää. Ja tuo päivä on vieläkin mielessä. Kaikki kanssa sujui, paitsi yhden Ranttilaisen kanssa, joka luuli olevansa kisapaikalla aamuratsastuksella odottaen, rataestekoetta..  Menin siis ensimmäisenä tuon pöljimmän kanssa "hölkkäilemään kevyesti", sitten mennen Nallen, Hirven ja viimeisenä Maisan. Päivään olisi mahtunut vielä SM-pronssimitalisti Poju, mutta oli saanut yön aikana etukenkänsä irti..  Nalle oli kaikista tasaisin näistä, hitaasti syttyvä, oikea opetusmestari. Sen kanssa mentiin vähän tutustuen, ajatellessani jo lopettaa halusin kokeilla vastalaukkaa ja pyöritellä vielä vähän ympyröillä. Nalle alkoi mennä omalla moottorilla ja hakeutui jo luotiviivalle. Vastalaukat meni superkivasti ja saatiinkin lopettaa huippufiiliksiin.
Oikeanpuoleisessa kuvassa Nalle, vas. Poju.//Edit.. Hevoset siis toisinpäin.
 
Hirven kanssa meni heti hienosti, ratsastin ensimmäisestä askeleesta lähtien ja myöskin pystyin keventää siellä. Taidettiin myöskin näyttää ihan hyvältä, kun saatiin kehuja katsojalta :) Maisan kanssa ylitettiin itsemme. Tehtiin laukka-osuus ilman ainuttakaan lähtöä, "ponilta" löytyi vaikka kuinka liikettä keskiraveissa ja se oli ihan pro <3 Vieläkin haluaisin vaan takaisin tuon tamman selkään, mihin päätyisimmekään jos sen selässä saisi säännöllisesti käydä <3
 
Loppujen lopulta reissu oli siis suht'onnistunut ja ehdottomasti antoisa, vaikka olisihan se toki ollut juuri tällä hetkellä tuulettaa hyvin menneitä ensimmäisiä kenttäkisojamme!
 

Ulkoasu pääsi vaihtoon samalla, yli-ihanan bannerin teki jälleen Jossu, kiitos suuresti <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti