Koulukisat, kenttävalmennukset ja RASSE 20V

Viime postauksesta on niin kauan aikaa etten halua edes käydä katsomassa. Nyt ihan yht'äkkiä tuli vain fiilis kirjoittaa ensimmäisen kerran viime postauksen. Paaaljon on tapahtunut, hyvässä mielessä kylläkin! Olemme tässä nyt aika paljon treenattu aktiivisesti, 18.-26.4. väli oli aika intensiivinen.

Treenasimme yllä mainitun ajan Monnan silmien alla sileällä ja viikonloppu menikin Niinisalossa meidän (Sorsa) kenttäporukalla, josta tämän postauksen maastarikuvat ovat! Kiitokset Janika Paukkuri :) Kouluvalmennuksista ei ole kuvia, mutta treenasimme kouluohjelmia, jotka menin 26.4. tallimme koulurataharkoissa. Kävimme tuolloin ja varsinkin viimeisen viikon aikana paljon maastossa, että Rasse saa mahdollisimman paljon monipuolista liikuntaa ja aikaa myös aivojen levätä. Porukalla ja yksin, ja säät ovat mitä parhaimmat, kun ei ole ötököitäkään!

Kerran kävimme baanailemassa peltotiellä porukalla ja silloin sain todella kokea, miten kovaa täykkärillä pääseekään, tai vieläkin kovempaa se olisi mennyt varmasti, mutta tila siihen tuntui loppuvan liian nopeasti niin pysyimme vähän hiljaisemmassa tempossa. Rasse oli kovin tyytyväinen itseensä ja sain taas hieman rohkeutta lisää itsekin, että se ei kaadu. Kaikki nämä ongelmat ja "pelot" ovat oman pääni sisällä.

Näin paljon haudalla hypätään ;)

Lauantaina lähdimme matkaan kohti Niinisaloa hieman monimutkaisella kokoonpanolla, Mapen yhdistelmällä kuskattiin Rasse ja, minä, Monna ja pieni auto tultiin perässä. Zindi, kun oli silloin saikulla poskiontelotulehduksen takia niin se jäi kotiin tai hermovapaata Rassesta, ken tietää ;) Oma ryhmäni oli myöhemmin, joten lähdimme Rassen purkamisen jälkeen maastoon katsomaan muita ryhmiä. Tajuisin matkalla etten tosiaan ole ikinä hypännyt Niinisalossa itse, esteet ja reitit ovat vaan niin tutut jo useiden kertojen hoitajana ja kuvaajana olemisen jälkeen. Isommat esteet tuntuivat ihan järkyttäviltä maasta, mutta selkään päästyäni olisin voinut tulla mitä vain. Mä olin vähän varovainen ensimmäisenä päivänä ja ratsastin alitempossa varoessani juuria jne. Rasse mua ihanan turvallisesti ja kokeneesti vei kaikesta yli, ensimmäinen pysähdys tuli vedestä pois olevalle tukille, kun mulla ei yksin kertaisesti fysiikka ja taito riittänyt menemään kevyeen istuntaan askeleessa ylämäkeen ja Rassa hyvin pysähtyi, että ei tätä näin mennä. Juuri tämä piirre tässä hevosessa on kaikista upein, se menee yli aina, mutta tällaisissa kohdissa se toteaa, että kokeile uudestaan. Sain Paavolta vinkit ja mentiinkin sitten hyvin yli.

Illalla meillä oli Rassen synttärit ja itku siinä pääsi useammalla kuunnellessa tämän hevosen tarinaa ja saimme hienon keskustelun kenttäratsastuksesta ja mm.tunne reaktioista (musiikin tuleminen päähän juuri ennen starttia), pelkäämisestä, ammattilaisetkin saattavat ajatella maastokokeen verkassa tai lähdössä "mäkuolenmäkuolen" ja ykkösen jälkeen "täääää on mahtavaaa! VUHUU". Toinen valmennusporukka nimenomaan oli pitänyt teoriatunnin juuri ennen tilaisuutta ja saivat kuulla "insidetietoa" mitä se oikeasti on ja että pelkääminen on nomaalia eikä millään tasolla hävettävää. Ja Rasse, se on niin rakas.Monelle.

Toinen päivä meni paremmin, tai siis ratsastin rohkeammin ja niin saatiin meno sujuvammaksi. Mulla oli/on myös paineita saada tavallaan kaikki näkemään Rassen hienous ja että hei mä osaan kyllä, mun pitää vain ekana päivänä saada varmuutta. Mentiin vähän erilaisia tehtäviä ja "vähemmän teknistä" ja enemmän rataa. Tultiin sama helpon tehtävä kuin lauantaina, mutta nyt sain sen  ratsastettua vielä sujuvammaksi. Sunnuntain lähes kaikki tehtävät näkyy gopro-videolla ja pari pätkää erikseen videolla. Olin tyytyväinen, mutta en niin että olisin ollut yhtä hymyä. En osaa sanoa oikein syytä miksei sillä periaatteessa muussa kuin istunnassa olisi ollut tällä hetkellä isompaa korjaamista eikä siinäkään nyt kuitenkaan. Alashypyissä mun pitää muistaa on flippauksen lisäksi jättää käsi alas eikä vetää "tasapainottaakseni" kohti omia korviani..

 Koulurataharkat tiistaina meni alkuun katastrofaalisesti, sillä saavuimme maneesiverkkaan minä litimärkänä ja jäässä, Rasse kamalasta säästä nyrpistyneenä. A meni sitten sähläyksenä ja sen läpi menemisenä, mutta seuraavaan ohjelmaan nollasin tilanteen ja saatiinkin n.62%! Mä oon näköjään ollutkin siirtämättä koneelle videoita ja tyhjentänyt kameran muistikortin niin materiaalia sieltä ei ole.

Mä tulin itseasiassa juuri meidän seuran estekisoista joissa mentiin 90&100cm ja tulokset eivät olleet yhtään pöllömpiä, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Rasant <3