Noniin, nyt vihdoin aikaa on (vähän) enemmän tänne bloginkin puolelle. Aamupäivällä tehdessäni puhelimen kalenteriin merkintöjä kesäkuulle niin sinne jäi 16 tyhjää päivää. Niistä muutama menee ainakin valmennuksiin, eli about 14 päivää olen "vapaa" esimerkiksi mennä Hallan luo.
Tässä muutamia suunnitelmia:
Töissä 5.-6.6 sekä 12.-14.6
Estevalmennus ainakin 3.6 (säävaraus sillä nurmikentälle) sekä 17.6
Estekisat 10.6. KaRa & 24.6. KuRat
NURK (maastoestevalmennus) 11.6. mukana Rasse ja Lyyli!
Ratsastusleiri Hallan kanssa 29.-3.6. <3 ja seuraavana päivä 4.6. 2-taso este
Ja Lapinlahdella alustavasti 9.-20.7. Minun rento kesä"lomani" ;)
Jos palataan treeneissä tiistaihin, jolloin menin ulkokentällä, ensimmäistä kertaa kunnon treenin tälle vuodelle. En ollut ihan varma olisiko pappanen kovin innokas kuten viime kerralla ulkokentällä vai mukava. Ja jälkimmäistä se todella olikin. 20min alkukäyntien jälkeen ravailin merkkini sisäpuolella, nimitäin 1/5 kentästä oli liian liukas meille. Laitoin siihen tötsän merkiksi etten mene sille puolelle muuten kuin käynnissä. Annoin sen hölkkäillä ilman vaatimuksia, yllättäen se ei mennyt sitä kiitoraviaan vaan rauhallista, rentoa hölkkää. Olen siis antanut sen ennen työskentelyä n.5min hölkkäillä oman tahtiinsa. Sittemmin alkanut vaatia vähän hitaampaa ravia ja ympyröille, suuntaa usein vaihtaen. Laukkaa samaan tapaan, omaa vauhtia muutama kierros suuntaansa kevyessä istunnassa, laukanvaihto lävistäjällä, jonka jälkeen ympyröitä ja temponmuutoksia istuen satulassa. Tämä on ollut tosi hyvä alkuverkka meille ja vähitellen olen lisännyt laukkatyöskentelyä, kun oma kuntoni on parantunut.
Tämän alkuverkan jälkeen aloin tiistaina tehdä väistöjä, alitempo ravailun jälkeen. Tiedän niiden olevan meille vaikeita, talvella olen lähes aina vaan siirtynyt toiseen tehtävään. Nyt kuitenkin oli niin hyvä motivaatio ja myöskin aikaa niin vaadin itseäni yrittämään. Aloitin käynnistä niinkuin aina tunneillakin tehtiin. Vähän keskihalkaisijan jälkeen linjalle, katse ja pelkästään suoraan kohti "pistettä". Toista kertaa en vaan jaksanut mennä suoraan vaan otin takaosaa mukaan mentyäni hetken suoraan. Sain olla hirmu tarkkana ettei takaosa lähtenyt edellä. C/L(tötsä) kohdassa siirsin raviin ja tein 10-15metrin voltin harjoitusravissa vähän alitempossa. Seuraavalla kertaa muistin tehdä pidätteen ennenkuin käännän linjalle, kääntäessäni kohti pistettä sekä siinä vaiheessa, kun pyydän takaosaa mukaan. Vähitellen alkoi sujua paremmin ja kehuin usein. Ravivolteilla hevonen oli älyttömän mahtava. Vähitellen sain ratsastaa hevosta irti alitemposta ja askel tuntui elastiselta. Selässä oli älyttömän helppo istua sekä niska alkoi pyöristyä.
Ihan samaten tein toiseenkin suuntaan. En osaa sanoa ainakaan enää puolieroja, jonkun pienen havainnon muistan tehneeni selästä, mutta sekin oli jotenkin ristiriitainen. Ravissa käänsin keskilinjalta ja ne meni jo aika kivasti! Tehtävän mukaisesti laukkasin pääty-ympyrän samasta pisteestä, kun käyntityöskentelyssä. Kuten aiemminkin siirtymän nopeampaan askellajiin tapahtui pienellä pohkeiden puristuksella ja takaisin yhtä pienillä avuilla. Hevonen oli aivan yhtä upea edelleen ja en enää viitsinyt jatkaa vaan laukkailin kevyessä istunnassa antaen ruunan venyttää kaulaansa eteenalas. Oli ihan mahtava fiilis!
Keskiviikkona hypättiinkin valmennuksessa ja postaus tässä. Hevonen oli yhtä mahtava tuolloinkin ja edelleen perjantaina jatkoi linjaansa tehdessämme tehokkaan puomitreenin. Rakensin maneesiin 17 metrin linjan, lävistäjälle puomin sekä toiselle pitkälle sivulle neljä puomia yhden metrin väleillä. Monna ja Lyyli oli seurana, joten saimme samalla ohjeita ja neuvoja. Onni on maailman paras valmentaja, joka ei enää kylläkään ole pelkkä valmentaja <3 Tein samanlaisen alkuverkan mistä kerroin jo aikaisemmin ottaen joitakin puomeja mukaan. Sen jälkee käveltiin tavan mukaan, sen jälkeen alitempossa ravia ja ravipuomitehtävälle. Sille täytyi tulla ponnekkaassa, todella lyhyessä ravissa. Ensimmäisellä kerralla en lyhentänyt tarpeeksi ja otettiin kolaus lähes kaikkiin.. Korjasin seuraavalle kierrokselle liian varovaisesti, mutta sitten Monnan tarkkaillessa meitä aloin itse työskennellä.. Sitten alkoikin tehtävän tarkoitus onnistua. Lyhyet, ponnekkaat askeleet, joiden täytyy viipyä ilmassa ja tavallaan nostaa luonnostaan kevennys ylöspäin.
Rassen ravi tuollaisessa tehtävässä on ihan mahtavan tuntuinen ja se todellakin pompauttaa minut ylös, kuin jumppapallo. Se kiemurteli ja poikitti peräänsä sisään aika paljon jo alkuverkasta ja erityisesti ennen tuota tehtävää ja sanoin siitä Monnalle, joka myöskin huomasi sen. Se haki tilaa taakse poikittamalla, jotta ei tarvitsisi polkea alle. Sitä lähdettiin korjailemaan aktivoimalla vasen vino puoleni, tarkat ulkoavut unohtamatta sisäapuja. Sama täytyi muistaa 17 metrin linjalla laukassa tullessa. Se sujui kuten aina, kun itse uskalsin ja viitsin vaatia sitä tiettyä askelmäärää. Puhuttiin myös siitä, kun olen saanut ihan erilaista estesilmää saikun aikana. Ihan yht'äkkiä. Kun vaadin kuutta tai seitsemää laukkaa, minun piti vain luottaa itseeni että saan sen. Pyytäessäni viittä tai neljää ja tajutessani ettei tempo oli tarpeeksi reipas niin sekunninmurto-osassa pyysin eteen. Ennen olisin vaan jähmettynyt ja odottanut mitä tapahtuu. Se on kiva tunne nähdä paikka jo kaukaa ja osata tehdä ratkaisu.
Lauantaina oli se jännä päivä. Peruskoulun viimeinen päivä. 9 vuotta takana, monta edessä ja ne alkavat lukiosta elokuussa. Parhaaksi ystäväksi tullut kaveri jatkaa eri kouluun, kerhosta asti eli 11v joidenkin kanssa yhdessä, nyt eri kouluissa. Oli se aika uskomatonta ja täysin sen tajuaakin varmaan vasta syksyllä. Keskiarvo 8,65 ja sain stipendin menestyksestä maantiedossa. Kyyneleet valui ja mieli oli todella haikea <3
Niin ja Zindi. Zindi toipuu hankkarista ja sai viime viikolla kuuden viikon kävelyennusteen... He käyvät 9 pivän välein shockwave-hoidossa klinikalla sekä kävelytystä päivässä aluksi 1,5h myöhemmin 2h. Nyt vaan jaksetaan uskoa toipumiseen, ehkä ensi kausi onnistuu <3
Tämän alkuverkan jälkeen aloin tiistaina tehdä väistöjä, alitempo ravailun jälkeen. Tiedän niiden olevan meille vaikeita, talvella olen lähes aina vaan siirtynyt toiseen tehtävään. Nyt kuitenkin oli niin hyvä motivaatio ja myöskin aikaa niin vaadin itseäni yrittämään. Aloitin käynnistä niinkuin aina tunneillakin tehtiin. Vähän keskihalkaisijan jälkeen linjalle, katse ja pelkästään suoraan kohti "pistettä". Toista kertaa en vaan jaksanut mennä suoraan vaan otin takaosaa mukaan mentyäni hetken suoraan. Sain olla hirmu tarkkana ettei takaosa lähtenyt edellä. C/L(tötsä) kohdassa siirsin raviin ja tein 10-15metrin voltin harjoitusravissa vähän alitempossa. Seuraavalla kertaa muistin tehdä pidätteen ennenkuin käännän linjalle, kääntäessäni kohti pistettä sekä siinä vaiheessa, kun pyydän takaosaa mukaan. Vähitellen alkoi sujua paremmin ja kehuin usein. Ravivolteilla hevonen oli älyttömän mahtava. Vähitellen sain ratsastaa hevosta irti alitemposta ja askel tuntui elastiselta. Selässä oli älyttömän helppo istua sekä niska alkoi pyöristyä.
Ihan samaten tein toiseenkin suuntaan. En osaa sanoa ainakaan enää puolieroja, jonkun pienen havainnon muistan tehneeni selästä, mutta sekin oli jotenkin ristiriitainen. Ravissa käänsin keskilinjalta ja ne meni jo aika kivasti! Tehtävän mukaisesti laukkasin pääty-ympyrän samasta pisteestä, kun käyntityöskentelyssä. Kuten aiemminkin siirtymän nopeampaan askellajiin tapahtui pienellä pohkeiden puristuksella ja takaisin yhtä pienillä avuilla. Hevonen oli aivan yhtä upea edelleen ja en enää viitsinyt jatkaa vaan laukkailin kevyessä istunnassa antaen ruunan venyttää kaulaansa eteenalas. Oli ihan mahtava fiilis!
Keskiviikkona hypättiinkin valmennuksessa ja postaus tässä. Hevonen oli yhtä mahtava tuolloinkin ja edelleen perjantaina jatkoi linjaansa tehdessämme tehokkaan puomitreenin. Rakensin maneesiin 17 metrin linjan, lävistäjälle puomin sekä toiselle pitkälle sivulle neljä puomia yhden metrin väleillä. Monna ja Lyyli oli seurana, joten saimme samalla ohjeita ja neuvoja. Onni on maailman paras valmentaja, joka ei enää kylläkään ole pelkkä valmentaja <3 Tein samanlaisen alkuverkan mistä kerroin jo aikaisemmin ottaen joitakin puomeja mukaan. Sen jälkee käveltiin tavan mukaan, sen jälkeen alitempossa ravia ja ravipuomitehtävälle. Sille täytyi tulla ponnekkaassa, todella lyhyessä ravissa. Ensimmäisellä kerralla en lyhentänyt tarpeeksi ja otettiin kolaus lähes kaikkiin.. Korjasin seuraavalle kierrokselle liian varovaisesti, mutta sitten Monnan tarkkaillessa meitä aloin itse työskennellä.. Sitten alkoikin tehtävän tarkoitus onnistua. Lyhyet, ponnekkaat askeleet, joiden täytyy viipyä ilmassa ja tavallaan nostaa luonnostaan kevennys ylöspäin.
Rassen ravi tuollaisessa tehtävässä on ihan mahtavan tuntuinen ja se todellakin pompauttaa minut ylös, kuin jumppapallo. Se kiemurteli ja poikitti peräänsä sisään aika paljon jo alkuverkasta ja erityisesti ennen tuota tehtävää ja sanoin siitä Monnalle, joka myöskin huomasi sen. Se haki tilaa taakse poikittamalla, jotta ei tarvitsisi polkea alle. Sitä lähdettiin korjailemaan aktivoimalla vasen vino puoleni, tarkat ulkoavut unohtamatta sisäapuja. Sama täytyi muistaa 17 metrin linjalla laukassa tullessa. Se sujui kuten aina, kun itse uskalsin ja viitsin vaatia sitä tiettyä askelmäärää. Puhuttiin myös siitä, kun olen saanut ihan erilaista estesilmää saikun aikana. Ihan yht'äkkiä. Kun vaadin kuutta tai seitsemää laukkaa, minun piti vain luottaa itseeni että saan sen. Pyytäessäni viittä tai neljää ja tajutessani ettei tempo oli tarpeeksi reipas niin sekunninmurto-osassa pyysin eteen. Ennen olisin vaan jähmettynyt ja odottanut mitä tapahtuu. Se on kiva tunne nähdä paikka jo kaukaa ja osata tehdä ratkaisu.
Lauantaina oli se jännä päivä. Peruskoulun viimeinen päivä. 9 vuotta takana, monta edessä ja ne alkavat lukiosta elokuussa. Parhaaksi ystäväksi tullut kaveri jatkaa eri kouluun, kerhosta asti eli 11v joidenkin kanssa yhdessä, nyt eri kouluissa. Oli se aika uskomatonta ja täysin sen tajuaakin varmaan vasta syksyllä. Keskiarvo 8,65 ja sain stipendin menestyksestä maantiedossa. Kyyneleet valui ja mieli oli todella haikea <3
Niin ja Zindi. Zindi toipuu hankkarista ja sai viime viikolla kuuden viikon kävelyennusteen... He käyvät 9 pivän välein shockwave-hoidossa klinikalla sekä kävelytystä päivässä aluksi 1,5h myöhemmin 2h. Nyt vaan jaksetaan uskoa toipumiseen, ehkä ensi kausi onnistuu <3
Mä niin tykkään näistä kuvista! <3 Ihania, edelleen toi toisiks viimenen kuva on mun suosikki, sulla on kyllä kivoja heposia sielä kuvailtavana koko kesän ajan. <3
VastaaPoistaEi ihan heti lopu kuvattavat ❤
Poista