Hävettää epäonnistua

Ei laittauduttu, ei kirjoitettu kisakalenteriin, vitsailtiinkin vähän, mietittiin epäonnistumista, mietittiin onnistumista, kaulassakin vielä onnenkoru. Ei mennyt siltikään hyvin.

 

Hyppykuvat c)Heidi, sileältä c)Essi, kiitos :)

Harmittaaharmittaa... Odotukset kaikesta "pidetään nämä vaan treenimielessä" olivat silti korkealla, sillä Rasse oli niin upea edellispäivänä. Aloittaessamme rakentamaan rataa päätettiin poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta ja pitää kisat ulkona. Olin innoissani ulkokentästä ja olin yksi "ehdottajistakin", mutta maneesissa ollaan treenattu niin se olisi kuitenkin sopinut nyt paremmin meille ehkä.

 

Rasse on ollut nyt kovin menossa ja mietinkin miten se mua kuskaa ulkokentällä. Käsistä se ei ole lähtenyt ikinä edes vaativan maastokokeessa Monnan kanssa, mutta railakkaasti se tuolla veteli tänäänkin :D.

 

Mentiin klo 12 tallille Essin kanssa ja puolelta alkoi radanrakennus. Opettelin siinä samalla rataa ja kävelin sen kerran ennen puomiluokan alkua. Kuvasin ensimmäisen verkkaryhmän ratsukot kunnes menin hakemaan ja laittamaan omaa kuntoon. Vaikka tiesin, että aikataulu on myöhässä ja aikaa oli paljon, stressasin ajasta ja kyselin jatkuvasti kellonaikaa. Kauaahan Rassen laittamiseen ei mennyt, kun harjaus on nopea ja ei tarvinnut edes laittautua. Ja vähän nolotti mennä ihan siviilivarustuksella, kun osa oli ihan pynttäytynyt.. Virallisia kilpailuasuja ja valkoisia huopia ei onneksi näkynyt sentään! Menin pikkukentälle kävelemään ja vähän ravailemaan kunnes Monnan kehotuksesta menin laukkailemaan maneesiin. Rasse tosiaan ei ollut ihan niin säpäkkä ja en ollut itsekään ihan täysillä mukana jostain syystä.

 

 

Saimme kutsun siirtyä verkkaamaan ulos ja aloinkin heti laukkailla. Ja järjestettiin kovin lennokasta viihdettä katsojille! Vaihdoimme suuntaa saman tien ja tulimme sinistä ristikkoa. Rasse kävi niin kuumana etten tajunnut miten pidättää ja jäinkin ratsastamaan vähän käsijarru päällä ja lähestymiset ei vaan sujuneet. Este nostettiin pystyksi, ja 80cm ei tuntunut ollenkaan isolta. Löydettiin jo vähän tatsia lähestymiseen ja saatiin pari ok paikkaa. Vaihdettiin suuntaa ja tulimme okseria. Edelleen pidätin ja vaikka laskin rytmiä ääneenkin niin en saanut paikkaa osumaan. Rasse ratkaisi sen hyppäämällä kaukaa ja jäin jälkeen tai sitten sain sen tyhmän pidätteen läpi ja tulimme pohjaan. Ja perjantain hyvästä istunnasta ei ollut tietoakaan ja sain useamman kerran kommenttia ns. huonosta ylävartalosta.

 

Lähdimme jälkimmäisenä meistä kahdesta tällä korkeudella, joten sain vähän aikaa nollata tilannetta ja kerrata radan. Mulla oli radankävelyssä hyvät visiot uusintateistä, mutta Rassen ollessa näin kuuma, en halunnut ottaa riskiä kääntää niin tiukasti. Oman vuoron tullessa tervehdin ja otin spurtin laukassa ja jäin sitten pitämään ja odottamaan tulevaa estettä. Rasse ei tuntunut enää niin "pommilta" ja huokaisin vähän. Ykkönen hyvin, kakkoselle käsijarru päällä ja Rasse lähti kaukaa ja jäin jälkeen. Linja ihan hyvin, vitoselle pohjaan. Viimeinen linjalla eka pohjaan ja perusradan viimeinen alas, koska tulin vaan käsijarru päällä.

 

 

 

Meitä oli ysikympissäkin vain kaksi ja toinen ratsukko verkkasi vähän sileällä ja ristikosta lähtien. Me tultiin mukaan, kun pysty oli 90cm ja edelleenkin jäin yhdestä hypystä jälkeen, mutta toinen meni kivasti! Siirryttiin jälleen okserille ja sinne saatiin pari onnistunutta. Olin jälleen jälkimmäisenä ja Monna antoi vielä vinkiksi, että jos en tiedä otanko vielä pidätteen vai en, niin en ota ja lasken vain käden alas. Rasse hoitaa. Kaiken kaikkiaan tämä toinen rata tuntui paremmalta, vaikka pari otettiinkin alas. Ja ne oli vielä suht'hyvistä paikoista ettei siinä omasta isosta virheestä ollut kiinni. Sain jatkaa vielä uusintaan, kiitos ihanalle tuomarille :). Vasta uusinnassa sain jotain tolkkua tähän touhuun, vaikka olo alkoi olla huonompi. Ravasin puoli kierrosta ja jouduin pyytää juotavaa. Pysähtyessäni alkoi tuntua vielä huonommalta, tulin alas ja Monna otti hevosen. Istuin lähes vartin, en kyennyt nousemaan ilman, että olisin rojahtanut takaisin maahan, pyörrytti niin paljon. Epäilen kaiken johtuvan jälleen hemoglobiinista ja menenkin heti huomenna terveydenhoitajalle. Toki minulle epäonnistuminen on aina kova paikka ja kun tämän viikon jälkeen tulee koorkea pudotus omista odotuksista niin sekin saattaa olla syynä. Huomenna toivottavasti ollaan varmempia.

 

Harmittaa myös paljon se, että jäin varomaan ja aina ottamaan sen varmistuspidätteen ja rikkomaan entisestään tahtia. Rasse oli niin kovin menossa ja innoissaan ja estän sen omilla mokillani.

 

<3