Prinsessa tamma

Lauantaina valmentajani, (josta olette muutaman kerran ennenkin kuulleet) soitti minulle kisojen jälkeen ja kysyi fiiliksiä sieltä. Juttelimme kisoista ja sitten, Monna kysyi tähän asti elämäni uskomattomammista kysymyksistä. Haluaisinko kokeilla Zindiä. En edes tajunnut aluksi, tai tajusin, mutta en osannut vastata, sillä olin liian häkeltynyt tästä. Siis HALUAISINKO kokeilla Zindiä, minun maailmani kauneinta ja hienointa tammaa. Vastaus oli todellakin päivän selvä kyllä. Juttelimme tammasta ja minä vain tärisin innostuksesta ja kuuntelin suu auki. Sovimme kokeilu päiväksi tiistain.

Zindi on ihan erilainen tamma, mitä olen koskaan ratsastanut. Ja niin Monna sanoikin puhelimessa, ensimmäinen kerta voi olla sellainen, että Zindi seisoo keskellä maneesia eikä liikahdakaan, sillä olen ihan uusi ratsastaja. Saattaa olla, että se kulkee ja kivasti.

Kaikki oli siis kiinni vain siitä, hyväksyykö Zindi minut ja kohtaako meillä kemiat.

Tuo aika lauantaista tiistaihin klo 17.30  oli jotain niin uskomatonta ja aika kulki niin hitaasti. Mua kouristi vatsasta monta kertaa päivässä ja ajattelin jo mikä leikkausta vaativa sairaus mulla on. Luultavasti se oli jännitystä. Olen kerran nähnyt, kun Monna hyppäsi Zindillä ja tuo tamma oli niin upea. En koskaan edes voinut ajatella ratsastavani sellaisella. Ja sitten tätä tammaa vielä tarjotaan MINULLE ratsastettavaksi! Laskin tunteja ja minuutteja puhelimeen ladattavan sovelluksen avulla.

Tiistai läheni kokoajan. Jännitys kasvoi ja laantui jatkuvasti. Mulla oli fiilis, että me voisimme sopia yhteen ja toivoon sitä ihan koko sydämestäni.  Kuitenkaan en halunnut laittaa päähäni, sitä että sovimme yhteen varmasti. Jos emme sopisi niin harmi olisi liian suuri.

Tiistai iltapäivä lopulta "saapui" ja äiti vei minut tallille vesisateen vuoksi. Menin talliin ja Monnan näytettyä varusteita menimme hakemaan hevoset. Laitoimme hevosia yhdessä kuntoon ja Monna antoi vinkkejä miten, mitä ja kuinka kannattaa tehdä. Ajatuksena oli mennä niin, että ratsasta aluksi Monnan toista hevosta, Rassea ja Monna Zindiä vähän alle. Sitten verkan jälkeen vaihdetaan ja itse nousen Z:n selkään.

Rasse oli mukavan reipas, mutta sitä en saanut millään rennoksi. Monna kuitenkin sanoi, että heti alkuun , että se on ok. Rasselle luontainen tyyli ei ole mennä oikeinpäin. Laukka Rassella oli älyttömän keinuvaa ja ihanan tuntuinen. Menin kevyessä istunnassa tehden ympyröitä.

Laittakaa mutterista laatua paremmaksi videoilla!


Sitten pääsin prinsessan selkään. Zindi oli sanotaanko noin puoli kenttää vähän ymmällään, mutta sitten rentoutui täysin. Tein aluksi pelkästään käynnissä juttuja, tunnustellen  tammaa. Se pysyi rentona, välillä vähän heilautti päätään ylösalas, joka saattoi johtua epätasaisesta kädestäni. Zindiä oli ihana ratsastaa, kun se oli niin herkkä edestä ja menee luontaisesti jo alas. Toki juuri tuo herkkyys toi sen haastavuuden. Ensimmäiset ravi-askeleetkin oli rentoa menoa, ja huokaisin onnesta. Kehuin paljon sisäohjalla ja äänellä. Tein muutamia siirtymisiä ja siirtyminen oli niin nopea, eli myös hätäinen. Tein liikaa, sillä tuo hevonen ottaa vatsalihaksilla jo pysähdykseen. Siirtymiset tulevat olemaan siis aina osa meidän treenejä. Kiva nähdä vaikka parin kuukauden päästä mikä on silloin tilanne!

Ravissa hetken pelkästään mentyämme maneesia ympäri tein lisäyksiä. Ja siinä viimeistään tajusi tamman lahjakkuuden ja sen, että sitä on ammattilaiset ratsastaneet. Mä en itseasiassa tehnyt mitään ja silti se lisäys oli elämäni parhain. Ensimmäisiä lisäyksiä näkyy myös videolla. Videolla muutenkin on käynnistä, raveista, laukoista ja loppuverkasta järjestyksessä.

Laukka on myös Zindin kanssa se opeteltavin juttu. Tamma tarvitsee todella paljon ulkoapuja. Se ei käänny muuten millään. Zindiä "ärsytti" se, kun en osannut ohjata. Tai siis kukaan muu hevonen ei ole tarvinnut noin paljon ulkopohjetta ja mun piti opetella apujen käyttöä. Vasempaan meni paremmin ja oikeaan huonommin. Ja siihen syynä on luultavasti se, kun olen vasemmalle vino eli istunnalla vahingossa ohjasin ulospäin ja sitten ohjilla kuitenkin suunnan mukaan. Ristiriitaiset avut, mistä noin herkkä tamma närkästyi. Laukkojen jälkeen ravailin Zindin eteenalas ja siinä varsinkin se oli ihan älyttömän rento.

Olin niin iloinen, kuten varmasti arvaattekin! Meillä kemiat kohtasivat heti ja kaikista ongelmista päästään harjoittelemalla. Niitä varmasti tulee vielä paljon lisää, kun meidän tehtävät vaatimustaso nousee, mutta onneksi meillä on Monna, joka tuntee molemmat :)

Eli nyt alan vuokrata Zindiä 2-4krt viikossa, viikoista riippuen. Saan myös ratsastaa Rassea, joten hevosia löytyy ihan kunnolla! Aikaa kuitenkaan minulla ei ole mahdottomasti, joten pääosin prinsessa tamman kanssa treenataan.


Vielä illalla sain ratsastaa Sepon, ruunan jota olen hoitanut tämän vuoden kisoissa. Seppo oli pöhköllä päällä, mutta oikein hieno sekin oli ajoittain! 

Ainiin monet tässä vaiheessa jo miettivät, mitä Mairen kanssa käy. Mairehan jää nyt vähitellen kevyemmälle tiineyden takia. Saan kuitenkin auttaa ja ratsastaa välillä, kunhan aika antaa myöten. Eli Mairekin jää elämääni ja Even kanssa olemme edelleen hyvissä väleissä, vaikka vuokraussuhde loppuikin.