3H:ta HUIPPUtreenausta HUIPPUhevosella kera HUIPPUesteiden

Moi! Mä olen ratsastanut Zindiä nyt viime perjantaista tähän päivään asti lähes päivittäin  ja tamma on ollut ihan USKOMATTOMAN hieno. Ollaan menty todella suuri harppaus eteenpäin. Tasolle, jolla oltiin ennen joulukuun haasteita- ja sen ylikin tottakai, kun luottamustakin on tullut.

 

En juuri tähän hätään muista kerroinko päivästä, kun Zindi toimi vammaisratsunani? Harmaa mielikuva on, mutta jos joku on skipannut postauksen niin kerron lyhyesti. Paria päivää ennen tuota ratsastusta olin lenkillä koirani kanssa. Tultiin juuri jäistä alamäkeä pitkin ja Zeta huomasi oravan jossain ja mulla tietenkin flexi pitkänä. Zeta syöksähti niin suurella voimalla eteen, että horjahdin, kaasuin ja raahauduin perässä kymmenisen metriä. Säikähdys ja kipu oli sen verran kova, että itkin maassa selälläni (sinänsä outoa sillä kaiken järjen mukaan olen raahautunut pää edellä mahallani..?). Kotona illalla ja seuraavina päivinä oikea nivunen oli kipeä, joka varmasti johtui vanhasta revähdyksestä, kun tipuin yhdeltä tammalta ja jäin kiinni jalustimeen. Mulla oli kämmenen kokoisia mustelmia lonkassa, pohkeessa ja pienempiä jalat täynnä.

 

Tallille en päässyt muutamaan päivään (=oikeastaan kyllä olin tallilla, mutta en uskaltanut mennä nopealiikkeisen Zindin selkään:P), sillä välillä kävellessäni enemmän polvea/polvia alkoi särkeä niin etten pystynyt varata painoa. 24.3. eli perjantaina menin selkään, mutta en voinut käyttää pohjetta ollenkaan ja koko kevyt ratsastus meni ääniapuja käyttäen! Zindillä oli alla 2 vapaata ja sitä ennen kevyitä päiviä ja tamma ei pöllötellyt yhtään. Siitä alkoi noususuunta.

 

Sen jälkeen menin muina päivinä ja noususuunta jatkui. Päästiin keskittymään täysillä treenaukseen, sillä pääty ei ollut ollenkaan pelottava. Tai oli se ja siinä piti aina vähän jännittyä ja  yrittää lähteä alta, mutta tamma ei tehnyt sitä kertaakaan. Pystyin mennä sen ohi lopuksi koko matkan kiittäen sisäohjalla tai pitkinohjin ilman, että tamma ilme eden värähti. Lauantaina Z oli pikkuisen jännittyneempi tuulesta jne., edelleen silti pysyi käsissä vaikka joitakin syöksyjä piti esittää.

Ihana seuratakkini <3

 

Eilen laitoin muutamia puomeja keskiympyrälle ja tulin niitä kaikissa askellajeissa. Ravityöskentelyn aikana siirtymistehtävillä, joissa Simppu oli muuten hieno, sekä laukassa peräkkäin pidempään. Siinä oli pieniä kääntämisongelmia välillä sekä kun kuski jäi kiinni sisäohjaan kääntämään niin kerran puomin jälkeen ilmava takapää josta päin seinää- no problem, kuski EI enään jäänyt kiinni sisäohjaan seuraavilla kertaa..

 

Tänään päästiin asiaan eli meidän ekalle estetunnille!! Kisoissa mennään puomiluokka, sillä vaativan kisahevonen saattaa käydä kierroksilla kauden ensimmäisissä kisoissaan ja kun tätä päivää enempää ei ehditä treenata niin turvallisuus syistä mennään maahankaivetut. Monna kävi itse ensin selässä eilisen vapaan jälkeen ja vähän hyppäsi alkuun, ettei tamma mua visko heti selästä :P. Zindi veti hienoa levadea, todella ilmavia laukanvaihtoja sekä vähän ylimääräisiä takapäänheittoja ja mulla ei turvaliiviä mukana. Selkään kuitenkin menin ja kävelin niin että hevosen syke saatiin vähän tasaantumaan.

 

Lähdettiin ravissa vähän alitempossa, kun tamman korvien välissä puomikasat ja pienet ristikot näytti vaativan pöydiltä. Tein paljon kaarevia uria, suunnanmuutoksia, erikokoisia voltteja ja hevonen alkoi a)tuntua b)varmasti myös näyttää mahtavalta. Ekan kerran tuli sileällä sellainen wow-tunne, sillä Zindille muutenkin ominaista on olla sileällä perusnättinä. Nyt se ei enää ollut perusnätti vaan oikeasti hieno. Monna antoi vinkkejä istuntaan, johon mun pitää nyt alkaa keskittyä täysillä, kun enää huomio ei mene pelkkään selässä pysymiseen. Mun piti keventää "pömppömahalla" ja napa edellä, että paino menee istuinluille ja itseni enemmän hevosen ympärille. Näin tuen tammaa ja rohkaisen ettei tarvitse pelätä.

 

Tulimme puomi linjaa, myöhemmin myös laukassa. " Tue pohkeella, hae reittiä jo ennen kääntämistä, pidätä molemmilla ohjilla ettei hevonen juokse alta TARVITTAESSA, mutta pidä kokoajan käsi vakaana ja joustavana" Helppoa eikös?! Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja päästiin jopa suoraan se puomipyramidi sarja. Tulimme seuraavaksi 17m linjaa jonne mun piti saada aktiivinen 5, mutta radalla tein vähän kiinni kuudella, joka tuntui paremmalta. (Metrin radalla tietenkin ratatempossa viidellä)

 

Tulimme yksittäisen ristikon, myöhemmin radan näillä korkeuksilla ja sittemmin esteitä nostettiin kasikymppiin ja muutama taisi olla jopa metrissä! Sarjat, kaikki meni ihan huippuhienosti ja me oltiin ihan superpari. Olispa vaan saanut vielä kuvaajan.



Melkein tälläisiä ne esteet oli! :)



 

 

-Aika hyvä huhtikuun ensimmäinen päivä! :)