2016 alkoi..hevosilla!!

Vielä perjantain ja eilisen minulla oli omien lisäksi jo edellisessä postauksessa tutuksi tulleet Iiska ja Alma. Perjantaina aamupäivällä lähdin aika nopealla aikataululla kotoa, kun kuulin(muistin) mahdollisesta maastoseurasta ja päätin lähteä heidän kanssaan viestittelyn jälkeen. Ei olla nyt taas hetkeen maastoiltu selkäni takia, mutta voi että se teki taas papalle niin hyvää- fyysisesti kuin henkisestikin. Mentiin uusi lenkki, jonka olen kerran mennyt aikoja sitten Lyylillä. Alku sisälsi tieltä päästyämme kokoajan suht'jyrkkää nousua ja juuria yms. ja hevoset saivat jumppailla ja myöskin aivojumppaa, kun ei menty vain suoraa tietä tai maneesia ympäri. Jatkettiin vielä pidemmälle lenkille ja vastaan tuli hyväntuulisia ihmisiä, jotka tervehtivät iloisesti ja toivottivat uudet vuodet. Lenkki kokonaisuudessaan kesti yli tunnin eikä pieni pakkanen ja kamala viima keskellä metsää kovin häirinneet ja pilanneet lenkkiä :)

Maastoilun jälkeen jouduin lämmittelemään hetken ja syömään välipalan. Keravalla rikki mennyt polvi on nyt vaivannut taas ja oli hirmu kipeä tallilla maaston jälkeen. En tiedä johtuiko se kylmyydestä vai uusista satuloista ja Freejumpeista vai mistä. Toisaalta jälkimmäiset tuntuu vähän kaukaa haetulta, kun niiden juuri pitäisi vaikuttaa lähes toisinpäin laadukkuudellaan.  Hain Alman seuraavaksi ja laittelin sen rauhassa kuntoon.

Ja tätä heppainstaa päivitän paljon aktiivisemmin kuin blogia, jos jotain kiinnostaa!

Alma oli ihana, rauhallinen itsensä hoitaessa, se on kyllä kaikin puolin niiin selväpäinen ja järkevä ja näiden lisäksi todella kaunis hevonen, sellaisen ottaisi vaikka itselle (tasapainottamaan siis näitä punaisia) ;) Mentiin maneesiin  ja tehtiin kaikki niin kuin edellisinäkin päivinä. Alkukäynnit ja jälleen aloitetaan pidemmällä ohjalla käynnissä ja vähitellen ravia/tehtäviä käynnissä lyhyemmällä ohjalla. Otin tänään vähän nopeammin mukaan väistöjä ja taivutteluita mukaan ja väistöt sujui jo paljon helpommin! Ravissa se oli kovin menossa ja painoi kädelle taas enemmän, tämän tyyppiset hevoset ovat minulle uudenlaisia ja en saanut ihan niin paljon "irti" hevosesta, kun olisin halunnut. Se meni pitkällä kaulalla ja vähän "hölkötteli" enkä osannut ratsastaa sitä moodiin. Lopetinkin aika ajoissa, kun se oli kuitenkin tehnyt jo kaksi päivää hyvin eikä tämäkään kerta huonosti mennyt, ja ne väistöt oli hyviä!

Mentiin siis reipas puoli tuntia pitkien käyntien lisäksi. Seuraavaksi Iiska pääsi vähän liikkeelle yhdessä Zindin kanssa, jota äiti kävelytti. Iiska oli paljon paremman tuntuinen ja rennompi mitä viime kerralla ja ravissakin ei ollut ihan wc-ankkamuodossa, mutta jännittynyt kylläkin. Sitä oli kuitenkin paljon helpompaa ratsastaa rennommaksi ja pohkeesta eteen, kun se ei ollut niin tyhjä edestä.  Välillä se leikki vähän ninjaa, mutta se tekee ne loikkansa jotenkin niin pehmeästi etten tuntenut menettäväni tasapainoani hetkeksikään. Ja tästä, kun sain vähän potkaista, että haloo nyt niin hevonen toimi vielä paremmin. Laukassa se vähän kuumi ja steppasi ennen ja jäi taas tyhjäksi edestä. Kun päästiin sitten laukkaamaan pidemmän aikaa, niin Iiska rauhoittui pärskien ja tuntui ihan kivaltakin ajoittain.

Alma ensimmäisenä päivänä :)

Eilen liikutin kaverini Essin avustuksella kaikki neljä. Tänään minulla olikin vain omat kaksi kävelyttäen ja tallitöitä, jotka jäivät vähän vähemmälle, kun aikaa kului muutenkin todella kauan päivittäin. Jos tämä kävelytys jatkuu Rassellakin niin katsotaan, koska saan jotain kirjoitettua tännekin :)

Uusia ratsuja muutaman päivän ajan

2015 vuoden kaksi viimeistä päivää ratsastin kahdella uudella tuttavuudella, toki heitä olen nähnyt omistajan alla useamman kuukauden ajan :) Olin hirmu innoissani, kun hevosten omistaja kyseli minua avukseen ja nyt vain nuoria ratsastaneena "oman" lisäksi saa kaksi vähän kokeneempaa hetkeksi. Toki varsinkin toinen näistä on hyvinkin mielenkiintoinen.. ;)

Edellispäivänä aloitin päivän ratsastamalla ensin Alman ja seuraavana 7-vuotiaan Iiskan. Kerron ensin Iiskasta :) Olen nähnyt ruunaa nyt useamman kuukauden ja totta puhuen en ole ajatellutkaan pääseväni sen selkään ikinä. Sileällä se ei ole näyttänyt ihan niin rajulta mitä puomeilla/esteillä ja se saikin minut edes suostumaan. Jännitin hieman, mutta pikkumies käyttäytyi paaaljon paremmin mitä olisin ikinä olettanutkaan vieraan ratsastajan kanssa!

Alkukäyntien jälkeen aloitin työskentelemällä käynnissä, ihan tutustuen uuteen, hirmujännittyneeseen ratsuuni. Tein väistöjä ja ympyröitä ja Iiska tuntui vähän rauhoittuvan. Ravissa olin ihan hukassa ja tuntui, että hevosen pää on sylissäni tai se ottaa jokaisen kuolaimen liikuttelun eri tavoin. Kunhan uskalsin itse vähän hengittää ja rentouttaa istuntaani niin kyllä hevonenkin rauhoittui jälleen vähän. Tein ravissa väistöjä ja ympyröitä, vähän ajellen vain. Molemmilla hevosilla jäin vähän vaan pyörimään maneesia pitkin; Almalla fiilistelin ja Iiskalla vähän "varoin" virheitä. Laukkasin vain keskiympyrällä ja Iiska ei edes yrittänyt mitään. Se alkoi kulkea jo ennen laukkoja vähän rennommalla niskalla ja laukkojen jälkeen jo todella kivasti. :)

Almaa olen ihaillut aina, se näyttää niin selväpäiseltä ja osaavalta. Ja onhan se hypännyt 160-luokkiakin. Huonoa tuuria senkin matkalla on ollut ja toivon todella, että saan nähdä sen kisaradoilla ja ehkä päästä selkäänkin vielä uudemman kerran näiden päivien jälkeen! Noustessani selkään olo oli kuin kirahvin selässä. En ole tajunnutkaan miten isot askeleet sillä onkaan jo luonnostaan! Taisin olla jo siinä ihan myyty ja parani vain, kun keräsin ohjia. Se helposti tuntui menevän kuolaimen alle ja välillä jouduin nostattaa sitä vähän takaisin. Tein väistöjä ja ne eivät olleet kovin helppoja heti, automaatti-väistäjä Rassen jälkeen. Rassella, kun ei tarvitse tehdä juuri mitään ja se väistää hyvin.

Ravissa askeleet oli hirmu letkeät ja tuntui, että liikumme jousilla. Vaikka ratsastin sitä ihan alitempossa. Pyörittelin ympyröillä ja tosiaan jäin vähän fiilistelemään, kun kaikki tuntui niin helpolta. Otin väliin aina käynnissä tehtäviä ja taas ravissa vasta-asetuksia, kaarevia jne. Laukka on vielä niin voimatonta, että sitä ei mielellään minun kannata nyt mennä ja ymmärrän täysin.

Näiden jälkeen laitoin vielä Rassen kuntoon estevalmennukseen, mutta selkäkipuisena Monna saikin ottaa muutamia pomppuja ja voi että heitä oli ilo katsoa. Tuohon osaamiseen pitää pyrkiä..

Uudenvuoden aattokin meni aamusta päivään tallilla liikuttaen neljä tällä kertaa. Rassen ja Alman selästä ja Zindin ja Iiskan maasta. Aamu alkoi siis vireähkön Rassen selässä, joka kävi kovinkin kuumana.. Tehtiin todella paljon kaarevia uria, kolmikaarista, sinne sisään voltteja, ympyröitä, mitä ikinä keksinkään. Se oli hetken aikaa ihan hyvä, mutta aloitti taas sähläyksen ja oli kiireinen ja ravissa halusi laukata jne. Laukassa se oli aika vahva ja korvat tötteröllä kuunteli tuulta ja säpsähteli välillä. Laukan jälkeen se antoi vähän periksi ja väistättäessäni ympyrällä takaosaa ulos, se toimi yllättävän hyvin. Pyörittelin sitä vielä kolmikaarisella ja se tuntui jo ihan hyvältä ja lopetin siihen.

Seuraavaksi otin kävelytykseen IIskan, joka käyttäytyi äänekkäässä maneesissa hyvin ja hamusi kokoajan taskua/vaatetta tai mihin vain ylettyi. Iiska pääsi vesitarjoilun ja harjauksen jälkeen takaisin ulos ja otin vierestä Alman mukaan talliin. Kauaa en harjaillut ja puunannut, vain tarpeellisesti ja nopeasti kamat päälle. Kävelimme jälleen pitkät alkukäynnit ja aloitimme käynnissä jälleen. Ratsastin pohkeesta eteen ja ensimmäisen viiden minuutin jälkeen vaadin jo vähän enemmän. Edellisellä kerralla en uskaltanut ratsastaa niin kuin olisi voinut, oman ratsastuksen katsominen videolta avasi jälleen silmät ;) Alma oli aika pirteällä päällä ja painoi vähän enemmän kädelle ajoittain, joten pohjetta sai käyttää senkin puolesta enemmän. Mutta se tuntui ja näytti jo paljon paremmalta, ei mummoravia menevältä löysältä hevoselta.

Jos olisin toiselta päivältäkin saanut kuvia niin meno olisi paljon ryhdikkäämpää.

Tein nyt myös tehtäviä enkä vain jäänyt ajelemaan. Temponvaihtelut olivatkin aavistuksen hankalempia kuin olisin arvellut, Alma oli niin kovin menossa ja sitä ei saanutkaan pelkällä istunnalla vaan takaisin. Hetken aikaa vedimme happea ja aloitimme käynnissä keskiympyrällä väistättäen takaosaa ulos. Lopuksi saatiin kyllä kivojakin pätkiä, mutta on se vielä sen verran jumissa että töitä saatiin molemmat tehdä. Mutta kaikkien näiden tehtävien avulla ja pitkäjänteisellä työskentelyllä siitä tulee hyvä.

Lopussa ravi oli ihan supermakeen tuntuista ja siihen lopetettiin ehdottomasti. hevosten omistajan äiti tule tallille laittamaan ruoat valmiiksi ja hoisi Alman loppuun, ja minä lähdin jo hakemaan Zindiä sisään. Vuorossa oli vielä väh. puolituntinen kävelytys maneesissa, kun pihalla tuuli jo niin paljon etten halunnut lähteä tielle riskeeraamaan kaikkien henkiä.. Aika meni yllättävän nopeasti ja Zindin ollessa rauhallinen sain hyvillä mielin lähteä uudenvuoden viettoon kotiin :) Tänään treenit jatkuu, kun menen kolmella ja kävelytän Zindin.. ;)

Meidän porukka toivottaa menestyksekkäämpää ja tervellisempää uutta vuotta kaikille!

Mitäs tapaturmatiimille kuuluu?

Kuuluu hyvää! Oma olo on paranemaan päin, mutta yllättävän heikohko vielä jo yli  kaksi viikkoa rautalääkkeitä syöneenä. Sen verran hyvässä kunnossa kuitenkin olen, että olen pystynyt ratsastaa kahtakin hevosta päivässä. Viime viikko kului oppikirjojen äärellä, koeviikon ollessa päällä. Kahtena päivänä en mennyt tallille, mutta muina kyllä ja tulokset eivät olleet yhtään pahemmat, nimittäin sain kurssiarvosanoiksi 10,9,9,8 ja 7, ja tämä viimeisin pitkästä matikasta. Olin ihan älyttömän tyytyväinen, että osaan jo yhdistää ja kääntää eduksi tallilla käymisen ja koulun. Meillähän oli siis ma 10-16 ja ti-pe 8-16 viisi viikkoa yhteensä ja selvisin.

 

Zindin imppari selätettiin nopeasti jodikääreellä ja Rasse on ollut kunnossa. Hyvinkin terve. Me ollaan nimittäin päivittäin menty nyt viikon ajan enemmän tai vähemmän kohti kattopalkkeja. Kovasti olen ratsastanut sitä tehokkaasti sileällä ja puomitkin on usein tuomassa mielenvirkistystä. Kevyitäkin on tietenkin ollut, vaikka sen jälkeen ollaan pompittu vielä vähän entistä enemmän :P. Jos se on "sillä päällä" niin mun pitää vaan ottaa asiaksi ratsastaa se läpi. Ja ne fiilikset on ollut aika huikeat, kun se pörheys osoittautuukin eduksi ja se käyttää energiansa muuhun kuin pönttöilyyn. Se on nimittäin tehnyt hienoja vaihtoja, vastalaukkoja, lyhyttä laukkaa, lisäyksiä, avoja, sulkuja yms. Toisaalta, kun lähdetään ulos Rassen mukavuusalueen ulkopuolelle esim. todella lyhyessä laukassa niin välillä palaa hermot ja se kokeilee helpottaakseen tilannetta keventää etuosaansa.  Tilanteesta päästään kuitenkin jatkamaan, kun en ns. hyökkää kimppuun vaan annan pohjetta niin paljon mitä tilanne vaatii  ja jatkan muina miehinä.

 

Me Zindin kanssa rakennettiin Rassen treeniin vähän jumppaa ;)

Ylläoleva puomitehtävä sujui älyttömän hyvin, Rasse vaan leijaili  niiden yli. Ollaan haettu aina puomien  päällä tuollaista ravia mitä se teki tuossa tehtävässä; askelia, jotka viipyvät ilmassa kauan, ja laskeutumisen jälkeen takajalat käyttävät koko voimansa uuteen askeleeseen. Se oli tosi makeen tuntuista selkään, ja oli älyttömän hyvää jumppaa vanhalle hevoselle. Olikohan juuri tuolloin, tämän tehtävän jälkeen, kun se teki parhainta lyhyttä laukkaa mun ratsastamana. Se jää usein vaan lyhyeen nelitahtiseen laukkaan eikä polje takajaloilla. R tarvii niin älyttömästi aktiivisuutta pohkeesta ja silloin tuntui, että vihdoin tämän omien vammojen ja sairasteluiden jälkeen sain koko kroppani avuksi. Laukan laadun lisäksi niska oli hyvännäköisessä asennossa. Tämän jälkeen annoin sen laukata vapaammin, itse istuen kevyessä istunnassa. Kiitokset palkitsevat oppimista, tässä tapauksessa enemmän ehkä papan mielekkyyttä tehdä jatkossakin.

 

Puhuin alussa kahden hevosen ratsastuksesta, Zindillä en ole vielä mennyt, mutta lainaponi Ade on toiminut ratsunani nyt muutaman kerran. Adesta taisin kertoa jotakin aikaisemmin, mutta nyt osaan taas kertoa enemmän, kun olen päässyt sen kanssa tekemään. Ei olla menty kauhean rankasti ja ihmeellisempiä, ei se tokikaan osaakaan vielä "temppuja" ja muutenkin haluan aina tutustua rauhassa. Toisaalta olen myös säästellyt vähän itseäni, että jaksan ratsastaa vielä sen vanhemman apinan. Laukannostot ovat olleet hankalin kohta, kun jalkani ovat niin älyttömän pitkät ja pohkeeni yläosat ovat poniin kontaktissa. Mutta toisella kertaa ne nousivat paljon helpommin, joten eiköhän me pian osata jo ihan tyylipuhtaastikin.

 

Tulossa seuraavina viikonloppuina on harjoituskoulukisat ja 1-tason este, luokat ei ole vielä ihan varmoja, niistä lisää viimeistään kisojen jälkeen :)

 

Peltoilua upean mustan selässä!

 

 

Sain tutustua heti syysloman alussa upeaan mustaan tammaan, Luluun. Kaverini käy tätä liikuttelemassa ja suuntasimmekin lauantaina Lulun tallille. Laitoimme tamman yhdessä kuntoon. Essi meni ensin selkään ja kuvasin heitä ja kuvia kertyikin ihan mukava määrä jälleen..

Saatte kuvapainotteisen postauksen, sillä en mennyt varmaan 20min enempää ja emme ihmeellisiä tehneet. Lulu oli niin hieno, kun ajattelinkin. Kentällä olisi saanut vielä enemmän irti tästä hienosta hevosesta, mutta kyllä pellollakin tuntumaa tähän sai.

 

Hevonen vaihtuu 20min ennen starttia...

Moi! Arvatkaa kenellä menee taas huonosti! Todella paska huono tuuri, epäonnistumiset ja vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Siltä ainakin tuntuu..

Olen niin vähän blogannut lähiaikoina, ettei teistä varmaan kukaan edes tiennyt, että sain osallistua ratsastuskoulun vappu-kisoihin. Suunnitelmana oli mennä parhaimmalla Pandalla. Kävelin radan muutamaan otteeseen, katsoin tiukkoja teitä uusintaan ja oli sellainen jes-fiilis. Olen oppinut kävelemään rataa "oikein", analysoimaan teitä ja välejä sekä katsomaan järkeviä, mutta kannattavia uusintateitä. Nuo kaikki olen oppinut olemalla mukana valmennuksissa katsomassa sekä kävellessä Mapen kanssa hänen ratojaan. Sillä tasolla heitä voi kutsua jo esteratsastuksen ammattilaisiksi ja on mielenkiintoista katsoa heidän ratkaisujaan.

 

Meitä oli menossa Pandalla kolme, sillä Essi joutui vaihtaa hevostaan jo kerran.. Auttelin vähän Pandan laitossa, mutta minun startatessa meistä viimeisenä, ensimmäinen ratsastaja sai kunnian laittaa sen kokonaan kuntoon. Sillä välin katsoin muiden ratoja ja Pandan tullessa verkkaan se näytti niin kivalta! En ole sitä koskaan nähnyt verkassa ja radalla livenä, sillä olen ollut aina selässä. Välillä katsoin Pandan ottavan jonkun epämääräisen askeleen ja sanoin siitä. Se kuitenkin oli niin vähän ja vain välillä niin he hyppäsivät radan puhtaasti- sijoittuen. Essin mennessä selkään epäpuhtaus oli jo havaittavissa ja päätin samantien että tuon selkään en mene, vaikka itku siinä melkein pääsikin sillä minulla oli niin ikävä Pandaa, ja tunnetta sen kanssa radalla. En voi hypätä  vanhalla hevosella, joka edes välillä ottaa epämääräisen askeleen. Tämä on opetettu minulle yksityishevosten kanssa.

 

Hysteerinen ja tärisevä Mira aloitti pohdiskelun millä hevosella starttaa radan... Tallin toiseksi paras eli Imbu, oli mennyt jo tarpeeksi, myöskin kiva Fabe varattu. Yksi kuumahko ruuna saikulla. Siinä olivatkin puokit ja mieleen tuli Tupsu, jolla menin v.2013 estekurssin. Muita hevosia sitten en enää ajatellutkaan ja menin laittamaan lehmää kuntoon.

 

 

 

Tätä tarkoitan alla olevassa tekstissä POHJAAN tulemisella :D

Ennen selkään nousua nappasin munkin satulahuoneesta, sillä pyörrytti sen verran että oli pakko saada jotain syötävää. Laitettuani hevosen että itseni kuntoon saimmekin kävellä suoraan verkkaan. Tupsu tuntui niin pieneltä! En osannut yhtään arvioida jalustimien sopivaa pituutta ja ne ehkä meni vähän liian lyhyiksi, sillä kippasin eteen hypyissä aika pahasti ja ei tullut sellaista vakaata tuntumaa. Mulla meni jalat jo heti parin kierroksen jälkeen maitohapoille, koska enhän ole juurikaan päässyt ratsastamaan kunnolla aikoihin, ne vähäiset kerrat ilman saappaanvarsia ja koulujalkkareilla...:D Olin jotenkin ihan sekaisin ja pyörin vain kenttää ympäri. Joitakin voltteja ja väistöjä tein lopuksi ja kiinnitin huomiota siihen ettei poni ole etupainoinen. Laukkaaminen oli ihan fiasko, en tuntenut selkään oliko hevonen myötä,- risti vai vastalaukalla enkä toiseen suuntaan pystynyt tarkistaa, kun harja oli niin pitkä.

 

Meitä oli kolme verkkaryhmässä ja menin viimeisenä. Ehdin kerrata radan ja katsoa voittoradan eli Josefiinan ja Faben suorituksen sekä Essin ja Pollen supersöpön radan. Oma vuoroni koitti ja ravailin hetken ja tervehdin. Alkurata oli ihan kiva, sillä sain hevosen keskelle estettä, mitä se ei tehnyt verkkahypyissä.. Kakkoselta kolmoselle tuli sopiva kuusi meille, mutta jotain tapahtui ja puomi putosi. Loppu rata myöskin ihan kiva, mutta vitos-okserille ihan pohjaan ja siitäkin pudotus. Sitten joudunkin huikata että mihin ihmeeseen menen ja kääntäessäni linjalla muistin, että niin tuo sokerinpala. Uusintaan ei siis päästy, mutta ei siihen ollut tarvettakaan sinänsä. Olin todella vähäsanainen ja harmitti tokikin. Silti en ollut mitenkään ärtyisä, kuten kaikki olettivatkin. Menin taluttelemaan kirjavaa maneesiin ja unohtaessani loppuravata niin juoksenneltiin siellä, voi että poni oli iloisen näköinen ja sydämeni heltyi täysin <3 Käveltiin noin vartin ajan ja sitten mentiin talliin. Palkintojen jako oli suoritettu ja puhtaan pitkän tienkin ratsastaneet olivat sijoittuneet. Tiellä jotka olisin Pandalla tehnyt olisi riittänyt voittoon puhtaalla radalla.

 

En valittanut, minulla oli hauskaa. Radan opettelu ja sen ratsastus toivat jälleen arvokasta kokemusta. 10e siitä-ei paha hinta ollenkaan ja näinhän kavereita pitkästä aikaa <3

Edit.. 2-3 linjalle tuli kyllä kuusi, mutta vaivalloinen sellainen.. Ja nyt katsoessani niin näytän katsovan lähes jokaista estettä. Jos vaikka se katse olisi ollut oikeasti eteenpäin ja ratsastaja vähän enemmän pystyssä niin oltaisiin voitu jopa tulla puhtaasti maaliin. Ensi kerralla taidan vetää jonkinlaisen niskalenkin etten saa katsottua puomeja ;)
 

Enemmin sanomani hysteerinen tarkoitti sitä miten voi olla yhdellä ihmisellä, hevoset joihin kiintyy jostain kipeitä. Maire silloin, Zindi, Rasse, Panda, Halla (takanen turvotti+ haava selässä) ja Lyyli. Ihan niin uskomatonta kun voi vaan olla. Kävelevä katastrofi ilmoittautuu.. Tiistaina myöskin, kun Zindiä oltiin viemässä klinikalle (epämääräisten turvotusten takia) niin hevosauto hajosi puolessa välissä matkaa ja uusi aika vasta ensiviikon tiistaille. Tutun hevonen kuoli, heillä nyt -4 hevosta pelistä pois, mutta elämänkiertokulku näytti taas itsensä. Mairen vaalea, komea orivarsa syntyi samaisena päivänä kun tutun heppa kuoli.

 

Kisojen jälkeen matkani jatkui kohti toista tallia, jossa olin kahdeksan aikaan illalla.. Ratsastin Rassen, joka oli erittäin tuhma taas aluksi, kun joutui olemaan yksin, mutta rauhoittui täysin! Mentiin vähän "rankemmin" jo ja vähän asetteluita pääty-ympyröitä joita tehtiin 3 suuntaansa. Pappa alkoi hakea jopa jo alemmas ja se oli alusta asti ihan puhdas jo vasempaan, oikeaan enää hiukan epäpuhdas! JEEEEEEE! Vastapainoksi hyvälle tuurille Zindin etusissa oli vähän turvotusta, mutta ei sentään pahasti. Ja olihan aika ihme että tälläisen päivän jälkeen Rasse oli puhdas ja Zindi suht'ok. (Tänään 1.5. Rasse oli kenkä irti ja hevonen nyt ilman pohjallista. Kävelytystä alkuviikkoon asti, tätä tilasinkin..!!!!)

Loput kuvat c)Roosa Hirsimäki

Essi, meistä on moneen. Säpäköistä puokeista lehmänkirjaviin ponipoikiin ;)

 

Upealla valkoisella extemore-estetunti

Moi! Sain eilen illalla extempore-idean mennä Siirilään estetunnille, kun tunneille oli vähän osallistujia(siinä vaiheessa). Kysyin ensin äidiltä päästyäni autoon tallilta ja arvelin kuulevani lupauksen ja äkkiä Essille viesti onko hän innokas. Ilmoittauduttiin ja hevostoiveeksi laitoin Samun.

 

Samu on upea, täysin kimo sekä mulle passelin kokoinen ollessaan yli/n.180cm säältään! Ruuna on tallin omistajan Sannan "pumpulipoika", 110cm-> tason ruusukehai. Ette arvaakaan miten paljon toivoin pääseväni sillä. Tänä aamuna facessa tallin ryhmässä oli listat ja jee, Samu luki nimeni perässä! Olin ihan otettu, että pääsin sillä :)

Kaikki kuvat c)Jenni Pekkanen, kiitos paljon!

Olimme tallilla aika ajoissa, joka oli hyvä sillä sain tutustua sekä hevoseen että paikkaan. Enemmän tallilla olleet vastailivat mun lukuisiin kysymyksiin, kiitos vielä. Hain valkoisen Essin avustuksella tarhasta, kun tarhakaveri pääsi myös talliin. Laittelin sitä rauhassa kuntoon, vähän liian ajoissa olin, sillä jouduin päästämään sen irti ja poika päätti kieriä. Tuplaharjauksen kerjääjä... Kun sain Samun kuntoon menin rakentamaan muiden kanssa rataa kentälle, joka oli enää parista kohtaa märkä, muuten huippukunnossa! Radalle rakentui 5 estettä, mukaan lukien sarjan ja vesimaton.

 

Radan valmistuttua kävimme hakemassa hepatkin ja nousimme selkään. Edes minä en selkään päässyt, koska hevonen oli niin järkyttävän kokoinen ja satulassa ollen estejalkkarit. Istuessani kyytiin olo oli kuin avaruudessa, Zindi on hieman pienempi... Aloimme verkkailla, meillä oli vähän erityyppisempi, mutta hyvin mentiin mukana. Aloimme tulla kahta pikkupystyä, vähän oli hakemista uudella hepalla jälleen hyppytauon jälkeen. Lyyli, kun on melkein ponikokoinen niin hypyt näiden kahden välillä oli suuri.

 

Unohdin laskea rytmiä ja en ratsastanut enkä vaatinut aktiivista laukkaa. Hellu havainnollisti nämä mulle ja alkoi sujua jo vähän paremmin. Vaihdettiin tehtävää ja tulimme sarjaa muutaman kerran. Alkuun heti opettaja mainitsi mun etukenosta, tällä hevosella takakeno on parempi kuin tyyli jolla roikuin ennen estettä. Lähestyinkin lopputunnin pystyssä ja sekin loksahti paikoilleen, edistytään vähitellen. Seuraavaksi tulimme yksittäistä vesimatto-okseria. Lähestyessäni sitä en laskenut mitään, Samu hyppäsi kaukaa ja JESTAS se hypyn voima. Alastulossa horjahdin kunnolla kaulalla ja seuraavan kulman läpi oli ihan pienestä kiinni etten tippunut.. Sain tulla heti uudestaan ja nyt laskin rytmiä ääneen ja hyppy nyt oli ihan ok jo, mutta se hypyn voima oli ihan uskomaton. En ole koskaan päässyt/joutunut hyppäämään hevosella, jolla on noin suoraan sanottuna järjettömän paljon voimaa takana. Kun 60cm leveä okseri tuntui aluksi voimaltaan 140cm trippeliltä niin voin vaan kuvitella miltä tuntuu 120cm rata.


Tässä tämä ensimmäinen hyppy, kuski HIEMAN jälkeenjääneenä...

Kun kaikki olivat tulleet okserin tarpeen mukaan useammin kuin kerran niin tulimme rataa. Rata oli teknisesti haastava, mutta simppeli muistaa. Korkeudet toki olivat vielä 60-70cm, jota en harmitellut yhtään, sillä ne hypyt oli aivan jotain uskomatonta. Esteitä oli 5, kuten yllä jo mainitsin, mutta itse radalle tuli hyppyjä muutama enemmän. Ensimmäinen este tuli aina yhtä nopeasti ja en kääntänyt ajoissa. En muista tarkalleen miten rata meni, mutta horjahdin alastulossa aina samalla lailla kun GP-hyppääjät. Jopa hengästyin, sillä ensimmäisen kerran elämässäni hypyissä piti käyttää ihan erilailla yläkroppaa, että siellä selässä pysyi. Täytyi tehdä töitä pysyäkseen siellä. Tulimme radan näillä korkeuksilla kerran (osalle nostettiin jo toisella kier.) Meille lopuille esteet nousivat kolmannelle kierrokselle 70-80cm korkuisiksi.

Tatsi parani kokoajan, huonoja hyppyjäkin tottakai tuli, mutta kokonaisilme alkoi muuttua parempaan suuntaan. Menoa häiritsi vain ohjien liusuminen ja loppuradasta vaivaa meni paljon siihen, mutta hyppyyn päästiin vaikkakin pidemmällä ohjalla. Aloin tykätä hevosesta kokoajan enemmän ja kun kuulin että jatkamme edelleen niin innostuin vielä enemmän. Saimme käskyksi tulla vesimatto-okseria. Meillä alkoi sujua siinä jo oikeasti, edelleen en osannut käyttää kroppaani niin, että en horjahtaisi alastulossa. Hyppy meni kyllä hyvin. Essi tippui tässä vaiheessa järkyttävän kokoisen hypyn jälkeen seuraavassa kulmassa. Hänelle ei käynyt mitään ja treenit jatkuivat. Aikaa edelleen näiden hyppyjen jälkeen oli ja saimme tulla vielä samaista okseria, mutta okseri leveni paljon ulkonevien maapuomien toimesta ja hyppysuuntaa vaihdettiin. Ja nyt tuli se wow. En horjahtanutkaan enää hypyssä ja Hellu kertoi hypyn olleen super.

Verkkailtiin ja Samulla alkoi olla niin kivaa, että se vähän rallitteli :D Pojalla oli hauskaa, kuten minullakin <3 Mun kropalla ei vielä nytkään tätä postausta kirjoittaessa ei ole ja Zindin ratsastus edessä. Tallilla mulla sattui vielä selkään niin, että hengittäminenkin oli kivuliasta. Kunnon treeni siis takana....! Kuvia jälkeenpäin katsoessa tuo jalka häiritsee minua suunnattomasti. En ratsailla edes tajunnut sitä, sillä keskittyminen meni vain kyydissä pysymiseen. Laitetaan vaikka hyppytauon piikkiin ;)

Ekaa kertaa pois kotoa ja seur.päivänä klinikalle

Moi! Sunnuntaina taisin tännekin hehkuttaa meidän ihanaa tulevaa treeniviikkoa, kuinkas kävikään.. Maanantaina oltiin Monnan kouluvalkassa vähän valmistelemassa seuraavan päivän rankkaa valmennusta. Huomion miten vähän olenkaan vaatinut Rasselta ja miten "oikein" ratsastaminen tuolla hevosella onkin niin jestaksen vaikeaa! Loppuun sieltä tuli kivojakin pätkiä, mutta sai jännittämään Anun valmennusta entistä enemmän, kun ihan perusasiatkin oli vaikeita.

 

Pappa oli niin kovin suloinen tiistai-aamuna nukkessaan <3

 

 

Tiistai-aamuna tai siiis yöllä olikin sää huonontunut ja Monna ei pystynytkään ajaa meille pikkuteitä hevosautolla, onneksi sain kyydin mummaltani ja pääsimme matkaan kohti Hämeenkyröä kahdeksan aikaan. Matka sujui hyvin ja odotin entistä enemmän valmennusta, olihan meidän eka reissu papan kanssa! Katsottiin hetken edellistä ryhmää ennen kuin otettiin hepat pois autosta ja varustimme ne tallissa. Menimme odottamaan maneesin ovelle ja päästessämme sisään alettiin kävellä väistellen edellistä ryhmää. Ottaessani ohjat pappa tuntui kivan rennolta ja alkaessani ravata niin edelleen kivalta. Enemmän ravatessamme tunsin askeleen olevan jotenkin outo, mutta ajattelin sen olevan ajatusmaailmaani (niin monesti kysyneeni Mairen aikana onko tämä ep, "ei näytä siltä"). Anu huikkasi kuitenkin, että ontuuko Rasse ja siinä vaiheessa askel alkoi olla sen verran epätasainen, että tajusin sen olevan oikeasti epäpuhdas. Kävelimme hetken ja siinä ei tuntunut ollenkaan pahalta. Kokeilimme uudelleen ravia ja hevonen oli ihan kolmijalkainen...

 

 

Mietin, että mitäs nyt tehdään. En tiennyt pitikö minun maksaa tunnista kun tämä loppui näin lyhyeen ja olin ihan ulapalla. Maneesissa oli kolmannelle ratsukolle seuraponina pikkuinen Milo, ja sitä tarjottiin ratsukseni. En kieltäytynyt vaan lyhensin jalustimia varmaan 11 reiällä ja nousin selkään verkkailemaan. Tunti kokonaisuudessaan meni kivasti ja meitä kehuttiin! Milo oli tosiaan n.140cm ja minä melkein 180cm olimme mahtava pari ;) Viihdytimme muita tuntilaisia ja valmentajaa. Rakastuin kuitenin tuohon suht'vaativaan poniin kovasti, sillä se yritti ja löytäessäni "nappulat" meno oli miellyttävää. M oli niin muhkea, ettei jalkani roikkuneet maassa-lähelläkään. Onhan Hiilikin pieni :)

 

Menimme mm.kolmikaarista, vastalaukkoja, väistöä keskilinjalle ja sieltä sulkutaivutus maisesti uralle takaisin. Olisi nuo tehtävät olleet kivoja Rassen kanssakin.. Vaikka olin todella tyytyväinen ihanaan Miloon niin tuntui jotenkin paljolta maksaa 30e siitä. Sen olisi voinut käyttää Rassen kanssa kehittymiseen.. Lähtiessämme maneesista Rasse oli enemmän vaan kolmijalkainen ja epäilimme kaviopaisetta suuresti.

Kuulin Milon olevan myynnissä, hyppää 110cm ja osaa paljon! Harmittavasti en tajunnut kysyä edes tämän oikeaa nimeä...:D

 

Monna soitti jo matkalla tallille eläinlääkärille, joka pääsi neljän aikaan katsomaan jalkaa. Sieltä ei löytynyt paisetta ja keskiviikolle varattiinkin aika Teivoon. Itse en valittavasti päässyt mukaan ja sen ajan murehdin ja itkin ja kauheimmat kauhuskenaariot soi päässä. Juuri ollaan päästy Rassen kanssa kehittymään ja siitä on tullut minulle äärettömän tärkeä. Mielessä kävi myös kaikki mahdolliset mitä kuljetuksessa Tampereelle voisi tapahtua, entä jos papalla onkin jotain vakavaa, jänne? Se olisi meidän kisakauden loppu, eihän se toki olisi ehtinyt alkaakaan. Entä jos en näkisi Rassea koskaan?

 

Kävin pitkällä lenkillä Zetan kanssa saadakseni muuta ajateltavaa. Klinikalta tulokset olivat kuitenkin helpotus. Kavion pohjasta oli pitkän ajan etsimisen jälkeen löytynyt mustelma/alkava kaviopaise. Ilmeisesti se oli sen kolauttanut sen verran kovaa autossa jossain välissä. Olin niin valtavan helpottunut, jokainen hevosenomistaja tietää sen tunteen varmasti. Minä en toki omistajana toimi, mutta ainakin ajatustasolla saman verran. Pappa sai hauteen jalkaansa sekä kipulääkkeitä. Näin sen vielä eilen ja itkuhan siinä tuli, kun oli tavallaan varautunut kaikkeen.  <3

 

Näiden tammojen kanssa puuhasteltiin tänään, tuo Mairen masu on niin söpö!<3