Kohti kevättä ja kisakautta

Moi! Ihana auringonpaiste ja lumimäärä ovat hemmotelleet hevosihmisiä ja monet ovat tämän käyttäneet hyödyksi maastoillen. Toisaalta lisääntynyt auringonmäärä on tuonut lisätsemppiä ja monet ovat valmentautuneet kisakalenteria jo suunnitellen ja talven tekniikka- ja jumppatehtävät alkavat hahmottua enemmän ratatreeniksi kisakorkeudella.

Näin myöskin meidän tallilla ja osittain myös omassa treenissä. Olemme vihdoin päässeet treenaamaan enemmän ja olemme päässeet treenaamaan rataa. Lisäksi olemme saattaneet hypätä toisen kerran samalla viikolla kevyesti ja osallistuneet kouluvalmennukseen. Mun loma on ollut hieman aikataulutettu ja nytkin aamupäivä meni suunnitellessa loppuviikkoa ihan paperille luonnostellen. Se kuitenkin kannatti nimittäin nyt pääsen kahdeksi päivää Hallan ja kumppanien luo ja sitten viikonlopun molempina päivinä Z&R kanssa touhuamaan sekä sunnuntaina hevosenhoitajaksi NURKille, ei paha! Poikettiin vähän aiheesta, mutta siis kiireisen lomankaan aikana ei ole ollut aikaa eikä intoa kirjoittaa blogia niin mennään vähän taaksepäin.

Pari viikkoa sitten valmennuksessa hypättiin Monnan saikun jälkeen rataa ja löysimme aika hyvän moodin! En enää ratsastanut taaksepäin, vaan eteenpäin ratsastuksella paikat löytyi automaattisesti. Yhdellä ihan normaalilla okserihypyllä tapahtui kuitenkin jotain ja luulin lonkkani kramppaavan. Se kipu jatkui, mutta hyppäsin vielä yhden radan 80-85cm korkeudella. Kipu radan jälkeen oli jo sietämätön ja pienen hölkkäilyn jälkeen tulin selästä alas ja yritin kävellä maasta. Siinä olin lähes viikon pois tallilta, mutta sitten kipu vain lähti ja pääsin jälleen seuraaviin treeneihin. Nekään eivät menneet yhtään huonommin, itseasiassa parhainta ratsastusta mitä minulta on nähty. Tein rohkeita päätöksiä paikkojen suhteen (=esim. isolle okserille uskalsin hypyttää kauempaa, sillä yhden askeleen ratsastaminen olisi johtanut kieltoon/ läpimenoon) ja muutenkin en nyppinyt ollenkaan taaksepäin. Tulimme myös pitkää vesimattoa ja nekin meni poistiehensä :) Ratakin oli kuitenkin 80-95cm sarjoineen ja erikoisesteineen!
Alla oleva video on muutama viikko sitten otettu, kun Mape hypytti meitä :)

Treenit jatkuivat kolme päivää myöhemmin perjantaina, jolloin rakensimme yhden pystyn ja yhden okserin, molemmat kulmankatkaisulinjalla. Ajelimme siinä rataa pari kertaa alkuverkkahyppyjen jälkeen ja sain ratsastettua kulmasta esteelle joka kootummin kolmella tai rohkeammin kahdella ja kaikki sujui. Lauantaina jatkettiin sitten superfiiliksillä Pirkko Herdin kouluvalmennukseen.
 
Teimme vieressä olevaa tehtävää kaikissa askellajeissa vähän soveltaen hevosen tason mukaan ja eri askellajeissa hieman eri tavalla. Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen siirryimme salmiakille käynnissä. Teimme aina kärjissä "puolikkaan" takaosakäännöksen. Minulle ne ovat aina olleet vähän vaikeampi liike ja sitten en niitä ole jaksanut/halunnut yrittääkään, joten alussa muutamat meni vähän hakemiseen.

Kun kaikki suoriutuivat edes, joten kuten jatkoimme ravissa. Vain juuri ennen kärkeä pehmeä nopea siirtyminen käyntiin, käännös ja napakasti raviin. Ja se todella piti olla hyvä siirtymä :P

Ettei liian helpoksi mennyt niin lähdimme tulemaan tätä kokonaan ravissa. Ihan takaosakäännöstä kärjessä ei tarvinnut tehdä, mutta lyhentää ravia niin, että kärki meni tasapainoisesti, mutta tahdikkaassa ravissa. Hevosen piti olla jalassa ja pelkästään kättä ei voinut käyttää. Ulkokädestä piti hellittää, että hevonen saa tilaa kääntyä, mutta sitä ei saanut unohtaa täysin. Ja sisäkäsi ei saanut olla jäykkä. Ja sitten käsky kävi tulla laukassa! Kärkeen piti saada laukka todella lyhyeksi, mutta mahdollisimman ponnekkaaksi. Oi että tämä olisi ollut mahtava kokea jonkun kouluhevosen selästä, mutta ei täykkärinikään yhtään hullumpi ollut! Teimme nämä kaikki ajan kanssa molempiin suuntiin ja kokoavan laukkatehtävän jälkeen annoimme hevosten venyttää kaulaansa istuessamme kevyessä istunnassa reippaassa, rennossa laukassa. Tyytyväisiä hevosia pärski silloin :) Loppuraveissa Rasse oli todella rento ja kivantuntuinen ja sai kehuja monesta suuntaa. On se helmi <3

Mitä meille kuuluukaan?

Hevoset ovat pikkuvekkejä lukuun ottamatta olleet kaikin puolin terveitä, itselläni taas kerran on kunto huonompaan suuntaan ja toivon todella, että saisin lääkäriajan ja syy saataisiin kahden vuoden taistelun jälkeen selvitettyä. Pakkaset paukkuivat koko viime&edellis? viikon, mutta tasan viikko sitten oltiin Pirkko Herdin kouluvalmennuksessa. Siitä alkaa olla sen verran aikaa etten ala puimaan tässä kovinkaan sitä, mutta Rasse oli kiva ja sain vinkkejä omaan tekemiseen. Meille helpot väistöt oli ekoilla kerroilla ongelma, syy löytyi siitä että tein liikaa. Rasse oli niin herkkä ja kuuliainen, että väistöt alkoi sujumaan todella hyvin, kun vain muutin ranteen asentoa. Vasta-laukka tehtävässä kerran otin enemmän kiinni ja pappa sai hepulit, mutta pienen sekoamisen jälkeen jatkettiin jälleen balanssissa. Rasse sai jälleen kehuja kunnostaan :)

Tämä viikko mentiin vaihtelevasti, maasto, ilman satulaa, sileällä, kavalettivalmen jne. oman jaksamiseni ja pakkasten mukaan. Eilen illalla mittari näytti -9c ja hypättiin ekan kerran kuukauteen. Rasse oli vähän jäykkä ja alkuverkka mentiin laajoilla kaarevilla urilla ja kevyessä istunnassa laukalla. Joka ei muuten ollut helppoa tällin saaneen pohkeen kanssa.. :P Rakensin aiemmin Monnan ohjeiden mukaan molemmille pääty-ympyröille kavaletti-innarit ja suunnanvaihto pystyn. Alku oli aika kamalaa sähläystä, kun itselläni oli taas taukoa kertynyt ja estesilmä kadonnut. Viimeinen "rata" meni kuitenkin ihan huippuhyvin, ja tosiaan esteet oli maksimissaan 50-60cm, kun tarkoituksena oli vain jumppailla.

Tänään olimme talliporukan kanssa Tampereella ja hauska päivä oli! Ja ainiin, sain uuden ulkoasun muutama päivä sitten. Tykkään tästä ihan älyttömästi, kiitos Annika Rajanti!

Gramaaneilla ensimmäistä kertaa

Tulin äskettäin valmennuksesta ja menin ensimmäistä kertaa gramaaneilla. Monna näytti itse ensin otteen ja sitten "demon" samalla sanoen kokoajan mitä tekee. Tajusin aika hyvin idean eikä itse ratsastamineenkaan rakettitiedettä ollut. Sain väläyksen siitä miltä Rasse voi tuntua. Upein ja isoliikkeisin hevonen millä koskaan olen mennyt. Se oli aivan mahtava. Antaa kuvien puhua puolestaan :)

Totuttelua kaksiin ohjiin.

<3

Säädetään ja asetellaan välikäyntien jälkeen.

Ja ilman gramaaneja.

Ja alkoi jopa ihan sujua! :) Näitä kuvia tulee joskus lisää toiseen postaukseen +video gramaaneilla.

 

Koulukisoihin valmistelua Pandalla ja Zindillä

Moi! Pientä taukoa ehti kertyä, aika on mennyt tallilla ja lukiessa kokeisiin. Kammottava koerumba yhtäkkiä, ensi viikolla 3 koetta ja sitä seuraavilla 2koetta/vko. En tykkää ollenkaan, mutta pakko jaksaa jos päättäritodistuksesta haluaa olla ylpeä :)

 

Maanantaina mulla oli tunti Cavallossa. Kuvaajakin oli ja ihan huippukivoja maneesikuviakin tuli, mutta ne eivät ole omassa kamerassani ja en voi enää odottaa niitä tähän postaukseen.. Kaiken kaikkiaan tunti meni ihan "ookoo", Panda oli haastavalla päällä, joka hankaloitti tehtäviä. Keskiravit sujui ihan superhyvin, kääntöpuolena melkein jokaisella laukkalävistäjällä tuli vaihto. Panda on todella herkkä muutenkin vaihtamaan ja kävi jo niin vahvana lopputunnista niitä tehtäessä. Onneksi kouluohjelmaa ei pilaa jos yksi rikko tulee. Muut tehdään sitäkin paremmin! Ja en todellakaan jää hissuttelemaan, ettei vaan se rike tule vaan teen parhaani ja P jos vaihtaa niin so what, jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan :)

Kuvat siis Zindin valmennuksesta :)

 

Maanantaina teimme ohjelmasta osia, joka oli tosi hyödyllistä, kun kisamaneesista on kyse. Saimme hyviä maamerkkejä keskiympyrälle ja vaikka Panda nyt olikin erittäin haastava niin odotan kisoja kahta enemmän. Olen muuten jälleen ainut, joka ruunalla menee. Ei ihan kaikkien suosiossa....?

 

Eilen jatkoin harjoittelua valvovan silmän alla. Opettaja ja ratsu vain vaihtui, nimittäin meidän yhteinen kouluvalmennus Zindin kanssa <3 Ja paremmin ei olisi voinut edes toivoa, sillä päätimme jo alussa, että nyt keskitytään vain muhun ja ohjelmaan ja Z saa hölkkäillä. Zindi kuitenkin yllätti ja oli aivan MAHTAVA, kun teimme koko ohjelman. Menin sen kokonaan harj.ravissa eikä tamma moittinut yhtään (Z ei kestä yhtään jos ratsastaja pomppii harjoitusravissa). Ohjelman aikana sain vasta itsenikin rennoksi joka varmasti heijastui Simpun ratsastettavuuteen.

 

Aloitimme käynnissä niin, että minun ei saanut tehdä yhtäkään irroittavaa otetta. Ravissa teimme kolmikaarista ja laukassa maneesia ympäri kevyessä istunnassa. Tämän jälkeen aloimme tulla S-kiemuraa sovelletusti niin, että tein aina voltin, sitten kiemura, voltti, kiemura jne. Ensimmäiselle puoliskolla sain tultua aina hyvin keskihalkaisijalle, mutta oikean kierroksen ollessa kummallekin vaikeampi ongelmat ilmenivät. Ensinnäkään en päässyt hyvin keskihalkaisijalle ja ohjaus oli hukassa. Korjasimme hevosta aluksi laittavani oikean käden kaulaan, myöhemmin molemmat kädet vasemmalle puolelle. Minulle on aina ollut hankalaa vasta-asetukset sekä varsinkin nämä, kun en sisäkädellä saakaan ohjata vaan pohkeet tekevät työn. Lopulta tajusin pohkeiden paikat ja hevonen meni läpi jäykempään kierrokseen. Jatkoimme tuolta tehtävältä tullen jo osia ohjelmasta sekä lopuksi koko ohjelman.

 

Zindi oli niin herkkä ja hieno radalla, olin tyytyväinen itseenikin. Monna kertoi  ettei teissä ole suurempaa ongelmaa, minulla vain kaikessa jälkimmäinen puolisko oikoo pahasti niin sitä pitää aina muistaa pullistaa (S-kiemura ja k.ympyrä).  Pääsisipä tällä tammalla joskus koulukisoihin, vaikka verkka taitaisi olla meidän kohtalo...:D 

 

Hyvillä mielin ja innostuneena lähden kisoihin! Peukut ja varpaatkin pystyyn :)

 

Ekaa kertaa pois kotoa ja seur.päivänä klinikalle

Moi! Sunnuntaina taisin tännekin hehkuttaa meidän ihanaa tulevaa treeniviikkoa, kuinkas kävikään.. Maanantaina oltiin Monnan kouluvalkassa vähän valmistelemassa seuraavan päivän rankkaa valmennusta. Huomion miten vähän olenkaan vaatinut Rasselta ja miten "oikein" ratsastaminen tuolla hevosella onkin niin jestaksen vaikeaa! Loppuun sieltä tuli kivojakin pätkiä, mutta sai jännittämään Anun valmennusta entistä enemmän, kun ihan perusasiatkin oli vaikeita.

 

Pappa oli niin kovin suloinen tiistai-aamuna nukkessaan <3

 

 

Tiistai-aamuna tai siiis yöllä olikin sää huonontunut ja Monna ei pystynytkään ajaa meille pikkuteitä hevosautolla, onneksi sain kyydin mummaltani ja pääsimme matkaan kohti Hämeenkyröä kahdeksan aikaan. Matka sujui hyvin ja odotin entistä enemmän valmennusta, olihan meidän eka reissu papan kanssa! Katsottiin hetken edellistä ryhmää ennen kuin otettiin hepat pois autosta ja varustimme ne tallissa. Menimme odottamaan maneesin ovelle ja päästessämme sisään alettiin kävellä väistellen edellistä ryhmää. Ottaessani ohjat pappa tuntui kivan rennolta ja alkaessani ravata niin edelleen kivalta. Enemmän ravatessamme tunsin askeleen olevan jotenkin outo, mutta ajattelin sen olevan ajatusmaailmaani (niin monesti kysyneeni Mairen aikana onko tämä ep, "ei näytä siltä"). Anu huikkasi kuitenkin, että ontuuko Rasse ja siinä vaiheessa askel alkoi olla sen verran epätasainen, että tajusin sen olevan oikeasti epäpuhdas. Kävelimme hetken ja siinä ei tuntunut ollenkaan pahalta. Kokeilimme uudelleen ravia ja hevonen oli ihan kolmijalkainen...

 

 

Mietin, että mitäs nyt tehdään. En tiennyt pitikö minun maksaa tunnista kun tämä loppui näin lyhyeen ja olin ihan ulapalla. Maneesissa oli kolmannelle ratsukolle seuraponina pikkuinen Milo, ja sitä tarjottiin ratsukseni. En kieltäytynyt vaan lyhensin jalustimia varmaan 11 reiällä ja nousin selkään verkkailemaan. Tunti kokonaisuudessaan meni kivasti ja meitä kehuttiin! Milo oli tosiaan n.140cm ja minä melkein 180cm olimme mahtava pari ;) Viihdytimme muita tuntilaisia ja valmentajaa. Rakastuin kuitenin tuohon suht'vaativaan poniin kovasti, sillä se yritti ja löytäessäni "nappulat" meno oli miellyttävää. M oli niin muhkea, ettei jalkani roikkuneet maassa-lähelläkään. Onhan Hiilikin pieni :)

 

Menimme mm.kolmikaarista, vastalaukkoja, väistöä keskilinjalle ja sieltä sulkutaivutus maisesti uralle takaisin. Olisi nuo tehtävät olleet kivoja Rassen kanssakin.. Vaikka olin todella tyytyväinen ihanaan Miloon niin tuntui jotenkin paljolta maksaa 30e siitä. Sen olisi voinut käyttää Rassen kanssa kehittymiseen.. Lähtiessämme maneesista Rasse oli enemmän vaan kolmijalkainen ja epäilimme kaviopaisetta suuresti.

Kuulin Milon olevan myynnissä, hyppää 110cm ja osaa paljon! Harmittavasti en tajunnut kysyä edes tämän oikeaa nimeä...:D

 

Monna soitti jo matkalla tallille eläinlääkärille, joka pääsi neljän aikaan katsomaan jalkaa. Sieltä ei löytynyt paisetta ja keskiviikolle varattiinkin aika Teivoon. Itse en valittavasti päässyt mukaan ja sen ajan murehdin ja itkin ja kauheimmat kauhuskenaariot soi päässä. Juuri ollaan päästy Rassen kanssa kehittymään ja siitä on tullut minulle äärettömän tärkeä. Mielessä kävi myös kaikki mahdolliset mitä kuljetuksessa Tampereelle voisi tapahtua, entä jos papalla onkin jotain vakavaa, jänne? Se olisi meidän kisakauden loppu, eihän se toki olisi ehtinyt alkaakaan. Entä jos en näkisi Rassea koskaan?

 

Kävin pitkällä lenkillä Zetan kanssa saadakseni muuta ajateltavaa. Klinikalta tulokset olivat kuitenkin helpotus. Kavion pohjasta oli pitkän ajan etsimisen jälkeen löytynyt mustelma/alkava kaviopaise. Ilmeisesti se oli sen kolauttanut sen verran kovaa autossa jossain välissä. Olin niin valtavan helpottunut, jokainen hevosenomistaja tietää sen tunteen varmasti. Minä en toki omistajana toimi, mutta ainakin ajatustasolla saman verran. Pappa sai hauteen jalkaansa sekä kipulääkkeitä. Näin sen vielä eilen ja itkuhan siinä tuli, kun oli tavallaan varautunut kaikkeen.  <3

 

Näiden tammojen kanssa puuhasteltiin tänään, tuo Mairen masu on niin söpö!<3

 

 

Tarpeeksi hyvä?

Moi! Olin eilen Mairella Monnan kouluvalkassa, yksin jälleen. Mulla on mennyt skootteri jälleen rikki ja en kovin mielelläni enää pyöräile n.4km kylmässä säässä. Kesällä valitan liian kuumasta ja syksyllä liian kylmästä. Se on niin totta, että suomalaisille sää ei ole koskaan hyvä :D. Pyysin mummaani viemään minut tallille ja hän mielihyvin vei minut, kiitos <3.
Ja otsikko tuli vain mieleen, sillä ratsastuksessa ei ole koskaan tarpeeksi hyvä ja aina jää jotain korjattavaa, myös varmasti maailman parhaillakin. Uskokaa itseenne ja odottakaa sitä edistymistä, joka saattaa tulla vaikka alle tunnissa. Kaikki on asenteesta kiinni!

Kuvat ovat puhelimella otettuja, pahoittelen laatua.

Olin aika hyvään aikaan tallilla, mutta luultua kauemmin meni tamman harjaamiseen, sillä se oli kierinyt mukavasti molemmat puolet tomuun ja kuraan. Jouduin laittaa Mairen karsinassa kuntoon, joka vaikeutti asiaa hieman. Kauppilassahan kaikilla on slow-feeder-häkit karsinoissa ja Maire tottakai söi samalla. Menin kävelemään maneesiin varttia vaille ja se riitti hyvin alkukäynneiksi ja Monnan tullessa aloin ravailla. Maire vähän tahditti vasempaan ja sain neuvon kisoihinkin laukata melkein heti. Laukkojen jälkeen vasen oli jälleen puhdas ja aloimme työstää ravia. Menimme aluksi taas pääty-ympyröitä ja lisänä heti lävistäjiä ratsastaen samalla tavalla kuin kaarevillakin urilla. Monna sanoikin heti, että nyt mulla oli ohjat heti kädessä ja Maire kyllä tuntuikin alusta asti tasaiselta edestä.

Mä en ollut ratsastanut valmennusten välillä kertaakaan, kun viikonloppu meni Niinisalossa. Yllättävän hyvin siis olin sisäistänyt asiat, sillä muistin aika hyvin kaikki vinkit viime kerrasta ja "hienosäädöimme" vain läpikäytyjä asioita. Menimme kevyemmin, mutta tehokkaasti. Askeleenpidennykset sujui alusta asti hyvin kunhan vain muistaisin muistaa kädetkin. Aina lisätessäni pituutta raviin, Monnan sanoin mun kädet "halvaantui". Jäin vain matkustelemaan käsilläni. Heti sanottuani tuon ääneen, että unohdan kädet niin seuraavassa pidennyksessä muistin ne. Muutaman kerran pidennykset oli tosi hyviä ja jätimme ne taka-alalle. Monna kysyi mikä tuntuu radassa vaikeimmalta ja vastasin heti, että keskikäynti. Maire ei omaa huippuhyvää käyntiä ja mulla on se, että alan puskea liikaa ja tulee rikko raville. Mun pitäisi vain rauhoittua, laskea hitaasti ja hengitellä rauhassa. Ja pyytää keskikäyntiä vartalolla/istunnalla eikä juurikaan kannuksella, sillä sitten rikkoon on suuri mahdollisuus. Ja silti muistaa olla aktiivinen käynnissä sekä seuraavassa siirtymisessä keskikäynnistä raviin.

Pari kertaa tuntui siltä, että siitä olisi voinut saada edes tyydyttävän arvosanan. Kerran unohdin siirtyä käyntiin vaikka lävistäjälle muistinkin tulla. Tajusin unohtamiseni n.1m myöhässä, mutta silti aloin tiedostamattani pyytämään liikaa ja rikko tuli. Tuossakin olisi pitänyt vain hengittää ulos ja pyytää sen verran mitä tulee. Sainkin vinkiksi mennä mieluummin liian vaatimattomasti kuin pyytää rikoksi. Keskikäynnistä varmaan tulee meidän radan kompastuskivi. Ehkä.

Harjoittelimme myös sitä lävistäjän puolessavälissä n.5m käyntiä. Se on tosi vaikea hahmoittaa. Siirsin käyntiin liian aikaisin lähes aina, mutta kerran tultuani mielestäni liian pitkälle niin paikka oli täydellinen. Mun pitää siis jatkaa vielä pari askelta sen jälkeen, kun meinaan siirtää käynnille.

Laukkoja emme alkuverkan jälkeen hirveästi ottaneet, teimme niitä osana radasta vain sekä katsoimme onko pääty-ympyrä sopivan kokoinen. Vasen laukka menee aina paljon paremmin kuin oikea, siinäkin mun pitää vaan pyytää vähän eteenpäin jos takaosa leijuu taivaissa. Pyytäessäni vähän eteen rauhallisesti takaosa tulee paremmin alle ja laukka alkaa pyöriä huimasti paremmin vaikken itse sitä tiedostakaan/tunne. Mulla on laukassakin välillä ongelmana, että keskityn liikaa pelkästään laukan laatuun ja unohdan jälleen kädet. Kun muistan ne niin paketti on aika hyvin kasassa ja M näyttää ja tuntuu hyvältä.


Teimme lopuksi koko ohjelman ja kaikki olimme aika tyytyväisiä ja ohjelmassa vain keskikäyntiin siirtyminen tuli ihan vähän myöhässä ja jos oikein muistan niin meinasi tulla rikko, mutta sain reagoitua hyvin ja vain askel ravia tuli. Tästä on hyvä jatkaa ylihuomiseen!

Yksityiskouluvalmennuksessa

Eilen olin Mairella Monnan kouluvalkassa. Monnanhan valmennuksissa kävin ennen Mairen saikkua ja olenki kertonut fiiliksiä Monnan valkoista omassa esittelysivussani ainakin. Lyhesti kuitenkin, Monna on ollut tähän astisista opettajista/valmentajistani mulle sopivin. Pidän hänen tyylistään opettaa ja myöskin ymmärrän näin tehtävät helposti. Ja sainkin torstaina niin paljon ahaa-elämyksiä. 

Vähän mua jännitti etukäteen mennä yksityiskouluvalkkaan, sillä ratsastustuntiin verrattuna se on kuitenkin niin paljon erilaisempaa, huomio keskittyy kokoajan vain juuri sinuun. Ja Mairella menen lähes aina ilman valvovaa silmää. Monna on kuitenkin niin tuttu jo, että jännitys ei ollut aivan kamalaa. Menin Mairen laittettuani maneesiin valmiiksi jo kävelemään. Monnan tullessa aloimme tekemään alkuverkkaa kevyessä ravissa opettelemalla pääty-ympyrän muotoa ja samalla hevonen saatiin verrytellyksi. Mun käsitys pääty-ympyrästä oli aika hyvä, pientä säätöä vähän koon ja kulmien kanssa. Harjoittelimme siis koko valkan siitä kouluohjelmasta osia minkä menen ensiviikon lauantaina. Maire oli tässä vielä vähän epätasainen edestä ja vähän jäykkä vasempaan. Samalla tein pitkillä sivuilla ja myös ympyröillä ravin tehostamista, eli 2-6askelta reippaamin ja pienellä ulko-ohjan pidätteellä takaisin rauhallisemmin. Nämä sujuivat lopuksi jo ihan ok, mun piti mustaa vaan itse olla tekemättä mitään suurempaa muutosta, vähän vain pohkeella eteen ja sitten takaisin. Helpommin sanottu kuin tehty.

 Heti alkuverkassa Monna sanoi, että kerää ohjia. Jestas miten paljon helpompi hevosta olikaan ratsastaa loppuun asti tuon tajuttuani.. 1.-ahaa-elämys check. Heti toinen neuvo ohjien pidentämisen jälkeen oli nopeat "irroittamiset" kuolaimesta. Maire jää helposti tukeutumaan kuolaimiin ja muuttuu etupainoiseksi. Pidemmällä ohjalla mun "irroittamiset" olivat liian suuria eleitä ja heti lyhennettyäni ohjia sen tajuaminen helpottui ja lopuksi kaikki tehtävät sujui rennolla kaulalla, kun tajusin nuo pienen pienet asiat. 2. ja suurin ahaa-elämys oli tämä ehdottomasti. 

Pääty-ympyröiden jälkeen tulin muutaman kerran pääty-ympyrältä lävistäjälle saaden käsityksen irroittamisesta myös suoralla hevosella. Tämä oli vaikeampaa, sillä hevosen täytyi olla suora ja eleet täytyi olla pieniä. Muutaman kerran tulin lävistäjälle myös askeleen pidennyksen. Välillä pidennys vaan jäi minimaaliseksi, kun mietin vain omia käsiäni ja apujani. Taisimme tämän jälkeen kävellä pitkinohjin ja analysoimme vähän ohjelmaa ja Monna antoi hyviä vinkkejä istuntaan ja apujen käyttöön sekä siihen mihin tuomarit kiinnittävät huomiota.

Laukkoja harjoittelimme kouluohjelman mukaan pääty-ympyröillä. Aloitin samassa suunnassa kuin radalla ja tein alkuun muutaman voltin. Tällä yhdellä voltilla olimmekin sitten vähän pidempään. En vain saanut Mairea menemään voltin suuntaisesti, miten jossain postauksessa kerroinkin, että meillä oli ongelmia voltilla. Tähän auttoi se, että otin kunnolla ulko-ohjan tuntumalle. Ja arvaatkaas, voltti meni heti hyvin ja pääsimme vihdoin jatkamaan varsinaiseen tehtävään. Nostin laukan L:ssä ja olimme siinä niin kauan kun saimme luvan mennä pitkääsivua pitkin toiselle ympyrälle C-päätyyn. Aluksi Maire kulki vähän jännittyneesti, mutta aika nopeasti silti niillä samoilla irrottavilla otteilla tamma rentoutui ja laukka alkoi sujua jopa tähän vaikeampaan suuntaan. Varsinkin vaihtaessamme oikeaan Maire oli heti paljon helpompi ratsastaa ja sain pidettyä paremmin pääty-ympyrän muodon. Nostoista varsinkin saimme lopuksi kehuja, ja Monna kertoikin nostojen ja laukan parantuneet tunnin aikana 80%. 

Tämän jälkeen kysyin siitä lävistäjästä, jonka puolessa välissä n.5m käyntiä. Sainkin hyviä vinkkejä sen määrittelimiseen, vaikka vaikea se tulee olemaan. Ja varsinkin kisatilanteessa radalla. Kokeilimme myös keskikäyntiä. Mun pitää muistaa olla ajattelematta keskikäyntiä, sillä minä en osaa Mairea siihen ratsastaa ilman, että tamma rikkoisi raville. Kuitenkin siedettävä käynti sieltä saatiin tulemaan. Tein tämän jälkeen koko ohjelman. Monna kertoi pidennyksen, laukat ja yhden vaikean siirtymisen menneen hyvin, mutta jossain oli petrattavaa(en vain muista enää mikä se oli:D.)

Mun fiilikset oli niin katossa tuo valkan jälkeen ja tästä on hyvä jatkaa kisoihin! Toki menen keskiviikkona uudelleen vielä harjoittelemaan Monnan valkkaan ;) Ja vielä kiitos Lauralle kuvista! :) Sori, jos kirjoitusvirheitä löytyy nyt en ehdi postausta oikolukea, sillä kiire alkaa olla jo.

Maailman paras vuokraheppa <3