maanantai 3. marraskuuta 2014

Sinnikkyys palkitaan

Kisat menivät paljon paremmin mitä koskaan olisin voinut ajatella. Hevonen oli mahtava, muistin ohjelman, kaikki oli ihanaa. 
Ennen kaikkea tämä oli tärkeä kokemus minulle.
Klikatkaa kuvat suuremmaksi, niin näette parempi laatuisina!
Kenttä oli jäätynyt kivenkovaksi, ja siellä pystyi vain kävellä. Suojat siis oli sen takia jaloissa. Menin hyvissä ajoin kävelemään ystäväni Roosan kanssa kentälle. Ilma oli aika kirpeä. Pakkasta oli, mutta fleece loimi piti edes jalkani lämpiminä. Mua jännitti ihan kamalasti ja se taisi enemmän tärisyttää, kun pakkanen. Mua harmitti etten nähnyt muiden kaverieni ratoja, kun olin kävelemässä sillä välin. Panda oli oikein asiallinen kentällä ja äiti ja pikkusiskoni tuli ottamaan kuvia. Panda oli ihan kouluhevosen näköinen ja sininen loimi korosti vielä asiaa.
Kentällä taivuttelin Pandaa rennoksi ja sellainen se myös oli. Se antoi heti niskastaan periksi ja kehuin paljon rapsuttamalla sisäkädellä. Tein muutamia väistöjä ne sujui ok, olosuhteet huomioon ottaen. Juteltiin samalla Roosan kanssa ja kertasimme ohjelmaa yhdessä.
 
Mulla vaan jännitys kasvoi entisestään, kun maneesiverkkaan pääsy läheni.  Kun saimme tiedon, että viimeinen ratsukko meni radalle lähdimme kävelemään maneesille päin.
Kaikki tsemppas mua ihanasti ja tajusin miten tärkeää onkaan tukiverkko ja ystävät kisoissa. Yksin en pärjäisi ainakaan nyt ja enkä varmaan koskaan.
Verkassa menin heti tuomareita päin, ja sitten menin maneesin toiseen päähän vähän pyörimään, että Panda näkee katsomon ja ihmiset. Ihme ja kumma se ei juurikaan kyttäillyt, niin kuin verkka videolla sanotaankin "Ei sillä oo aikaa nyt kyttäillä."
Panda oli ihan mahtavan tuntuinen. Tuntui siltä kuin se leijailisi yläilmoissa, sillä se oli niin ryhdikäs ja polki alleen. Nyt ymmärsin käsitteen, hevosella on kisahevosen sydän. Panda ei ole koskaan tuntunut tuollaiselta mitä se nyt oli. Se oli aktiivinen ja ennemminkin sai vähän hyssytellä kuin patistaa eteen. Selässä oli vaikea istua kun askeleet vain kohosivat.

Äiti kertoi, että katsomossa oli puhuttu paljon miten mahtavalta Panda näytti. Siltä se todella myös tuntui ja oli mahtavaa fiilistellä verkassa ollen "näyttävä ratsukko". En tarkoita tätä todellakaan itsekkäästi, sillä verkassa oli paljon mahtavia ratsukkoja, monilla käsitykset Pandasta on vain niin erilaiset ja se minkälainen se oli verkassa aiheutti "hämmennystä". Myös minulle. 

Laukassa Panda oli myös elastinen ja vähän jopa vahva. Tulin muutamaan kertaan ohjelman mukaisesti lävistäjälle ja Panda näytti puhtaita laukanvaihtoja yleisön iloksi. Annika joutui kerran huikkaamaan, että Mira ei mitään laukanvaihtoja. En voinut niille mitään, Panda oli ilmeisesti niin innoissaan tai sitten mulla pohje ja kannus oli väärässä kohdassa. Kun vaihto tuli aina lävistäjällä niin huikkasin äitille, että tuo mulle pallokannukset. Ratsastin kuitenkin verkan loppuun niillä kannuksilla ja vaihdoin sitten radalle. 

Verkassa pääasiassa tein avoja, voltteja erilaisia kiemurauria. Sekä myös väistöjä ja ohjelman osia. Yllättävän hyvin muistin työskennellä kokoajan eikä verryttely jäänyt matkusteluksi! Olin niin supertyytyväinen hevoseen ja olin luottavaisin mielin odottamassa maneesi ulkopuolella. Nyt enää oli se muistanko koko ohjelman.
Yksi asia jännitti myös paljon. Vaihtaako Panda? Kaverini ja hänen äitinsä tuli luokseni ja kysyin että mitä voin tehdä ettei Panda vaihtaisi. Vastaus oli päivänselvä, mutta mulle tuollaiset huomiot on tärkeimpiä. Istunta oikein, oikealla puolella ja ulkoavut. Niillä lapa ei pääse karkaamaan ja Panda ei saa mahdollisuutta vaihtaa. 

Kun Roosa tuli radalta ulos, menin sisään ja ravailin muutaman kierroksen. Sitten pilliin vihellettiin ja tulin halkaisijalle. Löysin linjan, ei ongelmaa. Puolirataleikkaat ja voltit menivät hyvin ja pisteeseen. Eka "moka" tuli lävistäjällä, jossa siirrettiin käyntiin 4askeleeksi ja raviin. Panda jähmettyi ja kuikuili katsomoon päin ja otti lähes pysähdykseen. Pöytäkirjassa oli kommenttina "voimakas siirtyminen". Jatkoin kuitenkin ihan normaalisti ja ääsimme hyvin keskilinjalle ja sitten väistöön. Mun mielestä se meni ihan ok, muttei läheskään niin hyvin mitä tunnilla. Sitten jatkoimme ohjelmaa ihan hyvin, suurempia ongelmia ei tullut muuta kun oikeassa laukassa lopuksi. Nostoista saimme hyviä numeroita ja laukkaosuuksista kaikkiaan saimmekin kolme seiskaa. Olin ihan varma, että Panda vaihtoi molemmilla lävistäjillä, mutta jatkoin silti yhtä päättäväisesti ja viimeisellä laukkapääty-ympyrällä tuli rikko. OIkeasti se oli kyllä mun moka. Valmistelin jo siirtymistä ja Pandahan siirtyi ja sitten tajusin, että tästähän piti vielä jatkaa... Loppu meni kuitenkin ihan hyvin, toki luulemani vaihdot harmittivat. 

Kannusten vaihtaminen ehkä aiheutti sen, että Panda vähän läsähti. Olen silti päätökseni takana täysin, sillä mieluummin niin, että Panda ei vaihda laukkoja ja pöytäkirja on täynnä rikkoja.     (Videolle musiikki tuli vain alkuun ja tätä en tajunnut aiemmin.)

Lopputervehtiessäni hymyilin helpottuneesti, mutta silti ärsytti laukkalävistäjät. Kuitenkin päästyäni maneesista kaikki sanoi, että sehän ei vaihtanut! Te ette tiedäkään sitä ilon määrää mikä mulla oli! Pystyin vain kehua ja kehua hevosta. Itkin melkein ilosta. Menin kävelemään kentälle ja mulla oli tunne, että palkintojenjako voisi kutsua. Jäin selkään ja köpöttelimme kentällä ja sitten maneesissakin vielä. Lopuksi mua tultiin kutsumaan tallikämppään, sillä ruusukkeet jaettiinkin siellä.. Ja mennessäni sinne Annikalla oli valkoinen ruusuke kädessä ja ojensi sen minulle. Mun ensimmäinen "oikea" ruusuke ja sijoitus. Niin siistiä! Mua vain harmitti ettei päästy Pandan kanssa kunniakierrokselle :D. 

Prosenttejahan saimme 63,4%. Kaksi rikkoa tuli, tuolta pääty-ympyrältä sekä viimeisellä tehtävällä askeleen pidennyksessä, kun lähdin löysällä ohjalla pyytämään eteen. Mielessä on käynyt mikä olisi ollut tilanne jos noita rikkoja ei olisi tullut.




Huominen päivä on yksi jännittävimmistä päivistä mitä mulle on koskaan tapahtunut. Siitä lisää toivottavasti vielä tällä viikolla! Hevosiin tämä tietenkin liittyy:)

2 kommenttia:

  1. Sä olisit ihan varmasti voittanut ilman noita rikkoja. Panda liikku niin hyvin jo verkassa! Ens kerralla se sinivalkonen on sun :) Ja sun nää tekstit on aina kauheen selkeitä ja järkevästi kirjotettu, eikä niissä oo mitään turhaa, mutta silti kaikki oleellinen. Yks blogilemppareista! Mutta onnee viel kerran :)

    VastaaPoista