3viikon tauon jälkeen taas ratsailla!

Eilen vähän alkuperäisten suunnitelmia muokaten sain huikean "hyvän" (miten kunkin sen ottaa) idean. Nimittäin ratsastaa. Ja tietenkin niin että äiti ja Monna saa vasta tietää jälkeenpäin ettei mua kielletä! Tallilla sain hieman järkyttyneitä ilmeitä ja "sä oot ihan tyhmä/hullu". ;)

 

Mulla oli vielä liukkaat juoksuhousut jalassa, sillä äiti vei minut ja kun en saanut jäädä kiinni niin en voinut pukea ratsastushousuja. Ja en vielä matkallakaan ollut varma ratsastanko loppujenlopuksi. Ensimmäinen haaste, kun oli saada edes molemmat idiootit sisään. Zindi pelkää keppejä ja Rasse vaan muuten on hankala yleensä. Koska halusin nyt vaan kokeilla niin päätin tuoda Rassen itse ja pyysin Veeraa tuomaan Zindin. Mentiin askel kerrallaan ja ei pappa saanut edes kaadettua, vaikka vähän sitä yrittikin kävelemällä vähän lujaa ja menemällä syömään kukkapuskaan..

 

Päästiin karsinaan turvallisesti siis ja satulasta lähtien sain kamat lähelle itse. Juttelin hieman pitkästä aikaa tuttujen kanssa ja harjauskin sujui hyvin. Yhdellä jalalla kavioiden putsaaminen ja suojien laitto olikin jo vähän haasteellisempaa. Ei olisi muuten onnistunut 3viikkoa sitten vielä! Rasse käyttäytyi onneksi hyvin, ehkä vanhakin tajuaa.. Mietin siirtymistä tallin pihaan kauan ja päädyin ottamaan yhden kepin mukaan ja konkkasin sen ja Rassen kaulasta kiinni pitäen ulos.

Nousin selkään väärältä puolelta ja väärällä jalalla, se meni kyllä jo ihan rutiininomaisesti jo, sillä tällä tavallahan menin jo rikkinäisen polven kanssa muutama viikko takaperin. Kentällä käveltiin kauan ensin vapain ohjin, sitten pyöritellen ja jumppaillen ympyrällä. Enemmän tilaa tullessa kokeilin ravia. Keventää en edes yrittänyt ja otinkin heti sääreen naputtavan jalustimen kokonaan  pois. Laukkaa mentiin myös ja pappa alkoi päästä asiaan! Nostoissa se alkoi kuumia ja muutamaan kertaan käytiin jo edestä korkeammallakin. Siinä vaiheessa piti pysyä jo nauramiseltakin selässä :D Ei menty varmaan 15minuuttiakaan ravia ja laukkaa, mutta on tuo niin kivaa <3

 

Pomputtelua saikun jälkeen

Nyt se eilen tapahtui. Meidän ensimmäinen estevalmennus n. neljään kuukauteen.

 



Pahoittelen jos alku on epämääräistä kirjoitusta, sillä kirjoitan tätä nyt perjantai-aamuna klo 5.40.. Enkä myöskään kuvia jaksa muokata, joten saatte tyytyä näihin.

 

Jännityksellä tai itseasissa enemmän innolla odotan tuota päivää. Rasse oli ollut ok puhdas ja Monna oli ottanut sillä kaksi hyppyä keskiviikkona, sillä epäilimme papparaisen olevan kovin villi. Se ei ollut seonnut, mutta tokikin innokas..

Punaiset paskiaiset yhdessä jälleen ;)

Käveltiin hyvät alkukäynnit toisen ratsukon ollessa ennen meitä valmennuksessa. Siitä parista kuullaan vielä, sanokaa mun sanoneen ;) Kun poniratsukko lopetti niin aloimme ravailla. Rasse oli vähän "löysä" ei ihan niin terävä kun olisi saattanut olettaa. Luultavasi se ei tajunnut, että se saa tänään hypätä, sillä se on saikkunsa aikana käynyt valmennusten aikaan kävelemässä maneesissa. Ravailtiin ehkä 7min, kummassakaan suunnassa en selästä huomannut epäpuhtautta. Tein muutamia ympyröitä ja sitten jo laukkailtiinkin. Max. seitsemän kierrosta mentiin suuntaansa, sillä mun lihaskunto on ihan nollassa ratsastaa kauemmin lyhyillä estejalkkareilla kevyessä istunnassa. Tai siis ei muuten sattunut mihinkään, mutta jalat ei vaan kestänyt pidempiä aikoja. Ravailin sitten vielä hetken.

Aloitettiin estevarkka ponnari-este-ponnari tehtävällä. Itse en muista koskaan tehneeni tätä tehtävää millään hevosella ja vähän jännitti, että mitenköhän selviän uudesta jutusta todella vähän hetkeen hypänneenä. Noh, tultiin vähän liian kovaa ja välit oli vähän ahtaat, mutta pappa veti niin innoissaan että jollain lailla mahtui sinne väliin jopa ihan tyylipuhtaasti. Monna sanoikin, että seuraavalla kertaa vähän ehkä kootummin.. Se seuraava kerta menikin jo paljon paremmin, mutta Rasse oli niin tohinassa että voi luoja :D. Ennen kun tulimme tehtävälle niin kootumpaa laukkaa oli paljon helpompaa ylläpitää ennen saikkua, johtunee varmasti jommastakummasta tai ehkä molemmistakin, sillä se tietty lihaskunto ei ole nyt tietenkään niin hyvä kun talvella, jolloin treenattiin viikottain. Tultiin myös toiseen suuntaan muutaman kerran ja alkoi sujua jo tosi kivasti. Laukat jouduin vaihtaa ravin kautta, sillä Rasse ei vaihtanutkaan automaattisesti niin kuin ennen saikkua. Tulimme tälle tehtävälle ainoastaan 6 hyppyä, sillä hyppyjen määrää on rajoitettava vielä aluksi.

Tämän jälkeen tulin yksittäisen okserin pari kertaa. Siinäkin oli ponnari ja väliin piti saada askel. Ensimmäisellä kertaa en pyörittänyt laukkaa tarpeeksi vaan jäin ratsastamaan sitä edellisen tehtävän tempoa. Saatiinkin siihen väliin mahtumaan kaksi askelta ja tulimme heti uudestaan. Siinäkin välissä sain ratsastaa nopeasti eteen. Yllätyin itsekin, että tajusin heti sen lähestyessäni, sillä mulla ei ole sellaista luontaista "estesilmää". Mape tuli välissä näitä isompina ja me (yritettiin) kävellä. Mutta Rasse ei vaan millään olisi halunnut kävellä vaan ravaaminen ja varsinkin laukkaaminen olisi ollut mukavampaa.

Tulimme jälleen välissä tynnyri pystyn pariin otteeseen. Jälleen ekalla kerralla jäin vähän hissuttelemaan, mutta Rasse päätti ottaa silti yhden askeleen pois ja hyppäsi ihan mahtavan hypyn. Tiesi sen itsekin tuon esteen jälkeen aina sillä poni muuttui ihan villiksi.. Tulimme pienen radanpätkän vielä. Tynnyri vasemmasta, ponnaripysty, okseri ja vielä tynnyri. Vipan tynnyrin tultiin vielä uudestaan sillä laukka ei vaihtunut ja otettiin yläpuomi alas. Sen jälkeen kun sain sitten ruunan raviin laukasta niin sillä olisi voint lähteä suoraan koulukisoihin :) Meillä oli niin kivaa, että tärisin vielä tunnin jälkeenpäinkin!

 

Kun täykkäri pääsee takakentälle saikulta palattuaan...

Rasant, 19v, saa kengän maanantaina ja jo kävelyttäessä on kovin hauskaa. Seuraavana päivä eli tiistaina saamme kaverin ja menemme kohti isoa takakenttää. Hevonen ei ole ollut siellä syksyn jälkeen ja takanakin on n.3kk sairaslomaa.

Ja kuinkas kävikään? Varaudu kuvapommiin..

 

 

 

Saimme tosiaan Eerikan ja Lyylin kaveriksi, joka osoittautui hyväksi suunnitelmaksi. Jos olisimme kaiken lisäksi olleet yksin niin yhtenä kappaleena tai ratsukkona ei oltaisi palattu talliin.. Kävelimme 20min, jotta lihakset saadaan lämpiämään ja paikkoja vähän auki, kun hevonen on tosiaan vaan kävellyt maasta pari viikkoa, sitä ennen neljä päivää liikkunut ja sitä ennen 2,5 kuukautta seissyt.. Kaikki täytyy jälleen aloittaa siis varovaisesti. Kävelyn jälkeen ravasimme 10min, vaihtaen suuntaa. Rasse oli vähän vahva edestä, mutta tuli takaisin ja saihan se ollakin vähän energinen. Naapuritalossa lapsi leikki hiekkaleluilla ja pappa oli vähän spooky. Loppujen lopuksi lapsi heilautti jotain niin pappa "säikähti" (eihän ruuna edes pelkää oikeasti mitään..)kunnolla ja lähti, teki siksak-loikkia. Minä roikuin kauan kaulalla ja lopulta pyörähdin vain maahan. Toki ihan mukavalta korkeudelta silti ja ainut jännitys oli käveleekö R päältä kun steppasi :D.

 

 

 



ja kuinkas kävikäään... Sekunnin sadasosan myöhässä, olisi tullut mielenkiintoinen photo!



Mua ei sattunut mihinkään ja nousin saman tien puristeluani suurimmat hiekat pois( että kuvissa näyttää hyvältä;)) Kävelimme muutaman metrin jonka jälkeen otin vähän enemmä ohjia ja Rasse sekosi.. Postauksen kolmas kuva on juuri tältä hetkeltä. Rasant halusi laukata, tyhmä kuski vaan hyssytteli ja paappa päätti hypätä vähän  pystyyn janiinedelleen.. Tätä pomppukohtausta kesti seuraavan pitkänsivun puoleen väliin jolloin päätin potkaista kunnolla, MENE SITTEN. Hetken matkaa siinä tuuleltiin enimpiä höyryjä ja otin hetkeksi raviin rauhoittaakseni vähän tilannetta. Otin stopin ja sitten uudelleen raviin ja laukannosto. Ja siinä sitten mentiinkin.

 

En muista nyt täysin missä vaiheessa mitäkin tapahtui laukassa, mutta kiteytettynä; nopeus oli suurin missä olen ollut satulan päällä, pappa oli ihan pöljä, se vaihteli laukkoja, (yleensä ottaen eteni vain vastalaukalla..) ja yrittäessäni ottaa ratsureimaani vähän kontrolliin se vaan ilmeili ja kuski vain nauraa/ärjyy/kiluu kyydissä kuin perunasäkki... Välillä otin stopin suoraa aitaa kohti, jota aluksi vähän mietin sillä Rasse olisi voinut laukata läpi muinamiehinä. Yllätys kyllä-se otti ravisteppauksesta stoppiin ja seisoikin jalat levällään, "pörähdellen" jopa muutaman sekunnin. Otin parin ravikierroken jälkeen käyntiin ja tulin suoraan alas, sillä tiesin ettei papparainen kykene kävelemään selästä päin.

 

Hevonen siis varmasti oli terve ja hyvin innokas. Ja allekirjoittanutta vieläkin naurattaa se päivä <3

Oletteko päässeet jo ulkokentälle? Onko teidän ratsut olleet jäljitelmiä helikopterista?

Pieniä kuulumisia sekä PALJON kuvia maastoestevalmennuksesta

Mun rakkain Rasant alkaa toipua <3

 

 

Olin tiistaina ensimmäisen kerran Rassen selässä kahden kuukauden jälkeen. Epäpuhtaus oli harmittavan selvää selkään, mutta hevosta se ei selvästi haitannut ollenkaan. Se vähitellen myös parani hevosen vertyessä. Teimme pitkä alkukäynnit, sen jälkeen olimme alkeisratsukon ja länkkärin sekamuoto; nimittäin ravailimme pitkiä sivuja vapain ohjin, etten häiritse hevosta millään lailla. Teimme parempaan suuntaan eli vasempaan kuusi pitkää sivua (aina ennen kulmaa siis käyntiin). Ja toiseen suuntaan kahdeksan. Oikea oli selvästi huonompi, mutta jatkoimme silti. Tämän jälkeen käveltiin hetki ja sen jälkeen muutama kierros tuntumalla koko uraa pitkin.

Näin aloitin tekemään postauksen noin viikko sitten torstaina. Fiilis ei silloin jaksanut tehdä postausta loppuun ja se vaan jäi. Teki ehdottoman hyvää vähän lomailla bloggauksesta, ehkä uudella innolla, kun Rasse alkaa pyöriä kuvioissa taas mukana? Hope so!

Tosiaan viime viikon tiistaina kävin Rassen selässä, seuraavina päivinä lisättiin aina muutama minuutti lisää sekä vähitellen jopa laukkaakin muutama kierros. Rasse on ollut joka kerta puhtaamman tuntuinen, joten toiveet on suuret, että pääsisimme parin viikon sisällä takaisi normitreeniin ja hyppäämään!! KuRatin kisat jää ymmärrettävä pois, myöskin toukokuun kenttäkisat..

Treenit jäi hetkeksi tauolle, sillä lähdimme Niinisaloon PerusSorsa leirille. Munhan olisi pitänyt olla Rassen kanssa harrasteen-ryhmässä, mutta nyt ratsun jäädessä kotiin niin olin jokapäivänhöylänä lainahevosten varustuksesta lasten hoitoon. Hauskaa oli, vielä hauskempaa olisi ollut satulan päällä <3 Kuvat juurikin viikonlopulta, mielestäni ne onnistuivat aika hyvin!

 

Skumppa, yksi maailman näyttävimmistä hevosista.

 

Tuttuja heppojakin teille, Zindi <3

 

 

Tämä ruuna jäi todella mieleen, sillä se on kuin komeampi kopio Rassesta. Kaikki piirteet kuvasi todella paljon Rassea, mutta ihmejakyllä ne eivät olleet sukua!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Lisää tuttuja, Lyyli <3



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sepi <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikä oli teidän lempparikuva? :)