Niinisalon kenttäkisat, estekisat ja arkea

Hei pitkästä aikaa!

Mitäs meille kuuluu ja miten ne kisat ovat menneet?

Meille kuuluu oikein hyvää! Rasse on pysynyt kunnossa ja ollaan päästy kisaamaan ainakin yhtä paljon mitä koko viime kaudella; ja mikä parasta ei ollenkaan huonoin tuloksin. Ulkokisoja on ollut 3, joista kahdesta ruusuke ja yhdessä ensimmäinen ei sijoittunut.

7.5.

Aloitetaan Niinisalon kenttäkisoista, joista on aikaakin pian kulunut jo kuukausi. Lähdimme matkaan Mapen ja Sepin kanssa lauantaina aamulla, sillä koulustarttimme oli vasta kolmen aikaan. Rasse koki nuoruuden tuulahduksen ja oli hankalahko jaboilla ja sai olla aika skarppina sen kanssa..:D Kouluverkassa se oli tosi kivantuntuinen ja itse suoritus myös, saatiin 62,8%! Paperissa oli seiskoja ja jopa 7,5 ja olin tosi innoissani, jestas meillä on oikeasti mahdollisuuksia vielä sijoituksiin asti! Myös pientä painetta, mutta lähdin pää kylmänä estekokeeseen. Onneksi, sillä ratsastin tasaisen radan, jossa Rasse pelasti pari puomia ja lopulta lähdimme 14. maastoon!

Lauantaina huonosta sääennusteesta huolimatta sää oli juuri sopiva ja vettä tuli ihan vähän. Sunnuntaina sitä tulikin sitten enemmän... Onneksi pohjat kuitenkin pitävät ja ovat paremmatkin sateen jäljiltä, joten sen puolesta ei tarvinnut jännittää. Katsoimme aamupäivän muita maastoja ja omani oli vasta kahden jälkeen. Rasse tiesi tasan tarkkaan mitä oli tulossa ja jaballa oli kuin "koomassa" ja heti ulospäästyään korvat höröllä kulki ryhdikkäänä. Verkassa se oli vähän hitaan oloinen, mutta hypyissä se oli menossa ja terävänä. Lähtö onnistui ja itse ratakin, onneksi maastossa ei tarvi olla tyylipuhdas, jotkut paikat tuli huonohkoihin paikkoihin, mutta Rasse toki tällaisilla esteillä hoiti mallikkaasti ja ei ollut moksiskaan. Mutta voi että meillä oli kivaa! Nousimme pari sijaa maastossa ja lopulta olimme 11./54. :)

Sitten palataan yli kuukauden päähän, 7.5. asti. Silloin olimme seuramme kisoissa hyppäämässä 90cm ja ensimmäisen metrimme. Lähdimme jälleen matkaan varakyydillä (<3) ja tämä oli ensimmäinen kerta kun olin omillani kisoissa, Monna ei päässyt mukaan ja Mape auttoi sen minkä ehti. Verkassa tuli pari huonompaa lähestymistä, jolloin mun piti seisahtua hetkeksi miettimään mitä mun pitää tehdä toisin. Jatkoin ja pyöritin laukan paremmin kaartaessani ja sitten alkoi sujua taas. Otin vielä ennen radalle lähtöä hypyn pystylle ja sitten menin valmistautumaan. Rata oli tosi simppeli, pari vaikeampaa lähestymistä eikä yhtäkään suhteutettua. Rata meni uusintaan asti hyvin, kun keilasimme sinisen okserin ja mulle tuli ihan blackout minne seuraavaksi. Pysäytin, tuumasin hetken ja jatkoimme taas. Radan jälkeen ei edes harmittanut ja pohdinta oli jo seuraavassa radassa. Startti oli aika pian ja kävelyn jälkeen otin parit hypyt ja sain jätettyä Rassen hyvin vähän irti esteistä.

Nämä kuvat c)Minna Etelämäki

Sarjan B-osa ja sininen okseri näyttivät ihan jäätävän isoilta, mutta Mape tuli lohduttamaan ja tsemppaamaan että sarjan A-osa on niin pieni että sen takia jälkimmäinen näyttää isommalta. Ja että pappa hoitaa kyllä homman kotiin. Ja niinhän se hoiti. Rata oli ehdottomasti parhaimpia ellei paras siihen asti. Lähestymiset onnistui, kun laukka oli aktiivinen ja luokkaan sopiva. Rasse oli vain niin valtavan hieno!

Lopulta sijoitus metrin radalla oli 3. :)

Viime viikon keskiviikon kisoista kerron myöhemmin, kun saan kuvat. Arki on pyörinyt myös hyvin, Rasse on saanut sopivasti massaa ja sen karva kiiltää. Olemme maastoilleet paljon vaihtelevilla lenkeillä, pohjilla ja seurassa. Rasse on myös päässyt opettamaan nuorempaa tyttöä esteratsastuksen saloihin ja ovat yhdessä menneet jo ihan esteidenkin kokoisia jumppasarjassa :) Zindi on kuin tankki, kun se ei edelleenkään ole päässyt normaaliin treeniin erinäisten syiden takia ja jestas tuon hevosen kanssa on ollut epäonnea, oikeasti. Nyyt ei edes mitään vakavaa ole ollut mutta useampia pikkujuttuja, jotka kuitenkin vaikuttavat treenaamiseen. Ehkä se siitä vielä..

~200. postaus, lumirallia pallon kanssa ja ilman!

Eilen ja tänään on maastoiltu moneen otteeseen, vietetty aikaa mahtavien ihmisten kanssa (hevoset tottakai osana ;)) ja tehty kaikkea talleilla mitä keksiikään. Esimerkiksi Humppa 2v pääsi pelaamaan jälleen futista!

Olin siis pe-la Hallan ja kumppanien luona ja äsken palauduin "kotitallilta". Eilen ratsastin Hallan kentällä ja fiilisteltiin hölkkäilemällä ympäri kenttää. Tänään toimimme aamutallin jälkeen johtoratsukkona Humppa 2v:lle. Voi että miten järkevä se on! Toisin kuin H 11v... Humppa toisiaan tuli meidän perässä tosi nätisti ja käyttäytyi ihan älyttömän hyvin puoliverivarsaksi :) Silloin kun se tuli Saksasta niin se oli kyllä kiltti, mutta vähän varautunut ja arka, nyt se on ihan ääripää ja emme todellakaan silloin uskaltaneet ajatella, että käymme itse siellä selässä ensimmäisenä ja tällaisella menestyksellä! Mä odotan innolla, kun tämä saa lihasta ja pääsee oikeasti hommiin ja varsinkin, kun se on itseni alla joskus!

Saattelimme lapsen kotiin ja lähdimme kahdestaan Hallan kanssa maastoon. Anu ja Hannele neuvoivat minulle reitin, joka johtaa suoraan laavulle. Halla oli kamalan nihkeä kotoa poispäin menemään ja mielessä kävi myös, että onko se jostain kipeä. Ei ollut ainakaan enää, kun teimme laavulla uukkarin kohti kotia! "Jouduimme" hölkkäillä rauhallisesti aika paljon, sillä tilsat olivat riesanamme (ja estivät tämän päiväisen maaston Rassen kanssa, arhg!) . Luulen vähän, että tilsatkin veivät ruunan menohaluja. Menimme siis pelkkää peltoa pitkin muiden tekemiä polkuja pitkin kunnes pääsimme metsän laidalle ja jatkoimme jälkiä pitkin ja löysimme todella helposti maastoesteradan ja laavun. Oli kyllä aivan super ihana reitti!

Tosiaan, H heräsi päästessämme radan reunalle ja entisestään, kun tajusi pian kääntyvämme. Normaali reitti, jota käytämme yleensä on nyt hakkuupaikka, joten sitä ei porukka ole kovinkaan käyttänyt ja Halla tiesi palaavansa samaa reittiä.. Se hölkkäili itsekseen ja oli valtavan onnellisen näköinen. Laukkasimme pienen pätkän rauhallisesti pellolla ja nautin niin paljon- tuo hevonen on vain niin rakas minulle <3

Kun palauduimme kotiin, raukka oli talviturkkinsa ja lämpimän sään takia hikinen ja joi tallissa monta litraa lämmintä melassivettä ja jäi kuivattelemaan loimen alle, kun lähdin putsaamaan varusteita. Huomasi muuten, että kyllä hyvillä tuotteilla saa niin kiiltävää jälkeä aikaan varusteisiin, että putsaaminen oli ihan ilo! Kiiltämään jäi siis kolmet suitset, kahdet panssarit ja martingaalit sekä ajo-ohjat. Sillä välin naiset liikuttivat Väinön reellä ajellen sekä joutuessani lähteä Häjy jäi reen eteen. Kuulin, että Hiili oli päässyt vielä iltapäivällä samalle lenkille mitä teimme Hallan kanssa aamulla. Ihanat hevoset!

Kyytini lähti siis jo odotettua aiemmin kohti Kurikkaan ja jäin tallille. Plussakeli esti meidän ihanan maastoretken, sillä Rassella ei ole tilsakumeja ja muutenkin olisi riskialtista lähteä vanhalla hevosella liukastelemaan. Päädyimme käppäilemään tiellä ja Rasse tuntui onnelliselta edes tällaisesta pikku retkestä. Zindi pääsi kävelemään puoleksi tunniksi maneesiin ja se oli aivan pöljä. Ei typerä, sillä sain koko ajan pitää riimunnarua toisessa kädessä, mutta se hölkkäili ja loikki ja pomppi. Villi ja vapaa- ainakin lähes!

Huomenna Rasse saa pomputella vähän ja Zindi pitää vapaan. Aamusta iltapäivään lähden hoitajaksi Mapelle ja Sepolle heidän aluevalmennuksiin NURKille ja hepat saa liikuntaa sen jälkeen :)

Mitä meille kuuluukaan?

Hevoset ovat pikkuvekkejä lukuun ottamatta olleet kaikin puolin terveitä, itselläni taas kerran on kunto huonompaan suuntaan ja toivon todella, että saisin lääkäriajan ja syy saataisiin kahden vuoden taistelun jälkeen selvitettyä. Pakkaset paukkuivat koko viime&edellis? viikon, mutta tasan viikko sitten oltiin Pirkko Herdin kouluvalmennuksessa. Siitä alkaa olla sen verran aikaa etten ala puimaan tässä kovinkaan sitä, mutta Rasse oli kiva ja sain vinkkejä omaan tekemiseen. Meille helpot väistöt oli ekoilla kerroilla ongelma, syy löytyi siitä että tein liikaa. Rasse oli niin herkkä ja kuuliainen, että väistöt alkoi sujumaan todella hyvin, kun vain muutin ranteen asentoa. Vasta-laukka tehtävässä kerran otin enemmän kiinni ja pappa sai hepulit, mutta pienen sekoamisen jälkeen jatkettiin jälleen balanssissa. Rasse sai jälleen kehuja kunnostaan :)

Tämä viikko mentiin vaihtelevasti, maasto, ilman satulaa, sileällä, kavalettivalmen jne. oman jaksamiseni ja pakkasten mukaan. Eilen illalla mittari näytti -9c ja hypättiin ekan kerran kuukauteen. Rasse oli vähän jäykkä ja alkuverkka mentiin laajoilla kaarevilla urilla ja kevyessä istunnassa laukalla. Joka ei muuten ollut helppoa tällin saaneen pohkeen kanssa.. :P Rakensin aiemmin Monnan ohjeiden mukaan molemmille pääty-ympyröille kavaletti-innarit ja suunnanvaihto pystyn. Alku oli aika kamalaa sähläystä, kun itselläni oli taas taukoa kertynyt ja estesilmä kadonnut. Viimeinen "rata" meni kuitenkin ihan huippuhyvin, ja tosiaan esteet oli maksimissaan 50-60cm, kun tarkoituksena oli vain jumppailla.

Tänään olimme talliporukan kanssa Tampereella ja hauska päivä oli! Ja ainiin, sain uuden ulkoasun muutama päivä sitten. Tykkään tästä ihan älyttömästi, kiitos Annika Rajanti!

2016 alkoi..hevosilla!!

Vielä perjantain ja eilisen minulla oli omien lisäksi jo edellisessä postauksessa tutuksi tulleet Iiska ja Alma. Perjantaina aamupäivällä lähdin aika nopealla aikataululla kotoa, kun kuulin(muistin) mahdollisesta maastoseurasta ja päätin lähteä heidän kanssaan viestittelyn jälkeen. Ei olla nyt taas hetkeen maastoiltu selkäni takia, mutta voi että se teki taas papalle niin hyvää- fyysisesti kuin henkisestikin. Mentiin uusi lenkki, jonka olen kerran mennyt aikoja sitten Lyylillä. Alku sisälsi tieltä päästyämme kokoajan suht'jyrkkää nousua ja juuria yms. ja hevoset saivat jumppailla ja myöskin aivojumppaa, kun ei menty vain suoraa tietä tai maneesia ympäri. Jatkettiin vielä pidemmälle lenkille ja vastaan tuli hyväntuulisia ihmisiä, jotka tervehtivät iloisesti ja toivottivat uudet vuodet. Lenkki kokonaisuudessaan kesti yli tunnin eikä pieni pakkanen ja kamala viima keskellä metsää kovin häirinneet ja pilanneet lenkkiä :)

Maastoilun jälkeen jouduin lämmittelemään hetken ja syömään välipalan. Keravalla rikki mennyt polvi on nyt vaivannut taas ja oli hirmu kipeä tallilla maaston jälkeen. En tiedä johtuiko se kylmyydestä vai uusista satuloista ja Freejumpeista vai mistä. Toisaalta jälkimmäiset tuntuu vähän kaukaa haetulta, kun niiden juuri pitäisi vaikuttaa lähes toisinpäin laadukkuudellaan.  Hain Alman seuraavaksi ja laittelin sen rauhassa kuntoon.

Ja tätä heppainstaa päivitän paljon aktiivisemmin kuin blogia, jos jotain kiinnostaa!

Alma oli ihana, rauhallinen itsensä hoitaessa, se on kyllä kaikin puolin niiin selväpäinen ja järkevä ja näiden lisäksi todella kaunis hevonen, sellaisen ottaisi vaikka itselle (tasapainottamaan siis näitä punaisia) ;) Mentiin maneesiin  ja tehtiin kaikki niin kuin edellisinäkin päivinä. Alkukäynnit ja jälleen aloitetaan pidemmällä ohjalla käynnissä ja vähitellen ravia/tehtäviä käynnissä lyhyemmällä ohjalla. Otin tänään vähän nopeammin mukaan väistöjä ja taivutteluita mukaan ja väistöt sujui jo paljon helpommin! Ravissa se oli kovin menossa ja painoi kädelle taas enemmän, tämän tyyppiset hevoset ovat minulle uudenlaisia ja en saanut ihan niin paljon "irti" hevosesta, kun olisin halunnut. Se meni pitkällä kaulalla ja vähän "hölkötteli" enkä osannut ratsastaa sitä moodiin. Lopetinkin aika ajoissa, kun se oli kuitenkin tehnyt jo kaksi päivää hyvin eikä tämäkään kerta huonosti mennyt, ja ne väistöt oli hyviä!

Mentiin siis reipas puoli tuntia pitkien käyntien lisäksi. Seuraavaksi Iiska pääsi vähän liikkeelle yhdessä Zindin kanssa, jota äiti kävelytti. Iiska oli paljon paremman tuntuinen ja rennompi mitä viime kerralla ja ravissakin ei ollut ihan wc-ankkamuodossa, mutta jännittynyt kylläkin. Sitä oli kuitenkin paljon helpompaa ratsastaa rennommaksi ja pohkeesta eteen, kun se ei ollut niin tyhjä edestä.  Välillä se leikki vähän ninjaa, mutta se tekee ne loikkansa jotenkin niin pehmeästi etten tuntenut menettäväni tasapainoani hetkeksikään. Ja tästä, kun sain vähän potkaista, että haloo nyt niin hevonen toimi vielä paremmin. Laukassa se vähän kuumi ja steppasi ennen ja jäi taas tyhjäksi edestä. Kun päästiin sitten laukkaamaan pidemmän aikaa, niin Iiska rauhoittui pärskien ja tuntui ihan kivaltakin ajoittain.

Alma ensimmäisenä päivänä :)

Eilen liikutin kaverini Essin avustuksella kaikki neljä. Tänään minulla olikin vain omat kaksi kävelyttäen ja tallitöitä, jotka jäivät vähän vähemmälle, kun aikaa kului muutenkin todella kauan päivittäin. Jos tämä kävelytys jatkuu Rassellakin niin katsotaan, koska saan jotain kirjoitettua tännekin :)

Kolmen hevosen päivä

Eilen, tiistaina heräsin (jälleen kerran) aikaisin, sillä päivään piti sisällyttää kaksi tallia, jotka ovat kaiken lisäksi vielä eri paikkakunnilla. Muuten päivän ratsuista/tapahtumista ei ollut varmuutta, paitsi Rassen ratsastus sitten joskus illalla. 

Aamu alkoi tuholaisten(varsan/varsojen) tekemän jäljen ihmettelemisellä, sittemmin saadessani vähän apuja hevosten paikkojen vaihtamisessa niin Hallan ratsastuksella. Parhain valkoinen omisti jälleen sen upean pilkullisen kesäkarvansa, tokikin vasen puoli koristettuina keltaisilla suurilla läikillä.. Yritin niitä pestä, että kehtaamme lähetä kotipihasta ja olla vielä kuvattavina. Ehkä ne pahimmat lähti, mutta ei se nyt siistin näköinen vieläkään ollut. Leirillä tuo valkoinen väri saattaa tuottaa vähän harmaita hiuksia! 

Laitoin Hallalle sen ihanan koulusatulan, vaikka suunnitelmana oli mennä maastolenkki alkuun ja mennä pientä puomitehtävää lopuksi. Mutta se satula on niin mahtava <3 Varsinkin "tuettomalla" estesatulalla päivittäin mennessä koulusatula on kuin sohva. Istuessani selkään sinne koulupenkkiin olo oli kuin 200senttisen työhevosen selässä. Ennen Zindiä ja Rassea Halla tuntui selästäkin sirolta, mutta nykyään on aina yhtä järkytys istua niin korkealla ja "tukevasti". Pieni suuri hevonen <3 Tosiaan mentiin se meidän peruslenkki, ravipätkiä pohjan ollessa vähemmän kova. Siellä oli yllättävän kovaa teillä, me ollaan menty nyt kotona paljon metsässä ja siellä on se pehmeys ollut ongelma paikottain.

Halla oli kivan rento ja säikähti kerran jotain, mutta muuten kaikki oli aika normaalisti. Kentällä aloin heti työskennellä ravissa. Varjot oli ihan kamalan pelottavia ja niihin ei voinut astua. Niistä pätkistä olisi tullut varmasti mielenkiintoista materiaalia! Halla oli vähän reippaampi mitä se on ollutkin viime aikoina. Sitä ei tarvitse enää ratsastaa jokaisella askeleella vaan muutaman kerran tehokkaasti  ja sillä se "toimii" pari kierrosta. Jäin alkuun vähän vain ajelemaan ilman tehtävää, sillä H oli taas niin kiva. Laukkakin meni ilman suunnitelmaa pyöristäen kulmat laiskuudesta.. Sen jälkeen kylläkin aloin ihan työskennellä, keskittyen istuntaan ja käsiin. Mun pitäisi saada jotkut apuvälineet siihen Rasselle ja erityisesti Hallalle, sillä H alkaa tahdittaa ja heiluttaa päätään todella herkästi käsien epätasaisuudesta. 

Avoissa oikeaan ja kaikessa oikeaan kaikki meni vähän huonommin, se suunta on niin paljon vaikeampi kuin vasen ruunalle. Vasemmassa piti tavallaan vain ajatella avoa ja meni tosi hyvin, oikeassa vaikka miten yritin niin riittävää taipumista ei tapahtunut. Laukoissa välillä yritin vähän koota, mutta silti pitää siitä tahdista kiinni. Ravipuomeille tulin muutaman kerran suuntaansa ja ehkä kaksi kertaa meni siedettävästi. Välit olivat hyvät, en vaan osannut ratsastaa ilman valmentajan ohjeita. Rassen kanssa se kyllä onnistuu jo nykyään, mutta Hallalla en tiennyt mitä tehdä. Mutta pieni mies yritti kovin!

 Halla pääsi ratsastuksen jälkeen vähän vihreälle ja sitten juoksemaan vielä Humpan kanssa kentälle. Astetta pienempi ratsu Hiili oli seuraavaksi vuorossa ja menin laittamaan ponia kuntoon. Sen pää oli jälleen vaalentunut edelliskerrasta, en vaan voi vieläkään uskoa, että siitä voi tulla valkoinen. Pikkuinen käyttäytyi taas hyvin kuntoon laittamisessa myöskin kentällä. Kysyin apua jo Anulta oikeaan kierrokseen, sillä Hiili punkee todella paljon sisäpohjetta vasten, sillä sen tasapaino ei ihan riitä laukkaamaan suoraa ilman ratsastajan tukea. Sain hyvät vinkit ja sitten mentiinkin ihan suoraan. Siirtymiset vaan paranevat kerta kerralta, ravi tuntui osittain vähän tikittämiseltä, vaikea sanoa näyttikö.

Väinö ja Häjy pääsivät vielä vähän riekkumaan kentälle, poni parka, kun isompi suokki juoksee perässä yrittäen napata polvesta kiinni.. Kello alkoi jo tässä vaiheessa näyttää siltä, että oli pakko lähteä ratsastamaan se kolmaskin.

Rassen kanssa teimme Zindin kävelytyksen jälkeen puomitreenin ulkokentällä. Raahasin niitä puomeja Zindi toisessa kädessä n.20min maneesista ulos ja kun kaikki oli valmista alkoi piskotella. Muutaman minuutin päästä kaatamalla vettä.. Päätin, että muuten mennään ulkona koska vaiva oli aika suurehko vielä säpäkkä Z mukana. Hain sadetakin ja se päällä mentiinkin koko aika.. Rasse oli ihan kiva, mutta ei parhaimmillaan. Se kävi kevyempänä treeninä seuraavan päivän estevalmennuksekseen, josta tulossa postausta heti ehtiessäni. Valmennuksen jälkeiset fiilikset ovat vähän ristiriitaiset, onneksi ei mennäkään ensi viikolla kisoihin vaan saadaan vielä toivottavasti kesän ensimmäinen ulkoestevalmennus alle ja varma fiilis!

Treeniä, kuulumisia, suunnitelmia+ laidunkuvia

Noniin, nyt vihdoin aikaa on (vähän) enemmän tänne bloginkin puolelle. Aamupäivällä tehdessäni puhelimen kalenteriin merkintöjä kesäkuulle niin sinne jäi 16 tyhjää päivää. Niistä muutama menee ainakin valmennuksiin, eli about 14 päivää olen "vapaa" esimerkiksi mennä Hallan luo.

Tässä muutamia suunnitelmia:

Töissä 5.-6.6 sekä 12.-14.6

Estevalmennus ainakin 3.6 (säävaraus sillä nurmikentälle) sekä 17.6 

Estekisat 10.6. KaRa & 24.6. KuRat

NURK (maastoestevalmennus) 11.6. mukana Rasse ja Lyyli!

Ratsastusleiri Hallan kanssa 29.-3.6. <3 ja seuraavana päivä 4.6. 2-taso este

Ja Lapinlahdella alustavasti 9.-20.7. Minun rento kesä"lomani" ;)

Jos palataan treeneissä tiistaihin, jolloin menin ulkokentällä, ensimmäistä kertaa kunnon treenin tälle vuodelle. En ollut ihan varma olisiko pappanen kovin innokas kuten viime kerralla ulkokentällä vai mukava. Ja jälkimmäistä se todella olikin. 20min alkukäyntien jälkeen ravailin merkkini sisäpuolella, nimitäin 1/5 kentästä oli liian liukas meille. Laitoin siihen tötsän merkiksi etten mene sille puolelle muuten kuin käynnissä. Annoin sen hölkkäillä ilman vaatimuksia, yllättäen se ei mennyt sitä kiitoraviaan vaan rauhallista, rentoa hölkkää. Olen siis antanut sen ennen työskentelyä n.5min hölkkäillä oman tahtiinsa. Sittemmin alkanut vaatia vähän hitaampaa ravia ja ympyröille, suuntaa usein vaihtaen. Laukkaa samaan tapaan, omaa vauhtia muutama kierros suuntaansa kevyessä istunnassa, laukanvaihto lävistäjällä, jonka jälkeen ympyröitä ja temponmuutoksia istuen satulassa. Tämä on ollut tosi hyvä alkuverkka meille ja vähitellen olen lisännyt laukkatyöskentelyä, kun oma kuntoni on parantunut. 

Tämän alkuverkan jälkeen aloin tiistaina tehdä väistöjä, alitempo ravailun jälkeen. Tiedän niiden olevan meille vaikeita, talvella olen lähes aina vaan siirtynyt toiseen tehtävään. Nyt kuitenkin oli niin hyvä motivaatio ja myöskin aikaa niin vaadin itseäni yrittämään. Aloitin käynnistä niinkuin aina tunneillakin tehtiin. Vähän keskihalkaisijan jälkeen linjalle, katse ja pelkästään suoraan kohti "pistettä". Toista kertaa en vaan jaksanut mennä suoraan vaan otin takaosaa mukaan mentyäni hetken suoraan. Sain olla hirmu tarkkana ettei takaosa lähtenyt edellä. C/L(tötsä) kohdassa siirsin raviin ja tein 10-15metrin voltin harjoitusravissa vähän alitempossa. Seuraavalla kertaa muistin tehdä pidätteen ennenkuin käännän linjalle, kääntäessäni kohti pistettä sekä siinä vaiheessa, kun pyydän takaosaa mukaan. Vähitellen alkoi sujua paremmin ja kehuin usein. Ravivolteilla hevonen oli älyttömän mahtava. Vähitellen sain ratsastaa hevosta irti alitemposta ja askel tuntui elastiselta. Selässä oli älyttömän helppo istua sekä niska alkoi pyöristyä. 

Ihan samaten tein toiseenkin suuntaan. En osaa sanoa ainakaan enää puolieroja, jonkun pienen havainnon muistan tehneeni selästä, mutta sekin oli jotenkin ristiriitainen. Ravissa käänsin keskilinjalta ja ne meni jo aika kivasti! Tehtävän mukaisesti laukkasin pääty-ympyrän samasta pisteestä, kun käyntityöskentelyssä. Kuten aiemminkin siirtymän nopeampaan askellajiin tapahtui pienellä pohkeiden puristuksella ja takaisin yhtä pienillä avuilla. Hevonen oli aivan yhtä upea edelleen ja en enää viitsinyt jatkaa vaan laukkailin kevyessä istunnassa antaen ruunan venyttää kaulaansa eteenalas. Oli ihan mahtava fiilis! 

Keskiviikkona hypättiinkin valmennuksessa ja postaus tässä. Hevonen oli yhtä mahtava tuolloinkin ja edelleen perjantaina jatkoi linjaansa tehdessämme tehokkaan puomitreenin. Rakensin maneesiin 17 metrin linjan, lävistäjälle puomin sekä toiselle pitkälle sivulle neljä puomia yhden metrin väleillä. Monna ja Lyyli oli seurana, joten saimme samalla ohjeita ja neuvoja. Onni on maailman paras valmentaja, joka ei enää kylläkään ole pelkkä valmentaja <3 Tein samanlaisen alkuverkan mistä kerroin jo aikaisemmin ottaen joitakin puomeja mukaan. Sen jälkee käveltiin tavan mukaan, sen jälkeen alitempossa ravia ja ravipuomitehtävälle. Sille täytyi tulla ponnekkaassa, todella lyhyessä ravissa. Ensimmäisellä kerralla en lyhentänyt tarpeeksi ja otettiin kolaus lähes kaikkiin.. Korjasin seuraavalle kierrokselle liian varovaisesti, mutta sitten Monnan tarkkaillessa meitä aloin itse työskennellä.. Sitten alkoikin tehtävän tarkoitus onnistua. Lyhyet, ponnekkaat askeleet, joiden täytyy viipyä ilmassa ja tavallaan nostaa luonnostaan kevennys ylöspäin.

Rassen ravi tuollaisessa tehtävässä on ihan mahtavan tuntuinen ja se todellakin pompauttaa minut ylös, kuin jumppapallo. Se kiemurteli ja poikitti peräänsä sisään aika paljon jo alkuverkasta ja erityisesti ennen tuota tehtävää ja sanoin siitä Monnalle, joka myöskin huomasi sen. Se haki tilaa taakse poikittamalla, jotta ei tarvitsisi polkea alle. Sitä lähdettiin korjailemaan aktivoimalla vasen vino puoleni, tarkat ulkoavut unohtamatta sisäapuja. Sama täytyi muistaa 17 metrin linjalla laukassa tullessa. Se sujui kuten aina, kun itse uskalsin ja viitsin vaatia sitä tiettyä askelmäärää. Puhuttiin myös siitä, kun olen saanut ihan erilaista estesilmää saikun aikana. Ihan yht'äkkiä. Kun vaadin kuutta tai seitsemää laukkaa, minun piti vain luottaa itseeni että saan sen. Pyytäessäni viittä tai neljää ja tajutessani ettei tempo oli tarpeeksi reipas niin sekunninmurto-osassa pyysin eteen. Ennen olisin vaan jähmettynyt ja odottanut mitä tapahtuu. Se on kiva tunne nähdä paikka jo kaukaa ja osata tehdä ratkaisu. 

Lauantaina oli se jännä päivä. Peruskoulun viimeinen päivä. 9 vuotta takana, monta edessä ja ne alkavat lukiosta elokuussa. Parhaaksi ystäväksi tullut kaveri jatkaa eri kouluun, kerhosta asti eli 11v joidenkin kanssa yhdessä, nyt eri kouluissa. Oli se aika uskomatonta ja täysin sen tajuaakin varmaan vasta syksyllä. Keskiarvo 8,65 ja sain stipendin menestyksestä maantiedossa. Kyyneleet valui ja mieli oli todella haikea <3 

Niin ja Zindi. Zindi toipuu hankkarista ja sai viime viikolla kuuden viikon kävelyennusteen... He käyvät 9 pivän välein shockwave-hoidossa klinikalla sekä kävelytystä päivässä aluksi 1,5h myöhemmin 2h. Nyt vaan jaksetaan uskoa toipumiseen, ehkä ensi kausi onnistuu <3

Innoikkaita nuoria ja vanhoja

Olen päässyt nyt ratsastamaan ihan "urakalla"-heh. Ratsuja 4-vuotiaasta 19-vuotiaaseen. Yllättäen tämä vanhin on ollut se kaikista villein...

 

Keskiviikkona(13.5.) lähdin koulun jälkeen Ilmajoelle, sillä helatorstai oli vapaa. Putsasin karsinat, hain ratsuni että omia varusteitani käytävälle. Lähdimme Hallan kanssa maastoon ja tarkoitus oli ottaa pitkiä ravipätkiä ja muutama rauhallinen laukka. Halla oli käynnissä ihanan reipas ja ei kyttäillyt mitään suurempia. Ei edes pakettiauto, joka tuli ihan vauhdilla ohi ,perässään ihmehärveli peräkärryssä. Pääsimme hiekkatielle ja ravailin muutaman pätkän. Ruuna ei ollut ihan oma itsensä, se oli löysä ja sellainen epänormaali. Ei varsinaista epäpuhtauttakaan. Jatkon hetken ja nostin laukan, joka oli epämääräistä räpellystä. Käännyin sitten kotiin päin ja kokeilin uudelleen vielä nostaa ja se nousi askeleeksi kompuroinnin jälkeen ja loppumatka käveltiinkin sitten...

Tallilla molemmat etuset oli turvoksissa ja kylmäsin niitä letkulla 30min. Hiili onneksi oli puhdas ja tyypilliseen tapaansa ihan pro <3 Siirtymiset askellajista toiseen meni mahtavasti pelkkää istuntaa käyttämällä ja pienillä ääniavuilla, loppuraveissa lapsiheppa myötäsi niskastaan, oli aika huikea fiilis :)

 Seuraavana päivänä torstaina Halla oli jälleen kunnossa ja päätimme lähteä meidän tutulle maastolenkille, minä Hiilellä ja tätini Hallalla. Lenkki oli meidän ensimmäinen "kunnollinen" yhteinen, sillä olemme menneet vaan peltoteillä ja kerran metsässä?.  Hiili oli jälleen se urheampi osapuoli, Halla mm. pelkäsi lastenvaunuja, Hiili ohitti heidät ja loppumatka me oltiinkin vetohevosena...:D Pohjien ollessa priima kengättömällekin päästiin laukkailemaan ja ravailemaan paljon. Hiili on vaan niin <3 Se eteni korvat tötteröllä, mutta tuli takaisin vähän kun vatsalihaksia supisti, kokonaan raville pienellä kiinni otolla.

Nämä kuvat oli vielä hyvälaatuisia puhelimessa :(

Torstaina iltapäivällä kävin vielä Rassen luona tekemässä puomitreenin. Rasant päätti kävellä 10min alkukäyntien aikana 6askelta. Luovutin siis jo 10min steppaamisen jälkeen mummoraville. Mutta kun mummoravikaan ei kelvannut niin kaahoteltiin ilman kontrollia ja muutama pomppukohtauskin tuli. Yllättäen laukassa papparainen oli mukava ja ei tarvinnut pidättää kokoajan.. Monna tuli pitämään Mapelle valmennusta ja antoi samalla vähän vinkkejä puomeilla ja sileällä. Rasse väläytteli niin kivoja pätkiä!

Perjantaina mentiin sileällä kolmikaarisia, voltteja, ympyröitä. Rasse oli taas ihan huippu! Se kulkee nyt rennommassa työskentelymuodossa kuin ennen saikkua. Sillä on nyt tähän hommaan niin 110% motivaatio, että se ajelee vaikka peräänannossa jos ratsastaja vaan pyytää :)



Olin sunnuntaina 10.5. Lyylillä taas maastossa ja ihana poni pääsi vihreälle lenkin jälkeen :)

Lauantaina menin tallille jo aamulla, mutta pääsin Sepon henkilökohtaiseksi viihdyttäjäksi ja letit Niinisaloa varten saatiin ennätysajassa ja -vaivalla ohi. Jeepin nokka siis lähti Niinisalon kenttäkisoja kohti. Siellä olimme viikonlopun ja oli ihan mahtava reissu taas, ratsukon napatessa vielä sijoituksen <3

Sunnuntaina ratsastin reissun jälkeen Rassen sileällä. Menimme takakentälle, jonka koin turvallisemmaksi vaihtoehdoksi vapaan jälkeen. R malttoi jopa kävellä! Ravissa se oli vähän intopiukea, mutta pysyi kontrollissa. Laukassa heti alkuun se vei köyrypukin ilosta ja en voinut olla nauramatta. RASSE pukittelee.. Todella vastahankaan tähän työntekoon-heh. Rasse oli vähän jännän tuntuinen vasempaan laukkaan ja lähdettiin maneesiin todella hyvälle pohjalle. Edelleen pieni epäpuhtaus säilyi ja kävelinkin vaan sitten. Vähän alkoi jännittämään että ei kai taas. Ruuna oli kuitenkin eilen ihan puhdas lopuksi ja ollaankin tästä kohta lähdössä maastoon Maria ja Sepi seurana. Punaiset paskiaiset kokoontuu;)