Moi! Sain eilen illalla extempore-idean mennä Siirilään estetunnille, kun tunneille oli vähän osallistujia(siinä vaiheessa). Kysyin ensin äidiltä päästyäni autoon tallilta ja arvelin kuulevani lupauksen ja äkkiä Essille viesti onko hän innokas. Ilmoittauduttiin ja hevostoiveeksi laitoin Samun.
Samu on upea, täysin kimo sekä mulle passelin kokoinen ollessaan yli/n.180cm säältään! Ruuna on tallin omistajan Sannan "pumpulipoika", 110cm-> tason ruusukehai. Ette arvaakaan miten paljon toivoin pääseväni sillä. Tänä aamuna facessa tallin ryhmässä oli listat ja jee, Samu luki nimeni perässä! Olin ihan otettu, että pääsin sillä :)
Kaikki kuvat c)Jenni Pekkanen, kiitos paljon!
Kaikki kuvat c)Jenni Pekkanen, kiitos paljon!
Olimme tallilla aika ajoissa, joka oli hyvä sillä sain tutustua sekä hevoseen että paikkaan. Enemmän tallilla olleet vastailivat mun lukuisiin kysymyksiin, kiitos vielä. Hain valkoisen Essin avustuksella tarhasta, kun tarhakaveri pääsi myös talliin. Laittelin sitä rauhassa kuntoon, vähän liian ajoissa olin, sillä jouduin päästämään sen irti ja poika päätti kieriä. Tuplaharjauksen kerjääjä... Kun sain Samun kuntoon menin rakentamaan muiden kanssa rataa kentälle, joka oli enää parista kohtaa märkä, muuten huippukunnossa! Radalle rakentui 5 estettä, mukaan lukien sarjan ja vesimaton.
Radan valmistuttua kävimme hakemassa hepatkin ja nousimme selkään. Edes minä en selkään päässyt, koska hevonen oli niin järkyttävän kokoinen ja satulassa ollen estejalkkarit. Istuessani kyytiin olo oli kuin avaruudessa, Zindi on hieman pienempi... Aloimme verkkailla, meillä oli vähän erityyppisempi, mutta hyvin mentiin mukana. Aloimme tulla kahta pikkupystyä, vähän oli hakemista uudella hepalla jälleen hyppytauon jälkeen. Lyyli, kun on melkein ponikokoinen niin hypyt näiden kahden välillä oli suuri.
Unohdin laskea rytmiä ja en ratsastanut enkä vaatinut aktiivista laukkaa. Hellu havainnollisti nämä mulle ja alkoi sujua jo vähän paremmin. Vaihdettiin tehtävää ja tulimme sarjaa muutaman kerran. Alkuun heti opettaja mainitsi mun etukenosta, tällä hevosella takakeno on parempi kuin tyyli jolla roikuin ennen estettä. Lähestyinkin lopputunnin pystyssä ja sekin loksahti paikoilleen, edistytään vähitellen. Seuraavaksi tulimme yksittäistä vesimatto-okseria. Lähestyessäni sitä en laskenut mitään, Samu hyppäsi kaukaa ja JESTAS se hypyn voima. Alastulossa horjahdin kunnolla kaulalla ja seuraavan kulman läpi oli ihan pienestä kiinni etten tippunut.. Sain tulla heti uudestaan ja nyt laskin rytmiä ääneen ja hyppy nyt oli ihan ok jo, mutta se hypyn voima oli ihan uskomaton. En ole koskaan päässyt/joutunut hyppäämään hevosella, jolla on noin suoraan sanottuna järjettömän paljon voimaa takana. Kun 60cm leveä okseri tuntui aluksi voimaltaan 140cm trippeliltä niin voin vaan kuvitella miltä tuntuu 120cm rata.
Kun kaikki olivat tulleet okserin tarpeen mukaan useammin kuin kerran niin tulimme rataa. Rata oli teknisesti haastava, mutta simppeli muistaa. Korkeudet toki olivat vielä 60-70cm, jota en harmitellut yhtään, sillä ne hypyt oli aivan jotain uskomatonta. Esteitä oli 5, kuten yllä jo mainitsin, mutta itse radalle tuli hyppyjä muutama enemmän. Ensimmäinen este tuli aina yhtä nopeasti ja en kääntänyt ajoissa. En muista tarkalleen miten rata meni, mutta horjahdin alastulossa aina samalla lailla kun GP-hyppääjät. Jopa hengästyin, sillä ensimmäisen kerran elämässäni hypyissä piti käyttää ihan erilailla yläkroppaa, että siellä selässä pysyi. Täytyi tehdä töitä pysyäkseen siellä. Tulimme radan näillä korkeuksilla kerran (osalle nostettiin jo toisella kier.) Meille lopuille esteet nousivat kolmannelle kierrokselle 70-80cm korkuisiksi.
Tatsi parani kokoajan, huonoja hyppyjäkin tottakai tuli, mutta kokonaisilme alkoi muuttua parempaan suuntaan. Menoa häiritsi vain ohjien liusuminen ja loppuradasta vaivaa meni paljon siihen, mutta hyppyyn päästiin vaikkakin pidemmällä ohjalla. Aloin tykätä hevosesta kokoajan enemmän ja kun kuulin että jatkamme edelleen niin innostuin vielä enemmän. Saimme käskyksi tulla vesimatto-okseria. Meillä alkoi sujua siinä jo oikeasti, edelleen en osannut käyttää kroppaani niin, että en horjahtaisi alastulossa. Hyppy meni kyllä hyvin. Essi tippui tässä vaiheessa järkyttävän kokoisen hypyn jälkeen seuraavassa kulmassa. Hänelle ei käynyt mitään ja treenit jatkuivat. Aikaa edelleen näiden hyppyjen jälkeen oli ja saimme tulla vielä samaista okseria, mutta okseri leveni paljon ulkonevien maapuomien toimesta ja hyppysuuntaa vaihdettiin. Ja nyt tuli se wow. En horjahtanutkaan enää hypyssä ja Hellu kertoi hypyn olleen super.
Verkkailtiin ja Samulla alkoi olla niin kivaa, että se vähän rallitteli :D Pojalla oli hauskaa, kuten minullakin <3 Mun kropalla ei vielä nytkään tätä postausta kirjoittaessa ei ole ja Zindin ratsastus edessä. Tallilla mulla sattui vielä selkään niin, että hengittäminenkin oli kivuliasta. Kunnon treeni siis takana....! Kuvia jälkeenpäin katsoessa tuo jalka häiritsee minua suunnattomasti. En ratsailla edes tajunnut sitä, sillä keskittyminen meni vain kyydissä pysymiseen. Laitetaan vaikka hyppytauon piikkiin ;)
Tässä tämä ensimmäinen hyppy, kuski HIEMAN jälkeenjääneenä... |
Kun kaikki olivat tulleet okserin tarpeen mukaan useammin kuin kerran niin tulimme rataa. Rata oli teknisesti haastava, mutta simppeli muistaa. Korkeudet toki olivat vielä 60-70cm, jota en harmitellut yhtään, sillä ne hypyt oli aivan jotain uskomatonta. Esteitä oli 5, kuten yllä jo mainitsin, mutta itse radalle tuli hyppyjä muutama enemmän. Ensimmäinen este tuli aina yhtä nopeasti ja en kääntänyt ajoissa. En muista tarkalleen miten rata meni, mutta horjahdin alastulossa aina samalla lailla kun GP-hyppääjät. Jopa hengästyin, sillä ensimmäisen kerran elämässäni hypyissä piti käyttää ihan erilailla yläkroppaa, että siellä selässä pysyi. Täytyi tehdä töitä pysyäkseen siellä. Tulimme radan näillä korkeuksilla kerran (osalle nostettiin jo toisella kier.) Meille lopuille esteet nousivat kolmannelle kierrokselle 70-80cm korkuisiksi.
Tatsi parani kokoajan, huonoja hyppyjäkin tottakai tuli, mutta kokonaisilme alkoi muuttua parempaan suuntaan. Menoa häiritsi vain ohjien liusuminen ja loppuradasta vaivaa meni paljon siihen, mutta hyppyyn päästiin vaikkakin pidemmällä ohjalla. Aloin tykätä hevosesta kokoajan enemmän ja kun kuulin että jatkamme edelleen niin innostuin vielä enemmän. Saimme käskyksi tulla vesimatto-okseria. Meillä alkoi sujua siinä jo oikeasti, edelleen en osannut käyttää kroppaani niin, että en horjahtaisi alastulossa. Hyppy meni kyllä hyvin. Essi tippui tässä vaiheessa järkyttävän kokoisen hypyn jälkeen seuraavassa kulmassa. Hänelle ei käynyt mitään ja treenit jatkuivat. Aikaa edelleen näiden hyppyjen jälkeen oli ja saimme tulla vielä samaista okseria, mutta okseri leveni paljon ulkonevien maapuomien toimesta ja hyppysuuntaa vaihdettiin. Ja nyt tuli se wow. En horjahtanutkaan enää hypyssä ja Hellu kertoi hypyn olleen super.
Verkkailtiin ja Samulla alkoi olla niin kivaa, että se vähän rallitteli :D Pojalla oli hauskaa, kuten minullakin <3 Mun kropalla ei vielä nytkään tätä postausta kirjoittaessa ei ole ja Zindin ratsastus edessä. Tallilla mulla sattui vielä selkään niin, että hengittäminenkin oli kivuliasta. Kunnon treeni siis takana....! Kuvia jälkeenpäin katsoessa tuo jalka häiritsee minua suunnattomasti. En ratsailla edes tajunnut sitä, sillä keskittyminen meni vain kyydissä pysymiseen. Laitetaan vaikka hyppytauon piikkiin ;)