Kisoissa

Moi! Otsikosta voitte päätellä, ettei menestystä sunnuntaisista koulukisoista tullut. Kokemusta sitäkin enemmän, ja jälkikäteen se onkin varmaan tärkeämpää kuin sijoittuminen. Harmittaa silti oma sähläykseni, sillä hevonen oli upea. Ja jos ottaa huomioon, että kisat olivat minulle vasta toiset ja ensimmäiset meidän yhteiset kisat.

Kuvat ovat ottaneet Roosa Rintamäki, kiitos paljon!

Lauantaina menin aamusta tallille katsomaan, kun ammattilainen ratsasti Mairen ja myöhemmin pakkasimme ja puhdistimme varusteita huomista varten. Tuo oli myös minulle uusi kokemus pakata varusteita huomisia kisoja varten. Puhdistin kaikki Mairen varusteet parhaani mukaan sekä puunasin todella johdpurini kisakuntoon. Tarkistin moneen kertaan, että kaikki on mukana huomiselle. Tein myös ihan perus tallihommia; vein vesiä jne. Jännitys alkoi nousta vähitellen, kun näin keitä muita luokassa on. Paljon hyviä ja tuttuja ratsukoita. Jännitystäni helpotti se, kun treenit olivat sujuneet niin hyvin..

Sunnuntaina heräsin jo kuudelta, sillä uusi koiramme Kapu vähän temmelsi. Kävin pojan kanssa lenkillä seitsemän aikaan ja ilma oli ihanan lämmin. Vähän yli yhdeksän lähdin tallille ja Eve oli odottamassa jo. Eve klippasi Mairelle "loimimallin" 25minuutissa, tuttua hommaa heille. Roudasimme varusteita traikkuun ja pääsimme lähtemään hyvissä ajoin. Myllykylässä purettiin Maire kopista ja kävin kansliassa ilmoittautumassa. Kaikki toki tunnistivat minut ja Mairen rokotukset tsekattiin ja maksoin kisamaksun. Kanslisti "järkyttyi" minun ollessa IR:läinen, sillä olen koko kesän pyörinyt kökkimässä KuRatin kisoissa ja tullut tutuksi täällä. Nauroimmekin, että juuri kukaan Ilmajoen Ratsastajista ei tunne minua, mutta Kurikassa tuntee kaikki :D.

Menin verkkaamaan ajoissa, sillä pitkä kävely on Mairelle hyvä. Kuitenkin lähdin vähän hätäilemään ja ehdottomasti olisi ollut parempi kävellä pidempään. Maire heti ensimmäisillä askelilla tuntui todella reippaalta ja Eve sanoikin, että se on kuin liitokavio. Maire touhotti hetken aikaa, mutta aika nopeasti alkoi työskennellä hyvin ja aktiivisesti. Se on treeneissä ollut normaali, ei hidas eikä reipaskaan. Verkassa se oli reipas, mutta erittäin hyvän tuntuinen. Otin käynnin jälkeen heti laukkaa saadakseni Mairen lihakset lämpimiksi. Sillä oli vähän vauhti päällä ja muutamia pidätteitä välillä tein. Otin laukkaa molempiin suuntiin ja jälleen vasempaan yksi ympyrä tuntui superkivalta. Ravissa tein muutamia temponmuutoksia mitä ensimmäisessä kouluvalkassa. Tein niitä ympyröillä sekä suoralla uralla. Sekä muutamat askeleen pidennykset lävistäjälle löytäen vähän niihin fiiliksen tälle päivää. Ne sujui hyvin ja olin aika tyytyväinen.

Mua ärsytti, kun lähdin hätäilemään siinä alussa. Nyt verkkasin n.30min vaikka puoletkin siitä olisi tuolloin riittänyt. En viitsinyt lopussa enää antaa pitkiäkään ohjia, ettei hevonen "löysisty". Tuokin oli omaa kokemuuttani kisoista. Vielä juuri ennen omaa starttaamistani M tuntui hyvältä ja olin edelleen varmalla fiiliksellä.

Kuitenkin heti kouluaitojen sisälle päästyäni mua alkoi luultavasti jännittää niin paljon, odotin vain pilliin vihellystä eikä tehtävissäni ollut mitään ideaa. Maire oli kuitenkin vielä ok hyvä, mutta kun sain luvan aloittaa kaikki vain hajosi. Tein niin HUONON sisääntulon, sillä menin kohti tuomaria enkä C:tä ja olin varmasti metrin linjan ulkopuolella. En tiennyt mitä mun olisi tuossa tilanteessa pitänyt tehdä, korjata tie vai jatkaa. Mä jatkoin ja sain paperiin 4.
Ja tuohan pudotti meidät sijoilta sekä eniten tässä ärsyttää se, että sisääntulot ovat olleet meille helppo juttu. Seuraavaksi radassa oli lävistäjä, jonka puolessa välissä 5m käyntiä. Se onnistui yllättävän hyvin ja jatkoin siitä laukka ympyrälle. Sitten askeleenpidennys lävistäjälle ja toinen laukka ympyrä. Mielikuvani hyvästä pääty-ympyrästä olin tyystin kadonnut sekä ihmetyksekseni paperissani luki molempien laukka ympyröiden kohdalla, että heti enemmän eteenpäin. Tuota en vieläkään oikein ymmärrä, sillä M tuntui menevän reippaasti eteen. Myöskään askeleenpidennys ei ollut riittävä joka harmitti myös sillä ne ovat onnistuneet aika hyvin nykyään.

Mutta jos johonkin olen tyytyväinen radassa niin keskikäyntiin, josta sain ohjelmamme parhaimmat pisteet ja istuntaani sekä hevoseen. Mun korvien sisässä tapahtui vain jotain ja fiilis oli aika matalalla radalta tullessani. Eve tuli kysymään fiiliksiä ja sanoi radan näyttäneen hyvältä ja tasaiselta. Me saatiin loppujen lopuksi n.59% ja olimme toiset ei-sijoittuneet. Kaikki yritti hokea mulle miten kivasti kuitenkin nämä menivät ensimmäisiksi kisoiksi Mairella. Joo, olihan 59% kiva tulos, mutta se ärsyttää kaikista eniten, sillä kaikki olisi voinut mennä paaljon paremmin. Treeneissä ja varsinkin verkassa Maire oli niin upea ja sitten tulen radalle ja teen 4 sisääntulon. Tyhmiä virheitä, joita oppii vain opettelemalla. Kokemus oli silti ehdottomasti ihana ja tästä treenaamisella suunta on varmasti vain ylöspäin :)

Tarpeeksi hyvä?

Moi! Olin eilen Mairella Monnan kouluvalkassa, yksin jälleen. Mulla on mennyt skootteri jälleen rikki ja en kovin mielelläni enää pyöräile n.4km kylmässä säässä. Kesällä valitan liian kuumasta ja syksyllä liian kylmästä. Se on niin totta, että suomalaisille sää ei ole koskaan hyvä :D. Pyysin mummaani viemään minut tallille ja hän mielihyvin vei minut, kiitos <3.
Ja otsikko tuli vain mieleen, sillä ratsastuksessa ei ole koskaan tarpeeksi hyvä ja aina jää jotain korjattavaa, myös varmasti maailman parhaillakin. Uskokaa itseenne ja odottakaa sitä edistymistä, joka saattaa tulla vaikka alle tunnissa. Kaikki on asenteesta kiinni!

Kuvat ovat puhelimella otettuja, pahoittelen laatua.

Olin aika hyvään aikaan tallilla, mutta luultua kauemmin meni tamman harjaamiseen, sillä se oli kierinyt mukavasti molemmat puolet tomuun ja kuraan. Jouduin laittaa Mairen karsinassa kuntoon, joka vaikeutti asiaa hieman. Kauppilassahan kaikilla on slow-feeder-häkit karsinoissa ja Maire tottakai söi samalla. Menin kävelemään maneesiin varttia vaille ja se riitti hyvin alkukäynneiksi ja Monnan tullessa aloin ravailla. Maire vähän tahditti vasempaan ja sain neuvon kisoihinkin laukata melkein heti. Laukkojen jälkeen vasen oli jälleen puhdas ja aloimme työstää ravia. Menimme aluksi taas pääty-ympyröitä ja lisänä heti lävistäjiä ratsastaen samalla tavalla kuin kaarevillakin urilla. Monna sanoikin heti, että nyt mulla oli ohjat heti kädessä ja Maire kyllä tuntuikin alusta asti tasaiselta edestä.

Mä en ollut ratsastanut valmennusten välillä kertaakaan, kun viikonloppu meni Niinisalossa. Yllättävän hyvin siis olin sisäistänyt asiat, sillä muistin aika hyvin kaikki vinkit viime kerrasta ja "hienosäädöimme" vain läpikäytyjä asioita. Menimme kevyemmin, mutta tehokkaasti. Askeleenpidennykset sujui alusta asti hyvin kunhan vain muistaisin muistaa kädetkin. Aina lisätessäni pituutta raviin, Monnan sanoin mun kädet "halvaantui". Jäin vain matkustelemaan käsilläni. Heti sanottuani tuon ääneen, että unohdan kädet niin seuraavassa pidennyksessä muistin ne. Muutaman kerran pidennykset oli tosi hyviä ja jätimme ne taka-alalle. Monna kysyi mikä tuntuu radassa vaikeimmalta ja vastasin heti, että keskikäynti. Maire ei omaa huippuhyvää käyntiä ja mulla on se, että alan puskea liikaa ja tulee rikko raville. Mun pitäisi vain rauhoittua, laskea hitaasti ja hengitellä rauhassa. Ja pyytää keskikäyntiä vartalolla/istunnalla eikä juurikaan kannuksella, sillä sitten rikkoon on suuri mahdollisuus. Ja silti muistaa olla aktiivinen käynnissä sekä seuraavassa siirtymisessä keskikäynnistä raviin.

Pari kertaa tuntui siltä, että siitä olisi voinut saada edes tyydyttävän arvosanan. Kerran unohdin siirtyä käyntiin vaikka lävistäjälle muistinkin tulla. Tajusin unohtamiseni n.1m myöhässä, mutta silti aloin tiedostamattani pyytämään liikaa ja rikko tuli. Tuossakin olisi pitänyt vain hengittää ulos ja pyytää sen verran mitä tulee. Sainkin vinkiksi mennä mieluummin liian vaatimattomasti kuin pyytää rikoksi. Keskikäynnistä varmaan tulee meidän radan kompastuskivi. Ehkä.

Harjoittelimme myös sitä lävistäjän puolessavälissä n.5m käyntiä. Se on tosi vaikea hahmoittaa. Siirsin käyntiin liian aikaisin lähes aina, mutta kerran tultuani mielestäni liian pitkälle niin paikka oli täydellinen. Mun pitää siis jatkaa vielä pari askelta sen jälkeen, kun meinaan siirtää käynnille.

Laukkoja emme alkuverkan jälkeen hirveästi ottaneet, teimme niitä osana radasta vain sekä katsoimme onko pääty-ympyrä sopivan kokoinen. Vasen laukka menee aina paljon paremmin kuin oikea, siinäkin mun pitää vaan pyytää vähän eteenpäin jos takaosa leijuu taivaissa. Pyytäessäni vähän eteen rauhallisesti takaosa tulee paremmin alle ja laukka alkaa pyöriä huimasti paremmin vaikken itse sitä tiedostakaan/tunne. Mulla on laukassakin välillä ongelmana, että keskityn liikaa pelkästään laukan laatuun ja unohdan jälleen kädet. Kun muistan ne niin paketti on aika hyvin kasassa ja M näyttää ja tuntuu hyvältä.


Teimme lopuksi koko ohjelman ja kaikki olimme aika tyytyväisiä ja ohjelmassa vain keskikäyntiin siirtyminen tuli ihan vähän myöhässä ja jos oikein muistan niin meinasi tulla rikko, mutta sain reagoitua hyvin ja vain askel ravia tuli. Tästä on hyvä jatkaa ylihuomiseen!

Hevonen #2

Tässä jatkoa tekemääni Hevonen-asiatekstiin. Siitä ilmeisesti pidettiin ja on yksi suosituimmista postauksista edelleen. Tässä ensimmäinen "osa". Kertokaa lisää asia/mielipide-postaus ideoita, niitä mielelläni kirjoittelen, mutta ideoita ei tuli usein mieleen :)

Edellisessä tekstissä kerroin mikä hevonen on minulle olentona sekä mitä sen kanssa voi tehdä. Nyt kerron vähän enemmän.

Yksilöllisyys: Tunnen paljon hevosihmisiä, ihan erilailla miettiviä ja on kummallista kuulla niin erilaisia näkökantoja ja kuitenkin kaikki voi olla faktaa. Jotkut hevoset eivät syö kauraa ollenkaan, jotkut syövät paljon kauraa heinien lisäksi. Kuitenkin kaikki ne hevoset voivat hyvin. Liikkuminen on toinen asia, joka on niin yksilöllistä. Jotkut liikkuvat kokoajan tarhassa, toiset vaan seisovat paikallaan. Toiset tarvitsevat aktiviteetteja tarhaan ja karsinaankin ollakseen tyytyväisiä. Talvella jotkin hevoset voivat olla ihan "pöllöjä" ratsastaessa ja sanotaankin niiden keräävän pakkasvirtaa.

-20 pakkasella estetunnilla niskojaan ja perään heittelevä heppa.. Oli aika hauska tunti sivusta katselijoille ja ihan itsellekin :D

 Esimerkiksi Maire on todella energinen välillä(=usein) kylmien tultua, Hallaan se taas vaikuttaa "turhilla" säikkymisillä ja hypähtelyillä. Kun taas toiset hevoset ovat tahmeampia talvella tai tarvitsevat lihaksien lämmittelyyn paljon enemmän aikaa. Ja niin kuin kisoissakin verryttelyssä toiset ottavat ihan muutamia hyppyjä, toiset paljon ja hevonen on näin parempi. Myös koulukisoissa toisilla on hyvä verkata kauan tehden loivia teitä, jollekin toiselle ratsukolle on parempi lyhyt, mutta tehokas verryttely ilman turhia pitkinohjin kävelemisiä. Niin yksilöllistä.

"Historiaa": En ole koskaan ollut "ponityttö", sillä aloitin säännöllisen ratsastuksen vasta vanhempana ja tietenkin pituuteni vuoksi(olen tällä hetkellä n.178cm..). Toki Cavallonkin poneilla olen kaikilla muilla mennyt paitsi pikkuisella shettis Kompalla. Hiilihän on myös ihn ponikokoinen ja muutaman kerran olen ratsastanut yhdellä Niksu-ponilla, enimmäkseen läpiratsastus mielessä. Ja kun hevosilla olen enemmän mennyt, niin mulla on poneista fiilis "lihavia, suloisia palleroita. Tuo on ihan "heitto" sitten vain, sillä Niinisalossa ratsastettiin ponien SM-kenttä ja osa niistä poneista oli niin kuumia ja hienoja, että joillakin en todellakaan uskailtaisi ainakaan hypätä, saati maastoesteitä. Ponivuodet olisi kyllä ollut kiva kokea.

Leiri -12, Cinderella's Rocky Boy

Ennen Mairea tykkäsin paljon normi tahmeista hevosista ja ne olivat lemppareitani ja olin vähän arka kuumempien hevosten kanssa. Nyt fiilis on ihan eri, sillä Mairen kuumuus on haastava, mutta myös erittäin palkitseva. Osaan ratsastaa nyt erilaisia hevosia ja olen oppinut miten kuumien hevosten kanssa toimitaan. Myös Hallan säikkyily on opettanut mua hirmuisesti ratsastajana ja sen takia varmaan rakastuinkin Pandaan ja Maireen. Ne eivät ole helppoja hevosia yksikään ja se juuri niissä kiehtoo. Ei tule ratsastus tylsäksi. Ja mun on pakko sanoa mitkä olivat kriteerini vuokrahevoseen ennen kuin Mairen tapasin.
-Ei todellakaan tamma
-Ei kuuma
-Mieluiten siro, iso puoliverinen. 

Nämä kaikki muuttui lähes täysin, mutta Maire parempaa ja opettavaisempaa tuskin olisin koskaan saanutkaan. Monilla käsitys suomenhevosista on "etupainoinen, pomminvarma, kova suusta jne." Olen ratsastanut ja saanut tutustua moniin suokkeihin ja kovinkaan ei tule vastaan pomminvarmaa. Sekä kaikki ovat olleet herkkiä suusta. Ja enemmän "ylämäkeen kuin alamäkeen".


Hermanni -12

Kertokaa mielipiteitänne ja kommentoikaa ihmeessä jos teille on tullut jotain kysymyksiä mieleen!

Yksityiskouluvalmennuksessa

Eilen olin Mairella Monnan kouluvalkassa. Monnanhan valmennuksissa kävin ennen Mairen saikkua ja olenki kertonut fiiliksiä Monnan valkoista omassa esittelysivussani ainakin. Lyhesti kuitenkin, Monna on ollut tähän astisista opettajista/valmentajistani mulle sopivin. Pidän hänen tyylistään opettaa ja myöskin ymmärrän näin tehtävät helposti. Ja sainkin torstaina niin paljon ahaa-elämyksiä. 

Vähän mua jännitti etukäteen mennä yksityiskouluvalkkaan, sillä ratsastustuntiin verrattuna se on kuitenkin niin paljon erilaisempaa, huomio keskittyy kokoajan vain juuri sinuun. Ja Mairella menen lähes aina ilman valvovaa silmää. Monna on kuitenkin niin tuttu jo, että jännitys ei ollut aivan kamalaa. Menin Mairen laittettuani maneesiin valmiiksi jo kävelemään. Monnan tullessa aloimme tekemään alkuverkkaa kevyessä ravissa opettelemalla pääty-ympyrän muotoa ja samalla hevonen saatiin verrytellyksi. Mun käsitys pääty-ympyrästä oli aika hyvä, pientä säätöä vähän koon ja kulmien kanssa. Harjoittelimme siis koko valkan siitä kouluohjelmasta osia minkä menen ensiviikon lauantaina. Maire oli tässä vielä vähän epätasainen edestä ja vähän jäykkä vasempaan. Samalla tein pitkillä sivuilla ja myös ympyröillä ravin tehostamista, eli 2-6askelta reippaamin ja pienellä ulko-ohjan pidätteellä takaisin rauhallisemmin. Nämä sujuivat lopuksi jo ihan ok, mun piti mustaa vaan itse olla tekemättä mitään suurempaa muutosta, vähän vain pohkeella eteen ja sitten takaisin. Helpommin sanottu kuin tehty.

 Heti alkuverkassa Monna sanoi, että kerää ohjia. Jestas miten paljon helpompi hevosta olikaan ratsastaa loppuun asti tuon tajuttuani.. 1.-ahaa-elämys check. Heti toinen neuvo ohjien pidentämisen jälkeen oli nopeat "irroittamiset" kuolaimesta. Maire jää helposti tukeutumaan kuolaimiin ja muuttuu etupainoiseksi. Pidemmällä ohjalla mun "irroittamiset" olivat liian suuria eleitä ja heti lyhennettyäni ohjia sen tajuaminen helpottui ja lopuksi kaikki tehtävät sujui rennolla kaulalla, kun tajusin nuo pienen pienet asiat. 2. ja suurin ahaa-elämys oli tämä ehdottomasti. 

Pääty-ympyröiden jälkeen tulin muutaman kerran pääty-ympyrältä lävistäjälle saaden käsityksen irroittamisesta myös suoralla hevosella. Tämä oli vaikeampaa, sillä hevosen täytyi olla suora ja eleet täytyi olla pieniä. Muutaman kerran tulin lävistäjälle myös askeleen pidennyksen. Välillä pidennys vaan jäi minimaaliseksi, kun mietin vain omia käsiäni ja apujani. Taisimme tämän jälkeen kävellä pitkinohjin ja analysoimme vähän ohjelmaa ja Monna antoi hyviä vinkkejä istuntaan ja apujen käyttöön sekä siihen mihin tuomarit kiinnittävät huomiota.

Laukkoja harjoittelimme kouluohjelman mukaan pääty-ympyröillä. Aloitin samassa suunnassa kuin radalla ja tein alkuun muutaman voltin. Tällä yhdellä voltilla olimmekin sitten vähän pidempään. En vain saanut Mairea menemään voltin suuntaisesti, miten jossain postauksessa kerroinkin, että meillä oli ongelmia voltilla. Tähän auttoi se, että otin kunnolla ulko-ohjan tuntumalle. Ja arvaatkaas, voltti meni heti hyvin ja pääsimme vihdoin jatkamaan varsinaiseen tehtävään. Nostin laukan L:ssä ja olimme siinä niin kauan kun saimme luvan mennä pitkääsivua pitkin toiselle ympyrälle C-päätyyn. Aluksi Maire kulki vähän jännittyneesti, mutta aika nopeasti silti niillä samoilla irrottavilla otteilla tamma rentoutui ja laukka alkoi sujua jopa tähän vaikeampaan suuntaan. Varsinkin vaihtaessamme oikeaan Maire oli heti paljon helpompi ratsastaa ja sain pidettyä paremmin pääty-ympyrän muodon. Nostoista varsinkin saimme lopuksi kehuja, ja Monna kertoikin nostojen ja laukan parantuneet tunnin aikana 80%. 

Tämän jälkeen kysyin siitä lävistäjästä, jonka puolessa välissä n.5m käyntiä. Sainkin hyviä vinkkejä sen määrittelimiseen, vaikka vaikea se tulee olemaan. Ja varsinkin kisatilanteessa radalla. Kokeilimme myös keskikäyntiä. Mun pitää muistaa olla ajattelematta keskikäyntiä, sillä minä en osaa Mairea siihen ratsastaa ilman, että tamma rikkoisi raville. Kuitenkin siedettävä käynti sieltä saatiin tulemaan. Tein tämän jälkeen koko ohjelman. Monna kertoi pidennyksen, laukat ja yhden vaikean siirtymisen menneen hyvin, mutta jossain oli petrattavaa(en vain muista enää mikä se oli:D.)

Mun fiilikset oli niin katossa tuo valkan jälkeen ja tästä on hyvä jatkaa kisoihin! Toki menen keskiviikkona uudelleen vielä harjoittelemaan Monnan valkkaan ;) Ja vielä kiitos Lauralle kuvista! :) Sori, jos kirjoitusvirheitä löytyy nyt en ehdi postausta oikolukea, sillä kiire alkaa olla jo.

Maailman paras vuokraheppa <3

Pikkupojat opiskelee+ paljon kuvia!

Maanantaina ennen ratsastustuntiani menin Ilmajoen kautta moikkaamaan hevosia. Aikaa oli aika paljon ja ehdinkin tehdä kaikenlaista. Aluksi kävin maastoilemassa Hallan ihanassa säässä. Tätini tuli mukaan kaveriksi pyörällä. Halla oli heti tosi rennon oloinen ja näytti tykkäävän maastoilusta yhtä paljon kuin minäkin. Oli taas niin mahtava tunne, kun Hallaan pystyi luottaa tuhat prosenttisesti.

Kävelimme asfalttiosuuden ja hiekalle päästyämme ravailimme reippaasti. Halla oli kivan reipas ja selässä sai vain nauttia, kun ei tarvinnut olla kokoajan skarppina Hallan ollessa niin rento. Menimme metsään laukkailemaan muutaman pätkän siellä pohjan ollessa pehmeämpi. Menin yhtä suoraa edestakaisin ja Halla kuumui käännöksissä ja otti muutaman pomppuaskeleen noston jälkeen, siis ihan hallinnassa. Se selvästi tykkäsi vähän laukkailla! Tulimme metsästä pois yhtä pikku tietä, jossa Halla epätoivoisesti yritti haukkailla pensaita ja puita. Välillä se sai jonkun korren suuhunsa asti. Kävelimme hetken aikaa hiekkatietä jälleen ja oikaisimme vähän reittiä menemällä sänkkärin läpi kävellen(luvallisesti) takaisin tallille. 

Hallaa ulos viedessäni Anu tuli tallille ja otimmekin Hiilen seuraavaksi. Suunnitelmana oli mennä vähän puomeja ensimmäisen kerran ja jälleen kokeilla laukkaa ehkä vähän pidempäänkin. Aluksi kävelin ihan hetken aikaa jonka jälkeen otin muutaman ravipätkän. Pätkät onnistui hyvin, Hiili oli ehkä vähän normaalia reippaampi. Anu laittoi ympyrälle 4 puomia ja aluksi tulin vain kahta suoralla uralla, että nähdään reagoiko H mitenkään vai hyppiikö yli kunnolla. Mitään ongelmaa ei ollut ja aika nopeasti aloimme tehdä kaikkia puomeja putkeen. Käännköset puomilta toisellekin onistui hyvin, välillä tulimme reunaan, mutta kertaakaan ei ohi ratsastettu. Mun piti muistaa katsoa heti puomin päällä jo seuraavaa ja asettaa sisäkäsi reilusti sisälle="avata nyrkki". Kehuin paljon kokoajan Hiilen tehdessä hyvin. Laukkaa otimme pitkän sivun alusta ja aluksi siirtyminen raviin ennen kulmaa. Hiili aina luuli, että menemme irtohypytyskujaan ja sinne se oli menossakin ja sain olla aika tarkkana, että sinne ei mennä. Kokeilimme mennä myös kulman läpi erittäin loivasti ja Hiilellä ei ollut mitään ongelmaa tasapainon säilyttämisessä. Kerran poika ekan kerran koko ratsuaikana protestoi tekemällä pikkupomppuja, mutta tilanne selvisi käskemällä heti eteen ja laskemalla käden. 

Kokeilimme Hiilen ratsastuksen jälkeen jälleen Häjyn selässä oloa ja tämä kerta meni ilman kolmatta avustajaakin jo:). Häjy oli oikein esimerkillinen ja menimmekin kokonaisen kierroksen mun ollessa vähän eteenpäin kallistuneena. Nojailin myös Humppaa vasten, vähän pikkupoikaa jännitti uusi tilanne, mutta ei mitään pomppuja esittänyt. Hienoja pikkupoikia <3 Tänään olin Mairella Monnan kouluvalkassa ja jos mahdollista koulun kannalta niin yritän ehtiä kirjoittaa ja julkaista postauksen siitä huomenna, sillä lähden koko viikonlopuksi Niinisaloon kenttäkisoihin!  

 

Tupsujalalla pomputtelua

Moikka! Eilen mulla oli jälleen tunti Cavallolla. Meillä oli nyt estetunti, vähän jännitti kuinka hyvin osaa katsoa paikkoja, kun en piitkään aikaan ole hypännyt. Toiveissani ajattelin, että menen jollain puokilla, esimerkiksi Pandalla. Mutta. Moni varmasti olisi halunnut nähdä ilmeeni, kun taululta luin kenellä menen. Ratsuksi sain siis ic-ruuna Pollen (luultavasti ensi mielikuvanne hevosesta on sama mitä se oikeastikin.) Polle on kovin hauska tapaus, muttei ollenkaan minun tyylinen heppa. Se menee volteilla sisälapa edellä ja kulmissa oikoo heti tilaisuuden tullen. Ensimmäinen koulutunti sillä meni _erittäin_ huonosti. Toinen tunti muutti jo vähän käsitystäni tupsujalasta, sillä vastalaukat sujui kivasti ja  muutenkin hevonen oli jo aika hyvä. Silti toiveajatteluni Pandasta Polleen oli niin radikaali, että odotin "innolla" mitä tuleman pitää. 

Kuvat ovat screenshotteja videolta ja laatu myös sellaista..

Alkuverkassa Polle kuitenkin oli aika kiva. Sain työstettyä hevosta aika hyvin, kulmien tekemiseen keskityin ihan kokoajan ja yritin tehdä Pollelle sopivimmat tiet; laakeita, ei nopeita&jyrkkiä. Tulimme alkuverkaksi omasta mielestäni kivaa tehtävää molempiin suuntiin (alempana piirros). Laukat saimme tehdä itse pääty-ympyrällä toisessa päädyssä ja nekin sujui kivasti, kun tarpeeksi aktiivisuutta löytyi. Emme hirveästi saaneet moitteita mistään, näissäkin mun piti olla vain tarkkana ettei sisälapa kaadu. Vaihdoimme vielä kerran suuntaa ja aloimme tulla ravipuomeja keskilinjalla ravissa, ja jälkimmäisen kasan jälkeen piti nostaa terävä laukka ja säilyttää se kulman läpi. Polle oli niin hauska, kun se odotti ennen puomeja hyvin, mutta puomeilla se kurotti oikein askeltaan ja liisimme(onko tuo sana:D) niiden yli. Laukkoja nostanut heti puomien jälkeen, sillä odotin että Polle rauhoittuu puolipidetteellä. Tästä sainkin kehuja ja pidätteen jälkeen nosto olikin hyvä ja vain kerran tuli vastalaukka, en muista tähän syytä. Saattaa olla että itse olin jälleen liikaa vasemmalla ja Polle ymmärsi sen niin. 

Alkuverkka vas.kuva ja oikealla rata, jota menimme lopuksi.

Tämän jälkeen aloimme tulla keskilinjalla ristikko-kaksi laukkaa-puomi tehtävää. Mun oli alusta lähtien tosi vaikea nähdä paikka. Olen niin paljon mennyt puoliverisillä, että niillä näen paikan automaattisesti ja olihan hyppytaukoa kertynyt reippaasti. Aluksi Polle hyppäsi liian kaukaa ja väli jäi ahtaaksi. Toisella kertaa aloin miettimään ja säätämään paikkaa liikaa ja hyppy tuli aivan pohjaan. Toinen este nostettiin pieneksi pystyksi ja yleensä toiselle esteelle paikka tuli ok, mutta ristikolle kaukaa tai liian läheltä. Tässä olisi saattanut auttaa se, että en olisi kauheasti miettinyt ja laskenut vaikka tahtia, mutten luota Polleen esteillä vielä niin paljon. Tehtävään lisättiin alkuverkan sama kaarre, mutta puomin tilalla oli kavaletti. Tuolle sain paikan lähes jokakerta onnistumaan. Sitten lisättiin vielä yksi pysty ja sille tulimme kerran hyvin ja toisen kerran pohjaan. Olin kuitenkin tuntiin tyytyväinen, sillä sain pidettyä Pollen ohjan ja pohkeen välissä. Polle on oikein ratsastettuna vaikea. Polle oli positiivinen yllätys siis.  

Loput video pätkät tunnista ovat kadonneet äitini puhelimesta ja "kiehuin" raivosta. Sentään video edes alkuverkasta löytyi...

Pikapostaus viime ratsasteluista

Heippa! Ratsastin Mairen tällä viikolla keskiviikkona ja tänään, tai no tänään en ratsastanut. Keskiviikkona Maire oli taas aika laiska ajoittain. Keksin alussa kivan verkkatehtävän, keskilinjan puolessa välissä voltti ulospäin ja taas keskelle päästyä toiseen suntaan eli ns. vaaka kahdeksikko. Välillä otin kahdeksikon jälkeen nopean pysähdyksen tai siirtymän. Eli tuossa tehtävässä sain harjoiteltua suoruutta, reaktiointia siirtymisissä ja hyvän verryttelyn volttien avulla. Suosittelen tuota kaikille!

Tänään kävin lenkkeilemässä Mairen kanssa :D. Otin sille juoksutussuitset ja deltan ja lähdimme tielle vähän kävelemään. Se on ollut niin laiska Maireksi koulussa, että kokeillaan virkistyisikö tamman mieli kisoihin. Tänään sain tietää, että saadaan kyyti kisoihin, jeij! Dreams Luultavasti otan Monnalta koulutunnin vähän ennen kisoja ja Evekin tulee joku päivä katsomaan kriittisesti meidän menoa. Dreams do come true!

Niin siis kävimme kävelemässä tiellä, kun itse olen niin herkkis hirvikärpäsille etten kovin vapaa-ehtoisesti mene metsään hirvikärpäs-aikana. Vaikka Maire tuntui olevan, kuin atomipommi joka lähtee johonkin suuntaan niin ei koira, traktori eikä mopo jännittänyt tammaa yhtään. Juoksimme yhden suoran edestakaisin niin kunto meinasi loppua, kun M oli niin innoissaan, korvat höröllä ravaamassa. Takaisin tallille päästyä kylmäsin Mairen etuset ja kannoin vesiä tarhaan :)

Ja muistutan teitä antamaan aiheita kommentteina toivekuva-postaukseen ! Eli ideana on, esim."Söpöin kuva Mairesta" ja laitan postaukseen söpöimmän kuvan Mairesta minkä olen nähnyt jne. Ja aiheita saa laittaa siis ihan lifestyle elämästäkin, ei tarvitse olla heppajuttuja:) Pidennän aikaa vähän, että on edes hyödyllistä tehdä postausta jos aiheita tulee enemmän.

Treeniä ja toiveita

Moi! Ette arvaakaan, jopa mulla voi joskus olla hyvä tuuri! Mairen omistaja kertoi, että voisin 28.päivä startata koulukisoissa Makkaraisella. Mähän olen aivan yli innoissani, mutta tässä on pieni  suuri ongelma. Meillä ei ole kyytiä. Kisat toki on Kurikassa, aika lähelläkin, mutta eihän me sinne kävellä voida. Tallilta voisimme saada lainattua koppia yhdeltä tallilaiselta, mutta sitten puuttuu vielä auto.. Pitää nyt suunnitella kovasti, toivon koko sydämestäni, että pääsisin starttaamaan. Katsoin jo kutsuakin niin siellä on vaihtoehtoina HeC harrasteluokan kouluohjelma, tuttarin kouluojelma, sekä HeB ja HeA. Tuo tuttarin rata on A-kokoisella kentällä, ja niitä en ole koskaan mennyt, niin menen suosista harrasteen ohjelman. Se on helppo muistaa, sillä on erittäin lyhyt. Mutta siinä on kuitenkin pidennykset ja keskikäynti, jota minulle ei ole koskaan opetettu. Tein tutkimustyötä ja sain tämän selville:

"3.1. Keskikäynnissä askel on puhdas, säännöllinen ja irtonainen hevosen liikkuessa eloisasti, mutta kuitenkin rauhallisesti säilyttäen kevyen kuolain- tuntuman. Askelpituus hieman kasvaa ja taka-kaviot astuvat etukavioiden jälkien eteen. Ratsastaja säilyttää kevyen, pehmeän ja tasaisen tuntuman hevosen suuhun."  lainaus SRL, materiaalit, koulusäännöt.

Ehkä tästä selvitään :)

Kuvat viimeviikolta:)

Sunnuntaina menin jo treenailemaan vähän osia tuosta ohjelmasta. Pidennyksiä teen paljon muutenkin, pitäisi vain muistaa ratsastaa ohjaa vasten liikettä. Ei ohjat pois ja pohjetta..
Keskikäyntiä kokeilin, ei mitään tietoa menikö se oikeaoppisesti, mutta hyvältä ja oikealta se tuntui. Laukkavoltit pienen sisäpohje muistutuksen jälkeen tuntui yllättävän hyvältä ja pysähdyksiäkin saatiin tasajaloille välillä. Selitän tarkemmin mitä tein alempana, tässä suurpiirteisesti. Aika hyvin meni siis ekoiksi harjoituksiksi ja mietinkin, että voisin ottaa tunnin Monnalta tai pyydän Eveä katsomaan meidän menoa ja antamaan vinkkejä.

Laitoin Mairen ihan rauhassa valmiiksi, sillä mulla ei ollut kiire (kerrankin!) ja kävelin alkukäyntejä pitkään, sillä opettelin puhelimesta samalla rataa ja aika kului nopeasti. Alkukäyntien jälkeen jatkoin vielä käynnissä tekemällä pysähdyksiä ja joka kulmaan voltteja. Taaskin vähän jäin "ajelemaan" volteilla, vaikka tiedän hyvin, että pitäisi pyytää kunnolla. Meidän molempien mielestä käynti on niin tylsistyttävää, että jatkoimme ravissa ja tein pääty-ympyrät molempiin päihin ja siirtymisiä pitkille sivuille. Välillä tein lävistäjälle pidennykset ja niitä mun pitäisi opetella jonkun kanssa. Tai siis rauhallisuutta niihin. Yleensä Maire juoksee kovaa eteenpäin pää ylhäällä, välillä toki tulee hyviäkin pidennyksiä.

Otin seuraavaksi pidempiä pätkiä radasta osissa, eli esim. pidennys lävistäjällä, laukka pääty-ympyrä ja keskikäynti lävistäjällä. En osannut  ielä ohjelmaa ulkoa niin aluksi tein väärin päin tuota, mutta sain ainakin tuntumaa vähän. Laukoissa M ei taas meinannut kuunnella sisäpohjetta ja kaahotti enemmänkin. Otin seuraavat nostot pysähdyksestä ja voi vitsit, hevonen tuntui hyvältä! Pidin sitä aika paketissa ja välillä annoin edetä enemmän. Tuohon oli aika hyvä lopettaa, loppuravailin eteenalas sekä kävelin hetken. Maire oli niin pölyinen ja hikosikin talvikarvansa takia aika paljon niin pesin tamman kokonaan. Kannoin sille varavesiä tarhaan ja putsasin parina päivänä varusteita, kun aikaa riitti :)

Toivekuva-postaus ideoita!

Heippa! Olen mietiskellyt, että minkälaisen erikoispostauksen kehittelisin. Asiateksejä olen tehnyt sekä myös kysymyspostauksen. Itse olen aina tykännyt lukea muiden toivekuva-postauksia ja se tuntui tähän väliin kivalta idealta! Joten heitelkääs ideoita ihan mistä aiheesta vaan, vaikka 17.9 mennessä:)

Haluan kouluratojen sisälle!

Moikka taas! Nyt on vähän postaustahti parantunut ja toivotaan tämän inspiraation jatkuvankin. Eilen sain äidin mukaan tallille ja vihdoin saatte ratsastuksestakin kuvia! Talli oli täynnä tuttuja ja juttelin heille samalla, kun laitoin Mairea kuntoon. Äidillenihän Kauppila on erityisen tuttu paikka jo ennestäänkin, sillä hän on ratsastanut ja kisannut tallin omistajan hevosilla n.10v sitten. Ja välillä usein saan kuullakin, että onko sun äiti käynyt aiemmin täällä? Hullua ajatella, että äitikin on joskus ratsastanut, enemmänkin kuin minä ja nuorempana kansallisella tasolla esteitä..

Menimme isolle kentälle, sillä siellä pohja oli aivan ihanteellinen nyt. Maire oli aika hyvä alusta asti. Tein aluksi ideatonta tehtävää, välillä voltteja, välillä siirtymisiä. Tämän jälkeen taisin ottaa laukkaa molempiin suuntiin hetken. Laukoissa M "mutkitteli" vähän ja otin jalustimet ylös ja tein väistöjä ja avoja saadakseni hevosen pohkeiden väliin. Mulla välillä tuottaa ongelmia varsinkin ilmansatulaa mentäessä jalat. Ne ovat siis liian takana, että saisin annettua pohjetta. Vaikka oikeastihan se pitäisi tehdä pohkeella eikä kantapäällä.. Voisin tehdä istuntani kehitysestä postauksen jossain välissä jos olette kiinnostuneita!

Maire parani ja äiti sanoikin miten hienosti se avoissa tuli kolmella uralla ja väistöissä se otti hyviä ristiaskelia. Otin uudelleen laukkaa ilmanjalustimia ja jalustimien kanssa. Varsinkin jalustimilla lopuksi laukka tuntui tosi mahtavalta, ei ollenkaan etupainoiselta. En tiedä johtuiko Mairen hyvä ratsastettavuus kannuksista vai siitä, että menimme pitkästä aikaa takakentälle.

Tänään meillä koulusta Taksvärkki-päivä eli menimme töihin valitsemaamme paikkaan. Monet jäi kyllä kotiin, mutta itse halusin ehdottomasti mennä tallille töihin. Aluksi aamulla täytin monen hevosen juomavedet ja varavedet ja siihen kului varmasti melkein tunti. Kukaan ei voi kyllä ymmärtää kokematta miten hidasta hommaa se on! Vaati vähän jo kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Vesien lisäämisen jälkeen kävin syömässä eväitäni ja sitten kävin hinnoittelemassa myymälän kirppis-puollelle, äidin eilen tuomia tavaroita.

Ollessani valmis menimme hakemaan risuja Sirpan "lomamökiltä"(jota saa vuokrata!!). Siellä meni hetki ihastellen paikkaa ja täyttämällä risukuormaa. Aloin laittamaan Mairea kuntoon takaisin tallille tultuamme ja menin jälleen isolle kentälle. Nyt Maire ei ollut ihan niin hyvä, kuin eilen muttei huonokaan. Se oli jopa vähän laiska, mutta siirtymisillä sitä sai vähän paremmin hereille.

Tein pitkät alkukäynnit ja aloitinkin vielä käynnissä tekemällä jokaiseen kulmaan voltin ja lyhyiden sivujen keskelle pysähdyksen. Voltteja mun pitää itseasiassa alkaa työstämään kunnolla, sillä tamma mielellään haluaa mutkitella volteilla-> epäsymmetrinen voltti ja tahti häviää. Pysähdykset sujuu meillä ihan hyvin, jännittyneisyyttä pitäisi saada vaan karsittua. Niinkuin peruutuksissakin. Otin ravissa samaa tehtävää, välillä siirtymisissä käyntiin ja välillä pysähdykseen. En keksinyt tehtävää niin sain idean tehdä HeC radan, jonka suunnilleen vielä muistan. Ratsastin topilla, sillä päivä oli todella lämmin, mutta mulla vasen niska veti suoraan jumiin niin harjoitusravi oli suoraan sanottuna tuskaa. Välillä jouduin keventää hetken aikaa ja uudestaan kokeilla pystyykö.

Lisäyksiin en saanut tarpeeksi ilmavuutta ja sujuvuutta, mutta laukat onnistui taas hyvin. Pysähdys 4sec, peruutus 4 ask.-raviin meni myös hyvin vaikka hevonen olikin vähän jännittynyt. Olin aika tyytyväinen rataan, vaikkei niska kestänytkään hirmuisesti. Mulla tuli kamala halu päästä kouluaitojen sisälle! Ehkä tuo toteutuukin, sillä Cavallossa ilmeisesti on lähiaikoina koulukisat. Toivotaantoivotaan :) 

Kuulumiset ja postausta maanantain ratsastustunnista

Moikka! Sain jopa aikaiseksi tehdä tämän postauksen, sillä nyt mikään paikka kropassa ei kestä liikkumista.. Meillä oli syysliikunta-päivä koulussa ja se aloitettiin kävelemällä 13km (tämä ei ole tarkka matka, sillä jotkut sanovat sen olevan 6km, toiset, 8-13km), mutta pitkä se on silti aina. Vaikka tänä vuonna lenkkiseura olikin mahtavaa ja lenkki ei läheskään tuntunut niin mahdottomalta, kun seiskalla. Sain takaisin vanhan eskarikaverini viikko sitten ja olemme nyt uudestaan hyvät kaverit- onneksi<3.  Minut siis vaihdettiin viikkoa ennen kouluun tutustumispäivää eri kouluun ja "kasvoimme vain erillemme".
Lenkin jälkeen kävimme syömässä ja lähdimme n. kilometrin päässä olevalle urheilukentälle. Osaltani  kisat eivät mahtavasti menneet, pääsin vielä 115cm korkeudessa yli, mutta 120cm en saanut vaan enää voimaa hyppyyn ja pienin hipauksin rima tippui kolmesti ja tipuin kisasta. Kävin työntämässä tuon jälkeen kuulaa ja vaivaiset 5m ja jotain sain tulokseksi. Mutta päivä oli silti mukava ja sain tutustua jälleen mukaviin ihmisiin ja tsempata muita. Tuossa tämän päivän kuulumiset ja nyt kerron jonkin verran maanantaina tunnista.

Mun istunta on jotain järkyttävää, mutta Fabe on aika hyvän näköinen!

Menin puoliveriruuna Fabella. Huomasin sillä heti harjatessani kohdan, jonka satulavyö oli hinkannut auki. Etsin siihen lampaankarva pehmusteen ja venytin etujalat pariin kertaan. Alkukäynneissä hevonen oli vielä ihan normaali hidas enkä tiennyt ollenkaan mitä on luvassa.. Heti nostettuani ravin se oli niin tahmeaa ja sain käyttää raippaa. aika aktiivisesti. Mutta mielestäni on parempi näpäyttää raipalla eikä pyydellä ja pyydellä pohkeilla miljoonasti. Välillä tuli ihan ok pätkiä, mutta suurin energiani meni pelkästään edes ravin ylläpitämiseen. Joka todella näkyi jaloissani->istuntaani. Olin etukenossa ja jalat takana. Tein todella töitä urallakin ja sinne sainkin jopa aktiivista ravia.

Teimme piirroksessa olevaa tehtävää niin, että tulimme uralta keskihalkaisijalle, voltti ulospäin ja voltilta suoralla hevosella loppuun. Tämä meni muuten hyvin, mutta ravin laatu voltilla varsinkin oli niin matalaa ja hidasta. Tuota tulimme molemmista suunnista, jonka jälkeen otimme laukkaa pääty-ympyröillä. Faben laukka on helposti nelitahtista ja sitä pitää työstää kauan (ja oikein), että selässä on helppoa istua ja ylläpitää laukka. Alkuun laukka oli nelitahtista ja se ei vaan pyörinyt. Parhaani tein, mutta tuossa kohtaa olin jo aika väsynyt.

Laukkojen jälkeen tulimme samalla linjalla, kun alkutunnista, mutta voltin jälkeen jatkoimme avoa. Mulla oli avon idea ihan hukassa ja aluksi aloitin sulkutaivutuksella, mutta huomautuksen jälkeen muistin taas miten avoa mentiinkään! Näissäkin itse avot sujuivat välillä hyvinkin, mutta tahti oli yhtä surkea kuin aiemmin ja valuimme aina keskilinjalta ulos. Otimme muutamat ravin pidennykset lävistäjillä. Näissä sain aika hyvin jopa ruunan liikkumaan ja sain olla edes johonkin tyytyväinen. Teimme vielä uudestaan laukat samoilla pääty-ympyröillä ja nyt nekin alkoivat sujua paljon paremmin ja laukka oli aika kolmitahtista ja sujuvaa. Varsinkin toiseen suuntaan laukka oli jopa kivan tuntuista ja välillä sai fiilistelläkin. Mun päätä särki paljon tunnin jälkeen ja talliin päästyäni pyysin Essiä tuomaan vettä, koska mua alkoi pyörryttää yht'äkkiä. Olin tehnyt niin paljon töitä sen hevosen kanssa ja välillä nesteytys olisi ollut paikallaan. Arvelen, että Fabea oli sattunut siihen haavaan ja ei liikkunut sen takia mihinkään. Laitoin siihen rasvaa ja veimme hepat ulos.

Kaikkensa antaneet.

Anteeksi, kun tästä tuli tälläinen valitus-postaus. Ajattelin olla kirjoittamatta tunnista ollenkaan, mutta ei näitä kovin paljoa täällä blogissa ole ollut.

Varsa-päivä!

Heippa! Sunnuntaina menin aamulla tallille, sillä serkkuni kaverisynttärit alkoi kahdelta ja hän toivoi minun olevan paikalla. Mulla muisti pätkii jo, sillä sen jälkeen on tapahtunut niin paljon, mutta yritän kertoa selvästi.

Aluksi siivosin Häjyn ja Hiilen karsinat sekä ulkokarsinat, joihin hepat pääsee tarhasta suoraan "pihattotyyliin". Tämän jälkeen otin Hiilen harjaukseen ja menin kentälle. Anu siis tietenkin oli mukana vieressä, ei me ihan vielä yksin ratsastella. Menin hetken käynnissä, ja tein muutamia pysähdyksiä. Tämän jälkeen otin ravia aluksi vain pitkillä sivuilla, että Hiili taas ymmärtää idean. H ei ollut ihan niin hyvä ja himmaili vähän kulmiin, vaikka sillä tasapaino onkin jo hyvä. Luultavasti se oli vähän väsynyt, vaikka olikin yön tallissa. 

Tein Hiilen kanssa suunnanvaihdoksia ravissa niin, että tulin S-R- linjalle ravissa, keskikohdassa käyntiin siirtyminen, selvä asetus valitsemaani suuntaan. Kerran Hiili kulmaan mennessä taas alkoi jarruttaa ja pyysin ilmisesti vähän liikaa eteen otti se muutaman laukka-askeleen. Tietenkin palkitsin sitä kovasti. Anu ehdotti, että voisimme kokeilla ihan laukkaa pidempäänkin. Ensimmäisellä kerralla ravi vaan koveni, toisella kertaa muutama laukka-askel kiitoravin jälkeen, mutta kolmannella kerralla laukka nousi koko pitkäksi sivuksi ihan rauhallisesta ravista. Kiitin heti laukan jälkeen rapsutuksilla ja taputuksilla ja tulin alas selästä, että siitä jäi Hiilelle hyvä mieli ja kokemus. Pesimme hevosen, sillä oli lämmin päivä ja Hiili oli ihan pölyssä. 

Mä olin ihan fiiliksissä, että olen kokonaan itse "kouluttanut" noin hienoksi tulleen ratsun alun yksin! Ja on hienoa ollut päästä ratsastamaan varsalla ja päästä tutustumaan sen maailmaan ja koulutukseen. Harva pääsee edes käsittelemään varsaa. 

 Mulla ei ole mitään muistikuvaa mitä tuon jälkeen tein. Luultavasti pesimme Väinön ja sen jälkeen harjasin Hallan. Halla on todella herkkä kaikelle ja ajttelimme, että sitä voi ärsyttää jaloissa/vuohisissa oleva kura. Otin kovan harjan ja aloin harjata kaikkia jalkoja. Halla näytti nauttivan taas, kun siihen oikein kiinnitettiin huomiota kauan aikaa. 

Hallan harjauksen jälkeen lähdin vaihtamaan vaatteet ennen viereiden tuloa(jotka olivat siis 7-10v pikkupoikia..). Aika nopeasti lähdin kuitenkin takaisin tallille ratsastamaan Hallan. Menin ilmansatulaa, joka ei ollut tälläkertaa ihan järkevin veto, sillä H oli tosi etupainoinen ja  "jännä" ratsastaa enkä painoa taakse. Laukka tuntui taas matkaa voittavalta, mutta tosi "robottimaiselta", en osaa selittää. Pyysin Anua katsomaan niin hänkään ei huomannut mitään epäpuhtautta. Mulle jotenkin tule aina kohdalle nämä oudot epäpuhtaisuudet.. 

Mutta kävin tuolloin Häjyn selässä jälleen! Häjy oli naapuritallilla harjoittelemassa Anun kanssa näyttelyharjoituksia vieraammassa paikassa, ensi viikonlopun näyttelyitä varten. Heidän tultua sieltä ja Häjyn ollessa sopivan väsynyt käytimme tilaisuuden hyväksi. Aluksi roikuin vain selässä mahallani Anun taluttaessa ja Hannelen pitäessä jalastani kiinni varmuuden vuoksi. Häjy tuntui rauhalliselta ja nousin kunnolla selkään. Siitä vaan menimme puoli kierrosta ilman mitään ongelmia! Hih, hieno pikkupoika!

Olin eilen tunnilla ja meinasin kirjoittaa tänään jo postauksen, mutta portfolio kotitaloudesta vei voiton.. Mutta kyllä se lähipäivinä ilmestyy tännekkin :)