Kiireisen pikamoikat estevideon kera

Moi! Meillä koeviikko jälleen lähestyy ja ylimääräinen aika on pyhitetty tallille. Mulla on ollut nyt Zindi kävelytettävänä Rassen ratsastuksen lisäksi, sillä Monnalle tapahtui tapaturma eikä ratsasta tai kävelytä hetkeen itse. Viikko sitten sunnuntaina hypättiin peruuntuneen valmennuksen tilalla Mapen valvomana.

En ollut hypännyt niinkään isoa kahteen kuukauteen mitä mentiin nyt jumppasarjan muodossa. Ei siis nostettu korkeutta tuosta n.80cm ylöspäin. Tein itsenäisen alkuverkan Mapen laittaessa omaansa pois välissä ja hänen tultuaan jatkoimme kavaleteille. Rasse oli ihan huippu niillä, kyllä muuten jalat nousi! Tämän jälkeen pyörittiin ristikolla ja sittemmin pystyllä. Kerran sain pystyn jälkeen harjoittaa tasapainoa, kun linja oli vähän hakusessa ja lähestymiset vaikeutui sen takia. Suhteellisen hyvin selviydyttiin kuitenkin :) Tämän jälkeen tulimme yksittäisenä okseria vähän vinoon ja sitten tulevan kaarella ristikon ja pystyn. Sille piti ratsastaa yllättävän rohkeasti, että saimme nelosen.

Okserille sain jokaisella kerralla sujuvan lähestymisen. Linjalla ei nyt erikoisia ongelmia tullut, nyt jälkikäteen katsottuna paaaaaljon enemmän aktiivisuutta laukkaan ennen, linjalla ja jälkeen. RENTO käsi, nyt koko ratsastuksen ajan ratsastin käsijarru päällä. Se on kyllä ainainen ongelmani, ja kun en osaa soveltaa vielä, millä laukalla pitää tekniikka-ja jumppatehtäviin tulla.

Huomenna jatketaan taas Mapen kanssa, ratatreenillä tällä kertaa! Olen tosi innoissani, kun ollaan nyt päästy sileällä aika hyvään moodiin ja rataa olen nyt kaivannut jo kauan. Haluan päästä mahdollisimman nopeasti käsiksi istuntaongelmiini, senkin takia tsemppi on kova :)

Leirivideo-kooste!

 

Vihdoin sain aikaiseksi (ehdin) yli kahdestakymmenestä videosta tehdä koosteen.

 

Tuli ihan haikea mieli ja vielä kamalampi ikävä tuota valkoista kaveria <3 Sitä tärkeämpää ei ole tullut eikä tule vastaan varmaan koskaan, vaikka tuo yksi punainen onkin uskomattoman tärkeä minulle. Hallassa kuitenkin on sitä jotain ja se on enemmän minun tyyppinen hevonen luonnostaan. Olemme käyneet yhdessä ja erikseen uskomattoman matkan ja se toivottavasti jatkuu vielä kauan. Edelleen takaraivossa on se "motto", että jos joskus omaan hevoseen tulisi tilaisuus niin hetkeäkään miettimättä lähtisin kyselemään Hallaa.

c)Josefiina Maijala/Roosa Hirsimäki

Toki ikävä tuli myös meidän ihanaa Cavallo-porukkaa ja hevosia, siellä on vaan aina niin hyvä fiilis <3 

 

 



Leireilyä valkoisen kanssa, loppupäivät

En muista, enkä ehkä haluakaan muistaa kaikkea pikkujuttuja mitä milläkin tunnilla tehtiin. Kerron teille siis pääjuttuja ja ihania hetkiä, oivalluksia että epäonnistumisia kuvien tavoin, vähällä tekstimäärällä. Kertokaas mielipiteenne kumpi oli kivempi lukea, edellinen osa vai tämä!

Nämä kolme yhteiskuvaa C) Josefiina

 

Kerroin ensimmäisessä osassa kahdesta ensimmäisestä päivästä. Halla parani(ja tasaantui) ihan uskomattoman paljon loppuleiriä kohti ja saimme ihan mahtavia pätkiä, myöskin ripakopallisen kehuja, Halla erityisesti koko olemuksestaan. Keskiviikkona mentiin koulua ja ilman satulaa. Aamupäivän koulutunnilla hevonen oli Super viisikaarisella, sellaista tunnetta en ole koskaan vielä saanut. Tunsin olevamme kouluratsukko ja olisi ollut siistiä lähteä kouluaitojen sisäpuolelle. Ilman satulaa tunti meni vähän villeissä merkeissä, mutta ottaen huomioon että Hallis neljännen kerran ilman satulaa ja suuressa ryhmässä niin menihän tunti älyttömän hyvin. Teoriassa oli kauneudenhoito päivä, sain klipata yhden tallin tammoista, oli muuten kivaa!

Alemmat kuvat C) Salla Hirsimäki/ Mirror



C) Josefiina

 



 

Torstaina hypättiin aamusta ja tuosta kerrasta on vain hyviä fiiliksiä. Saimme lopuksi tehdä oman radan kentällä olevista esteistä, omaani kuului okseri, linja, okseri uudelleen, linjan ensimmäinen ja siitä ympyrämuodolla oleva pysty. Oli todella mielenkiintoista suunnitella oma rata, samana iltana sain kyllä toimia myös ratamestarina! Teimme alkuverkan jälkeen S-kiemuraa alkuun ristikoilla, myöhemmin pystyinä. Sain aina toivotun määrän askelia väleihin, vaikka työtä siinä olikin saada hieman vaan pörheänä oleva ruuna lyhentämään.. Viimeisellä kerralla annoin Hallan edetä ja jättää yhden askeleen pois kummastakin välistä, mutta meno oli sitten aika railakasta ja "räiskintää" niin palattiin kootumpaan liikkumiseen jatkossa.

 

Istunta parantui jokaisen koulutunnin jälkeen. Tiistain centered riding-tunti sai minut vihdoin oivaltamaan miten oikeasti pitää istua. Esteillä kaikki tuntui helpolta, vaikkei aina ihan tyylipuhtaasti mentykään valkoisen kanssa.

 

Perjantaina koitti hieman haikea, kuuma, aurinkoinen päivä. Haikea sen takia, sillä upea viikko loppuu, enkä myöskään tiedä koska näen seuraavan kerran näitä ihania ihmisiä. Oli vuorossa leirikisat. Radasta saimme suunniteltua kaikille mieluisen, loogisen ja kivan radan. Laitoimme radalle yhden tehtävän, jossa tosiaan kokeiltiin avuilla olemista. Okserin jälkeen lyhyellä sivulla kahden puomin väliin pysähdys. Tiesin sen olevan meille haastava, mutta ajattelin kyllä pärjääväni ja muutenkin lähdin lähtömerkin jälkeen varmoin fiiliksin ratsastamaan. Ykköselle kiva hyppy, pysty-okserilinja tasapainoisella kolmella.. ja ihan ei päästy siihen pysähdykseen tostanoinvain vaan jouduin ratsastaa voltin, jonka aikana sain jotain kontrollia hevoseen. Ravikavaletit ok, portille oikaisin hieman ja H oli niin täpinässä että otti siitä sitten puomin mukaan. Kaareva tämän jälkeen mentiin suht'vauhdikkaasti, mutta hei maaliin päästiin!

 

Seuraavaksi vuorossa vähän postausta 2-tason kisoista Rassen kanssa ja sitten torstaina lähdetäänkin jo toiseen kesän ykköskohtaan, Purola here we go! ;)

3H:ta HUIPPUtreenausta HUIPPUhevosella kera HUIPPUesteiden

Moi! Mä olen ratsastanut Zindiä nyt viime perjantaista tähän päivään asti lähes päivittäin  ja tamma on ollut ihan USKOMATTOMAN hieno. Ollaan menty todella suuri harppaus eteenpäin. Tasolle, jolla oltiin ennen joulukuun haasteita- ja sen ylikin tottakai, kun luottamustakin on tullut.

 

En juuri tähän hätään muista kerroinko päivästä, kun Zindi toimi vammaisratsunani? Harmaa mielikuva on, mutta jos joku on skipannut postauksen niin kerron lyhyesti. Paria päivää ennen tuota ratsastusta olin lenkillä koirani kanssa. Tultiin juuri jäistä alamäkeä pitkin ja Zeta huomasi oravan jossain ja mulla tietenkin flexi pitkänä. Zeta syöksähti niin suurella voimalla eteen, että horjahdin, kaasuin ja raahauduin perässä kymmenisen metriä. Säikähdys ja kipu oli sen verran kova, että itkin maassa selälläni (sinänsä outoa sillä kaiken järjen mukaan olen raahautunut pää edellä mahallani..?). Kotona illalla ja seuraavina päivinä oikea nivunen oli kipeä, joka varmasti johtui vanhasta revähdyksestä, kun tipuin yhdeltä tammalta ja jäin kiinni jalustimeen. Mulla oli kämmenen kokoisia mustelmia lonkassa, pohkeessa ja pienempiä jalat täynnä.

 

Tallille en päässyt muutamaan päivään (=oikeastaan kyllä olin tallilla, mutta en uskaltanut mennä nopealiikkeisen Zindin selkään:P), sillä välillä kävellessäni enemmän polvea/polvia alkoi särkeä niin etten pystynyt varata painoa. 24.3. eli perjantaina menin selkään, mutta en voinut käyttää pohjetta ollenkaan ja koko kevyt ratsastus meni ääniapuja käyttäen! Zindillä oli alla 2 vapaata ja sitä ennen kevyitä päiviä ja tamma ei pöllötellyt yhtään. Siitä alkoi noususuunta.

 

Sen jälkeen menin muina päivinä ja noususuunta jatkui. Päästiin keskittymään täysillä treenaukseen, sillä pääty ei ollut ollenkaan pelottava. Tai oli se ja siinä piti aina vähän jännittyä ja  yrittää lähteä alta, mutta tamma ei tehnyt sitä kertaakaan. Pystyin mennä sen ohi lopuksi koko matkan kiittäen sisäohjalla tai pitkinohjin ilman, että tamma ilme eden värähti. Lauantaina Z oli pikkuisen jännittyneempi tuulesta jne., edelleen silti pysyi käsissä vaikka joitakin syöksyjä piti esittää.

Ihana seuratakkini <3

 

Eilen laitoin muutamia puomeja keskiympyrälle ja tulin niitä kaikissa askellajeissa. Ravityöskentelyn aikana siirtymistehtävillä, joissa Simppu oli muuten hieno, sekä laukassa peräkkäin pidempään. Siinä oli pieniä kääntämisongelmia välillä sekä kun kuski jäi kiinni sisäohjaan kääntämään niin kerran puomin jälkeen ilmava takapää josta päin seinää- no problem, kuski EI enään jäänyt kiinni sisäohjaan seuraavilla kertaa..

 

Tänään päästiin asiaan eli meidän ekalle estetunnille!! Kisoissa mennään puomiluokka, sillä vaativan kisahevonen saattaa käydä kierroksilla kauden ensimmäisissä kisoissaan ja kun tätä päivää enempää ei ehditä treenata niin turvallisuus syistä mennään maahankaivetut. Monna kävi itse ensin selässä eilisen vapaan jälkeen ja vähän hyppäsi alkuun, ettei tamma mua visko heti selästä :P. Zindi veti hienoa levadea, todella ilmavia laukanvaihtoja sekä vähän ylimääräisiä takapäänheittoja ja mulla ei turvaliiviä mukana. Selkään kuitenkin menin ja kävelin niin että hevosen syke saatiin vähän tasaantumaan.

 

Lähdettiin ravissa vähän alitempossa, kun tamman korvien välissä puomikasat ja pienet ristikot näytti vaativan pöydiltä. Tein paljon kaarevia uria, suunnanmuutoksia, erikokoisia voltteja ja hevonen alkoi a)tuntua b)varmasti myös näyttää mahtavalta. Ekan kerran tuli sileällä sellainen wow-tunne, sillä Zindille muutenkin ominaista on olla sileällä perusnättinä. Nyt se ei enää ollut perusnätti vaan oikeasti hieno. Monna antoi vinkkejä istuntaan, johon mun pitää nyt alkaa keskittyä täysillä, kun enää huomio ei mene pelkkään selässä pysymiseen. Mun piti keventää "pömppömahalla" ja napa edellä, että paino menee istuinluille ja itseni enemmän hevosen ympärille. Näin tuen tammaa ja rohkaisen ettei tarvitse pelätä.

 

Tulimme puomi linjaa, myöhemmin myös laukassa. " Tue pohkeella, hae reittiä jo ennen kääntämistä, pidätä molemmilla ohjilla ettei hevonen juokse alta TARVITTAESSA, mutta pidä kokoajan käsi vakaana ja joustavana" Helppoa eikös?! Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja päästiin jopa suoraan se puomipyramidi sarja. Tulimme seuraavaksi 17m linjaa jonne mun piti saada aktiivinen 5, mutta radalla tein vähän kiinni kuudella, joka tuntui paremmalta. (Metrin radalla tietenkin ratatempossa viidellä)

 

Tulimme yksittäisen ristikon, myöhemmin radan näillä korkeuksilla ja sittemmin esteitä nostettiin kasikymppiin ja muutama taisi olla jopa metrissä! Sarjat, kaikki meni ihan huippuhienosti ja me oltiin ihan superpari. Olispa vaan saanut vielä kuvaajan.



Melkein tälläisiä ne esteet oli! :)



 

 

-Aika hyvä huhtikuun ensimmäinen päivä! :)

Upealla valkoisella extemore-estetunti

Moi! Sain eilen illalla extempore-idean mennä Siirilään estetunnille, kun tunneille oli vähän osallistujia(siinä vaiheessa). Kysyin ensin äidiltä päästyäni autoon tallilta ja arvelin kuulevani lupauksen ja äkkiä Essille viesti onko hän innokas. Ilmoittauduttiin ja hevostoiveeksi laitoin Samun.

 

Samu on upea, täysin kimo sekä mulle passelin kokoinen ollessaan yli/n.180cm säältään! Ruuna on tallin omistajan Sannan "pumpulipoika", 110cm-> tason ruusukehai. Ette arvaakaan miten paljon toivoin pääseväni sillä. Tänä aamuna facessa tallin ryhmässä oli listat ja jee, Samu luki nimeni perässä! Olin ihan otettu, että pääsin sillä :)

Kaikki kuvat c)Jenni Pekkanen, kiitos paljon!

Olimme tallilla aika ajoissa, joka oli hyvä sillä sain tutustua sekä hevoseen että paikkaan. Enemmän tallilla olleet vastailivat mun lukuisiin kysymyksiin, kiitos vielä. Hain valkoisen Essin avustuksella tarhasta, kun tarhakaveri pääsi myös talliin. Laittelin sitä rauhassa kuntoon, vähän liian ajoissa olin, sillä jouduin päästämään sen irti ja poika päätti kieriä. Tuplaharjauksen kerjääjä... Kun sain Samun kuntoon menin rakentamaan muiden kanssa rataa kentälle, joka oli enää parista kohtaa märkä, muuten huippukunnossa! Radalle rakentui 5 estettä, mukaan lukien sarjan ja vesimaton.

 

Radan valmistuttua kävimme hakemassa hepatkin ja nousimme selkään. Edes minä en selkään päässyt, koska hevonen oli niin järkyttävän kokoinen ja satulassa ollen estejalkkarit. Istuessani kyytiin olo oli kuin avaruudessa, Zindi on hieman pienempi... Aloimme verkkailla, meillä oli vähän erityyppisempi, mutta hyvin mentiin mukana. Aloimme tulla kahta pikkupystyä, vähän oli hakemista uudella hepalla jälleen hyppytauon jälkeen. Lyyli, kun on melkein ponikokoinen niin hypyt näiden kahden välillä oli suuri.

 

Unohdin laskea rytmiä ja en ratsastanut enkä vaatinut aktiivista laukkaa. Hellu havainnollisti nämä mulle ja alkoi sujua jo vähän paremmin. Vaihdettiin tehtävää ja tulimme sarjaa muutaman kerran. Alkuun heti opettaja mainitsi mun etukenosta, tällä hevosella takakeno on parempi kuin tyyli jolla roikuin ennen estettä. Lähestyinkin lopputunnin pystyssä ja sekin loksahti paikoilleen, edistytään vähitellen. Seuraavaksi tulimme yksittäistä vesimatto-okseria. Lähestyessäni sitä en laskenut mitään, Samu hyppäsi kaukaa ja JESTAS se hypyn voima. Alastulossa horjahdin kunnolla kaulalla ja seuraavan kulman läpi oli ihan pienestä kiinni etten tippunut.. Sain tulla heti uudestaan ja nyt laskin rytmiä ääneen ja hyppy nyt oli ihan ok jo, mutta se hypyn voima oli ihan uskomaton. En ole koskaan päässyt/joutunut hyppäämään hevosella, jolla on noin suoraan sanottuna järjettömän paljon voimaa takana. Kun 60cm leveä okseri tuntui aluksi voimaltaan 140cm trippeliltä niin voin vaan kuvitella miltä tuntuu 120cm rata.


Tässä tämä ensimmäinen hyppy, kuski HIEMAN jälkeenjääneenä...

Kun kaikki olivat tulleet okserin tarpeen mukaan useammin kuin kerran niin tulimme rataa. Rata oli teknisesti haastava, mutta simppeli muistaa. Korkeudet toki olivat vielä 60-70cm, jota en harmitellut yhtään, sillä ne hypyt oli aivan jotain uskomatonta. Esteitä oli 5, kuten yllä jo mainitsin, mutta itse radalle tuli hyppyjä muutama enemmän. Ensimmäinen este tuli aina yhtä nopeasti ja en kääntänyt ajoissa. En muista tarkalleen miten rata meni, mutta horjahdin alastulossa aina samalla lailla kun GP-hyppääjät. Jopa hengästyin, sillä ensimmäisen kerran elämässäni hypyissä piti käyttää ihan erilailla yläkroppaa, että siellä selässä pysyi. Täytyi tehdä töitä pysyäkseen siellä. Tulimme radan näillä korkeuksilla kerran (osalle nostettiin jo toisella kier.) Meille lopuille esteet nousivat kolmannelle kierrokselle 70-80cm korkuisiksi.

Tatsi parani kokoajan, huonoja hyppyjäkin tottakai tuli, mutta kokonaisilme alkoi muuttua parempaan suuntaan. Menoa häiritsi vain ohjien liusuminen ja loppuradasta vaivaa meni paljon siihen, mutta hyppyyn päästiin vaikkakin pidemmällä ohjalla. Aloin tykätä hevosesta kokoajan enemmän ja kun kuulin että jatkamme edelleen niin innostuin vielä enemmän. Saimme käskyksi tulla vesimatto-okseria. Meillä alkoi sujua siinä jo oikeasti, edelleen en osannut käyttää kroppaani niin, että en horjahtaisi alastulossa. Hyppy meni kyllä hyvin. Essi tippui tässä vaiheessa järkyttävän kokoisen hypyn jälkeen seuraavassa kulmassa. Hänelle ei käynyt mitään ja treenit jatkuivat. Aikaa edelleen näiden hyppyjen jälkeen oli ja saimme tulla vielä samaista okseria, mutta okseri leveni paljon ulkonevien maapuomien toimesta ja hyppysuuntaa vaihdettiin. Ja nyt tuli se wow. En horjahtanutkaan enää hypyssä ja Hellu kertoi hypyn olleen super.

Verkkailtiin ja Samulla alkoi olla niin kivaa, että se vähän rallitteli :D Pojalla oli hauskaa, kuten minullakin <3 Mun kropalla ei vielä nytkään tätä postausta kirjoittaessa ei ole ja Zindin ratsastus edessä. Tallilla mulla sattui vielä selkään niin, että hengittäminenkin oli kivuliasta. Kunnon treeni siis takana....! Kuvia jälkeenpäin katsoessa tuo jalka häiritsee minua suunnattomasti. En ratsailla edes tajunnut sitä, sillä keskittyminen meni vain kyydissä pysymiseen. Laitetaan vaikka hyppytauon piikkiin ;)

Kolmen päivän hyppyputki päättyi Panda-pomputteluun

-Josta olin tietenkin enemmän kuin iloinen!



Valitettavasti yksi ainut kuva esteeltä, ajoitus ja heilahtanut... Ehkä ne videot korvaa edes jotain...

 

 

Viimeksi Cavallossa olin melkein kuukausi sitten, sillä viime kerran olin koulutuksessa ja joka toinen viikko-systeemillä, aika pitkittyi. Näin vihdoin Essiäkin ja juteltiin pitkästä aikaa mun laittaessa Pandaa kuntoon. Herra oli normaaliin kaavaansa nyrpeä ja sai ihan kunnolla komentaa ettei jalka noussut tai hampaat tulleet lähelle. Lopuksi ruuna oli jälleen kuin pieni poni, joka halusi huomiota. Oltiin hyvissä ajoin ja tuntien ollessa pikkuisen myöhässä ei tarvinnut ollenkaan kiirehtiä, joka saa minut aina paremmalle tuulelle. Yksinkertaisesti vain inhoan stressiä ja kiirettä, jos joku erehtyy silloin vielä hoputtamaan niin kiihdyn aika nopeasti sataan...

 

Alkuverkkana tehtiin ihan ympyröillä hommia, ja otimme ihan tavoitteeksi saada Pandaa rennommaksi. Aika hyvin ruuna alkoi hakeutua alemmas, selvästi hankala Rasse on opettanut sileälläkin. Panda on aika samantyyppinen, ehkä vähän vielä jännittävämpää-luonnetta. Laukassa sain hevosen jo herkemmäksi pohkeelle ja alkoi tuntua ihan esteverkalta.

 

Verkkahyppyinä tultiin vähän jännillä teillä kahta ristikkoa. Tai siis ensimmäiselle tie oli sellainen jota en vain hoksannut. Ne, jotka menivät uralle asti niin joutuivat tehdä koukeron, että pääsivät suoralla hevosella esteelle. Minä oikaisin ennen kulmaa ja tuli vähän kiire, mutta tuntui omaan mieleen hyvältä ratkaisulta. Tästä sain kuitenkin kuulla ja seuraavilla kerroilla sitten menin uralle, josta tuli suora linja. Panda oli alkuun oikein maanmatonen, mutta ensimmäisen jälkeen vaihtoi laukat ja sain vähän pyydettyä eteen. Paikat näin silti hyvin ja olin aika tyytyväinen istuntaan. Ehkä vähän liioitellusti, mutten ollut ainakaan niin pystyssä kuin ennen.

 

Verkkahyppyjen jälkeen tulimme neljän esteen rataa. Otin raipan käteen, että mahdollisesti voisin sitä käyttää alkuun. Jo pelkästään kepin läsnäolo toi hevoseen skarppia ja meni aika hyvin! Molemmilla kerroilla sokeripalalle pohjaan, mutta muuten sujuvasti. Toinen rata meni vielä edellistä paremmin ja olin tosi tyytyväinen. Pääty alkoi olla vasta radalla kovin jännittävä ja sen ohi sai ihan käskeä. Vähän iloa muuten vakavaan menoon ;) Ravailtiin vielä ympyrällä ja aika hyvin ruuna hakeutui alemmas ja kulki rentona paremmassa tahdissakin kuin aluksi. Mä vain niin tykkään tuosta hevosesta <3 Voisin pitää jopa varmana, että parin viikon päästä (kisaviikolla) Panda on myös alla, mutta katsotaan!



Monipuolista ratsastamista Rassella

Moi! Torstaina sain äitini ja siskoni tallille mukaan ja he kuvasivatkin pätkiä Rassesta sileällä. Zindin tuona päivänä talutin ja juoksutin todella kevyesti, nähdäkseni liikkeet. Zindillä energiaa riitti, sillä se esitteli kovin hienoja ilmavia hyppyjään.. Siitä on videokin, mutten kotona sitä tajunnut ladata, joten nyt vielä sitä ette näe.

Rasse pääsi kunnolla töihin, sillä tein jotain kaikissa askellajeissa ja pääpaino laukkatyöskentelyssä. Videolta saatte luultavasti käsityksen, että menin vain laukkaa, mutta muissa askellajeissa aluksi kuvaaja ei osannut juurikaan tarkentaa ja jätin ne suosista pois. Tein käyntien jälkeen ravissa ympyröillä pyöritellen, liikaa kuitenkaan päättämään niskan asentoa. Rasse oli kovin halunnut aluksi jäädä vähän matkustelemaan ja hölkkäilemään vähän pohkeen takana. Pyysin kuitenkin reippaasti eteen, sillä halusin vaatia tällä kertaa kunnollista menoa vaikkei se mieluisinta olisikaan. Rassella kun helposti jää vähän hölkkäilemään ilman minkäänlaista ideaa..

Seuraavaksi otin laukkaa vain hetken kevyessä istunnassa, jonka jälkeen istuin satulaan tiiviisti ympyröille. Keskityin jälleen istuntaani, etten jää puoli etukenoon vaan paino istuinluille ja katse ylös niskasta. Pappa alkoi vertyä ja vähitellen turpa alkoi laskea. Laukan jälkeen otin jalkkarit kaulalle ja lähdin tekemään edelleen ympyröillä, suorilla linjoilla väistöjä ja avoja. Avot tuntui jotenkin hankalilta, joten niitä harjoitellaan paljon lisää. Ympyröillä halusin itselleni vaativuutta pyytämällä Rasse aktiiviseen raviin. Välillä tasapaino heitteli, mutta huimasti se on jo parantunut Maire ajoista!



Jatkoin laukkaa samalla lailla tehden myös vastalaukkoja. Ilman jalustimia saan selvästi itseni paremmin hevosen ympärille, joka vaikuttaa myönteisesti Rasseenkin. Vastalaukatkin sujui yllättävän hyvin ja annoinkin sen jälkeen papan vähän hengähtää. 

Mulla lyö tyhjää mitä tein välikäyntien jälkeen, mutta epäilen, että edelleen laukkaa ja ravia pyöritellen ja vaatien nyt pyöreyttä. Siinä kyllä onnistuttiin ja R tuntui todella hyvältä! Hyvien pätkien jälkeen otin enää loppukäynnit ja lähdettiin talliin.  

Tänään menin suoraan töistä Kurikkaan, sillä vuorossa oli pomputtelua! Monna laittoi meille jumppasarjan, joka on mulle älyttömän hyvää harjoitusta. Menimme maneesiin järkyttävän lumimyräkän läpi ja ovia kolkutteleva tuuli sai buustia pappaankin välillä :D
Alkuverkaksi ravailin hyvin ympyröillä ja aloin tulla kahdeksaa? puomia linjalla. Rasse kokeneena estehevosen ahoiti homman, kun ratsastaja pysyi liikkeessä mukana ja piti katseen tiukasti kiintopisteessä(joka ei saanut olla korvien väli). Homma hoitui hyvin molempiin suuntiin ja laukkaverkkaa tein Monnan rakentaessa esteitä. Ennen linjalle tuloa mun piti saada takajalat polkemaan ja laukka sitä kautta aktiiviseksi. Rasse läsähtää täysin jos laukasta ei huolehdi. Se ei ollut kovin helppo juttu, mutta koko istuntaa käyttämällä pienillä laukkavolteilla takapääkin aktivoitui ja aloitimme tehtävän.

Ensimmäinen oli ravilähestymisellä ja siitä piti nostaa laukka. Rasse tekee sen itsestään niin sain keskittyä täysin itseeni. Aluksi tulin keventäen apupuomille ja heilahdin hypyssä ja loputkin esteet menivät vähän epätasapainossa. Seuraavan kerran istuin satulaan apupuomilla ja yllätyksekseni aloin tykätä tuosta tavasta. Sain  ensimmäiselle esteelle jo tasapainon, seuraavalla muistaessani myödätä hyökkäsin liikaa eteen. Virheistä opittiin ja seuraavan kerran linja meni jo tosi hyvin vaikika esteetkin olivat nouseet 10-20cm. 

Viimeinen laitettiin okseriksi ja aloin löytää istuntaan tatsia ensimmäiseltä esteeltä alkaen! Olin jopa tyytyväinen, sukelsin mutten hyökännyt päälle. Viimeisemmät kerrat meni superhyvin okserin ollessa noin kasikympissä. Siitä ei enää nostettu ja vaihdoimme tehtävää. Jumppasarjaa, kun tulimme vain vasemmassa kierroksessa niin tulin oikeassa kierroksessa ensimmäistä ympyrän kaarella aktiivisessa lyhyessä laukassa.   Aluksi vaikka este olikin pikkuinen niin mokia tuli. Minä vähän apupuomeilla hypänneenä oli tosi hankala aluksi edes tajuta ideaa. Jäin katsomaan puomia nähdäkseni mitä tapahtuu ja hyppy tuli ihan pohjaan. Jäin liikaa miettimään apuomin ja esteen yhdistämistä vaikka olisi pitänyt vain ratsastaa hyvin puomille ja antaa pystyn tulla aikanaan. Seuraavan kerran Rasse lähti todella kaukaa ja hyppy oli todella erikoinen. Sitten Monna sanoi vinkiksi ratsastaa käännöksessä pystylle vähän aktivoida ja sitten alkoikin sujua paremmin kertra kerralta. Viimeisellä kertaa hyppy oli tosi hyvä ja sain istuntani kuntoon. 

Tehtiin siis kahta ihan erilaista, mulle vaikeaa tehtävää. Oli tosi hyvä juttu mennä kahta eri tehtävää, sillä jumppasarjalla Rasse hoiti homman ja minä keskityin itseeni, jälkimmäisellä tehtävällä jouduin itse tekemään päätöksiä. Saan jatkossa käydä vakituisesti Rassella Monnan estevalmennuksissa niiden alkaessa taas pyöriä. Todella hyvää treeniä mulle jatkossa! :)