Kolmen hevosen päivä

Eilen, tiistaina heräsin (jälleen kerran) aikaisin, sillä päivään piti sisällyttää kaksi tallia, jotka ovat kaiken lisäksi vielä eri paikkakunnilla. Muuten päivän ratsuista/tapahtumista ei ollut varmuutta, paitsi Rassen ratsastus sitten joskus illalla. 

Aamu alkoi tuholaisten(varsan/varsojen) tekemän jäljen ihmettelemisellä, sittemmin saadessani vähän apuja hevosten paikkojen vaihtamisessa niin Hallan ratsastuksella. Parhain valkoinen omisti jälleen sen upean pilkullisen kesäkarvansa, tokikin vasen puoli koristettuina keltaisilla suurilla läikillä.. Yritin niitä pestä, että kehtaamme lähetä kotipihasta ja olla vielä kuvattavina. Ehkä ne pahimmat lähti, mutta ei se nyt siistin näköinen vieläkään ollut. Leirillä tuo valkoinen väri saattaa tuottaa vähän harmaita hiuksia! 

Laitoin Hallalle sen ihanan koulusatulan, vaikka suunnitelmana oli mennä maastolenkki alkuun ja mennä pientä puomitehtävää lopuksi. Mutta se satula on niin mahtava <3 Varsinkin "tuettomalla" estesatulalla päivittäin mennessä koulusatula on kuin sohva. Istuessani selkään sinne koulupenkkiin olo oli kuin 200senttisen työhevosen selässä. Ennen Zindiä ja Rassea Halla tuntui selästäkin sirolta, mutta nykyään on aina yhtä järkytys istua niin korkealla ja "tukevasti". Pieni suuri hevonen <3 Tosiaan mentiin se meidän peruslenkki, ravipätkiä pohjan ollessa vähemmän kova. Siellä oli yllättävän kovaa teillä, me ollaan menty nyt kotona paljon metsässä ja siellä on se pehmeys ollut ongelma paikottain.

Halla oli kivan rento ja säikähti kerran jotain, mutta muuten kaikki oli aika normaalisti. Kentällä aloin heti työskennellä ravissa. Varjot oli ihan kamalan pelottavia ja niihin ei voinut astua. Niistä pätkistä olisi tullut varmasti mielenkiintoista materiaalia! Halla oli vähän reippaampi mitä se on ollutkin viime aikoina. Sitä ei tarvitse enää ratsastaa jokaisella askeleella vaan muutaman kerran tehokkaasti  ja sillä se "toimii" pari kierrosta. Jäin alkuun vähän vain ajelemaan ilman tehtävää, sillä H oli taas niin kiva. Laukkakin meni ilman suunnitelmaa pyöristäen kulmat laiskuudesta.. Sen jälkeen kylläkin aloin ihan työskennellä, keskittyen istuntaan ja käsiin. Mun pitäisi saada jotkut apuvälineet siihen Rasselle ja erityisesti Hallalle, sillä H alkaa tahdittaa ja heiluttaa päätään todella herkästi käsien epätasaisuudesta. 

Avoissa oikeaan ja kaikessa oikeaan kaikki meni vähän huonommin, se suunta on niin paljon vaikeampi kuin vasen ruunalle. Vasemmassa piti tavallaan vain ajatella avoa ja meni tosi hyvin, oikeassa vaikka miten yritin niin riittävää taipumista ei tapahtunut. Laukoissa välillä yritin vähän koota, mutta silti pitää siitä tahdista kiinni. Ravipuomeille tulin muutaman kerran suuntaansa ja ehkä kaksi kertaa meni siedettävästi. Välit olivat hyvät, en vaan osannut ratsastaa ilman valmentajan ohjeita. Rassen kanssa se kyllä onnistuu jo nykyään, mutta Hallalla en tiennyt mitä tehdä. Mutta pieni mies yritti kovin!

 Halla pääsi ratsastuksen jälkeen vähän vihreälle ja sitten juoksemaan vielä Humpan kanssa kentälle. Astetta pienempi ratsu Hiili oli seuraavaksi vuorossa ja menin laittamaan ponia kuntoon. Sen pää oli jälleen vaalentunut edelliskerrasta, en vaan voi vieläkään uskoa, että siitä voi tulla valkoinen. Pikkuinen käyttäytyi taas hyvin kuntoon laittamisessa myöskin kentällä. Kysyin apua jo Anulta oikeaan kierrokseen, sillä Hiili punkee todella paljon sisäpohjetta vasten, sillä sen tasapaino ei ihan riitä laukkaamaan suoraa ilman ratsastajan tukea. Sain hyvät vinkit ja sitten mentiinkin ihan suoraan. Siirtymiset vaan paranevat kerta kerralta, ravi tuntui osittain vähän tikittämiseltä, vaikea sanoa näyttikö.

Väinö ja Häjy pääsivät vielä vähän riekkumaan kentälle, poni parka, kun isompi suokki juoksee perässä yrittäen napata polvesta kiinni.. Kello alkoi jo tässä vaiheessa näyttää siltä, että oli pakko lähteä ratsastamaan se kolmaskin.

Rassen kanssa teimme Zindin kävelytyksen jälkeen puomitreenin ulkokentällä. Raahasin niitä puomeja Zindi toisessa kädessä n.20min maneesista ulos ja kun kaikki oli valmista alkoi piskotella. Muutaman minuutin päästä kaatamalla vettä.. Päätin, että muuten mennään ulkona koska vaiva oli aika suurehko vielä säpäkkä Z mukana. Hain sadetakin ja se päällä mentiinkin koko aika.. Rasse oli ihan kiva, mutta ei parhaimmillaan. Se kävi kevyempänä treeninä seuraavan päivän estevalmennuksekseen, josta tulossa postausta heti ehtiessäni. Valmennuksen jälkeiset fiilikset ovat vähän ristiriitaiset, onneksi ei mennäkään ensi viikolla kisoihin vaan saadaan vielä toivottavasti kesän ensimmäinen ulkoestevalmennus alle ja varma fiilis!

Vika on niin paljon ratsastajassa, että taas tultiin tonttiin

Moi! Kuten olette lukeneetkin, meillä on mennyt Zindin kanssa todella hyvin. Tiesin takapakinkin tulevan uudestaan, mutta keskiviikkoisen ratsastuksen jälkeen en olisi ajatellut sen tulevan näin pian. Zindi keskiviikkona oli aivan huippu, ratsastettiin myrskytuulen paukkuessa maneesissa ja tamma ei pönttöillyt ollenkaan. Hätkähti pahimpia puuskia, mutta ei tehnyt mitään typerää. Olin itse napakka ja varma. Maneesiin tuuli ei tokikaan ollut niin paha mitä ulkopuolella, se tuli sopivasta suunnasta halliin nähden. Mentiin kevyesti puolituntia pyöritellen ympyröillä.

 

Eilen päivällä tuulta ei ollut juurikaan, mutta iltapäivää kohti se vain voimistui ja voimistui. En tietenkään stressannut, tuuli ei tuntunut läheskään niin voimakkaalta kun edellisenä päivänä. Maneesin  pääty kuitenkin pamahteli. Se ennen on vain kolahdellut.

 

Hetki katastrofien välissä, on se aika upee :)

Zindi oli ihan valtavasti virtaa, se juoksi alta pois, protestoi pidätteitä ja pöllöili heti alusta lähtien. Nyt kuvia katsoessa ärsyttää suunnattomasti Zindi ilme isomman pidätteen tehdessäni. En todellakaan olisi saanut tehdä niin isoa pidätettä, mutta se ei kuunnellut lainkaan pienempääkään pidätettä. En tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä ja ärsyynnyin siitä sen käytöksestä. Vihdoin kun uskalsin mennä vähän enemmän kohti C-päädyn uraa, Z säikähti pamausta ja hyppäsi vähän, mutta tunnettavasti pystyyn. Siinä vaiheessa pelko valtasi pitkästä aikaa mieleni ja kehoni. En saanut kroppaa rennoksi, yritin rentouttaa käsiä ja se näkyi istunnassa löysänä etukenona koko loppuajan.  

 

Zindi tottakai huomasi jännittyneisyyteni, se hevonen lukee minua paremmin kuin kukaan muu. Hevonen joka lukee ajatuksiani, hevonen joka toimii peilinäni. Se alkoi taas syöksyillä säikähtäessään ja sitten onneksi äiti ja pikkusiskoni tulivat. Olin siinä vaiheessa taistellut alkuverkan läpi ja olin juuri puomeilla. Z punki tosi paljon oikeassa kierroksessa, joka on sille aina se vaikeampi suunta. Hienoja pätkiä tuli, kun se kuunteli ulkoapuja ennen puomeja. Vasempaan suuntaan se suoritti ne hyvällä motivaatiolla.

 

ja kilarit..

 Jäin tavallaan tiedostamattani pyörimään vain "turvallisempaan" päätyyn. Pikkusiskoni alkoi puhua jotain siitä, että eihän se mitään tee. Minä kimmastuin ja nostin laukan ja muuten menin  sinne päätyyn, monta kertaa. Ajattelin, että vaikka tonttiin tultaisiin niin pelkoni ei olisi turha. Tietynlainen tomeruus syttyi sisälläni ja arvatkaas tekikö tuo hevonen yhtään mitään? No ei.

Turhauduin todella paljon ja olisin vaan halunnut itkeä. Jep, hyvä fiilis oli että Simppu käyttäytyi hyvin. Mutta, kun kaikki vika on niin minussa. Kilahdin itse siskolleni "mäpä kuule näytän"-> ratsastin hyvin ja en jännittänyt. Raivo oli itseäni kohtaan aika suuri. Turhautti, itketti, suututti.

Ratsastin lopuksi silti rennosti. Oli mukavaa olla pelkäämättä. Tuuli yltyi jälleen ja menin vasemmassa kierroksessa (meille se turvallisempi, harjapuoli) ovia lähestyen. Ne syöksähtivät kohdalla suoraan meitä kohti ja Zindi säikähti. En tiedä mitä siinä tapahtui, muistan vaan, että ehdin miettiä roikkuessani että mun on saatava irroitettua jalkkari. Zindi taisi väistää joko minua tai ovea ja sitten tipahdin satulan korkeudelta. Pakarassa ja alaselässä tuntui vähän kipua, mutta henkinen kipu ja säikähdys oli suurempi. Toivoin, että Mape olisi ollut maneesissa ja olisi mennyt selkään menemään vähän tuota hevosta läpi. Hän ei ollut ja minun oli mentävä selkään itse. Saman tien, koska tiedän pelkääväni sitten seuraavaa kertaa.

 

Kävelimme hetken rauhassa, että molempien pulssi vähän laskisi. Ravailtiin ympyröillä ja tässä vaiheessa en sietänyt ollenkaan enää pois alta juoksemista. Sitä se ei tehnyt ja sain ratsastaa "näteillä" avuilla. Istunta oli aivan päin .. mutta tavoitteena oli vain saada lopuksi rento hevonen ja molemmille  parempi fiilis. Laukkasinkin vähän ja Zindi oli huippuhyväntuntuinen ja kuunteli jokaista apuani ja pidätettä. Eteenalas raveissa venytti hyvin niskaansa. En jäänyt selkään kävelemään ja hakemaan lisää inhottavia pomppuja vaan tulin alas ja talutin kauan, sillä tamma oli aivan hiessä. Töitä se teki paljon henkisesti, että fyysisesti. Kuten todella minäkin. Otsikko on vähän kärjistetty, sillä tuossa tilanteessa kun Zindi säikähti ovia niin kukaan ei olisi voinut sille mitään. Toki muut olisivat pysyneet selässä mahdollisesti, mutta minua selässä ei olisi voinut auttaa.

 

Selkä minulla on tälläkin hetkellä jumissa. Se on ollut jo viikon ajan huonossa kunnossa, erityisesti niskat, jotka tarvitsisivat heti hierojaa tai osteopaattia.. Mutta ihan juuri olen lähdössä ratsastamaan tammaa uudelleen, katsotaan millä menestyksellä. Tonttiin tulemista en kaipaisi, sillä olemme huomenna menossa Tampereen Hevosmessuilla ja automatka on sinne parisen tuntia ja paikan päällä istuminen päälle. Eniten itseäni kiinnostaa kenttäratsastusklinikka, johon tähtäämmekin Monnan kanssa vaikka pommi putoaisi niskaan ;)

 

Mikä teitä kiinnostaa messuilla eniten ja kuinka moni lukijoista sinne on tulossa? :)

 



3H:ta HUIPPUtreenausta HUIPPUhevosella kera HUIPPUesteiden

Moi! Mä olen ratsastanut Zindiä nyt viime perjantaista tähän päivään asti lähes päivittäin  ja tamma on ollut ihan USKOMATTOMAN hieno. Ollaan menty todella suuri harppaus eteenpäin. Tasolle, jolla oltiin ennen joulukuun haasteita- ja sen ylikin tottakai, kun luottamustakin on tullut.

 

En juuri tähän hätään muista kerroinko päivästä, kun Zindi toimi vammaisratsunani? Harmaa mielikuva on, mutta jos joku on skipannut postauksen niin kerron lyhyesti. Paria päivää ennen tuota ratsastusta olin lenkillä koirani kanssa. Tultiin juuri jäistä alamäkeä pitkin ja Zeta huomasi oravan jossain ja mulla tietenkin flexi pitkänä. Zeta syöksähti niin suurella voimalla eteen, että horjahdin, kaasuin ja raahauduin perässä kymmenisen metriä. Säikähdys ja kipu oli sen verran kova, että itkin maassa selälläni (sinänsä outoa sillä kaiken järjen mukaan olen raahautunut pää edellä mahallani..?). Kotona illalla ja seuraavina päivinä oikea nivunen oli kipeä, joka varmasti johtui vanhasta revähdyksestä, kun tipuin yhdeltä tammalta ja jäin kiinni jalustimeen. Mulla oli kämmenen kokoisia mustelmia lonkassa, pohkeessa ja pienempiä jalat täynnä.

 

Tallille en päässyt muutamaan päivään (=oikeastaan kyllä olin tallilla, mutta en uskaltanut mennä nopealiikkeisen Zindin selkään:P), sillä välillä kävellessäni enemmän polvea/polvia alkoi särkeä niin etten pystynyt varata painoa. 24.3. eli perjantaina menin selkään, mutta en voinut käyttää pohjetta ollenkaan ja koko kevyt ratsastus meni ääniapuja käyttäen! Zindillä oli alla 2 vapaata ja sitä ennen kevyitä päiviä ja tamma ei pöllötellyt yhtään. Siitä alkoi noususuunta.

 

Sen jälkeen menin muina päivinä ja noususuunta jatkui. Päästiin keskittymään täysillä treenaukseen, sillä pääty ei ollut ollenkaan pelottava. Tai oli se ja siinä piti aina vähän jännittyä ja  yrittää lähteä alta, mutta tamma ei tehnyt sitä kertaakaan. Pystyin mennä sen ohi lopuksi koko matkan kiittäen sisäohjalla tai pitkinohjin ilman, että tamma ilme eden värähti. Lauantaina Z oli pikkuisen jännittyneempi tuulesta jne., edelleen silti pysyi käsissä vaikka joitakin syöksyjä piti esittää.

Ihana seuratakkini <3

 

Eilen laitoin muutamia puomeja keskiympyrälle ja tulin niitä kaikissa askellajeissa. Ravityöskentelyn aikana siirtymistehtävillä, joissa Simppu oli muuten hieno, sekä laukassa peräkkäin pidempään. Siinä oli pieniä kääntämisongelmia välillä sekä kun kuski jäi kiinni sisäohjaan kääntämään niin kerran puomin jälkeen ilmava takapää josta päin seinää- no problem, kuski EI enään jäänyt kiinni sisäohjaan seuraavilla kertaa..

 

Tänään päästiin asiaan eli meidän ekalle estetunnille!! Kisoissa mennään puomiluokka, sillä vaativan kisahevonen saattaa käydä kierroksilla kauden ensimmäisissä kisoissaan ja kun tätä päivää enempää ei ehditä treenata niin turvallisuus syistä mennään maahankaivetut. Monna kävi itse ensin selässä eilisen vapaan jälkeen ja vähän hyppäsi alkuun, ettei tamma mua visko heti selästä :P. Zindi veti hienoa levadea, todella ilmavia laukanvaihtoja sekä vähän ylimääräisiä takapäänheittoja ja mulla ei turvaliiviä mukana. Selkään kuitenkin menin ja kävelin niin että hevosen syke saatiin vähän tasaantumaan.

 

Lähdettiin ravissa vähän alitempossa, kun tamman korvien välissä puomikasat ja pienet ristikot näytti vaativan pöydiltä. Tein paljon kaarevia uria, suunnanmuutoksia, erikokoisia voltteja ja hevonen alkoi a)tuntua b)varmasti myös näyttää mahtavalta. Ekan kerran tuli sileällä sellainen wow-tunne, sillä Zindille muutenkin ominaista on olla sileällä perusnättinä. Nyt se ei enää ollut perusnätti vaan oikeasti hieno. Monna antoi vinkkejä istuntaan, johon mun pitää nyt alkaa keskittyä täysillä, kun enää huomio ei mene pelkkään selässä pysymiseen. Mun piti keventää "pömppömahalla" ja napa edellä, että paino menee istuinluille ja itseni enemmän hevosen ympärille. Näin tuen tammaa ja rohkaisen ettei tarvitse pelätä.

 

Tulimme puomi linjaa, myöhemmin myös laukassa. " Tue pohkeella, hae reittiä jo ennen kääntämistä, pidätä molemmilla ohjilla ettei hevonen juokse alta TARVITTAESSA, mutta pidä kokoajan käsi vakaana ja joustavana" Helppoa eikös?! Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja päästiin jopa suoraan se puomipyramidi sarja. Tulimme seuraavaksi 17m linjaa jonne mun piti saada aktiivinen 5, mutta radalla tein vähän kiinni kuudella, joka tuntui paremmalta. (Metrin radalla tietenkin ratatempossa viidellä)

 

Tulimme yksittäisen ristikon, myöhemmin radan näillä korkeuksilla ja sittemmin esteitä nostettiin kasikymppiin ja muutama taisi olla jopa metrissä! Sarjat, kaikki meni ihan huippuhienosti ja me oltiin ihan superpari. Olispa vaan saanut vielä kuvaajan.



Melkein tälläisiä ne esteet oli! :)



 

 

-Aika hyvä huhtikuun ensimmäinen päivä! :)

Hallasta videota ja hienoja poikia

Sunnuntaina olin muutaman tunnin Hallan tallilla ihania poikia katsomassa <3 Heti alkuun tiesin tästä tulevan hyvä reissu, sillä Halla ei tullut luokseni vaikka kovin paljon sitä selvästi miettikin. Menin muutaman minuutin odottelun jälkeen sen luo ja se antoi kun antoikin kiinni! Menimme talliin ja harjailin sen läpi alkuun kumisuolla pyöritellen paskaisimmat karvat pois ja piikkisuolla viimeistellen. Kenttä näytti olevan superkunnossa ja Hallaa oli liikutettukin niin päästiin tekemään kunnon treeni :)

 

Kuvaajaa en siinä vaiheessa tiennyt saavani niin asettelin sitä kamaralaukun päälle joka roikkui puutelineestä. Aika hyvin se asettui siihen, mutta laitettuani puomit maastakäsin kentälle tätini tuli tiellä ja sainkin ihan kuvaajan, jee! Moni teistä on toivonut usein materiaalia meidän ratsasteluista, tällä kertaa on seitsemän minuuttia videopätkiä.

Jälleen tätä koko"eroa". Humppa 2v ja Halla 11v.. Toki Humppa vähän ylämäessä, mutta alkaa ne aika samankokoisia olla. Yli 175cm siis..

Yksi mustista paholaisista, pieni-iso Väinö poniori

 

Tosiaan laitoin kentälle kolme kaarevalla uralla olevaa puomia, ajatuksena tehdä niitä samaan tapaan kuin viime kouluvalmennuksessa.  Alkuun kävelin hetken n. 10min (pidempäänkin olisi voinut, mutten malttanut :D) ja ravailin antaen Hallan olla rentona, mutta aktiivisena. Omien käsieni epätasaisuuden huomasin heti, sillä Hallan pää heilui todella paljon puolelta toiselle. En osannut sitä itsekseen täysin korjata, mutta kiinnitin siihen huomiota. Loppua kohti ruuna oli paljon tasaisempi jo edestä ja käsieni heiluminen loppui automaattisesti.

 

Alkuverkassa minulla ei ollut mitään tiettyä tehtävää. Kenttä oli toisesta päästä vähän jäällä=kova vielä, osasta savisen liukas ja pienimmästä kohtaa täydellinen.. Halla kompuroi kerran ottaessani jääkohdassa raviin laukasta ja sen takia lopussa oli vähän varovainen siinä kohtaa, vaikken tietenkään siirtymisiä siinä ottanutkaan enään.

 

Halla oli tosi kivan tuntuinen laukassa, vähän nelitahtinen välillä. Sain ristiselän rennoksi aika nopeasti, ja pystyin istua istuinluiden päällä. Tykkään tästä Hallan koulusatulasta hirmupaljon, kivoin satula Mairen koulupenkin lisäksi missä olen ollut! Laukkojen jälkeen Hallis sai kävellä hetken, jonka jälkeen tulimme puomeille. Halla selvästi tykkäsi ja välit oli aika hyvät valkoiselle (2,5m). Halla oli vähän etupainoinen ja sainkin sitä nostatella pohkeilla vähän ryhdikkäämmäksi ennen puomeja ja niillä. Vähitellen tahti alkoi parantua ja ruuna alkoi jopa itse imeä niille! Se kuumui istuessani harjoitusraviin ja lyhentäessäni niin, että mahdumme sisäreunalle niin tarjoili muutaman kerran laukkaa jaja... Hyvässä moodissa ja intopiukeana se suoritti myös toiseen suuntaan sekä laukka molempiin suuntiin tuntui jo tosi hyvältä! Paras valkoinen <3

Hallan jälkeen hain Hiilen sisälle ja mielessä kävi minkähän laista tulisi jos Hiili olisi yhtään reaktiivisempi, sillä se veteli juuri ennen hakemista järkyttävän korkeita pukkeja ja riekkui muiden kanssa aivan täysin. Tuosta hevosta ei kyllä selästä päin tuollaisia tulla näkemään, sen verran järkevä nuori mies kyseessä. Hiili on siis 4-vuotiaaksi kääntynyt Espanjasta tuota puhdas andalusiaori, tämä uusille katselijoille tiedoksi :)

Kentällä Hiili oli jälleen oma lunki itsensä, ei hötkyillyt missään vaiheessa ja kaikki kävi. Hiilen selässä en ole ollut muutamaan kuukauteen ja kehityksen huomasi hyvin, varsinkin loppua kohti mennessä! Menin aluksi käyntiä vain ympäri, sitten ravia. Oudoksesta olikin jännää, että hei eihän tämä tajua edes pohkeita kunnolla. On hirmu opettavaista mennä ihan nollasta aloittavalla ja huippukokeneella! Pienen oman tuumailun jälkeen menikin jo hyvin, ja Hillerin tasapainon kehittymisen ja pohkeiden ymmärtämisen huomasi!

Laukkaa en uskaltanut ottaa, sillä siitä kohtaa missä pohja oli hyvä kengättömälle, vielä kovin tasapainottomalle varsalle niin tilaa oli liian vähän. Laukka siis jäi ensikertaan, mutta tein niiden tilalla käynti-ravisiirtymisiä. Muutaman toiston jälkeen Hiili otti käyntiin jo uloshengityksestä ja lähti raviin polvien puristamisella ja "ravi" sanalla. Andalusiat on niin ihanan herkkiä, toivottavasti H saadaan pidettyä sellaisena!

 

 

Korkeus kattopaneelit, leveys okseri

Nyt meillä on alkanut sujua! Tiistaista perjantaihin ratsastettiin aika rankasti koulua ja sain usein ahaa-elämyksiä. Keskiviikon estevalmennus siirtyi eiliselle ja torstain kouluvalmennus jäi pois. Senkin edestä tuuppailtiin ja Rasse loppuviikkoa kohti alkoi olla vähän tahmea ja nyrpeän oloinen sekä huokaili kuin lapsi... Estehevonen, joka joutuu olla kouluhevosena monta päivää putkeen! Eilisen estevalmennuksen jälkeen hevonen oli kyllä niin itseään täynnä, että jaksaa varmasti tuuppailla enemmänkin ;) Valmennuksessa lisää postauksen lopussa kera videon!

 

Tein vastalaukkoja alkuverryttelyn jälkeen, jossa huomasin vasemman olevan hankalampi. Oikeaan se vain pyöri paremmin, toisinkuin vasemmassa sitä joutui ylläpitämään. Päiviin sisältyi myös tuttarin kouluohjelman harjoittelua osina, ilman jalkkareita menoa sekä keskiraveja! Keskiravit tuntui ihan uskomattomalta selästä, videolta huomaa kyllä lisääntyneen liidon, mutta ei se siinä näytä niin mahtavalta mitä selkään tuntui. Kyllä papaltakin askelta löytyy! Keskiviikkona ja perjantaina otin mukaan muutaman puomin ja keskiviikkona Rassen huomatessa sen se oli kuin estevalmennuksessa. Olihan puomi siis 10cm irti maasta ja sokeripalat ympärillä... Annoin papan sujua puomeille ja pitää vähän hauskaa mutta lopussa joutui laukassa olemaan jälleen avuilla ja olihan se aika hieno! Huomasin ohjan olevan liian pitkä, mutta papan ollessa niin rento en lähtenyt sitä muokkaamaan enää. Keskiviikosta kooste TÄSSÄ, (keskiravit 0:12->). Postauksen kuvat ja  koostevideo ovat Lauran ottamia, estevalmennuksen video Miia Uusi-rannan, kiitos paljon molemmille :)

Alkuverkkaa

Ja loppuverkkaa :)

Zindiä olen juoksuttanut ja torstaina kävin selässä. Silloin se oli vähän tahmea jälleen, mutta ei pöllöillyt ja sai mennä vähän kevyemmin, sillä oli ollut keskiviikkona Monnan kanssa rankassa kouluvalmessa. Torstaina Rassella menin tosiaan kapeaa puomia, jolle tehtiin "tähtäysharjoituksia" ajatellen siitä olevan hyötyä huomiselle. Rasse ihmetteli kovin, kun tultiin sitä vinoon ja ohi mentiinkin ensimmäisellä kertaa, kun en ollut tarpeeksi hereillä ja ajattelin Rassen tottakai menevän vaan. Toisella kertaa ihmeteltiin vieläkin, mutta yli päästiin. Laukassa lopuksi Rasse ei ollenkaan enää pyörittänyt sitä takaa niin sujuvasti, mieliala järkkyi tuuppailemisesta jo ilmeisemmin. Juteltiin vielä Mapen kanssa lopuksi ja meitä kysyttiin maastoon niin Rasse vastasi kuin olisi ymmärtänytkin. Heti pohjien ollessa kunnossa mennään maastoilemaan, jee! Mulla on ollut maastoilua niin kova ikäväkin jo :)

 

 

Nyt päästään itse asiaan eli estevalmennukseen! Teimme aika teknistä rataa, jossa joutui ratsastamaan vaikka välit esteiden välillä eivät olleet niin tiukkoja. Verryttelyn jälkeen tulimme ns. kolmikaarista kolmella ristikolla, myöhemmin pystyillä. Aluksi moni hyppy tuli tosi lähelle, mutta katsoessani askelta ennen hypättävää jo seuraavaa estettä hypyt alkoikin sujua. Paikat vaan osui ja oli helppoa ratsastaa. Sitten ristikot nostettiin vähitellen aina isommiksi pytyiksi ja tulimme päädystä pystyn ja siitä ympyrän muodolla okserille. Mun piti muistaa kaarella ratsastaa eteen vähän ja pitää kädet rentoina. Tämän jälkeen taisimme tulla pientä rataa: vinohyppy, pysty ja U-tie pystylle. U-tiellä olevat oli suh'isoja ja niiden ollessa pystyjä vielä niin paikka tuli pohjaan. Tiedostamattani jäin katsomaan vähän alaviistoon juuri näillä esteillä ja paikka ei vain sopinut. Viimeisen radalla vasta toiselle näistä paikka oli sopiva.

 

Kaikille muille esteille paikka tuli lähes aina hyvin, mutta nuo tökki vain jostain syystä. Itse radalla oli 10 estettä, jonka näette videolta. Olin tosi tyytyväinen tuohon rataan, se olin siisti ja sujuva. Meinasin kysyä voisinko tulla sen U-tien vielä, mutta jatkoimmekin valmennusta tulemalla ristikko-okseri linjaa. Harjoittelimme aluksi ja linjan ollessa 15metriä, ratatempossa sen voisin tulla kolmella, mutta lyhyt neljä oli tosi hyvä meille. Tulin linjan neljästi ja sitä nostettiin jokaisella kerralla. Toiseksi viimeisellä se oli varmaan n.90cm ja siinä laukat vaihtui ja ristikolle tultiin pohjaan ja sain pyytää reippaasti eteen, mutta yli päästiin. Kuulin seuraavaksi, että jatka vain ja kääntäessäni linjalle olisin halunnut todella nähdä ilmeeni. "KUINKA ISO TOI ESTE ON?!" En ehtinyt kuitenkaan enää jännittää, laukat vaihtui jälleen esteiden välissä, mutta yli päästiin. Se hyppy oli uskomattoman pyöreä ja voimakas ja siellä oli kiva olla.

 

 

Esteen jälkeen rapsuttelin tyytyväisenä Rassea ja analysoin miten massiivinen se oli, sen ollessa vielä alhaalta tyhjä(vain ponnaripuomi). Ottaessani ympyrälle raviin Monna huikkasi, että te nyt menitte vähän kuin maajoukkuekorkeuksissa sillä takaupuomi on 105cm. 1 0 5? Tuon ilmeen olisinkin vasta halunnut nähdä. MINÄ menin yksittäisen 105cm. Itkin lähes hämmennyksestä ja taputin hevosta niin paljon kuin jaksoin. Rasse oli ihan täpinöissään ja ravaili kuin ori ympäri maneesia ollen todella tyytyväinen itseensä. Tuo toi minulle ihan uskomattoman paljon itsevarmuutta lisää ja pappakin saatiin tuhannen onnelliseksi.

 

Juuri sitä 105cm linjaa ei tietenkään tullut videolle, pätkät loppui juuri kahta linjaa ennen sitä Miian mennessä nostelemaan puomeja, etten varmasti huomaa sen nostoa ;)