Moniraajavammainen hei..

 

Röntgenissä ei näy mitään, muuta lääkäri epäilee murtumaa/murtumia varpaissa/jalkapöydässä sekä polvessa rustovammaa tai murtumaa.

 

Jepjep. 1-2kk lääkärin mukaan pois hevosen selästä.

 

Kaikki tosi harrastajat ja ainakin mun tuntevat tietää, että en kestä tuota aikaa. Voinhan mennä oman kunnon mukaan käyntiä, ilman jalustimia. Tokikin on eri asia, koska muut mut päästävät selkään.

 

c)Heidi

 

Kun pääsin alkujärkytyksestä ja-tuohtumisesta yli ja tutut yrittivät kertoa riskit niin aloin vähän jo ajatella itsekin. Tämä kausi on jo pilalla, miksi pilata seuraavakin kausi, turvallisuutemme ja itkeä kivusta hammasta purren radoilla, kiertää kilpailu-aluetta ja maastorataa kepeillä. Meillähän oli siis kovat suunnitelmat lähteä tänään, Kangasalle ja startata sunnuntaina harraste. Tuttari, jos olisimme päässeet maaliin Keravalta. Nyt siis menemme seuraavassakin kisoissa harrastetta, riittävän toipumisen jälkeen. Vakuutus ei korvaisi jos Wääksyssä olisi tapahtunut jotain. **tuttaa, harmittaa ja ärsyttää niin paljon kuin voitte vaan kuvitella. Odotin niin paljon, sitä että saan parantaa prosenttejamme, tehdä hienon estekokeen meille jo "tutussa ja turvallisessa" kasikympissä ja päästä sen viimeisenkin maastarin jälkeen. Saada Monna ylpeiksi meistä ja pakahtua onnesta. Nauttia parhaasta porukastamme. Perussorsat <3
 

 

Muutama hoksasi itseni lisäksi myös, että tämä pakkobreikki oli toisinaan pelastus. Nimittäin polvelleni, ja vielä jos se onkin murtunut. Jos tuota jalkapöytävammaa ei olisi tullut, ja röntgenissä, kun ei näkynyt mitään polvessakaan niin tietenkin olisin jatkanut treenaamista, mennyt kisoissa. Ja jos se olisikin murtunut niin tulos olisi ollut loppujen lopuksi luultavasti pahempi ja saikku pidempi. Ratsastaa en pysty kunnolla ainakaan vielä vajaaseen viikkoon (tämäkin vähän toiveajattelua, sillä kipu sietämätön tälläkin hetkellä). Mutta, kun Niinisalo on jo 2vkn päästä niin, pakko minun olisi päästävä viimeistään ensiviikon lopussa jo kunnolla treeniin. Rassekin rokotetaan sopivasti alkuviikosta niin ei on pakko säästellä jalkaa muutama päivä lisää. Vähän himottaisi ratsastaa viikonloppuna, pitää katsoa pystynkö silloinkaan vielä edes hakea hevosta laitumelta..

 

NURK päätti myös pitää kivat yksipäiväiset ensi vklp, sinnekään ei kyllä päästä.. Onneksi seuramme mestaruudet ovat vasta kolmen viikon päästä, ne olis kyllä jo vähän niin kuin pakolliset vaikka pää kainalossa..

 

Kun ei ole jaksanut saati ehtinyt kirjoitella tänne piitkään aikaan niin Zindinkin kuulumisia haluatte varmaankin kuulla. Sen hankkari on vihdoin kunnossa, myöskin impparivuohinen. Mutta (joo jälleen kerran). He menivät viimeiseen kontrolliin kuun puolessa välissä hankkarista ja tamma ontui. Nämä entiset vammat tutkittiin ja ne ok, mutta lopulta löydettiin syy; kaviopaise. Tuolla reissulla kuskilla menikin odotettua pidempään ja emme ehtineet seuramme estekisoihin, jossa olisimme hypänneet 85&95cm. Toki emme olisi menneet, vaikka Monna olisikin ehtinyt. Rasse teloi sääreensä edellisenä iltana ihan mukavan palkeenkielen. Se nosti siihen ajan kuluessa impparin ja siinä sitten hoideltiin kahta töppöjalkaa. Nyt vieläkin Zindi ontuu jostain syystä, mutta Rassen haava alkaa olla vihdoin parempi. Toki ehdimme hypätä ja treenata kouluohjelmaa yms. Kangasalaa varten ja siltä sileä treenikerralta tämän postauksen kuvat ja video onkin.
 



 

 

 

 

 

Tämä on tätä. Kamalinta on ettei voi auttaa, vielä kamalempaa tietenkin silti, että näin typerästä syystä menin pilaamaan loppukauden, vaikka hevonen on kunnossa. Pakko nyt vain malttaa ja kuunnella tuttuja, jos meinaan kisata jatkossa ilman kipuja.. Hetkeen ei siis ratsastuspostauksia tule, mutta onneksi mulla on paljon julkaisemattomia kuvia treeneistä ja muustakin :)

Saikkulaisten höntsäilypäivät

Moi! Viimeisimmät päivät perjantaista asti myös Rasse pääsi höntsäilemään, sillä oli päättänyt polkea kengän irti. Jep, ihan fine, Rassella on hyvät, vahvat kaviot ja pystyisi ratsastaa hyvällä pohjalla, joita meillä on. Mutta. Kenkä tietysti lähti kaviosta, jossa kaviopaise oli. Myöskin mukana siis pohjallinen. Ainuttakaan kiveä siis sinne ei saa mennä ratsastaen, eli siis kävelytystä, maneesissa.. Ulkonahan oli vain melkein +15c, t-paita keli ja ulkokenttien pohjat vihdoin priimat Rassellekkin. Voitte vaan siis kuvitella mun fiiliksen <33 Tuona päivänä oltaisiin saatu ottaa jo enemmän laukkaa, vaatia himpun verran enemmän sekä aloittaa loivien käyntiväistöjen tekemisen.

 

 

Aika mielenkiintoista Rassen kengättömyydestä tekee se, että tarha on sorapohjainen. Ei siis juurikaan tarvitse minun tuuriani, että se astuu kiven päälle tarhassa, jossa on ~12h/päivä. Eilisiltaan mennessä ei ainakaan ollut vielä merkkejä uudesta paiseesta (kopkop).. Myöskään en kenkää ja pohjallista ole löytänyt mistään..?

 

Zindin etusten turvottelu on ollut sitä samaa epämääräistä. Ei mitään pahaa tasapaksua makkarajalkaa, mutta selkeästi pientä huomattavaa turvotusta. Lyhyen kävelytyksen jälkeen se on laskenut tai noussut, mitään sääntöä sille ei siis ole, joka tekee tästä vielä erikoisempaa. Kylmännyt myöskin olen, mutta mitään vaikutusta hyvään tai pahaan sillä ei ole ollut. Onneksi tamma pääsee tänään klinikalle ja vihdoin (toivottavasti) saamme tietää mikä ihme siellä on.

 

Molemmat ovat siis päässeet jälleen kerran vain kävelytykseen ja Rasse halien ja pusujen kohteeksi sekä namien saajaksi. Paappa on vaan niin <3 Tämä saikku on tehnyt yhdessä asiassa ainakin hyvää, nimittäin meidän luottamus ja suhde on parantunut huimasti sekä Rasse on ollut todella hyväntuulinen ja huomionkipeä. Sitten, kun vihdoin päästään treenaamaan täysillä niin voi ajatella, että molempien fiilis on aivan uskomaton. Me molemmat odotamme niiin hurjan paljon maastoesteitä. Ja jo ensimmäinen estevalkka voi olla hevosen osalta aikamoista hulabaloota :D. Rassella oli suunnattoman hyvä työmoraali ja fiilis jo silloin, kun mentiin 10min ravia vaihtaen suuntaa ja 3&3 kierrosta laukkaa. Se meni rennosti, korvat höröllä ja tyytyväisenä.

 

Mulle tuli ihan haikea fiilis, kun luin Kisamatkalla- blogin postauksen Ypäjän kenttäkisoista sekä erityisesti siitä gopro- videosta. Sellaista tunnetta mikä Sennillä oli maalissa on niin ihanaa ajatella. Meidänhän oli tarkoitus startata Niinisalossa harraste ensi viikonloppuna(ei tämä vaan seuraava), mutta se nyt jäi väliin. Toinen vaihtoehto olisi ollut NURK kesäkuun lopussa, mutta kuskilla tuplabuukkaus; olen Cavallon leirillä silloin.. Eli ainut varma suunnitelma on startata heinäkuun puolessa välissä Lapinlahdella, jonne tuntuu olevan hirmu pitkäaika. Harmittaa!

 

23.5. eli muutaman viikon päästä on oman seurani koulukisat, jonne ehdottomasti haluaisin Zindillä ja ehkä Rassellakin. Toki kävisi että edes jompikumpi olisi terveenä. Tätä ei olla sovittu Monnan kanssa vielä, joten kaikki on auki vielä ja eihän noista saikkulaisistakaan tiedä koskaan, mutta toivo elää :)

 

 

Ovi on tossa. Mua ei huvita enää kävellä!

Jumppatauko