Kiireisen pikamoikat estevideon kera

Moi! Meillä koeviikko jälleen lähestyy ja ylimääräinen aika on pyhitetty tallille. Mulla on ollut nyt Zindi kävelytettävänä Rassen ratsastuksen lisäksi, sillä Monnalle tapahtui tapaturma eikä ratsasta tai kävelytä hetkeen itse. Viikko sitten sunnuntaina hypättiin peruuntuneen valmennuksen tilalla Mapen valvomana.

En ollut hypännyt niinkään isoa kahteen kuukauteen mitä mentiin nyt jumppasarjan muodossa. Ei siis nostettu korkeutta tuosta n.80cm ylöspäin. Tein itsenäisen alkuverkan Mapen laittaessa omaansa pois välissä ja hänen tultuaan jatkoimme kavaleteille. Rasse oli ihan huippu niillä, kyllä muuten jalat nousi! Tämän jälkeen pyörittiin ristikolla ja sittemmin pystyllä. Kerran sain pystyn jälkeen harjoittaa tasapainoa, kun linja oli vähän hakusessa ja lähestymiset vaikeutui sen takia. Suhteellisen hyvin selviydyttiin kuitenkin :) Tämän jälkeen tulimme yksittäisenä okseria vähän vinoon ja sitten tulevan kaarella ristikon ja pystyn. Sille piti ratsastaa yllättävän rohkeasti, että saimme nelosen.

Okserille sain jokaisella kerralla sujuvan lähestymisen. Linjalla ei nyt erikoisia ongelmia tullut, nyt jälkikäteen katsottuna paaaaaljon enemmän aktiivisuutta laukkaan ennen, linjalla ja jälkeen. RENTO käsi, nyt koko ratsastuksen ajan ratsastin käsijarru päällä. Se on kyllä ainainen ongelmani, ja kun en osaa soveltaa vielä, millä laukalla pitää tekniikka-ja jumppatehtäviin tulla.

Huomenna jatketaan taas Mapen kanssa, ratatreenillä tällä kertaa! Olen tosi innoissani, kun ollaan nyt päästy sileällä aika hyvään moodiin ja rataa olen nyt kaivannut jo kauan. Haluan päästä mahdollisimman nopeasti käsiksi istuntaongelmiini, senkin takia tsemppi on kova :)

Itsenäistä treeniä

Moi! Me ollaan nyt treenailtu Rassen kanssa itsenäisesti taas maanantaista lähtien. Tänään meillä piti olla estevalmennus, mutta se jouduttiin siirtää lauantaille. Pääsin siis tosiaan maanantaina jälleen hevosen selkään viikon tauon jälkeen. Olin silti kerran ollut katsomassa hevosia parin minuutin ajan ettei ihan viikkoa tarvinnut ikävöidä ;) Mutta kyllä satulaan istuessa oli taas niin kotoisa fiilis, mutta samalla se oli vähän outoakin taas.

Monna oli mennyt Rassella koko viikon ja sen todella huomasi heti alusta lähtien, vaikka Rassella oli yksi vapaa alla. Se oli niin irtonainen ravissa ja hetken aikaa tehtyämme huomasin sen olevan paremmin tuntumalla. Aloitimme siis pitkien alkukäyntien jälkeen käynnissä ja hain vain tasaista rytmiä. Se ei saa kipittää, ja en saa tehdä kädellä mitään. Mulla on silti kamalan vaikea ymmärtää koska se on kiireinen tai pohkeen takana tai rauhallinen. Ravissa mentiin aluksi kokonainen kierros ja sitten kolmikaarista vähän väistellen muita. Mun kevennys oli ihan hukassa keskikropan heikkouden takia ja kevennyksen vaihtoja häpesin(näkikö joku) jokaisella kerralla. Ja vielä ravin ollessa nyt niin ilmavaa niin sain tehdä vielä enemmän pysyäkseni tasapainossa.

Maanantaina mentiin myös puomeja kolmikaarisella :)

Ja nyt olen jo sen verran sekaisin mitä tein minäkin päivänä niin kerron yleisesti. Maanantai meni siis vähän takaisin tuntumaa hakien, tiistaina vähän samoja juttuja ilman puomeja sekä kikkailtiin laukanvaihdoilla ja mentiin myös henemmän harjoitusravissa ja hevonen oli niin rento lopuksi, ai että! Keskiviikkona keskiaskellajeja, vastalaukkaa ja väistöjä.

Laukkaverkkaa olen tehnyt nyt niin, että esteistunnassa n.3-5min per suunta/jaksamiseni mukaan ja sen jälkeen vähän aikaa perusistunnassa laukaten ja sitten kävellyt, sillä en jaksa vielä jatkaa tästä työskentelemään ravissa/laukassa enemmän heti. Oikea laukka on ollut vähän huonompaa, mutta ei läheskään niin vaikeaa mitä ennen saikkuani. Joudun vain tehdä siinä enemmän itse, että saan hevonen pysymään takajaloillaan. Haastavammaksi tämän tekee vielä se, etten erota täysin etupainoisuutta rennosta niskasta. Oman kroppani ollessa vielä heikko niin välillä ollaankin menty vähän etupainoisesti hetki.

Eilen (keskiviikkona) mentiin myös keskiaskellajeja, joista pappa alkoi innostumaan. Aina väistön jälkeen se alkoi jo yrittää laukkaa, mutta ei kertaakaan pitkällä sivulla rikkonut laukalle! Sain ottaa vähän enemmän kädellä siirtyessä työskent. raviin ja siitä suoraa voltille harj.ravissa ettei hevonen päässyt lähtemään alta. Se ei ollut ihan niin hyvä (myöskin minä heikommassa kunnossa) ja menin vain ne voltit perusistunnassa. Loppuraveissa sain Rassea pidemmälle kaulalle, joka on tosi hyvä juttu ja edistää varmasti tulevia treenejä.

Viikonloppuna kävin moikkaamassa valkoisia (toinen siis tuleva ;)) <3

 Toivotaan, että lauantain pomputtelut onnistuu ja saatais katsottua ehkä jotkut kisatkin! Tai että edes kuski alkaisi voimistua ja tämä moodi säilyisi :)

Onko jotain jäänyt mielen päälle?

Blogissa on käynyt nyt uusia katselijoita paljon ja ajattelin, että nyt voisi olla hyvä idea kehittää kyselytuokio. Jos siis teillä "vanhoilla" on jäänyt jokin askarruttamaan tai teitä kiinnostaa mikä vain tai te uudet haluatte heti alkuun tietää helposti meistä enemmän niin laittakaa ihmeessä kysymyksiä :)

Ne valmennuspostaukset jäivät sitten nollaan, sillä olen ollut nyt kolmatta päivää todella huonossa kunnossa. Tallillakaan siis en ole käynyt maanantain jälkeen, jolloin tapahtui taas pieni äksidentti. Rasse onnistui osumaan mun leukaan päällään ja leuka että huuli alkoi turvota, en pystynyt puhua ollenkaan pariin tuntiin saati syödä 18h. Epäilen sen romahduttaneeni muutenkin heikon kroppani, joten tässä nyt lepäillään sitten..

Mitä meille kuuluukaan?

Hevoset ovat pikkuvekkejä lukuun ottamatta olleet kaikin puolin terveitä, itselläni taas kerran on kunto huonompaan suuntaan ja toivon todella, että saisin lääkäriajan ja syy saataisiin kahden vuoden taistelun jälkeen selvitettyä. Pakkaset paukkuivat koko viime&edellis? viikon, mutta tasan viikko sitten oltiin Pirkko Herdin kouluvalmennuksessa. Siitä alkaa olla sen verran aikaa etten ala puimaan tässä kovinkaan sitä, mutta Rasse oli kiva ja sain vinkkejä omaan tekemiseen. Meille helpot väistöt oli ekoilla kerroilla ongelma, syy löytyi siitä että tein liikaa. Rasse oli niin herkkä ja kuuliainen, että väistöt alkoi sujumaan todella hyvin, kun vain muutin ranteen asentoa. Vasta-laukka tehtävässä kerran otin enemmän kiinni ja pappa sai hepulit, mutta pienen sekoamisen jälkeen jatkettiin jälleen balanssissa. Rasse sai jälleen kehuja kunnostaan :)

Tämä viikko mentiin vaihtelevasti, maasto, ilman satulaa, sileällä, kavalettivalmen jne. oman jaksamiseni ja pakkasten mukaan. Eilen illalla mittari näytti -9c ja hypättiin ekan kerran kuukauteen. Rasse oli vähän jäykkä ja alkuverkka mentiin laajoilla kaarevilla urilla ja kevyessä istunnassa laukalla. Joka ei muuten ollut helppoa tällin saaneen pohkeen kanssa.. :P Rakensin aiemmin Monnan ohjeiden mukaan molemmille pääty-ympyröille kavaletti-innarit ja suunnanvaihto pystyn. Alku oli aika kamalaa sähläystä, kun itselläni oli taas taukoa kertynyt ja estesilmä kadonnut. Viimeinen "rata" meni kuitenkin ihan huippuhyvin, ja tosiaan esteet oli maksimissaan 50-60cm, kun tarkoituksena oli vain jumppailla.

Tänään olimme talliporukan kanssa Tampereella ja hauska päivä oli! Ja ainiin, sain uuden ulkoasun muutama päivä sitten. Tykkään tästä ihan älyttömästi, kiitos Annika Rajanti!

Mitäs tapaturmatiimille kuuluu?

Kuuluu hyvää! Oma olo on paranemaan päin, mutta yllättävän heikohko vielä jo yli  kaksi viikkoa rautalääkkeitä syöneenä. Sen verran hyvässä kunnossa kuitenkin olen, että olen pystynyt ratsastaa kahtakin hevosta päivässä. Viime viikko kului oppikirjojen äärellä, koeviikon ollessa päällä. Kahtena päivänä en mennyt tallille, mutta muina kyllä ja tulokset eivät olleet yhtään pahemmat, nimittäin sain kurssiarvosanoiksi 10,9,9,8 ja 7, ja tämä viimeisin pitkästä matikasta. Olin ihan älyttömän tyytyväinen, että osaan jo yhdistää ja kääntää eduksi tallilla käymisen ja koulun. Meillähän oli siis ma 10-16 ja ti-pe 8-16 viisi viikkoa yhteensä ja selvisin.

 

Zindin imppari selätettiin nopeasti jodikääreellä ja Rasse on ollut kunnossa. Hyvinkin terve. Me ollaan nimittäin päivittäin menty nyt viikon ajan enemmän tai vähemmän kohti kattopalkkeja. Kovasti olen ratsastanut sitä tehokkaasti sileällä ja puomitkin on usein tuomassa mielenvirkistystä. Kevyitäkin on tietenkin ollut, vaikka sen jälkeen ollaan pompittu vielä vähän entistä enemmän :P. Jos se on "sillä päällä" niin mun pitää vaan ottaa asiaksi ratsastaa se läpi. Ja ne fiilikset on ollut aika huikeat, kun se pörheys osoittautuukin eduksi ja se käyttää energiansa muuhun kuin pönttöilyyn. Se on nimittäin tehnyt hienoja vaihtoja, vastalaukkoja, lyhyttä laukkaa, lisäyksiä, avoja, sulkuja yms. Toisaalta, kun lähdetään ulos Rassen mukavuusalueen ulkopuolelle esim. todella lyhyessä laukassa niin välillä palaa hermot ja se kokeilee helpottaakseen tilannetta keventää etuosaansa.  Tilanteesta päästään kuitenkin jatkamaan, kun en ns. hyökkää kimppuun vaan annan pohjetta niin paljon mitä tilanne vaatii  ja jatkan muina miehinä.

 

Me Zindin kanssa rakennettiin Rassen treeniin vähän jumppaa ;)

Ylläoleva puomitehtävä sujui älyttömän hyvin, Rasse vaan leijaili  niiden yli. Ollaan haettu aina puomien  päällä tuollaista ravia mitä se teki tuossa tehtävässä; askelia, jotka viipyvät ilmassa kauan, ja laskeutumisen jälkeen takajalat käyttävät koko voimansa uuteen askeleeseen. Se oli tosi makeen tuntuista selkään, ja oli älyttömän hyvää jumppaa vanhalle hevoselle. Olikohan juuri tuolloin, tämän tehtävän jälkeen, kun se teki parhainta lyhyttä laukkaa mun ratsastamana. Se jää usein vaan lyhyeen nelitahtiseen laukkaan eikä polje takajaloilla. R tarvii niin älyttömästi aktiivisuutta pohkeesta ja silloin tuntui, että vihdoin tämän omien vammojen ja sairasteluiden jälkeen sain koko kroppani avuksi. Laukan laadun lisäksi niska oli hyvännäköisessä asennossa. Tämän jälkeen annoin sen laukata vapaammin, itse istuen kevyessä istunnassa. Kiitokset palkitsevat oppimista, tässä tapauksessa enemmän ehkä papan mielekkyyttä tehdä jatkossakin.

 

Puhuin alussa kahden hevosen ratsastuksesta, Zindillä en ole vielä mennyt, mutta lainaponi Ade on toiminut ratsunani nyt muutaman kerran. Adesta taisin kertoa jotakin aikaisemmin, mutta nyt osaan taas kertoa enemmän, kun olen päässyt sen kanssa tekemään. Ei olla menty kauhean rankasti ja ihmeellisempiä, ei se tokikaan osaakaan vielä "temppuja" ja muutenkin haluan aina tutustua rauhassa. Toisaalta olen myös säästellyt vähän itseäni, että jaksan ratsastaa vielä sen vanhemman apinan. Laukannostot ovat olleet hankalin kohta, kun jalkani ovat niin älyttömän pitkät ja pohkeeni yläosat ovat poniin kontaktissa. Mutta toisella kertaa ne nousivat paljon helpommin, joten eiköhän me pian osata jo ihan tyylipuhtaastikin.

 

Tulossa seuraavina viikonloppuina on harjoituskoulukisat ja 1-tason este, luokat ei ole vielä ihan varmoja, niistä lisää viimeistään kisojen jälkeen :)

 

Ja kun kisat oli viimeinen tikki bloggaamisinnolle

Ja kun pitäisi mennä vielä takaisin sinne kamalaan päivään ja päivittää blogia ajan tasalle.

 

Itseasiassa tasan viikko ja yksipäivä sitten lauantaina 26.9. oli seuramme mestaruudet kouluratsastuksessa ja seuraavana päivänä esteillä. Esteille emme aikonut osallistua, sillä sen viikon treenit oli ensimmäiset 1,5kuukauteen ja olisi ollut liian suuri riski hypätä vanhalla hevosella ja rikkinäisellä jalallani kisa 90cm.  Luojankiitos ei sitten hypätty, sillä lauantai ei mennyt ihan putkeen...

 

Pääsimme Mapen kyydissä Myllykylään ja olimme todella ajoissa, mutta niin toivoinkin. Kun kyseessä oli vain koulukisat, ei kenttäkisojen kouluosuus niin sain ja halusin verkata Rassea kauan. Mape toimi hevosenhoitajana alussa ennen kuin joutui hommiin koko päiväksi. Noustessani selkään alkoi tihuttaa vähän vettä ja kun sääennuste oli luvannut kolmen aikaan alle millin vettä, niin ajateltiin, että tää on joku pikkusade. Mutta ei se sitten ollutkaan! Puoli tuntia myöhemmin satoi jo kaatamalla ja sitä kaatosadetta jatkui sitten ihan iltapäivään asti. Myllykylän kenttä on pitänyt aina ihan huippuhyvin vettä, mutta puolessavälissä kisoja sen päällä oli valehtelematta muutama sentti vettä päällä. Ratsastimme ihan vesilätäkössä, tai no me jätettiin leikki kesken jo ennen tätä täysvaltaista vesilätäkköä.

Näitä kuvia lisää ehkä joskus ilmestyvässä erillisessä postauksessa! :)

Mentiin nurin verkassa, 10 minuuttia ennen starttia. Ei sentään ympäri ja pysyin selässä, mutta Rassen etuosa nenästä kavioihin oli kurassa. Toivuin säikähdyksestä ja otin pari askelta ravia, ei tunnu kovin hyvältä. Kävelin hetken ja otin muutaman askeleen lisää ja kyllä, hevonen ontui eikä kovin vähääkään. Lähdin verkasta ja tullessani alas räjähdin itkemään, kaikki tämä paska, miksi aina minulle. Laura tuli lohduttamaan, mutta halusin vain olla yksin ja tätini otti Rassen. Olin litimärkä ja pappa myös sillä en ollut tajunnut ottaa loimea saati vaihtovaatteita mukaan, sillä sääennuste ei ollut luvannut sadetta. Tärisin ja itkin ihan hysteerisesti, pelkäsin rikoinko nyt rakkaan hevosen lopullisesti. Nimenomaan minä, sillä jos Keravalla olisi ollut selässä Monna niin he eivät olisi kaatunut. Minusta nämä johtuu, ei me nyt muuten oltaisi menty nurin kahdesti ja lähes kolmesti. Tai sitten Rasse (alkaa) olla jo vanha ja se yhdistettynä kokemattomaan kuskiin..

 

Kävin perumassa jälleen kerran meidän ilmoittautumisen ja soittelin Monnan kanssa, itkin aina jonkun tullessa lohduttamaan, siitä että minua harmitti niin älyttömän paljon. Miten jollekin ihmiselle voi vaan tapahtua nämä kaikki. Viihdytin Rassea kopissa pari tuntia luultavasti, se luojankiitos oli rauhassa koko tuon ajan odotellessamme emmekä joutuneet seistä kaatosateessa.

Perjantain ruusukehommat, nämä pienet oli ihan ybersöpöjä <3

 

Ja tämä kenttä oli jo erittäin hyvä, verrattuna aiempaan..

Laitoin instagram-tililleni( @mirammms& @mirammms_rider! ) kuvan perjantaina ja jälkimmäinen on sunnuntaina otettu kuva kentästä, joka oli ihan bueno!

 

Sunnuntai meni ollessa toimihenkilönä ja illalla kävin kävelemässä Rassen kanssa, sillä se oli jo edellisenä iltana kävellyt lähes puhtaasti. Silloin se oli edelleen vähän epäpuhdas, mutta ei hälyyttävää. Maanantaina ja tiistaina se oli puhdas ja hyppäsimme keskiviikkona, ja treeni meni ihan ok. Tehtävien ollessa minulle vaikeita se heijastui Rassen tuntuessa vähän huonolta, mutta se oli kokoajan menossa joka oli postiivistä <3

 

Siitä lähtien, kun palasin tällä kertaa itse saikulta niin pappa on ollut ihan super hyvä sileällä! Ollaan menty vaihtelevasti, käyty maastossa, gramaaneilla puomeilla jne. ja  toivon, että torstain erityispäivä menisi hyvin. Nimittäin maailman paras Salla tulee Pohjanmaalle valmentamaan pariksi päivää ja meillä on estevalmennus! Kouluakin olisin ehdottomasti halunnut, mutta meillä on joka päivä neljään niin Salla ehtii lähteä jo kotiin eikä päästä. Hän onneksi alkaa ilmeisesti käydä säännöllisemmin täällä, joten ehditään vielä treenata välissä vielä paremmiksi ;)

Taivas oli ihan älyttömän ihana edellispäivänä :)

 

Zindi muuten pääsee treeniin nyt alkuviikosta ja pääsen vihdoin myös Martan selkään, kun jalka alkaa olla siinä kunnossa, että en tipu saman tien!



Luovuttaja fiilis- vai onko?

Tänään moni tuttuni on lähtenyt Niinisaloon ja starttaavat viikonlopun aikana kolmessa eri osakokeessa. On siis perinteiset Niinisalon viimeiset kenttäkisat, ja niissä tänäkin vuonna kisataan alueiden joukkuemestaruudet. Mutta mitä tekee Mira? No, istuu kotona lukien englantia ja toivottavasti pääsee käymään tallilla. Olisin varmaan päässyt mukaan hoitajaksi/turistiksi, mutta olosuhteet kepeillä liikkumisella ei ole ihan ihanteelliset pitkien välimatkojen takia. Ja kaksi ja puolipäivää jalkojen päällä on tässä vaiheessa liikaa vielä. Olisin saanut tuon viikonlopun jälkeen sanoa ainakin heipat mestaruuksille.

On vieläkin inhottavaa ymmärtää ja en ihan olekaan tajunnut, että kävimme tällä kaudella yli viisistä kisoista yhdet ja menimme sitten kaatumaan ja maali jäi pienen matkan päähän. Jos tähdet olisivat olleet kohdallaan olisimme menneet Kangasalla tuttaria ja rataesteillä metriä. Jaja.. Nyt seuraavana viikonloppuna on seuramme mestaruudet ja meitä on junnuissa kivan paljon, saisimme kunnon kilpailun. Olen ratsastanut nyt kaksi kertaa ja jälkimmäisen kerran jälkeen jalkaterä turposi nilkasta varpaisiin ihan reippaasti, mutta kipu ei ollut tänään sietämättömän kova, joka on hyvä merkki. Maanantain ratsastuksen jälkeen kipu oli nimittäin epämukava. Jalkaterä päivästä riippuen sietää vähän painoa, mutta pääasiassa ei ja jalustinta en pysty käyttää ollenkaan vasemmalla puolella. En saa edes kenkää tuohon.

 

Nyt päivä päivältä on alkanut jännittää ihan oikeasti pystynkö osallistua esteillä. Ja onko järkevää startata, mutta halu on ainakin niin valtava. Esteillä toki se ei olisi edes turvallista startata yksijalkaisena ja luokan ollessa vielä toinen 90cm. Sekä koulun ollessa meillä vähän muutenkin jo hankalaa niin onko sen arvoista tuhota jalkaa entisestään ja pidentää saikkua. Sen nyt näkee seuraavina päivinä.

 

 

Ei murtumia!

Olin torstaina vihdoin magneettikuvauksessa ja molemmat vammautuneet kohdat, polvi ja jaltaterä, kuvattiin. Ilmeisesti jonkinlaista stressiä on, sillä oli ihanaa vain olla lähes tunti, vaikka laitteesta tuleva ääni olikin todella kova.

 

 

Eli suurella todennäköisyydellä saan ottaa kysymysmerkin pois seuramestaruuksista! Eli oman seuramme mestaruudet kilpaillaan tasan kahden viikon päästä. 26.9. on koulu ja seuraavana päivänä esteet. Kouluohjelmana on tuttarin kouluohjelma pitkällä radalla.. Itse en ole kisannut kertaakaan A-radalla ja kovasti olen nyt ahkeroinut, että saan edes jotain käsitystä. Ratsukkona ja Rasselle pitkä rata ja tuo ohjelma on vain plussaa ja itse haluaisin jo olla selässä treenailemassa keskilaukkaa ;) Maanantaina minun on tarkoitus mennä jo selkään, katsotaan mitä pystytään tehdä!

Mut otettiin mukaan vammaishoitajaksi NURK:lle ja toinen hoidettava voitti kaikki ja toinen pääsi maaliin <3

Lapsiheppa <3

Monna kävi muuten Martan selässä ja vauva oli käyttäytynyt super hyvin! Naurettiin, kun juteltiin sillä kun Zindillä on ratsastettu nuorempana niin sieltä tiputtiin 5min sisällä pari kertaa.. Onneksi saatiin tällainen tasapainottava nuori mukaan jengiin :D

Ensiviikolla alkaa koeviikko ja katsotaan mitä ehdin tänne tulla päivittelemään, kun hevosiakin alkaa olla jo jonoksi omiakin..

Moniraajavammainen hei..

 

Röntgenissä ei näy mitään, muuta lääkäri epäilee murtumaa/murtumia varpaissa/jalkapöydässä sekä polvessa rustovammaa tai murtumaa.

 

Jepjep. 1-2kk lääkärin mukaan pois hevosen selästä.

 

Kaikki tosi harrastajat ja ainakin mun tuntevat tietää, että en kestä tuota aikaa. Voinhan mennä oman kunnon mukaan käyntiä, ilman jalustimia. Tokikin on eri asia, koska muut mut päästävät selkään.

 

c)Heidi

 

Kun pääsin alkujärkytyksestä ja-tuohtumisesta yli ja tutut yrittivät kertoa riskit niin aloin vähän jo ajatella itsekin. Tämä kausi on jo pilalla, miksi pilata seuraavakin kausi, turvallisuutemme ja itkeä kivusta hammasta purren radoilla, kiertää kilpailu-aluetta ja maastorataa kepeillä. Meillähän oli siis kovat suunnitelmat lähteä tänään, Kangasalle ja startata sunnuntaina harraste. Tuttari, jos olisimme päässeet maaliin Keravalta. Nyt siis menemme seuraavassakin kisoissa harrastetta, riittävän toipumisen jälkeen. Vakuutus ei korvaisi jos Wääksyssä olisi tapahtunut jotain. **tuttaa, harmittaa ja ärsyttää niin paljon kuin voitte vaan kuvitella. Odotin niin paljon, sitä että saan parantaa prosenttejamme, tehdä hienon estekokeen meille jo "tutussa ja turvallisessa" kasikympissä ja päästä sen viimeisenkin maastarin jälkeen. Saada Monna ylpeiksi meistä ja pakahtua onnesta. Nauttia parhaasta porukastamme. Perussorsat <3
 

 

Muutama hoksasi itseni lisäksi myös, että tämä pakkobreikki oli toisinaan pelastus. Nimittäin polvelleni, ja vielä jos se onkin murtunut. Jos tuota jalkapöytävammaa ei olisi tullut, ja röntgenissä, kun ei näkynyt mitään polvessakaan niin tietenkin olisin jatkanut treenaamista, mennyt kisoissa. Ja jos se olisikin murtunut niin tulos olisi ollut loppujen lopuksi luultavasti pahempi ja saikku pidempi. Ratsastaa en pysty kunnolla ainakaan vielä vajaaseen viikkoon (tämäkin vähän toiveajattelua, sillä kipu sietämätön tälläkin hetkellä). Mutta, kun Niinisalo on jo 2vkn päästä niin, pakko minun olisi päästävä viimeistään ensiviikon lopussa jo kunnolla treeniin. Rassekin rokotetaan sopivasti alkuviikosta niin ei on pakko säästellä jalkaa muutama päivä lisää. Vähän himottaisi ratsastaa viikonloppuna, pitää katsoa pystynkö silloinkaan vielä edes hakea hevosta laitumelta..

 

NURK päätti myös pitää kivat yksipäiväiset ensi vklp, sinnekään ei kyllä päästä.. Onneksi seuramme mestaruudet ovat vasta kolmen viikon päästä, ne olis kyllä jo vähän niin kuin pakolliset vaikka pää kainalossa..

 

Kun ei ole jaksanut saati ehtinyt kirjoitella tänne piitkään aikaan niin Zindinkin kuulumisia haluatte varmaankin kuulla. Sen hankkari on vihdoin kunnossa, myöskin impparivuohinen. Mutta (joo jälleen kerran). He menivät viimeiseen kontrolliin kuun puolessa välissä hankkarista ja tamma ontui. Nämä entiset vammat tutkittiin ja ne ok, mutta lopulta löydettiin syy; kaviopaise. Tuolla reissulla kuskilla menikin odotettua pidempään ja emme ehtineet seuramme estekisoihin, jossa olisimme hypänneet 85&95cm. Toki emme olisi menneet, vaikka Monna olisikin ehtinyt. Rasse teloi sääreensä edellisenä iltana ihan mukavan palkeenkielen. Se nosti siihen ajan kuluessa impparin ja siinä sitten hoideltiin kahta töppöjalkaa. Nyt vieläkin Zindi ontuu jostain syystä, mutta Rassen haava alkaa olla vihdoin parempi. Toki ehdimme hypätä ja treenata kouluohjelmaa yms. Kangasalaa varten ja siltä sileä treenikerralta tämän postauksen kuvat ja video onkin.
 



 

 

 

 

 

Tämä on tätä. Kamalinta on ettei voi auttaa, vielä kamalempaa tietenkin silti, että näin typerästä syystä menin pilaamaan loppukauden, vaikka hevonen on kunnossa. Pakko nyt vain malttaa ja kuunnella tuttuja, jos meinaan kisata jatkossa ilman kipuja.. Hetkeen ei siis ratsastuspostauksia tule, mutta onneksi mulla on paljon julkaisemattomia kuvia treeneistä ja muustakin :)

Treeniä, kuulumisia, suunnitelmia+ laidunkuvia

Noniin, nyt vihdoin aikaa on (vähän) enemmän tänne bloginkin puolelle. Aamupäivällä tehdessäni puhelimen kalenteriin merkintöjä kesäkuulle niin sinne jäi 16 tyhjää päivää. Niistä muutama menee ainakin valmennuksiin, eli about 14 päivää olen "vapaa" esimerkiksi mennä Hallan luo.

Tässä muutamia suunnitelmia:

Töissä 5.-6.6 sekä 12.-14.6

Estevalmennus ainakin 3.6 (säävaraus sillä nurmikentälle) sekä 17.6 

Estekisat 10.6. KaRa & 24.6. KuRat

NURK (maastoestevalmennus) 11.6. mukana Rasse ja Lyyli!

Ratsastusleiri Hallan kanssa 29.-3.6. <3 ja seuraavana päivä 4.6. 2-taso este

Ja Lapinlahdella alustavasti 9.-20.7. Minun rento kesä"lomani" ;)

Jos palataan treeneissä tiistaihin, jolloin menin ulkokentällä, ensimmäistä kertaa kunnon treenin tälle vuodelle. En ollut ihan varma olisiko pappanen kovin innokas kuten viime kerralla ulkokentällä vai mukava. Ja jälkimmäistä se todella olikin. 20min alkukäyntien jälkeen ravailin merkkini sisäpuolella, nimitäin 1/5 kentästä oli liian liukas meille. Laitoin siihen tötsän merkiksi etten mene sille puolelle muuten kuin käynnissä. Annoin sen hölkkäillä ilman vaatimuksia, yllättäen se ei mennyt sitä kiitoraviaan vaan rauhallista, rentoa hölkkää. Olen siis antanut sen ennen työskentelyä n.5min hölkkäillä oman tahtiinsa. Sittemmin alkanut vaatia vähän hitaampaa ravia ja ympyröille, suuntaa usein vaihtaen. Laukkaa samaan tapaan, omaa vauhtia muutama kierros suuntaansa kevyessä istunnassa, laukanvaihto lävistäjällä, jonka jälkeen ympyröitä ja temponmuutoksia istuen satulassa. Tämä on ollut tosi hyvä alkuverkka meille ja vähitellen olen lisännyt laukkatyöskentelyä, kun oma kuntoni on parantunut. 

Tämän alkuverkan jälkeen aloin tiistaina tehdä väistöjä, alitempo ravailun jälkeen. Tiedän niiden olevan meille vaikeita, talvella olen lähes aina vaan siirtynyt toiseen tehtävään. Nyt kuitenkin oli niin hyvä motivaatio ja myöskin aikaa niin vaadin itseäni yrittämään. Aloitin käynnistä niinkuin aina tunneillakin tehtiin. Vähän keskihalkaisijan jälkeen linjalle, katse ja pelkästään suoraan kohti "pistettä". Toista kertaa en vaan jaksanut mennä suoraan vaan otin takaosaa mukaan mentyäni hetken suoraan. Sain olla hirmu tarkkana ettei takaosa lähtenyt edellä. C/L(tötsä) kohdassa siirsin raviin ja tein 10-15metrin voltin harjoitusravissa vähän alitempossa. Seuraavalla kertaa muistin tehdä pidätteen ennenkuin käännän linjalle, kääntäessäni kohti pistettä sekä siinä vaiheessa, kun pyydän takaosaa mukaan. Vähitellen alkoi sujua paremmin ja kehuin usein. Ravivolteilla hevonen oli älyttömän mahtava. Vähitellen sain ratsastaa hevosta irti alitemposta ja askel tuntui elastiselta. Selässä oli älyttömän helppo istua sekä niska alkoi pyöristyä. 

Ihan samaten tein toiseenkin suuntaan. En osaa sanoa ainakaan enää puolieroja, jonkun pienen havainnon muistan tehneeni selästä, mutta sekin oli jotenkin ristiriitainen. Ravissa käänsin keskilinjalta ja ne meni jo aika kivasti! Tehtävän mukaisesti laukkasin pääty-ympyrän samasta pisteestä, kun käyntityöskentelyssä. Kuten aiemminkin siirtymän nopeampaan askellajiin tapahtui pienellä pohkeiden puristuksella ja takaisin yhtä pienillä avuilla. Hevonen oli aivan yhtä upea edelleen ja en enää viitsinyt jatkaa vaan laukkailin kevyessä istunnassa antaen ruunan venyttää kaulaansa eteenalas. Oli ihan mahtava fiilis! 

Keskiviikkona hypättiinkin valmennuksessa ja postaus tässä. Hevonen oli yhtä mahtava tuolloinkin ja edelleen perjantaina jatkoi linjaansa tehdessämme tehokkaan puomitreenin. Rakensin maneesiin 17 metrin linjan, lävistäjälle puomin sekä toiselle pitkälle sivulle neljä puomia yhden metrin väleillä. Monna ja Lyyli oli seurana, joten saimme samalla ohjeita ja neuvoja. Onni on maailman paras valmentaja, joka ei enää kylläkään ole pelkkä valmentaja <3 Tein samanlaisen alkuverkan mistä kerroin jo aikaisemmin ottaen joitakin puomeja mukaan. Sen jälkee käveltiin tavan mukaan, sen jälkeen alitempossa ravia ja ravipuomitehtävälle. Sille täytyi tulla ponnekkaassa, todella lyhyessä ravissa. Ensimmäisellä kerralla en lyhentänyt tarpeeksi ja otettiin kolaus lähes kaikkiin.. Korjasin seuraavalle kierrokselle liian varovaisesti, mutta sitten Monnan tarkkaillessa meitä aloin itse työskennellä.. Sitten alkoikin tehtävän tarkoitus onnistua. Lyhyet, ponnekkaat askeleet, joiden täytyy viipyä ilmassa ja tavallaan nostaa luonnostaan kevennys ylöspäin.

Rassen ravi tuollaisessa tehtävässä on ihan mahtavan tuntuinen ja se todellakin pompauttaa minut ylös, kuin jumppapallo. Se kiemurteli ja poikitti peräänsä sisään aika paljon jo alkuverkasta ja erityisesti ennen tuota tehtävää ja sanoin siitä Monnalle, joka myöskin huomasi sen. Se haki tilaa taakse poikittamalla, jotta ei tarvitsisi polkea alle. Sitä lähdettiin korjailemaan aktivoimalla vasen vino puoleni, tarkat ulkoavut unohtamatta sisäapuja. Sama täytyi muistaa 17 metrin linjalla laukassa tullessa. Se sujui kuten aina, kun itse uskalsin ja viitsin vaatia sitä tiettyä askelmäärää. Puhuttiin myös siitä, kun olen saanut ihan erilaista estesilmää saikun aikana. Ihan yht'äkkiä. Kun vaadin kuutta tai seitsemää laukkaa, minun piti vain luottaa itseeni että saan sen. Pyytäessäni viittä tai neljää ja tajutessani ettei tempo oli tarpeeksi reipas niin sekunninmurto-osassa pyysin eteen. Ennen olisin vaan jähmettynyt ja odottanut mitä tapahtuu. Se on kiva tunne nähdä paikka jo kaukaa ja osata tehdä ratkaisu. 

Lauantaina oli se jännä päivä. Peruskoulun viimeinen päivä. 9 vuotta takana, monta edessä ja ne alkavat lukiosta elokuussa. Parhaaksi ystäväksi tullut kaveri jatkaa eri kouluun, kerhosta asti eli 11v joidenkin kanssa yhdessä, nyt eri kouluissa. Oli se aika uskomatonta ja täysin sen tajuaakin varmaan vasta syksyllä. Keskiarvo 8,65 ja sain stipendin menestyksestä maantiedossa. Kyyneleet valui ja mieli oli todella haikea <3 

Niin ja Zindi. Zindi toipuu hankkarista ja sai viime viikolla kuuden viikon kävelyennusteen... He käyvät 9 pivän välein shockwave-hoidossa klinikalla sekä kävelytystä päivässä aluksi 1,5h myöhemmin 2h. Nyt vaan jaksetaan uskoa toipumiseen, ehkä ensi kausi onnistuu <3

Rasant sarjakuva&pikakuulumiset

Moi! Mulla oli tälläinen mietintätauko, sillä papan ollessa edelleen saikulla ja Zindi oli alkuviikon kokonaan vapaalla niin menin vasta perjantaina selkään. Rassen tilanne alkaa olla parempaan päin. Kavioista klinikalla oli löydetty aukaisemalla naulasta/vastaavasta tullut kolo, joka mäti aika pahasti. Hoidoksi saatiin jälleen haude ja antibiootit, tiedetään vihdoin mitä hoitaa! Meidän Salla Aarion kurssi jää nyt väliin kokonaan, niin kuin jäi Pikenkin valkat.. Mutta papan päästessä takaisin treeniin niin treenataan kovaa ja korkealta ;) Mulla on ollut älyttömän kova ikävä Rassella ratsastusta, toivottavasti päästäisiin jo ensiviikolla nostattelemaan kuntoa lähes kuukauden levon jälkeen..!

Eilinen kouluvalmennus peruuntui, sillä valmentaja ja valmennettava ovat kovin tapaturma-alttiita... Tänään kuitenkin menen kisahoitajaksi Sepille ja ratsastan Zindin puomeilla. Valmennuksen pitäisi olla  huomenna, mutta katsotaan :D

JEEEE! Vihdoin sä tulit hakee mut!

Zindi oottaa mua tuolla jo!

Ha....

lo..

OOOOO???!

Kaihosti katselen...

Last chance..

EI SITTEN

Lähen pois

Mee vaikka ottamaan joku kivempi heppa, mä en tuu

Jos mä kuitenkin olisin näääin söpönä <3