Ekaa kertaa pois kotoa ja seur.päivänä klinikalle

Moi! Sunnuntaina taisin tännekin hehkuttaa meidän ihanaa tulevaa treeniviikkoa, kuinkas kävikään.. Maanantaina oltiin Monnan kouluvalkassa vähän valmistelemassa seuraavan päivän rankkaa valmennusta. Huomion miten vähän olenkaan vaatinut Rasselta ja miten "oikein" ratsastaminen tuolla hevosella onkin niin jestaksen vaikeaa! Loppuun sieltä tuli kivojakin pätkiä, mutta sai jännittämään Anun valmennusta entistä enemmän, kun ihan perusasiatkin oli vaikeita.

 

Pappa oli niin kovin suloinen tiistai-aamuna nukkessaan <3

 

 

Tiistai-aamuna tai siiis yöllä olikin sää huonontunut ja Monna ei pystynytkään ajaa meille pikkuteitä hevosautolla, onneksi sain kyydin mummaltani ja pääsimme matkaan kohti Hämeenkyröä kahdeksan aikaan. Matka sujui hyvin ja odotin entistä enemmän valmennusta, olihan meidän eka reissu papan kanssa! Katsottiin hetken edellistä ryhmää ennen kuin otettiin hepat pois autosta ja varustimme ne tallissa. Menimme odottamaan maneesin ovelle ja päästessämme sisään alettiin kävellä väistellen edellistä ryhmää. Ottaessani ohjat pappa tuntui kivan rennolta ja alkaessani ravata niin edelleen kivalta. Enemmän ravatessamme tunsin askeleen olevan jotenkin outo, mutta ajattelin sen olevan ajatusmaailmaani (niin monesti kysyneeni Mairen aikana onko tämä ep, "ei näytä siltä"). Anu huikkasi kuitenkin, että ontuuko Rasse ja siinä vaiheessa askel alkoi olla sen verran epätasainen, että tajusin sen olevan oikeasti epäpuhdas. Kävelimme hetken ja siinä ei tuntunut ollenkaan pahalta. Kokeilimme uudelleen ravia ja hevonen oli ihan kolmijalkainen...

 

 

Mietin, että mitäs nyt tehdään. En tiennyt pitikö minun maksaa tunnista kun tämä loppui näin lyhyeen ja olin ihan ulapalla. Maneesissa oli kolmannelle ratsukolle seuraponina pikkuinen Milo, ja sitä tarjottiin ratsukseni. En kieltäytynyt vaan lyhensin jalustimia varmaan 11 reiällä ja nousin selkään verkkailemaan. Tunti kokonaisuudessaan meni kivasti ja meitä kehuttiin! Milo oli tosiaan n.140cm ja minä melkein 180cm olimme mahtava pari ;) Viihdytimme muita tuntilaisia ja valmentajaa. Rakastuin kuitenin tuohon suht'vaativaan poniin kovasti, sillä se yritti ja löytäessäni "nappulat" meno oli miellyttävää. M oli niin muhkea, ettei jalkani roikkuneet maassa-lähelläkään. Onhan Hiilikin pieni :)

 

Menimme mm.kolmikaarista, vastalaukkoja, väistöä keskilinjalle ja sieltä sulkutaivutus maisesti uralle takaisin. Olisi nuo tehtävät olleet kivoja Rassen kanssakin.. Vaikka olin todella tyytyväinen ihanaan Miloon niin tuntui jotenkin paljolta maksaa 30e siitä. Sen olisi voinut käyttää Rassen kanssa kehittymiseen.. Lähtiessämme maneesista Rasse oli enemmän vaan kolmijalkainen ja epäilimme kaviopaisetta suuresti.

Kuulin Milon olevan myynnissä, hyppää 110cm ja osaa paljon! Harmittavasti en tajunnut kysyä edes tämän oikeaa nimeä...:D

 

Monna soitti jo matkalla tallille eläinlääkärille, joka pääsi neljän aikaan katsomaan jalkaa. Sieltä ei löytynyt paisetta ja keskiviikolle varattiinkin aika Teivoon. Itse en valittavasti päässyt mukaan ja sen ajan murehdin ja itkin ja kauheimmat kauhuskenaariot soi päässä. Juuri ollaan päästy Rassen kanssa kehittymään ja siitä on tullut minulle äärettömän tärkeä. Mielessä kävi myös kaikki mahdolliset mitä kuljetuksessa Tampereelle voisi tapahtua, entä jos papalla onkin jotain vakavaa, jänne? Se olisi meidän kisakauden loppu, eihän se toki olisi ehtinyt alkaakaan. Entä jos en näkisi Rassea koskaan?

 

Kävin pitkällä lenkillä Zetan kanssa saadakseni muuta ajateltavaa. Klinikalta tulokset olivat kuitenkin helpotus. Kavion pohjasta oli pitkän ajan etsimisen jälkeen löytynyt mustelma/alkava kaviopaise. Ilmeisesti se oli sen kolauttanut sen verran kovaa autossa jossain välissä. Olin niin valtavan helpottunut, jokainen hevosenomistaja tietää sen tunteen varmasti. Minä en toki omistajana toimi, mutta ainakin ajatustasolla saman verran. Pappa sai hauteen jalkaansa sekä kipulääkkeitä. Näin sen vielä eilen ja itkuhan siinä tuli, kun oli tavallaan varautunut kaikkeen.  <3

 

Näiden tammojen kanssa puuhasteltiin tänään, tuo Mairen masu on niin söpö!<3

 

 

"this is story about friendship, the story of the dream"

Moi! Eilen saatiin extempore-idea tehdä mulle banneri, johon Josefiina käytti aikaa kolmisen tuntia. Se muokkaantui matkalla monesti omien toiveideni mukaan (lukekaa: vaatimusten), mutta tuli siitä niin upea. Tekstit kuvaavat täydellisesti blogiani, varsinkin  "Together we are fast as wind, strong as storm and safe as our hearts" tulee varmasti mieleen ennen maastokoetta kenttäkisoissa. Kiitos vielä Jossu <3

Muokkasin ulkoasua aika radikaalisti samalla, kun banneri ja edellinen ei vain sopinut yhteen. Omasta mielestäni tästä tuli aivan ihana, luulen, että tämä on sellainen jota rakastetaan tai vihataan. Enemmän kuin mielelläni kuuntelen parannusehdotuksia ja teidän mielipiteitä.

ps. Pikakuulumiset: Eilen olin Tuomikylässä katsomassa vain heppoja (suunnitelmat eivät ihan menneet putkeen), iltapäivällä kävin Rassen luona ja pappa oli aivan upea <3 Tänään mulla on Monnan kouluvalkka, ja huomenna lähdetään reissuun Hämeenkyröön, Anu Uusinarkauden kouluvalmennukseen! :)

Korkeus kattopaneelit, leveys okseri

Nyt meillä on alkanut sujua! Tiistaista perjantaihin ratsastettiin aika rankasti koulua ja sain usein ahaa-elämyksiä. Keskiviikon estevalmennus siirtyi eiliselle ja torstain kouluvalmennus jäi pois. Senkin edestä tuuppailtiin ja Rasse loppuviikkoa kohti alkoi olla vähän tahmea ja nyrpeän oloinen sekä huokaili kuin lapsi... Estehevonen, joka joutuu olla kouluhevosena monta päivää putkeen! Eilisen estevalmennuksen jälkeen hevonen oli kyllä niin itseään täynnä, että jaksaa varmasti tuuppailla enemmänkin ;) Valmennuksessa lisää postauksen lopussa kera videon!

 

Tein vastalaukkoja alkuverryttelyn jälkeen, jossa huomasin vasemman olevan hankalampi. Oikeaan se vain pyöri paremmin, toisinkuin vasemmassa sitä joutui ylläpitämään. Päiviin sisältyi myös tuttarin kouluohjelman harjoittelua osina, ilman jalkkareita menoa sekä keskiraveja! Keskiravit tuntui ihan uskomattomalta selästä, videolta huomaa kyllä lisääntyneen liidon, mutta ei se siinä näytä niin mahtavalta mitä selkään tuntui. Kyllä papaltakin askelta löytyy! Keskiviikkona ja perjantaina otin mukaan muutaman puomin ja keskiviikkona Rassen huomatessa sen se oli kuin estevalmennuksessa. Olihan puomi siis 10cm irti maasta ja sokeripalat ympärillä... Annoin papan sujua puomeille ja pitää vähän hauskaa mutta lopussa joutui laukassa olemaan jälleen avuilla ja olihan se aika hieno! Huomasin ohjan olevan liian pitkä, mutta papan ollessa niin rento en lähtenyt sitä muokkaamaan enää. Keskiviikosta kooste TÄSSÄ, (keskiravit 0:12->). Postauksen kuvat ja  koostevideo ovat Lauran ottamia, estevalmennuksen video Miia Uusi-rannan, kiitos paljon molemmille :)

Alkuverkkaa

Ja loppuverkkaa :)

Zindiä olen juoksuttanut ja torstaina kävin selässä. Silloin se oli vähän tahmea jälleen, mutta ei pöllöillyt ja sai mennä vähän kevyemmin, sillä oli ollut keskiviikkona Monnan kanssa rankassa kouluvalmessa. Torstaina Rassella menin tosiaan kapeaa puomia, jolle tehtiin "tähtäysharjoituksia" ajatellen siitä olevan hyötyä huomiselle. Rasse ihmetteli kovin, kun tultiin sitä vinoon ja ohi mentiinkin ensimmäisellä kertaa, kun en ollut tarpeeksi hereillä ja ajattelin Rassen tottakai menevän vaan. Toisella kertaa ihmeteltiin vieläkin, mutta yli päästiin. Laukassa lopuksi Rasse ei ollenkaan enää pyörittänyt sitä takaa niin sujuvasti, mieliala järkkyi tuuppailemisesta jo ilmeisemmin. Juteltiin vielä Mapen kanssa lopuksi ja meitä kysyttiin maastoon niin Rasse vastasi kuin olisi ymmärtänytkin. Heti pohjien ollessa kunnossa mennään maastoilemaan, jee! Mulla on ollut maastoilua niin kova ikäväkin jo :)

 

 

Nyt päästään itse asiaan eli estevalmennukseen! Teimme aika teknistä rataa, jossa joutui ratsastamaan vaikka välit esteiden välillä eivät olleet niin tiukkoja. Verryttelyn jälkeen tulimme ns. kolmikaarista kolmella ristikolla, myöhemmin pystyillä. Aluksi moni hyppy tuli tosi lähelle, mutta katsoessani askelta ennen hypättävää jo seuraavaa estettä hypyt alkoikin sujua. Paikat vaan osui ja oli helppoa ratsastaa. Sitten ristikot nostettiin vähitellen aina isommiksi pytyiksi ja tulimme päädystä pystyn ja siitä ympyrän muodolla okserille. Mun piti muistaa kaarella ratsastaa eteen vähän ja pitää kädet rentoina. Tämän jälkeen taisimme tulla pientä rataa: vinohyppy, pysty ja U-tie pystylle. U-tiellä olevat oli suh'isoja ja niiden ollessa pystyjä vielä niin paikka tuli pohjaan. Tiedostamattani jäin katsomaan vähän alaviistoon juuri näillä esteillä ja paikka ei vain sopinut. Viimeisen radalla vasta toiselle näistä paikka oli sopiva.

 

Kaikille muille esteille paikka tuli lähes aina hyvin, mutta nuo tökki vain jostain syystä. Itse radalla oli 10 estettä, jonka näette videolta. Olin tosi tyytyväinen tuohon rataan, se olin siisti ja sujuva. Meinasin kysyä voisinko tulla sen U-tien vielä, mutta jatkoimmekin valmennusta tulemalla ristikko-okseri linjaa. Harjoittelimme aluksi ja linjan ollessa 15metriä, ratatempossa sen voisin tulla kolmella, mutta lyhyt neljä oli tosi hyvä meille. Tulin linjan neljästi ja sitä nostettiin jokaisella kerralla. Toiseksi viimeisellä se oli varmaan n.90cm ja siinä laukat vaihtui ja ristikolle tultiin pohjaan ja sain pyytää reippaasti eteen, mutta yli päästiin. Kuulin seuraavaksi, että jatka vain ja kääntäessäni linjalle olisin halunnut todella nähdä ilmeeni. "KUINKA ISO TOI ESTE ON?!" En ehtinyt kuitenkaan enää jännittää, laukat vaihtui jälleen esteiden välissä, mutta yli päästiin. Se hyppy oli uskomattoman pyöreä ja voimakas ja siellä oli kiva olla.

 

 

Esteen jälkeen rapsuttelin tyytyväisenä Rassea ja analysoin miten massiivinen se oli, sen ollessa vielä alhaalta tyhjä(vain ponnaripuomi). Ottaessani ympyrälle raviin Monna huikkasi, että te nyt menitte vähän kuin maajoukkuekorkeuksissa sillä takaupuomi on 105cm. 1 0 5? Tuon ilmeen olisinkin vasta halunnut nähdä. MINÄ menin yksittäisen 105cm. Itkin lähes hämmennyksestä ja taputin hevosta niin paljon kuin jaksoin. Rasse oli ihan täpinöissään ja ravaili kuin ori ympäri maneesia ollen todella tyytyväinen itseensä. Tuo toi minulle ihan uskomattoman paljon itsevarmuutta lisää ja pappakin saatiin tuhannen onnelliseksi.

 

Juuri sitä 105cm linjaa ei tietenkään tullut videolle, pätkät loppui juuri kahta linjaa ennen sitä Miian mennessä nostelemaan puomeja, etten varmasti huomaa sen nostoa ;)  



Kolmen päivän hyppyputki päättyi Panda-pomputteluun

-Josta olin tietenkin enemmän kuin iloinen!



Valitettavasti yksi ainut kuva esteeltä, ajoitus ja heilahtanut... Ehkä ne videot korvaa edes jotain...

 

 

Viimeksi Cavallossa olin melkein kuukausi sitten, sillä viime kerran olin koulutuksessa ja joka toinen viikko-systeemillä, aika pitkittyi. Näin vihdoin Essiäkin ja juteltiin pitkästä aikaa mun laittaessa Pandaa kuntoon. Herra oli normaaliin kaavaansa nyrpeä ja sai ihan kunnolla komentaa ettei jalka noussut tai hampaat tulleet lähelle. Lopuksi ruuna oli jälleen kuin pieni poni, joka halusi huomiota. Oltiin hyvissä ajoin ja tuntien ollessa pikkuisen myöhässä ei tarvinnut ollenkaan kiirehtiä, joka saa minut aina paremmalle tuulelle. Yksinkertaisesti vain inhoan stressiä ja kiirettä, jos joku erehtyy silloin vielä hoputtamaan niin kiihdyn aika nopeasti sataan...

 

Alkuverkkana tehtiin ihan ympyröillä hommia, ja otimme ihan tavoitteeksi saada Pandaa rennommaksi. Aika hyvin ruuna alkoi hakeutua alemmas, selvästi hankala Rasse on opettanut sileälläkin. Panda on aika samantyyppinen, ehkä vähän vielä jännittävämpää-luonnetta. Laukassa sain hevosen jo herkemmäksi pohkeelle ja alkoi tuntua ihan esteverkalta.

 

Verkkahyppyinä tultiin vähän jännillä teillä kahta ristikkoa. Tai siis ensimmäiselle tie oli sellainen jota en vain hoksannut. Ne, jotka menivät uralle asti niin joutuivat tehdä koukeron, että pääsivät suoralla hevosella esteelle. Minä oikaisin ennen kulmaa ja tuli vähän kiire, mutta tuntui omaan mieleen hyvältä ratkaisulta. Tästä sain kuitenkin kuulla ja seuraavilla kerroilla sitten menin uralle, josta tuli suora linja. Panda oli alkuun oikein maanmatonen, mutta ensimmäisen jälkeen vaihtoi laukat ja sain vähän pyydettyä eteen. Paikat näin silti hyvin ja olin aika tyytyväinen istuntaan. Ehkä vähän liioitellusti, mutten ollut ainakaan niin pystyssä kuin ennen.

 

Verkkahyppyjen jälkeen tulimme neljän esteen rataa. Otin raipan käteen, että mahdollisesti voisin sitä käyttää alkuun. Jo pelkästään kepin läsnäolo toi hevoseen skarppia ja meni aika hyvin! Molemmilla kerroilla sokeripalalle pohjaan, mutta muuten sujuvasti. Toinen rata meni vielä edellistä paremmin ja olin tosi tyytyväinen. Pääty alkoi olla vasta radalla kovin jännittävä ja sen ohi sai ihan käskeä. Vähän iloa muuten vakavaan menoon ;) Ravailtiin vielä ympyrällä ja aika hyvin ruuna hakeutui alemmas ja kulki rentona paremmassa tahdissakin kuin aluksi. Mä vain niin tykkään tuosta hevosesta <3 Voisin pitää jopa varmana, että parin viikon päästä (kisaviikolla) Panda on myös alla, mutta katsotaan!



Mitä odotan kisakaudelta?

Tuli palava into jakaa teillekin nyt mietteitäni tulevasta kisakaudesta, joka on itselleni ensimmäinen. Nyt, kun suurinpiirtein suurimmat kisat ovat päätettynä niin uskallan niitä jakaa tännekin :) Mitä tahansa voi käydä, vanhana hevosen Rasse voi hajota koska vaan. Ja toinen on se saanko kvaaleja. Kaksi hyväksyttyä suoritusta 80cm tasolta max. 8vp. Virhepisteet eivät varmasti tuota ongelmaa, mutta hylyt. Takanani on vain muutamat hyväksytyt radat esteiltä. Unohdan herkästi radan. Nyt ollaan kyllä päästy valmennuksissa jokaisella kerralla hyppäämään rataa, eli siitä on tullut jo rutiinia. Silti jännittää valtavasti pääsemmekö edes päätavoitteisiin? Ehdinkö saada/saanko kvaalit?

 

Fandango 3.sija

 

Kauteni aloitan 7.3. 1-tason koulukilpailuissa, jossa luokkana menen tutustumisluokan kouluohjelman. Kisat pidetään Ratsastuskoulu Cavallossa, mutta järjestäjänä tällä kertaa Lakeuden Ratsastajat. Suuret ovat odotukset, vielä suuremmat, jos saan ratsukseni Pandan. Täytyy varata hevonen nopeasti ;) Ohjelmasta tykkään henkilökohtaisesti paljon, kivasti tehtävää ja niin helppo verrattuna edelliseen Aikuisratsastusmerkkiin. Nyt keskitytään hyviin teihin ja Rassella lähes joka päivä ratsastaneena, saattaa Panda saman tyyppisenä näyttääkin hyvältä! Ruusuketta mennään hakemaan sekä rutiinia tuosta ohjelmasta, saattaa olla, että pääsen sen kesällä toisenkin kerran.

 

Tähän väliin mahtuu varmaan jotkut estekisat/koulukisat Cavallossa sekä koulukilpailuharjoitus on mietintävaiheessa Rassen ja Zindin tallilla.

Mallikka, Myllykylä 2014

 

Ennen toukokuuta mun pitää siis saada kvaalit ja ne (ainakin yritetään) haetaan oman seurani eli Kurikan Ratsastajien kisoista. Lyhyt ajomatka, tuttu paikka molemmille ja suuri kenttä. Kutsuja ei ole vielä julkaistu/tiedetä vielä, mutta sinne ollaan menossa :)

 

Huhtikuussa käydään treenaamassa viimeinen viikonloppu Paavo Huttusen valmennuksessa. Viime vuonna hoitajana, tänä vuonna ratsastajana, huippua!

 

Toukokuussa on se toinen tavoite. Niinisalon kenttäkilpailut 16.-17.5., joissa menen harrasteen, kuten arvata saattaa. Siellä sijoitus ei todellakaan ole se juttu, vaan haluan ihania hetkiä, adrealiinin virtausta ja hyväksytyn tuloksen. Sujuvan kouluradan, tyylikkään, hyvän esteradan sekä puhtaan maaston. Omiin toiveideni täyttämiseen tarvitaan vain ripaus onnea. Mestari Rasse vie kyllä maaston kuusnolla, sitä ei tarvitse jännittää.

 

Ehkä se päätavoite ja kesän yksi kohokohta on Lapinlahden kenttäkisat 18.-19.7. Ne ovat la-su, mutta jo maanantaina saavumme Lapinlahdelle. Ette arvaakaan. Ollaan se koko viikko treenaamassa Lapinlahden tiloissa, Paavon valvovan silmän alla. Odotan sitä viikkoa ihan hurjan paljon, sen päättyessä vielä kenttäkisoihin. Ihan uskomattoman hienoa. Monna antaa mulle ihan älyttömän paljon mahdollisuuksia. Konkarihevosen, jolla voin harjoitella ja kokea ihan mitä tahansa. Kiitos Monna <3

 

Ystävänpäivä esteitä, terveisin Rasant

Heippa te kaikki! Mä pääsin tällä kertaa kirjoittelemaan teille! Mira ei jaksanut ilmeisesti taaskaan, joten mä otin ohjat omiin käsiini ja kirjoitin teille meidän estevalmennuksesta. Meillä oli kaverina Laura (Miran kaveri) sekä sen kimo vuokraheppa Rina. Me kaks pöllöpäätä yhdistettiin taas voimamme niin, että mä pompin kuin orivarsa ennen ekaa estettä naurattaen Monnaa ja Miraa ja Rina hoiti suututtamisen, kun se ei halunnut mennä pelottavien esteiden yli, mä kyllä ymmärrän sitä täysin, kun eihän se oo menny vaativan pöytiä niinku mä!

Tälläisiä esteitä mun äiti oli rakentanut

Me jouduttiin kävellä aluksi vaikka kuinka kauan, sitten hölkkäillä ja laukkailla vaan ympäri maneesia. Mira jännästi toi mut muurin, kapean ja tynnyreiden luo, että sen joku psyykkinen puoli pysyisi kunnossa- mä en ymmärrä sellaista, koska en tee tyhmyyksiä, kun en pelkää mitään erikoisesteitä. Jos kuski alkaa jännittää niin mäkin ajattelen että mitä tässä nyt on ja se epävarmuus vähän niinku tarttuu muhun kuskin jännittyneiden hartioiden ja käsien takia.

 

Sitten käveltiin taas hetki, ja sitten mun omistaja, Monna, käski tyttöjen alkaa tulla ristikkoa. Se oli ihan karseen pieni, mutta hoidin homman hyvin kotiin, kun Mira oli kerrankin liikkeessä mukana oikeasti ja se antoi mun sujua eteen. Kuulin sen laskevan rytmiäkin ja kun M sanoi kaks niin hypättiin yli. Halusin vähän kiihdyttää esteen jälkeen ja Mira unohti kokonaan sisäpohkeen niin tuuletin siinä hetken. Seuraavalla kertaa tultiin se 40cm pystynä ja sitten vähän isompana vielä. Kertaakaan en joutunut huonosta paikasta hyppäämään, ja osasin esteen jälkeen olla viimeisellä kierroksella nätisti.

 

Seuraavaksi saimme käskyn tulla sarjaa ykkösesteen jälkeen, joissa esteet oli taas tosi pieninä. En halunnut noteerata niitä mitenkään noin pieninä niin otin ensimmäisellä kierroksella a-osan alas. Toisella kierroksella jomman kumman (en muista) ja ne sano et Mira ratsasti hyvin, mutta mun täykkäri-etujalkojen takia se putos. Aina ne kans laittaa siihen täykkäri juttuu... Sitten kompastuin aivan täysin ja kävin lähes polvillani. En tajua, jalat lähti vaan alta. Mira kuitenkin pysyi selässä ja jatkettiin vielä ykkös-esteelle. Saatiin tulla tynnyriokseria aluksi ristikkona, ja sitten se nostettiin n.60cm okseriksi. Osasin mennä sen hienosti jokaisella kerralla. Taisimme tulla kapeankin esteen yksittäisenä ja ainiin muurikin tultiin alkuvaiheessa! Sitten tulimmekin rataa. Niitä oli kaksi erilaista ja pieniin aivoihini ei iskostu miten se toinen rata menikään. Ensimmäinen rata oli kuitenkin tälläinen suurinpiirtein:

 

 

Mitään suurempia ongelmia ei tullut, kapealle tultiin pohjaan, mutta Mira kertoi hypyn olleen kuin yksi laukka-askel. Sarjalle ryhdistäydyin ja sain kehuja pyöreästä hypystä. Vielä kivempaa oli, kun viimeisellä radalla kaikki esteet oli 75cm, paitsi tynnyri-okseri& kapea. Mira pääsi treenaamaan taas erikoisesteitä ja ei rutiini korkeuksilla, aika hyvin se siellä keikkui! Ehkä me saadaan ne kvaalit toukokuuksi kasikympistä. Ehkä...

 

Vipalla radalla otin okserin alas, ja saimme tulla vielä sen uudestaan. Silloin, kun se tippui niin Mira jäi vähän liikaa kiinni sisäohjaan ja muurille kyllä tultiin hyvin, mutta okseri vain tippui. Tais ne laittaa senkin täykkäri-etusten syyksi. Loppuverkassa mä ajattelin et saan sokeria ja porkkanaa jos menen eteenalas moodissa. Ja sainhan mä ;) Mä kierin heti varusteiden otetta pois ja Miralla oli työurakka saada turve-pölyt mun hikisestä talviturkista. Sitten se laittoi mulle ruskean mekon( ne sanoo kai sitä fleece:ksi) päälle ja kylmäyssuojat jalkaan. Mä pääsen vielä tänäänkin hyppimään kevyesti, JES <3

 

 Mä toivotan vähän myöhässä kaikille hyvää ystävänpäivää <3
Mitä te piditte mun kertomasta "mun näköisestä" valmennuspostauksesta?

 

 

Treeniviikko takana

Sori, en vain ehtinyt kirjoittaa "lähipäivinä", kuten lupasin. Kahta hevosta päivässä ja tärkeiden kokeiden painaessa päälle aikaa ei vaan ehtinyt koneella olemiseen. Kerron nyt pääasiat viikon treeneistä tiistaista perjantaihin.

 

Muistan nykyään viikonkin takaiset ratsastukset tarkasti, aloin kirjoittamaan treenipäiväkirjaa viime viikolla :)

Tiistaina menin suunnitelman mukaisesti ravipuomeja. Päiväkirjaan kirjoitin näin päivän tavoitteen: "Rentoa rytmiä puomeilla, hyvät tiet, tiedostaneideni istuntavirheiden korjaaminen->polvet irti, kantapäät alas, paino istuinluille. ULKOAVUT."

 

Tavoitteen toteutui aika hyvin. Olen saanut valtavasti ahaa-elämyksiä Zindin kanssa tällä viikolla. Meillä on alkanut oikeasti sujua, joka on varmasti osakseen tulos siitä, kun istun nykyään paremmin. Olen aina ollut jotenkin jännittynyt ja mm. puristanut polvet tiukasti kiinni tukiin. Noinhan keikahdankin helpommin siellä Zindin pomppiessa. Hitto ne polvet irti ja etukeno pois. Estepenkissäkin pystyy istua suorassa, ei tarvi könöttää.

 

Alkuverkkana tehtiin suoralla uralla ensin käynnissä pitkänsivun ensimmäinen väli reippaammin, R/S normaaliin ja viimeiseen kirjaimeen pysähdys. Pysähdyksistä tuli usein hätäisiä, Zindillä pitäisi valmistella paljon aikaisemmin. Ravissa tehtiin samalla lailla, mutta pysähdyksen sijaan siirtyminen käyntiin ja päädyssä taasen raviin. Laukkaa aloin tehdä alkuun nostamalla sen käynnistä päädyssä ja tehden keskiympyrän laukassa ja seur. päädyssä raviin. Lopulta jäin laukkaamaan ympäri kevyessä istunnassa vaihtaen välillä suuntaa. Lisänä tein pidennyksen toisella sivulla ja lyhennyksen toisella.

 

Hyvän verryttelyn jälkeen aloin tulla puomeja. Olin asetellut ne (3kpl) ympyrän muotoon 5m väleillä. Zindi punkasi herkästi ulos molemmissa suunnissa, joten sain olla todella tarkka ulkoapujeni kanssa. Samalla kuitenkin minun täytyi olla todella mukana liikkeessä rennolla kädellä, sillä Zindin hermot ei kestä ollenkaan horjumista tms., samasta syystä en laukkapuomeja ainakaan yksin saa mennä. Tamman ratsastettavuus parani kuitenkin kokoajan. Se hakeutui alemmas ollessa kuitenkin kevyt kädelle. Välillä otin muutaman kierroksen laukkaa tai ravia uralla ja Z oli rennompi kuin koskaan aikaisemmin. SE oli kuin höyhen, jota sai ajatuksella liikuttaa. Zindi alkoi kuunnella ulkopohkeita, niin asettaminen oli todella helppoa ja "paikat" tuli automaattisesti. Laukassa lopuksi sitä sai ratsastaa niin kevyesti ja istua vain nauttien. Ratsastusta parhaimmillaan :)

Rassella saman päivänä tein n.20min ratsastuksen ottaen mukaan jo muitakin askellajeja. Kipeä se ei ole, sillä juurikaan käyntiaskeleita ei esitetty :D En lähtenyt vielä kääntämään pienille teille vaan tein treeniä suorilla urilla siirtymisillä. Hätäinen se oli, mutta hallinnassa kuitenkin.

Tämä on jo vanha kuva sekä puhelimella otettu, mutta katsokaa miten pappa seisoo...

Keskiviikkona menin ensin Rassen tehden lävistäjiä käynnissä ja ravissa sekä laukkaa laajoilla ympyröillä. Rasse oli jo parempi mitä edellisellä kerralla, mutta edelleen kovin virtainen ja rentoutta hevosesta ei saanut irti.

Zindi sai vähän kevyemmän ratsastuksen, sillä pienessä maneesissa meitä oli yhtä aikaa kuusi ratsukkoa. Ratsastustunneilla tämä ei juurikaan häiritse ja olen tottunut, mutta siellä kun kaikki tekee samaa tehtävää. Nyt kaikki eri tehtäviä, eri askellajeissa. Vielä Zindillä, joka ottaa nokkiinsa toisen hevosen tullessa nopeammassa tempossa/liian läheltä. Häntä oli kuin helikopteri, mutta yllättävän hyvin sen hermot kesti! Kerran se otti lähdön, kun mentiin kahden ratsukon välistä ja toinen laukkasi. Jumppailtiin vähän kaikissa askellajeissa ilman suoranaista tehtävää. Tuohon väliin sopi kuitenkin hyvin kevyempi päivä, niin ei haitannut.

Ainiin samana päivänä kysyin yhdeltä tallilaiselta, joka on eläinlääkäri Rassen kainalosta. Hän kertoi sen paranneen hyvin ja pappa saa alkaa tulla takaisin normitreeniin, sillä kohdasta puuttuu enää karvat. Mä siis oon osannut hoitaa haavaa hyvin, jee! Suosittelen Vetramil-suihketta kovasti, auttoi tälläisessä suuressakin haavassa superpaljon ja eläinlääkäritkin suosivat tätä!

Torstaina mulla oli vain yksi ratsastettava, Mape meni Zindin ja minä Rassen. Perjantaina oli biologian kokeet joihin täytyi vain päntätä niin tehtiin diili Mapen kanssa, kiitos avusta! Rassen kanssa tehtiin keskihalkaisijalle tuloa sekä keskiympyröitä. Nyt Pappa oli suht'kiva, sitä pystyi jo ihan ratsastaa. Keskiympyröiden muodon olen saanut iskostettua aivoihini, sekä sisääntulot tulivat kohdilleen kunhan olin tarpeeksi ajoissa kääntämässä. Samanlaiset tehtävät jatkui perjantainakin, sillä treenailin tuttarin kouluohjelmaa osissa kera puomin. Tultiin jälleen sisääntuloja, sekä ympyröitä osana kouluohjelman kulkua. Olin aika tyytyväinen, muistan jo nyt ohjelman ja pappa innostui valtavasti yhdestä ainoastakin puomista. Estehevonen mikä estehevonen <3

Zindi sai jälleen kevyemmän päivän, sillä maneesissa ratsastettiin nuorta varsaa ja jouduimme pyöriä keskellä. Zindi oli aluksi niin tahmea kuin shettis, loppua kohden väliin tahmea välillä sivulle vievä apu oli "pukin" kautta laukannosto. Kiiman ja viikon ajan päivittäin tuuppailu, jes... No tänään Simppu pääsee hyppäämään Monnan kanssa, eiköhän se siitä piristy ;). Eihän varsa siis koko maneesia vienyt ja ihan hyvin olisin siellä voinut mennä, mutta Z:n ollessa räjähdysherkkä ja toisista hermostuva niin kaikkien turvaksi pysyttelin kauempana. Olihan se toki ajoittain tosi kiva ratsastaa, mutta kun v-käyrä on korkealla prinsessalla niin ei sitä viitsinyt ärsyttää :D

7.3. Cavallossa pidetään Lakeuden Ratsastajien 1-tason koulukisat, joissa toivottavasti menen Pandalla ja ohjelmana siis tutustumisluokan kouluohjelma. Maaliskuussa muutenkin tulee aika isokin muutos ratsastukseeni, kerron siitä myöhemmin :)

 

PM-mitalistin kyydissä jälleen

Heippa! Sunnuntain vietin aamupäivän hyisessä Laina-myrskyn seassa Hallan luona, iltapäivän ihanien punkkujen kanssa. Hallan kanssa tehtiin hetken juoksutusta elekielellä sekä jälleen porkkanavenyttelyitä ja iloista meininkiä. Iltapäivällä tuuli onneksi tyyntyi ja uskalsin Zindin selkäänkin mennä. Paitsi ennen Simppua menin Rassen kanssa rennosti kävellen 15min selästä päin sekä hoidellen haavaa. Haava alkaa olla aika hyvin kiinni, kohta pappa pääsee takaisin treeniin!

Pappa suloisena <3

 Zindillä kävelytin maasta ensin kymmenisen minuuttia, selästä pitkin ohjin n.5min ja käynnissä aloitin tehtävätkin. Ensimmäisenä puolirataleikkaita. Sain olla todella tarkka, että Z pysyy suorana suoralla uralla ja kuuntelee pohjetta käännöksissä/kulmissa. Tein siis mahdollisimman tarkkoja teitä ja pyrin pitämään alusta asti hevosen pohkeen edessä. Raviverkkaa tehtiin pääty-ympyröillä aika avoimessa muodossa rennosti hölkäten. En vaatinut Zindiltä tällöin vielä juurikaan muuta kuin ulkoapujen kunnioittamista. Vähitellen keräsin vähän ohjia ja vaadin jo enemmän, kunnollista poljentaa, entistä enemmän huomiota ulkoapujen kunnioittamiseen sekä vähän "tiiviimpää" etuosaa.

Mä en ymmärrä tätä jalkkareiden pituutta, tuntui ihan ok:lta ja näillä yleensä menen puomeja, aivan kuin olisi monte-lähtöön menossa...:D

Laukassa mentiin ympäri maneesia kevyessä istunnassa välillä erikokoisia ympyröitä mukaan ottaen. Vähän sai tammaa pyytää eteen, sillä meno jäi herkästi "paikalleen". Alkuun Z vaihteli ristilaukalle, mutta pitäessäni laukan sujuvana myötälaukka oli ainoa vaihtoehto. Laukkojen jälkeen käveltiin hetki, jonka jälkeen tultiin S:n ja R:n kohdalle 10m halkaisijaltaan oleva voltti. Alkuun oli aika paljon hakemista muodon kanssa; lähdin kääntämään lähes kirjaimesta heti ja loppuneljännes vain paisui, Zindin ollessa vielä haluton ottamaan ulkoapuja vastaan. Pääsin siis todella töihin ja analysoimaan omaa ratsastusta mitä ja miten PITÄISI tehdä ja miten korjata tilanteen. Ensimmäisenä lähdin korjaamaan niin, että kirjaimen kohdalla asetan reitin suuntaisesti ja sitten vasta käännän. Näin sain vähän enemmän aikaa loppu neljänneksen korjaukseen. Koko ympyrän ajan jouduin käyttämään ulkoapuja edelleen, sillä oma ulkopohkeeni piti saada tolpaksi ettei ympyrä mene keskilinjan yli, muistaen kuitenkin sisäpohkeen, joka pyytää hevosta asettumaan sisäpohkeen ympärille reitin suuntaisesti.

 

Äidin kuvatessa juuri keskellä, jouduin vähän väistellä vaikkei hän edes linjalla ollut, mutta silti väistin aina vaistomaisesti. Zindin ollessa suht'hyvän tuntuinen istuin satulaan. Näin sain vähän tuntumaa enemmän ja muoto alkoi löytyä vähän paremmin. Kertaakaan sellaista "WOW" tilannetta ei tullut ympyrällä, mutta päädyin jättämään tehtävän, sillä hevonen tuntui jo todella hyvältä. Laukkaa otin osaksi tehtävää lopussa niin, että tein pääty-ympyrän, joka todella oli hyvän kokoinen. Siinäkin levittiin aina ulos, sillä Z on todella vahva ja jos pyydän vähän reaktiota ei tapahdu, jos komennan niin Simppua ärsyttää ja häntä huiskuu kattoa kohti. Mulla on ongelmana tässä(kin), että vien ulkokäden harjan yli, että saisin jotain kontrollia sieltä. Tuohan on väärin ainakin Zindillä, sillä oma ulkojalkani pitäisi olla vain tarpeeksi aktiivinen eikä tehdä pelkästään ohjalla. Tätä korjataan, tuo saadaan kyllä selätettyä. Otin loppuun vielä lävistäjille keskiravia, ja nyt vasta sujuikin! Zindi oli rento niskastaan, mutta eteenpäin pyrkimys on silläkin priimaa. Hevonen tuntui lentävän! Loppuverkkasin vielä eteenalas ja kävelimme huolella loppuun maastakäsin. Jäi tosi hyvä fiilis!

 

 

Eilen talutin Rassea ulkokentällä riimulla 20minuuttia Zindin seuratessa karsinansa ikkunasta hirnahduksilla kannustaen. Haava on alkanut hyvin parantua, nyt siitä on lähtenyt kokonaan sellainen "kuiva rupi". Kohta olenkin menossa tallille kokeilla ratsastaa kevyesti kaikissa askellajeissa suorilla urilla ja sen jälkeen Zindillä ensimmäistä kertaa puomeja! Kuvaajaa en saa mukaan valitettavasti.

 

Eilen kuitenkin aloin Zindillä verkata jälleen kunnon(=suunnitellulla) tehtävällä. Maastakäsin alkukäyntien jälkeen selästä loivaa kiemurauraa, jossa keskikohta I:ssä. Jälleen sain keskittyä hurjan paljon tiehen, joka herkästi suureni/pieneni ja puoliskot oli erikokoiset. Alusta asti edellispäiväisten kuvien jälkeen keskityin entistä enemmän, että kantapäät ovat oikeasti alhaalla ja jalka ei valahda liian taakse. Jos jalka jää taakse puristan polvilla ja istunta on etukeno. Sekä jalkkareita yhden alas, sillä Z on ollut nyt niin rauhallinen, että voisi mennä vaikka ilmankin :D. Olen siis tiedostanut nyt selkeästi istuntani virheet ja niitä lähdetään korjaamaan!

 

Käyntikiemuroiden jälkeen tulin samalla lailla ravissa ensin oikeaan. Oikeasta suunnasta on tullut meille se vaikeampi ihan psyykkisistä syistä, sillä tässä suunnassa tipuin ja tässä suunnassa Zindi pöllöttää yleensä enemmän. Nyt Zindin ollessa kiva olen aina aloittanut tehtävät tässä suunnassa niin saa vaihtaa mukavampaan suuntaan myöhemmin. Ravissa sain olla entistä tarkempi, sillä Simppu oikaisi kunnolla jälkimmäisen puoliskon jos en ollut valppaana. Vasemmassa suunnassa Zindi oli huonompi, sillä jännitti molempia päätyjä mm. muuria, minkä ohi se tulee joka päivä välittämättä mitään..

Laukkailimme jälleen ympyröitä mukaan ottaen kevyessä istunnassa. Tämän jälkeen käveltiin tavan mukaan hetken pitkin ohjin. Aloimme tulla keskihalkaisijan sisäpuolelta väistöjä. Muutama tosi hyvä pätkä tuli ja sai olla tyytyväinen! Helposti väistö jäi kauaksikin siitä kohtaa mitä suunnittelin ja lopuksi otin itseäni niskasta kiinni ja vaadin  siihen asti mihin halusinkin. Laukattiin vielä ympyröillä vähän kooten. Nyt kiiruhdan tallille, tämän päivän ratsasteluista tulossa lähipäivinä postausta!

 

Lumifutista!

Eilen juhlistettiin Hallan 11-vuotis synttäreitä ollen koko aamupäivän tallilla. Päivään mahtui 800 kuvaa, unelmaratsastusta parhaalla valkoisella, maastakäsittelyä sekä jalkapalloa! Luvassa siis paljon kuvia ja iloisia fiiliksiä :)
 

Halla sai synttärilahjaksi kuvissa näkyvän sinisen blingbling-otsapannan. Oli se vähän nafti, mutta sopi silti päähän, ei siis tarvitse käydä vaihatamassa-jee! Juttelimme alkuun Anun kanssa ja vietimme aikaa heppojen kanssa. Humppa varsinkin oli kovin seurallinen ja yritti tuunailla vaatteitani, leikkiä vähän rystysilläni ja sormillani. Humpan viihdyttämisen jälkeen otin Hallan samalla sisälle, sen tullessa jo vastaan tarhassa hymy nousi korviin asti. Tiedättehän sen tunteen kun näkee parhaan kaverin pitkästä aikaa, oli se sitten  kaksi-tai nelijalkainen. 

Hallan kanssa mentiin kiertämään "kukkapuulenkkiä". Lenkki on siis tallin markin ympäri menevä n. 600-800m? lenkki joka sisältää jyrkkiäkin ala-ja ylämäkiä. Aluksi jännitin tilsojen kertymistä, mutta tilsakumit auttoivat asiaa. Halla ei välittänyt mitään vastarannan pulkkailijoista eikä vapaista koirista se vaan tarpoi tyytyväisenä eteenpäin. Toisella kierroksella mentiin vastakkaiseen suuntaan ja otin muutamia ravipätkiä pohjan ollessa täydellinen. Hallan liikkeet tuntui kuin vaativan kouluhevoselta sielä hangessa ja kevennys oli paljon hankalempaa mitä yleensä. Kolmennen kirroksen menin samaan suuntaan kuin edellisenkin ja otin enemmän ravia sekä muutaman laukkapätkän. Halla meinasi, että tämä on kivaa ja päätti, että nyt laukataan ylämäki. Meillä oli niin kivaa ja onnenkyyneleet olivat niin lähellä. Hallan kanssa unohtaa vain kaiken muun ja keskittyy vain yhdessä oloon :)

Venyteltiin porkkanoilla ja Halla sai melassitarjoilun (josta kaatoi puolet, kun ei halunnut olla kauniilla säällä sisällä).. Seuraavaksi haettiin Väinö tarhasta ja puunattiin se hienoksi. Väinö oli ensimmäinen futispelaaja ja kaikista paras siinä. Paitsi, että keksi oheistoimintaa haukottelemalla lähes kymmenen kertaa ja nuolemalla palloa, mutta kyllä se sitä vähän pökkikin. Häjy sai olla seuraava kokelas, mutta suomalainen ei uskaltanut kauheasti palloa lähestyä ja tykkäsi ennemminkin ravailla pyöröaitauksessa. 

"Ei oo todellista te luulette et jaksaisin leikkiä tolla ku lapset, haloo oon jo viis!"

Seuraavaksi aitaukseen pääsi Humppa, joka jännitti palloa kaikista eniten näyttäen myös uskomattoman hienoja liikkeitään. Lopuksi kuitenkin "pikku" mies rohkaistui ja kävi tuuppimassa ja haistelemassa palloa eikä olisikaan halunnut lähteä pois!

Halla ei sinänsä pelännyt, muttei kyllä halunnut sen kanssa seurustellakaan. Samoin Hiili. Ratsut ei oikein tajunneet ideaa. Molempien kanssa sain harjoiteilla juoksuttamista elekielellä, olin itsekin vähän hukassa, mutta varsinkin Hiilen kanssa toimittiin pienilläkin eleillä. Tuota oli hauskaa ja mielenkiintoista kokeilla ja tulen käyttämään Zindin kanssa samaa taktiikkaa, mutta liinan päässä. 

Hän on niin upea <3