Päivä tallilla

Lauantaina
KLO 11.20 Saavun tallille.

11.27 Haen turvetta Zindin ja Rassen karsinoihin.

11.32 Käyn katsomassa hevosten vesitilanteen ja hakkaan Rassen vesisaavista vedet pois.

 

11.46 Haen molemmille vettä kottikärryjä apuna käyttäen ja täytän sangot. Hepat jäävät tyytyväisinä syömään päiväheiniään.



 



11.50 Otan kaikkien harjapussit ja Mairen varusteita käytävälle.

 

12.01 Haen kauraa pihatto-rakennuksesta tallin hevosille. (Kaura sanko täytetään tallilaisten toimesta)

 12.21 Maire varusteita vaille valmis

 12.34 Mairella alkukäyntejä

13.32 Haen Zindin

n. 14.20 Alkuverkkaa Zindillä

 

15.00 Ravitehtävää ennen loppuverkkaa

 

15.35 Zindi valmiina karsinassa, Rassea kuntoon

 

15.51 Yhteiskuvia Rassen kanssa

 

16.04 Alkukäyntejä Rassella

 

n.16.35 Loppukäyntejä

 

16.55 Varusteiden putsausta

 

17.00 Iltakaurat hepoille

 

17.15 Kotona

 

Eli tallilla olin 11.20-17.15. Oli kiva tallipäivä ja hevoset toimi kivasti!

 

 

Mitä tykkäsitte tälläisestä postauksesta? Teenkö joskus uudenkin laajemmin  



kertoen? :)



Yksi ilta, kolme hevosta

Torstai 20.11. Pääsen koulusta klo 15, ajan kotiin syön ja lähden tallille. Ratsastamaan kolme hevosta. Mairen, Zindin ja Rassen.

Päivän ratsut!

Mulla oli siis aika kiire lähtö koulusta, sillä jouduin käydä kotona vielä syömässä jotain ja vaihtamassa vaatteet. Äiti onneksi lupautui minut viemään, sillä skootterilla ei olisi ollut illalla kiva ajaa pikkuteitä..

Tallille päästessäni otin harjapussit karsinoiden eteen ja hain Mairen käytävälle. Hevonen oli onneksi ihan puhdas, kiitos fullneck-loimen. Sain siis vain vähän harjaillen mennä hevosen läpi. Laitoin kamat päälle ja alkuverryttelyn  ajaksi fleeceloimen. Maneesissa ei ollut ketään, joten saimme pyöriä ympäri maneesia alkukäyntien ajan. Oli niin ihanaa olla tutun ja turvallisen Mairen selässä. Siihen pystyy luottamaan niin sataprosenttisesti! (Vaikka kukatahansa hevonen voi tehdä mitä vain jne..:D). Esimerkiksi Zindin kanssa saan olla kokoajan vähän varuillaan, vaikkei se mitään tekisikään.

Otin ohjia käteen alkukäyntien jälkeen ja tein kolmikaarista. Maire tuntui ihan hyvältä ja tein ravissa aluksi pääty-ympyrällä vähän hommia ennekuin menin kolmikaarista ravissakin. Annoin ympyröillä Mairen päättää itse muotonsa ja en lähtenyt ratsastamaan sitä heti eteenalas. Oikeaan Maire oli jäykempi ja oli jännittyneempänä, mutta vasempaan se oli paljon taipuisampi ja meni itse alemmas.

Tein väliin avoja ja erilaisia ravitehtäviä ja laukkoja otin myöskin pääty-ympyrällä, sillä halusin tietää kuinka vauhdikas tamma onkaan tänään. Se oli huonommin ratsastettava oikeaan ja vasempaan jälleen todella kiva! En tehnyt kovin pitkiä laukkapätkiä putkeen, sillä Maire kun on nyt vähän kevyemmällä jo lähestyvän varsomisen takia.

Välikäyntien aikaan ehdinkin miettiä kaikenlaista ja päällimmäisenä vieläkin on se miten olen kehittynyt jo ratsastuksellisesti. Tai siis teen Mairellakin nyt pienempiä ja eleettömämpiä pidätteitä ja istun paremmin. (Istunta saattaa kyllä johtua siitä, että vihdoin koulusatulalla koulua) Miten paljon, niin herkkä hevonen kuin Zindi opettaa pienessäkin ajassa!!

Mairella tein vielä käyntiavoa pitkän sivun alusta ja puolessa välissä nostin laukan ja keskiympyrän. Näitä tein ihan muutaman kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen eteenalas ja pitkät loppukäynnit.

Mairenhan jalat kylmätään, niin otin siltä tallissa varusteet pois ja laitoin etuseen kylmäyssuojan. Mairen kylmätellessä jalkaansa hain puokit sisälle ja harjasin Zindin valmiiksi. Mairella oli suoja n.20min ja laitoin sen karsinaansa kellon ollessa jo vähän yli viisi.

Laitoin Zindille kamat ja menimme maneesiin ja nyt meillä oli jo kaveri siellä. Zindi oli kivan rauhallinen käynneissä ja tarkoituksena oli tehdä jumppaava ja palauttava treeni eteenalas eilisen estehyppyjen jälkeen. Tein Zindillä erilaisia kiemurateitä käynnissä puolipitkällä ohjalla. Ravissa paljon suunnanmuutoksia, sillä teen kevennyksen vaihdot jotenkin suurieleisesti, sillä Zippu jännittyy aina vaihtaessani kevennyksen. Näitä siis sen takia harjoittelin urakalla ja ehkä vähitellen opin pieni eleisen vaihdon.. Sitä päivää odotellessa!

Otin ravia hetken aikaa molempiin suuntiin ja sitten laukkaa ympäri maneesia kevyessä istunnassa. Nyt ohjaus oli vähän jälleen huonompi pääty-ympyröillä, mutta hevonen oli rennompi. Otin laukkojen jälkeen vielä ravia molempiin suuntiin tehden kokoajan jonkinlaista tehtävää. Paljon kahdeksikkoja ja kiemuroita. Kun Z tuntui hyvältä, ratsastin tamman eteenalas ympyröillä ja kävelimme.

Rassen ratsastus oli aika humputtelua, sillä maneesissa oli 5 muutakin hevosta sekä heistä kaksi oli pikkuisia tyttöjä. Tälläisessähän ryhmässä itsekin ratsastan Cavallossa, mutta huomaa hyvin miten paljon enemmän tilaa on, kun kaikki tekee samaa tehtävää ja samassa askellajissa ja suunnassa. Rasse kyllä oli tosi tyytyväisen oloinen, kun ympärillä oli niin paljon heppakavereita. Sain mentyä kaikissa askellajeissa, mutta erityiset tehtävät olivat melko mahdottomia. Enemmänkin siis mentiin isolla ympyrällä tai uralla. Tuolla kerralla harjoittelin laukassa tempon muutoksia tulevia estetunteja varten. Tempon hidastuksessa välillä tuli rikko raville, mutta eteen kyllä mentiin ja hyvin takaisinkin, kunhan ratsastaja pysyi hereillä.

Kaikki hevoset toimi hyvin ja oli mahtavaa ratsastaa noin monta hevosta vaikka kiire painoikin päälle!

Seuraava postaus onkin Päivä tallilla-postaus, jota alan vähitellen tehdä :) Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille!

Kiitos Maire

Hevonen, joka opetti minua ratsastuksellisesti eniten. Hevonen, joka opetti minut vuokraajaksi. Ihana suomenhevonen. Kiitos<3

Ja kaikkihan alkoi helmikuussa, kun olin tallilla TET-jaksolla. Kysyin tallinomistajalta, onko tallilla nyt jotain hevosia, jotka kaipaavat liikuttelijaa/vuokraajaa. Juttelimme aiheesta ja omistaja kehui paljon Mairea, laadukasta suomenhevosta. Hän lupasi kysyä Mairen omistajalta, Eveliinalta. Seuraavana päivänä sain kuulla, että Maire tosiaan voisi kaivata vuokraajaa ja saisin jo huomenna kokeilla sitä. Olin tosi innoissani, sillä olin jo kauan haaveillut vuokrahevosesta, mutta aina kysymys "pärjäänkö, entä jos..?"

Keskiviikkona menin tallille, tein aamutalli hommia ja 12 aikaan Eve tuli tallille ja laitoimme Mairea yhdessä kuntoon ja menimme maneesiin. Käytävällä Maire oli tosi sählä, mutta kiltti ja sosiaalinen. 

Ratsastus sujui ihan hyvin, Mairen energisyys yllätti ja se oli vähän outoa ja jännittävääkin, kun en ollut kuitenkaan hirveästi ratsastanut kuumilla hevosilla. Hienointa ehkä oli, kun Maire luontaisesti jo meni vähän alas ja minä pitkäohja-ratsastaja ihastuin täysin. 

Mairen omistaja Eveliina kertoo näin: "Onhan se nyt ollut kivaa, kun oot ollu niin paljon auttamassa esim, kisoissa Koivusalossa, kun sai vähän vuorotella taluttelua ym. :) Ja ennen kaikkea se, että oon koko aikana saanu välillä pitää vapaata rennoin mielin, suhun on voinu luottaa :)"

Tuo oli ihana kuulla, ahkeruus palkitaan :)

Tuolloinhan luulin ja kehuin varmaan kaikille miten hienossa peräänannossa M meni mulla jo koeratsastuksella. Eihän se mennyt oikeasti. En vain tajunnut silloin vielä peräänanto käsitettä. Mun mielestä silloin, kun Maire meni nyökyssä, niin se oli peräänannossa. Tuo asia on ainakin yksi, jossa kehityin valtavasti. Nykyään Maire menee jo rehellisesti peräänannossa, edes pätkittäin. Videolla ei ero ole ehkä päätä huimaava, mutta selkään kehitys on tuntunut valtavalta. Mutta kyllä erojakin silmään näkee. Maire oli jännittynyt ja oli pahasti pohkeen takana ja puri pahasti kuolaimeen kiinni. Ja tuo laukannosto maaliskuun videolla... Huvittava ainakin! Jälkimmäisellä pätkällä Maire on rento ja kevyt edestä. 

Esteilläkin Maire opetti minua paljon, vaikka hyppykerrat jäi lyhyeen. Mutta jalan oireilu, se etten voinut treenata juurikaan opetti minua paljon ihmisenä. Menin aina innoissani taluttamaan ja hoitamaan Mairea. Ja esimerkiksi opin kylmäämisestä paljon. Miksi kannattaa ja miksi ei. Sekä jalkojen tarkkailusta tuli jokakertainen rutiini. 

Ja yksi hienoimmista kokemuksista oli kisat. Verkassa Maire oli niin hieno! Ja ohjelman harjoittelu Monnan valkoissa oli aina yhtä mukavaa. Sekä istuntani parani valtavasti kesän aikana.
Kiitos tuhannesti maailman ihanimmalle Evelle ja Mairelle <3

Ilman Mairea mulla ei olisi tälläistä ratsastus-ja hevosmiestaitoa, eikä Zindiä. Menin juuri Kauppilaan TET:iin, tallin omistaja kysyi juuri Eveltä. Eve antoi minun mennä Monnan valmennukseen, Monna tutustui näin minuun ja nyt saan ratsastaan hänen 2*kenttähevostaan(siaan). 

Kaikella on tarkoituksensa.





Vahingossa sopivasti kesällä tuli otettua tammoista kuva! :)



Kohti kisoja!

Ensi viikon lauantaina pääsen osallistumaan jälleen koulukisoihin ja ratsuna toimii ihana Panda. Ohjelmana on aikuisratsastusmerkki 2010. joka sisältää mm.pohkeenväistöt, peruutukset ja vapaan käynnin. Ohjelmana tuo on haasteellisempi mitä olen mennyt, mutta silti sisällöltään tosi kiva! Siinä on kokoajan tekemistä ja ratsastamista, vielä kun sen muistaisi sitten.. Ensimmäisissäni koulukisoissani menin myös Pandalla ja löysinkin tänään videon radasta ja olen sitä nyt muutaman kerran katsonut. Arvion mitä olisin voinut tehdä paremmin ja mikä näytti hyvältä ja mitä mun pitäisi tavoitella. Toisin kuin Mairen kanssa kisoissa kävi, niin yritän olla turhaa jännittämättä ja nautin ratsastamisesta enkä myöskään yritä liikaa.

Kerron tässä samalla vähän meidän kuulumisia! Lauantaina kävimme maastoilemassa Hiilen ja Hallan samaan tapaan kuin viimeksi. Matka meni käyden kouluohjelmaani läpi Anun kanssa, hänen antaessa vinkkejä ja mielikuvia miltä sen pitäisi tuntua jne. Reissu meni hyvin Ja yllättävän hyvin Hiili meni myös kahden lähellä olevan oripojan ohi, kun asetin vähän ulospäin ja en antanut sille tilaisuutta tehdä mitään typerää. Tilanteessa saattoi myös auttaa se, kun juttelimme kokoajan Anun kanssa, joten myöskään minä en ehtinyt jännittää "apuapua, mitä tapahtuu, mitä mun pitää tehdä???".


Tallille päästyämme nousin Hallan selkään ja menimme treenamaan käytännössä ohjelmaa. Vähän kyllä suppeasti, sillä pohja oli niin "löllö" ettei siinä kaikkea voinut vaatia. Harjoittelimme aluksi suoraa sisääntuloa, joka koitui kohtaloksi Mairen kanssa viime kisoissa. Kun vihdoin tajusin mitä linjaa mun pitää tulla niin tulin kerran koko ohjelman läpi. Muutaman kerran unohdin hetkellisesti, ja sain jatkettua kun Toini tai Anu huikkasi. Eli yllättävän hyvin tuolla pohjalla ja lyhyellä opettelulla.

"Tässä huomaamme miten kokonaisuudessaankin nuorempi ratsukko on rauhallisempi!"

Sunnuntaina kävimme jälleen Hiilellä ja Hallalla maastoilemassa sänkkärin läpi ja jatkaen peltotielle. Peltotiellä aluksi otimme ravia molempiin suuntiin ja seuraavan kerran laukkasimme pelloille päin! Otin Hallaan vähän etäisyyttä ja siinäkin Hiili malttoi täydellisesti vaikka Halla ravailikin 10 metrin päässä. Otin ravin uudelleen ja nostin laukan. Ja kaikki sujui ongelmitta. Hiili laukkasi rennosti ja hyvin kuunnellen apujani. Myöskin tien loppuessa siirtyminen raviin ei ollut ongelma. Ihana Hiili jälleen kerran<3

Maaston jälkeen hyppäsin jälleen Hallan selkään ja harjoittelin muutaman kerran ohjelmaa. Eka kerta meni unohdellen ja lopuksi tulin väärin päin lopputervehdykseen. Olin siis jossain vaiheessa lähtenyt väärään suuntaan.. Otin ohjelman puolivälistä uudestaan ja se taisi mennä unohduksitta. Vähän kyllä jännitti opinko tuota koskaan vaikka aikaakin on toki vielä tuolloin opetella melkein viikko. En edes kiinnittänyt Hallaan kovin paljon huomiota, tarkoitan siis peräänantoa. Keskityin enemmänkin istuntaani ja muistamiseen sekä tarkkoihin teihin (joka oli hieman vaikeaa ilman kirjaimia :D). Loppuverryttelin Hallan vielä eteenalas ja loppukävelin samalla tehden ohjelman käynnissä. Ratsastuksen jälkeen alkoi olla jo pieni kiire, sillä olin luvannut ratsastaa vielä Mairen.



Mä rakastan tätä kuvaa!

Tuuli oli jotain aivan kamalaa sunnuntai-iltana ja tuntui, että maneesi sortuu päälle. Luultavasti tämä myös vaikutti Maireen, sillä tammalla oli HIUKAN virtaa. Tein alkuverkaksi ohjelman alkuosaa eli puolirataleikkaa- voltti, toinen puoli rataleikkaa-voltti. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Maire oli ihan ok, vähän se yritti kiihdyttää suorilla ja ei taipunut vielä volteilla kovin hyvin. Otin väliin myös pidennyksiä lavistäjillä, sekä hain keskiympyrän (20m) muotoa. Kokeilin välillä mennä harjoitusraviin, mutei siitä tullut silloin mitään kun Maire tykitti sataa eteenpäin pää taivaissa. Välillä olisi tehnyt vain mieli kiljua, mutta sitkeästi jatkoin ja välillä sainkin ja osasin ratsastaa hyviäkin pätkiä. Esimerkiksi lisäykset onnistui hyvin, vaikkei hevonen ollutkaan täydellisessä peräänannossa.

Laukoissa Maire oli yllättävän kuulolla, vaikka tempo olikin normaalia matkaavoittavampi. Laukkoja tein pääty-ympyröillä ja lävistäjillä. Ja mielestäni löysinkin aika hyvän pääty-ympyrän tien. Myöskin väistöt oli yksi parhaimmista kohdista, ehkä niiden ollessa käyntiväistöjä->ehdin miettiä muutakin kuin "prrr, soooooooo". Tein muutamaan kertaan ohjelmaa ja unohtelin asioita jälleen. Nyt kuitenkin vain siirtymisten paikkoja ja pienen mietintätauon jälkeen muistin miten tästä jatkettiinkaan. Tähän on todella tarpeeseen kouluvalmennus, jossa toivottavasti saan oman pääni kuntoon sekä sen yhteenpuhaltamisen Mairen kanssa mitä viime treeneissä ja kerroilla on ollut. Ja torstaina siiis pääsenkin Monnan kouluvalkkaan, katsotaan saanko äitin mukaan :)

                                         

Varmaan sä niinku herätit mut?!

Yli odotuksien

Moi! Olimme sunnuntaina Hiilen ja Hallan kanssa maastossa. Minä siis Hiilellä, tätini Hallalla ja Anu vierelläni "turvana". Tämä oli Hiilelle toinen kerta maastossa, mutta voidaan sanoa kyllä ensimmäiseksi kunnon maastoreissuksi. Ja Hiili ylitti kyllä kaikkien odotukset!

Aluksi poika oli jännittynyt ja kipitti ihan Hallan perässä. Vähitellen peltopätkän jälkeen, Hiili rentoutui. Vähän se vastaan tulevia autoja pikkutiellä jännitti, otti muutaman askeleen hätäisemmin ja rauhoittui sitten. Hiekkatiellä vastaan tuli toinen hevonen, ruuna kyllä. Mua vähän jännitti nuoren orin reaktio, mutta ihan turhaan! Hiili vain katsoi Mikkoa ja ei mitään ongelmaa. Tässä taas todistettiin miten mahtava tuo hevonen on! Pääsimme hiekkatieltä metsään ja paremman pohjan alkaessa otimme ravipätkän. Hiili ravasi ihan rauhassa Hallan perässä oikein hyvässä tasapainossa vähän märkienkin paikkojen yli. Myöskään käännös ei tuottanut ongelmaa ja takaisin päin tulimme välillä 10metriäkin perässä eikä Hiili stressanut ollenkaan vaikka Halla menikin paljonkin edellä. Oikaisimme pientä metsäpolkua pitkin ja sielläkin mitään kompuroimista ei ollut ja hevosten käytössä oleva mäkilaidun on selvästi hyväksi tasapainolle. Tulomatkallakaan mitään ei tapahtunut ja myöskään autotkaan ei jännittänyt Hilleriä ollenkaan. Maailman ihanin varsa <3.

Ennen Hiilen kanssa maastoilua ratsastin hetken aikaa Hallaa kentällä. H oli oikeaan tosi tasainen edestä ja tuntui hyvältä. Vasempaan se oli vähän jäykempi ja jumppailtiin volteilla ja avoilla. Avot vasempaan suuntaan kuitenkin meni hyvin, oikeaan suunnassa oli vähän kiemurtelua. Ja olenhan vasemmalle vino niin en kyllä ihmettelekään. Laukat meni ok, ei moitittavaa muttei erikoista kehuttavaakaan. Menin vain n.20min+alku- ja loppukäynnit.

Illalla kävin vielä Mairenkin luona. Ratsu numero 3 oli oikein mukava verrattuna torstain ratsastukseen.. Torstaina Maire oli niin yhteistyöhaluton ja mikään ei sujunut. Tullessani portille tuolloin niin Maire käänsi peränsä minua päin ja välillä kurkki olenko jo lähtenyt. Oli ilmeisesti vähän pahastunut, kun mua ei ollut näkynyt hetkeen.
Sunnuntaina kuitenkin Maire olil selvästi paremmalla mielellä. Ratsastaessa tein aluksi käynnissä joka kulmaan voltin, ja pitkiensivujen keskelle voltin/keskiympyrän. Keskiympyrän sisälle tein aluksi siirtymisiä. Maire oli aika vahva niissä, mutta käynti oli aika matelevaa. Pyysinkin ihan kunnolla ja kivoja käynti pätkiäkin tuli ja siirtymisetkin pehmenivät. Ravissa tein pääty-ympyröitä ja keskiympyrää. Jatkoin tekemällä keskiympyrän jälkeen avoa ja jes, Maire teki ne hyvin! Pyysin ympyröiden sisällä temponmuutoksen ja niiden siirtymät menivät aika tasapainossa.

Laukkoja tein jälleen ympyröillä, välillä suorallakin uralla sekä myös laukka-avoja ja ne menivät kohtalaisen hyvin. Tavoittelin rauhallista tahtia, välillä annoin sujuakin, ettei meno mene Mairen mielestä ihan tylsäksi :D. Laukkojen jälkeen pidettiin breikki, jonka jälkeen teimme väistöjä. Tätä tehtävää teimme myös maanantain tunnilla; keskihalkaisijalle, josta väistöä kohti uraa, uralla laukannosto ja pääty-ympyrä tai edes kulman läpi laukassa. Väistöt sujui, ja nostot oli yllättävän rauhallisia. Tein näitä vuorotellen molempiin suuntiin. Puolieroja en ainakaan enää muista, jotain pientä oli väistöissä. Tämän jälkeen ravailimme rennosti alas.

Katsotaan saanko muita kuulumispostauksia tälle viikolle, sillä olen nyt todella kiireinen ollut ja kouluhommat painaa päälle, katsotaankatsotaan.. Mulla on tälläinrn pieni kuva ongelma niin yksi saa tällä kertaa riittää.

Kisoissa

Moi! Otsikosta voitte päätellä, ettei menestystä sunnuntaisista koulukisoista tullut. Kokemusta sitäkin enemmän, ja jälkikäteen se onkin varmaan tärkeämpää kuin sijoittuminen. Harmittaa silti oma sähläykseni, sillä hevonen oli upea. Ja jos ottaa huomioon, että kisat olivat minulle vasta toiset ja ensimmäiset meidän yhteiset kisat.

Kuvat ovat ottaneet Roosa Rintamäki, kiitos paljon!

Lauantaina menin aamusta tallille katsomaan, kun ammattilainen ratsasti Mairen ja myöhemmin pakkasimme ja puhdistimme varusteita huomista varten. Tuo oli myös minulle uusi kokemus pakata varusteita huomisia kisoja varten. Puhdistin kaikki Mairen varusteet parhaani mukaan sekä puunasin todella johdpurini kisakuntoon. Tarkistin moneen kertaan, että kaikki on mukana huomiselle. Tein myös ihan perus tallihommia; vein vesiä jne. Jännitys alkoi nousta vähitellen, kun näin keitä muita luokassa on. Paljon hyviä ja tuttuja ratsukoita. Jännitystäni helpotti se, kun treenit olivat sujuneet niin hyvin..

Sunnuntaina heräsin jo kuudelta, sillä uusi koiramme Kapu vähän temmelsi. Kävin pojan kanssa lenkillä seitsemän aikaan ja ilma oli ihanan lämmin. Vähän yli yhdeksän lähdin tallille ja Eve oli odottamassa jo. Eve klippasi Mairelle "loimimallin" 25minuutissa, tuttua hommaa heille. Roudasimme varusteita traikkuun ja pääsimme lähtemään hyvissä ajoin. Myllykylässä purettiin Maire kopista ja kävin kansliassa ilmoittautumassa. Kaikki toki tunnistivat minut ja Mairen rokotukset tsekattiin ja maksoin kisamaksun. Kanslisti "järkyttyi" minun ollessa IR:läinen, sillä olen koko kesän pyörinyt kökkimässä KuRatin kisoissa ja tullut tutuksi täällä. Nauroimmekin, että juuri kukaan Ilmajoen Ratsastajista ei tunne minua, mutta Kurikassa tuntee kaikki :D.

Menin verkkaamaan ajoissa, sillä pitkä kävely on Mairelle hyvä. Kuitenkin lähdin vähän hätäilemään ja ehdottomasti olisi ollut parempi kävellä pidempään. Maire heti ensimmäisillä askelilla tuntui todella reippaalta ja Eve sanoikin, että se on kuin liitokavio. Maire touhotti hetken aikaa, mutta aika nopeasti alkoi työskennellä hyvin ja aktiivisesti. Se on treeneissä ollut normaali, ei hidas eikä reipaskaan. Verkassa se oli reipas, mutta erittäin hyvän tuntuinen. Otin käynnin jälkeen heti laukkaa saadakseni Mairen lihakset lämpimiksi. Sillä oli vähän vauhti päällä ja muutamia pidätteitä välillä tein. Otin laukkaa molempiin suuntiin ja jälleen vasempaan yksi ympyrä tuntui superkivalta. Ravissa tein muutamia temponmuutoksia mitä ensimmäisessä kouluvalkassa. Tein niitä ympyröillä sekä suoralla uralla. Sekä muutamat askeleen pidennykset lävistäjälle löytäen vähän niihin fiiliksen tälle päivää. Ne sujui hyvin ja olin aika tyytyväinen.

Mua ärsytti, kun lähdin hätäilemään siinä alussa. Nyt verkkasin n.30min vaikka puoletkin siitä olisi tuolloin riittänyt. En viitsinyt lopussa enää antaa pitkiäkään ohjia, ettei hevonen "löysisty". Tuokin oli omaa kokemuuttani kisoista. Vielä juuri ennen omaa starttaamistani M tuntui hyvältä ja olin edelleen varmalla fiiliksellä.

Kuitenkin heti kouluaitojen sisälle päästyäni mua alkoi luultavasti jännittää niin paljon, odotin vain pilliin vihellystä eikä tehtävissäni ollut mitään ideaa. Maire oli kuitenkin vielä ok hyvä, mutta kun sain luvan aloittaa kaikki vain hajosi. Tein niin HUONON sisääntulon, sillä menin kohti tuomaria enkä C:tä ja olin varmasti metrin linjan ulkopuolella. En tiennyt mitä mun olisi tuossa tilanteessa pitänyt tehdä, korjata tie vai jatkaa. Mä jatkoin ja sain paperiin 4.
Ja tuohan pudotti meidät sijoilta sekä eniten tässä ärsyttää se, että sisääntulot ovat olleet meille helppo juttu. Seuraavaksi radassa oli lävistäjä, jonka puolessa välissä 5m käyntiä. Se onnistui yllättävän hyvin ja jatkoin siitä laukka ympyrälle. Sitten askeleenpidennys lävistäjälle ja toinen laukka ympyrä. Mielikuvani hyvästä pääty-ympyrästä olin tyystin kadonnut sekä ihmetyksekseni paperissani luki molempien laukka ympyröiden kohdalla, että heti enemmän eteenpäin. Tuota en vieläkään oikein ymmärrä, sillä M tuntui menevän reippaasti eteen. Myöskään askeleenpidennys ei ollut riittävä joka harmitti myös sillä ne ovat onnistuneet aika hyvin nykyään.

Mutta jos johonkin olen tyytyväinen radassa niin keskikäyntiin, josta sain ohjelmamme parhaimmat pisteet ja istuntaani sekä hevoseen. Mun korvien sisässä tapahtui vain jotain ja fiilis oli aika matalalla radalta tullessani. Eve tuli kysymään fiiliksiä ja sanoi radan näyttäneen hyvältä ja tasaiselta. Me saatiin loppujen lopuksi n.59% ja olimme toiset ei-sijoittuneet. Kaikki yritti hokea mulle miten kivasti kuitenkin nämä menivät ensimmäisiksi kisoiksi Mairella. Joo, olihan 59% kiva tulos, mutta se ärsyttää kaikista eniten, sillä kaikki olisi voinut mennä paaljon paremmin. Treeneissä ja varsinkin verkassa Maire oli niin upea ja sitten tulen radalle ja teen 4 sisääntulon. Tyhmiä virheitä, joita oppii vain opettelemalla. Kokemus oli silti ehdottomasti ihana ja tästä treenaamisella suunta on varmasti vain ylöspäin :)

Tarpeeksi hyvä?

Moi! Olin eilen Mairella Monnan kouluvalkassa, yksin jälleen. Mulla on mennyt skootteri jälleen rikki ja en kovin mielelläni enää pyöräile n.4km kylmässä säässä. Kesällä valitan liian kuumasta ja syksyllä liian kylmästä. Se on niin totta, että suomalaisille sää ei ole koskaan hyvä :D. Pyysin mummaani viemään minut tallille ja hän mielihyvin vei minut, kiitos <3.
Ja otsikko tuli vain mieleen, sillä ratsastuksessa ei ole koskaan tarpeeksi hyvä ja aina jää jotain korjattavaa, myös varmasti maailman parhaillakin. Uskokaa itseenne ja odottakaa sitä edistymistä, joka saattaa tulla vaikka alle tunnissa. Kaikki on asenteesta kiinni!

Kuvat ovat puhelimella otettuja, pahoittelen laatua.

Olin aika hyvään aikaan tallilla, mutta luultua kauemmin meni tamman harjaamiseen, sillä se oli kierinyt mukavasti molemmat puolet tomuun ja kuraan. Jouduin laittaa Mairen karsinassa kuntoon, joka vaikeutti asiaa hieman. Kauppilassahan kaikilla on slow-feeder-häkit karsinoissa ja Maire tottakai söi samalla. Menin kävelemään maneesiin varttia vaille ja se riitti hyvin alkukäynneiksi ja Monnan tullessa aloin ravailla. Maire vähän tahditti vasempaan ja sain neuvon kisoihinkin laukata melkein heti. Laukkojen jälkeen vasen oli jälleen puhdas ja aloimme työstää ravia. Menimme aluksi taas pääty-ympyröitä ja lisänä heti lävistäjiä ratsastaen samalla tavalla kuin kaarevillakin urilla. Monna sanoikin heti, että nyt mulla oli ohjat heti kädessä ja Maire kyllä tuntuikin alusta asti tasaiselta edestä.

Mä en ollut ratsastanut valmennusten välillä kertaakaan, kun viikonloppu meni Niinisalossa. Yllättävän hyvin siis olin sisäistänyt asiat, sillä muistin aika hyvin kaikki vinkit viime kerrasta ja "hienosäädöimme" vain läpikäytyjä asioita. Menimme kevyemmin, mutta tehokkaasti. Askeleenpidennykset sujui alusta asti hyvin kunhan vain muistaisin muistaa kädetkin. Aina lisätessäni pituutta raviin, Monnan sanoin mun kädet "halvaantui". Jäin vain matkustelemaan käsilläni. Heti sanottuani tuon ääneen, että unohdan kädet niin seuraavassa pidennyksessä muistin ne. Muutaman kerran pidennykset oli tosi hyviä ja jätimme ne taka-alalle. Monna kysyi mikä tuntuu radassa vaikeimmalta ja vastasin heti, että keskikäynti. Maire ei omaa huippuhyvää käyntiä ja mulla on se, että alan puskea liikaa ja tulee rikko raville. Mun pitäisi vain rauhoittua, laskea hitaasti ja hengitellä rauhassa. Ja pyytää keskikäyntiä vartalolla/istunnalla eikä juurikaan kannuksella, sillä sitten rikkoon on suuri mahdollisuus. Ja silti muistaa olla aktiivinen käynnissä sekä seuraavassa siirtymisessä keskikäynnistä raviin.

Pari kertaa tuntui siltä, että siitä olisi voinut saada edes tyydyttävän arvosanan. Kerran unohdin siirtyä käyntiin vaikka lävistäjälle muistinkin tulla. Tajusin unohtamiseni n.1m myöhässä, mutta silti aloin tiedostamattani pyytämään liikaa ja rikko tuli. Tuossakin olisi pitänyt vain hengittää ulos ja pyytää sen verran mitä tulee. Sainkin vinkiksi mennä mieluummin liian vaatimattomasti kuin pyytää rikoksi. Keskikäynnistä varmaan tulee meidän radan kompastuskivi. Ehkä.

Harjoittelimme myös sitä lävistäjän puolessavälissä n.5m käyntiä. Se on tosi vaikea hahmoittaa. Siirsin käyntiin liian aikaisin lähes aina, mutta kerran tultuani mielestäni liian pitkälle niin paikka oli täydellinen. Mun pitää siis jatkaa vielä pari askelta sen jälkeen, kun meinaan siirtää käynnille.

Laukkoja emme alkuverkan jälkeen hirveästi ottaneet, teimme niitä osana radasta vain sekä katsoimme onko pääty-ympyrä sopivan kokoinen. Vasen laukka menee aina paljon paremmin kuin oikea, siinäkin mun pitää vaan pyytää vähän eteenpäin jos takaosa leijuu taivaissa. Pyytäessäni vähän eteen rauhallisesti takaosa tulee paremmin alle ja laukka alkaa pyöriä huimasti paremmin vaikken itse sitä tiedostakaan/tunne. Mulla on laukassakin välillä ongelmana, että keskityn liikaa pelkästään laukan laatuun ja unohdan jälleen kädet. Kun muistan ne niin paketti on aika hyvin kasassa ja M näyttää ja tuntuu hyvältä.


Teimme lopuksi koko ohjelman ja kaikki olimme aika tyytyväisiä ja ohjelmassa vain keskikäyntiin siirtyminen tuli ihan vähän myöhässä ja jos oikein muistan niin meinasi tulla rikko, mutta sain reagoitua hyvin ja vain askel ravia tuli. Tästä on hyvä jatkaa ylihuomiseen!