Vanha guru, joka yllättää yhä uudelleen

Meillä oli viime viikonloppuna koulurataharjoitukset tallilla, ei tiukkoja sääntöjä, rentoa meininkiä ja hyväntuulista porukkaa. Ja uskomaton hevonen <3 

Mietin useamman kerran, että lähdenkö edes koko harkkaan. Keksin lukemattomia tekosyitä miksi en lähtisi. Ajattelin kuitenkin, että olisi tyhmää perua omat starttini muutenkin pienistä (8start.) "kisoista" ja saisin sen sinisen pikkuruusukkeen, josta olen haaveillut. Toki takana oli kolmen päivän kuumeilut ja skootterilla kaatuminen (vasen jalka yllättäen mustelmilla ja kipeä) jne.

Lähdin kuitenkin 1,5h ennen starttiani paikalle. Tallilla fiilis alkoi nousta koko ajan enemmän ja selkään päästessäni olin jo ihan terveen oloinen ja pirteä. Puunasin Rassen kiiltäväksi ja hain valkoisen huovan, en ollut ajatellut laittavani mitään kamoja, mutta kun tuttuni laittoi hevoselleen niin pakkohan se oli. Minä, joka letitän, puunaan, vaatteet ja varusteet viimeisen päälle hienona.. Mutta varusteet ehdin kyllä sopivasti putsata edustuskuntoisiksi ;)

Menin jo ajoissa kävelemään ja verkkaamaan. Lauantain pikkuhyppelöt tekivät varmasti hyvää ja Rasse oli letkeän ja notkean oloinen alusta asti. Aluksi meinasin taas vaan sooloilla siellä mennen vaan uraa, mutta lähdin onneksi vaatimaan kummaltakin enemmän väistöjen, taivutusten ja kaarevien urien avulla. Väistöt sujui tosi hyvin, vähitellen jopa avot.. Tein muutamia A:n ohjelman juttuja, takaosakäännöksiä, keskilaukkoja, laukka-seis. Kaikki onnistui hyvin, Rasse olisi saanut olla vähän rennompi niin kaikki olisi helpottunut vielä entisestään. Starttasin ekana verkkaryhmästäni, joten jäin maneesiin. Aika nopeasti sain luvan aloittaa. Rata oli tasainen, olisin voinut vähän työstää Rassea enemmän, sillä se meni kovin jännittyneesti. Muutama 7 saatiin paperiin, mutta prosenteiksi 59,4%. Yli 60% oltaisiin saatu, jos olisin muistanut, että ohjelmassa EI ole alkutervehdystä..

Mä jotenkin ajattelin, että mulla on paljon aikaa siinä välissä ja kelin ollessa hyvin liukas ja kostea vein Rassen hetkeksi karsinaan. Olihan se siellä 5min kunnes tajusin, että toinen verkkaryhmä tietenkin alkaa jo ajoissa. Jouduttiin hetki lipsua pihassa ennen maneesiin pääsyä. Rasse lähes käyttäytyi hyvin joutuessaan seistä tai kävellä, mutta voi luoja miten upea se oli. Se oli pyöreä niskasta, herkkänä pohkeelle ja kaikki oli helppoa. Keskiravit jäi vähän vaisuiksi (meidän bravuuri..), sillä pappa rikkoi sen laukalle kerran ja jäin vähän hissuttelemaan. Se oli sopivan pörheänä liikkuakseen laadukkaasti. Verkan jälkeen käppäilimme hetken ulkona ja pääsimme valmistautumaan maneesiin tuttuni ohjelman ajaksi. Kun jouduin seistä hetken papan etupää alkoi keventyä tai peruutusvaihde jäi päälle..:D Ajattelin, että mitäköhän tästä kuumuttavasta ohjelmasta tuleekaan, mutta <3 Jälleen pari seiskaa, muutama nelonen, mm. siitä kohdasta, joka oli kertoimella 2.. Se siis rikkoi keskikäynnin ja takaosakäännökset meni miten meni. Silti se oli uskomattoman upea. Keskiaskellajit olisi voinut näyttää vielä paljon näyttävämmin ja laukka-käyntisiirtymiset tarkemmin, siitä kun joka kohdassa huomautettiin. Mä hymyilin silti koko ohjelman ajan ja varsinkin muutaman seuraavankin päivän.

Näillä sanoilla oli loppukommentti: "Hienoa! Pisteitä vähän hankala antaa "muodon" vuoksi mutta teknisesti aika ok. Laukat pravuurina! :) <3" Rasse <3

Huomenna onkin taas kisapäivä!! Mennään Siirilän Ratsastuskeskuksen avajaisissa 80&90cm, upeat puitteet siellä ainakin on, joten luultavasti hieno päivä tulossa! :)

Mitäs tapaturmatiimille kuuluu?

Kuuluu hyvää! Oma olo on paranemaan päin, mutta yllättävän heikohko vielä jo yli  kaksi viikkoa rautalääkkeitä syöneenä. Sen verran hyvässä kunnossa kuitenkin olen, että olen pystynyt ratsastaa kahtakin hevosta päivässä. Viime viikko kului oppikirjojen äärellä, koeviikon ollessa päällä. Kahtena päivänä en mennyt tallille, mutta muina kyllä ja tulokset eivät olleet yhtään pahemmat, nimittäin sain kurssiarvosanoiksi 10,9,9,8 ja 7, ja tämä viimeisin pitkästä matikasta. Olin ihan älyttömän tyytyväinen, että osaan jo yhdistää ja kääntää eduksi tallilla käymisen ja koulun. Meillähän oli siis ma 10-16 ja ti-pe 8-16 viisi viikkoa yhteensä ja selvisin.

 

Zindin imppari selätettiin nopeasti jodikääreellä ja Rasse on ollut kunnossa. Hyvinkin terve. Me ollaan nimittäin päivittäin menty nyt viikon ajan enemmän tai vähemmän kohti kattopalkkeja. Kovasti olen ratsastanut sitä tehokkaasti sileällä ja puomitkin on usein tuomassa mielenvirkistystä. Kevyitäkin on tietenkin ollut, vaikka sen jälkeen ollaan pompittu vielä vähän entistä enemmän :P. Jos se on "sillä päällä" niin mun pitää vaan ottaa asiaksi ratsastaa se läpi. Ja ne fiilikset on ollut aika huikeat, kun se pörheys osoittautuukin eduksi ja se käyttää energiansa muuhun kuin pönttöilyyn. Se on nimittäin tehnyt hienoja vaihtoja, vastalaukkoja, lyhyttä laukkaa, lisäyksiä, avoja, sulkuja yms. Toisaalta, kun lähdetään ulos Rassen mukavuusalueen ulkopuolelle esim. todella lyhyessä laukassa niin välillä palaa hermot ja se kokeilee helpottaakseen tilannetta keventää etuosaansa.  Tilanteesta päästään kuitenkin jatkamaan, kun en ns. hyökkää kimppuun vaan annan pohjetta niin paljon mitä tilanne vaatii  ja jatkan muina miehinä.

 

Me Zindin kanssa rakennettiin Rassen treeniin vähän jumppaa ;)

Ylläoleva puomitehtävä sujui älyttömän hyvin, Rasse vaan leijaili  niiden yli. Ollaan haettu aina puomien  päällä tuollaista ravia mitä se teki tuossa tehtävässä; askelia, jotka viipyvät ilmassa kauan, ja laskeutumisen jälkeen takajalat käyttävät koko voimansa uuteen askeleeseen. Se oli tosi makeen tuntuista selkään, ja oli älyttömän hyvää jumppaa vanhalle hevoselle. Olikohan juuri tuolloin, tämän tehtävän jälkeen, kun se teki parhainta lyhyttä laukkaa mun ratsastamana. Se jää usein vaan lyhyeen nelitahtiseen laukkaan eikä polje takajaloilla. R tarvii niin älyttömästi aktiivisuutta pohkeesta ja silloin tuntui, että vihdoin tämän omien vammojen ja sairasteluiden jälkeen sain koko kroppani avuksi. Laukan laadun lisäksi niska oli hyvännäköisessä asennossa. Tämän jälkeen annoin sen laukata vapaammin, itse istuen kevyessä istunnassa. Kiitokset palkitsevat oppimista, tässä tapauksessa enemmän ehkä papan mielekkyyttä tehdä jatkossakin.

 

Puhuin alussa kahden hevosen ratsastuksesta, Zindillä en ole vielä mennyt, mutta lainaponi Ade on toiminut ratsunani nyt muutaman kerran. Adesta taisin kertoa jotakin aikaisemmin, mutta nyt osaan taas kertoa enemmän, kun olen päässyt sen kanssa tekemään. Ei olla menty kauhean rankasti ja ihmeellisempiä, ei se tokikaan osaakaan vielä "temppuja" ja muutenkin haluan aina tutustua rauhassa. Toisaalta olen myös säästellyt vähän itseäni, että jaksan ratsastaa vielä sen vanhemman apinan. Laukannostot ovat olleet hankalin kohta, kun jalkani ovat niin älyttömän pitkät ja pohkeeni yläosat ovat poniin kontaktissa. Mutta toisella kertaa ne nousivat paljon helpommin, joten eiköhän me pian osata jo ihan tyylipuhtaastikin.

 

Tulossa seuraavina viikonloppuina on harjoituskoulukisat ja 1-tason este, luokat ei ole vielä ihan varmoja, niistä lisää viimeistään kisojen jälkeen :)

 

Yksi ikimuistoinen vuosi takana

4.11. Ratsastin ensimmäistä kertaa Zindillä, mutta myöskin Rassella. Monna ratsasti alkuun Zindiä ja menin sen aikaa Rassella. Ja yäk miten inhosinkaan tuota hevosta, joka esitti enemmän kamelia, kun muka laadukastakin hevosta. Ainut hyvä asia minkä näin tuossa rumassa ruunassa oli kiva laukka. Toki odotin prinsessatamman selkään pääsyä niin älyttömästi etten jaksanut välittää miten huonosti meillä meni Rassen kanssa. Mietin silti, että päästääkö Monna edes minua Z:n selkään, kun en saa menemään hänen toista hevosta mitenkään nätisti. (Silloin peräänanto oli se juttu mikä oli ihailtavaa ja tärkeintä. Toisaalta en edes tiennyt miten hevonen saadaan menemään niin ja koska se on rehellisesti eikä etupainoisena nyökyssä.) Monna päästi minut kuitenkin.

 

Menin käynti kauan, hakien ja tutustuen hevoseen ja sen säätöihin. Ravasin ympäri maneesia kokeillen vähän avoja, jotka olivat kivoin "liike" ja itselleni helppo. Zindi liikkui nätisti ja teki mitä pyysin. Kokeilin askeleen pidennyksiä ja tajusin hevosen laatua. Ne oli selkään parhaimman tuntuiset mitä ikinä olin kokenut. Laukka oli vaikeaa, ympyrä ei ollut ihan symmetrinen, kun Z ei kuunnellut ulkoapuja(en käyttänyt).. Meidän kehityskohta niin kuin silloin sanoinkin tuon päivän postauksesta.

 

Joulukuussa otettiin reippaasti takapakkia Zindin kanssa, mutta kehityttiin Rassen kanssa, kun sitäkin jouduin ratsastaa. Monna joutui saikkuilla, joten molemmat oli liikutettavinani. Zindi keräsi virtaa pakkasesta ja meni koko joulukuun maneesia kiertäen. Me oltiin kuin helikopteri ja pari kertaa oma lentoni päättyi maan tasalle. Pelkäsin ja itkin useinkin. Myönsin sen Monnalle, eikä hän vieläkään heittänyt minua veks vaan ohjeisti ja saikulta palattuaan piti tunteja. Meistä alkoi tulla ratsukko viimeistään keväällä ja käyntiin yhdet kisatkin, luokkina ristikko ja puomi ja valkoinen ruusuke otettiin mukaankin. Sitten tamma jäikin saikulle ja on vasta nyt palailemassa.

 

Nyt kesän aikana meistä on tullut parhaat kaverit, jos näin voi sanoa. Olen kuljettanut sitä laitumelle ja sieltä pois kepeillä, vaihtanut haudetta tarhassa kepit kainalossa. Tamma hörisee aina minut huomatessaan tullessani. Kaksi herkkää joutui hetken etsiä toisiaan ja odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsen selkään jälleen.

 

 

Rassesta hassusti tuli silloin joulukuussa jo ihan kiva. Nyt se on tositosi kiva. Ollaan koettu vaikka mitä ja matkustettu ympäri Suomea. Tämän vuoden aikana selässä on ollut alle 7kertaa joku muu kuin minä. Ollaan käyty Keravalla kenttiksissä, muutamissa estekisoissa 1&2-tasolla hakien myös rusetin, valmennuksissa ympäri Suomea, jopa kolmesti ollaan yritetty koulukisoihinkin, mutta tuuri ei ole ollut puolellamme. Niin kuin koko vuotena, mutta siitä lisää myöhemmin kauden yhteenvedossa.

 

Rasse on helposta hevosesta kaukana, alaskin olen köpsähtänyt ja muutaman kerran on jännittänyt että mitähän nyt pitäisi tehdä. Niistä ollaan selvitty ja voin sanoa olevani jo aika hyvä hevosten kanssa. Me ollaan startattu harrastetta ja 90cm, ensi kaudella toivottavasti tuttaria ja 100cm. Ellei metriä vielä tämän vuoden puolella.

 

Ennen Rassea en ollut mennyt kuin kerran yli 90cm esteen, en ikinä sarjaa tai innareita, takana muutama hyväksytty tulos esteiltä tallikisoista. Enkä tykännyt hypätä yhtään. Nyt yksi viikon kohokohdista on estevalmennus ja en tiedä kumpi on kivempaa rataesteet vai maastarit. Tykkään rataesteiden teknisyydestä ja mokasta otetaan puomi tai huono hyppy. Maastareilla varsinkin näin kokenut hevonen antaa paljon anteeksi, mutta se vauhti ja kokonaisuus viehättää älyttömästi.

 

 

 

 

 

Itseäni kiinnostaa mitä näistä kahdesta on teille jäänyt mieleen. Kuva/postaus/kisat tai joku vastaava? Kertokaa kommenteissa niin muistellaan yhdessä :)