Joskus vaan pitää olla

Koeviikko ohi, puoli lukuvuotta takana, hevoset Tampereella. Vietän siis neljä tallitonta päivää to-su, ja tänään olen vain ollut. Toisen kerran moneen kuukauteen, ehkä puoleen vuoteen.

Nukuin pitkään, jopa kahdeksaan 6 tunnin yöunien jälkeen. Meillä oli lukiomme ihana joulujuhla eilen yhteen asti, joten nukkumaan meno vähän viivästyi. Selailin somea, Hipposta lukien ja kuunnellen musiikkia melkein kymmeneen asti ja nousin ylös aamupalalle, josta jatkoin Netflixiin. Tämän jälkeen mentiin lenkille Zetan kanssa ja viihdyttiin lähes tunti ihanassa auringonpaisteessa, vaikka sula näkymä 19.12. näyttikin aika karulta. Suinkaan ei lenkkeilty reippaasti sitä tuntia, vaan menimme hetkeksi lepäilemään. Silti olo "lenkin" jälkeen ei itsellä ollut normaali, ensiviikolla verenkuvassa saadaan taas lisää tietoa, toivon niin ainakin.

Pitkästä aikaa "ehdin" myös miettiä juttuja. Tai siis annoin tilaa muullekin kuin filosofian käsitteille :P. Serkkuni kertoi vuosikatsauksessaan olevansa suorittaja ja välillä olin ihan huolissani miten se voi jaksaa. Tunnistin paljon samaa itsessäni ja pystyin samaistua tekstiinsä. Mulla vie koulu niin paljon aikaa, että muulle ei jää ihan niin paljon aikaa kun hänellä tuolloin, mutta teen välillä jopa ehkä liikaa yhdessä kouluhommien kanssa. Koulu, kaksi hevosta, blogi, sukulaiset, kaverit ja hevoset eri paikkakunnilla ja lainahevoset saattavat minut välillä kuilun partaalle ja joudun punnitsemaan mitä teen. Välillä on tullut hypättyä sinne kuiluun ja kaikki asiat tapahtuu minuutti aikataululla ja elämä tuntuu niin kontrolloidulta, ja perfektionistin vika tässä nyt vielä helpottaakin.. Yleensä kuitenkin kannattaisi peruuttaa kuilun läheltä ja miettiä hetki. Yleensä koulu ja sitten punaiset menevät edelle tai välillä(usein) toisinkin päin, vaikka kaikki sitä sanookin, että koulu ensin. Kavereita tapaan hyvinhyvin harvoin koulun ulkopuolella ja muualla asuvia aivan liian harvoin. Seuraavaksi tulee sukulaiset, joka on vähän mutkikkaampaa. Ja Halla. Maailman paras Halla <3 ja sieltä se ihana porukka, joka on tuntenut minut vauvasta lähtien.

En voi liikaa korostaa tämän hevosen tärkeyttä minulle. Me ollaan kasvettu yhdessä ja se on elämäni hevonen. Ainut mihin olen saanut suhteen mitä tulen saamaan hevoseen. Suurin pelkoni on se, että menettäisin sen suhteen. Ja muutenkin yhteydet siihen porukkaan mitä siellä asuu ja on. Halla on se ykkönen, punaiset ei ole menneet sen ohi eivätkä varmaan tule menemäänkään koskaan. Olisin joka päivä tai edes viikko valkoisen luona, mutta se on käytännössä mahdotonta, jos meinaan opiskella hyvin tuloksin, treenata kohti kisakausia yhdessä Rassen kanssa, pyytää aina äitiä kuskaamaan ja tuntuu, että huonossa kunnossa tai keppien kanssa se olisi turhaa, vaikka pelkkä hevosen näkeminenkin saa kyyneliin onnesta.

Asia meni vähän asian vierestä nyt, mutta vaikka tämä kaikki toiminta pitää hyvinkin virkeänä ja hyvin tuloksin, oli tämä päivä jotenkin niin rento. Ei minuuttiaikataulua, ei jatkuvaa kellon kyttäämistä. Tämä herkku ei jatku pitkään, sillä huomenna menen tapaamaan valkoista. Pitkästä aikaa. <3. Ja sunnuntai-iltana punkut tulee treeneistä takaisin ja loppuviikosta treenataankin jo 28.päivänä oleviin 1-tason kisoihin, joissa mennään 85cm ja 95cm.

Helsingin reissu

Heippa! Ajattelin kertoa vähän Helsingin reissustani. Lähdimme sunnuntai-aamuna (siis 28.7.) junalla kohti Helsinkiä tätini ja serkkuni kanssa. Jäimme Tikkurilaan, sillä päivän "pääjuttu" oli vierailu Heurekassa.

Ihana kummityttöni Vanessa <3

Ja oli tämän ikäisellekin tosi kiinnostava paikka! Mulla oli käsitys, että kokopaikka on tarkoitettu lapsille, mutta ei ollenkaan. Suosittelen ehdottomasti siellä käymistä.
Heurekasta lähdimme joskus viiden aikaan paikan mennessä kiinni ja jatkoimme lähijunalla Helsingin päärautatieasemalle. Hotellimme oli ihan siinä aseman vieressä, joten kävelymatka ei ollut järin pitkä :D. Hotellihuoneemme oli positiivinen yllätys, sillä olimme Trivagosta varanneet vaan jonkun ja se olikin luxus-huone.

Asetuimme hotelliin ja oleilimme siellä hetken aikaa. Olimme viimeksi syöneet Heurekassa kolmen aikaa ja nälkä alkoi tuntua vähitellen. Lähdimme etsimään kivaa ruokapaikkaa keskustasta ja saimme kiertääkin ihan kunnolla. Rosso ja Subway olivat menneet kiinni, yksi kivan näköinen paikka oli aika kallis, Reko ei halunnut kiinalaiseen ravintolaan. Lopuksi päädyimme burger-paikkaan, josta vain Reko innostui. No, sai sillä sentään mahan täyteen. Palattuamme huoneeseen televisio ei toiminut ja henkilökunta ei osannut auttaa eli tuli aika tylsä ilta ja menimmekin aikaisin nukkumaan.

Tästä nähtävyydestä tykkäsin minäkin;)

 

Heräsimme kuitenkin aamulla vasta kymmenen aikaan ja kävimme aamupalalla hotellissa. Rakastan hotelli-aamiaisia ja tuollakin oli valtavasti kaikkea hyvää, päällimmäisenä mieleen jäi tuoreet croissantit, tottakai :D. Tämän jälkeen lähdimme metrolla Itäkeskukseen ostamaan Rekolle uudet kengät, sillä oli koko edellisen päivän tallustellut rikkinäisillä.. Ehdin käväistä Seppälässä ja pääsin Cubukselle, kunnes jouduimme lähteä takaisin. Vähän kyllä harmitti, kun Cubuksia ei meidän lähellä ole.

Menimme takaisin rautatieasemalle ja kävelimme Kauppatorille. Kauppatorilta lähdimme Sightseeing- risteilyllä ja se oli kyllä kiva! Ja kun sääkin oli kuuma niin "laivassakaan" ei tullut kamalan kylmä vaikka tuuli puhalsikin välillä todella viileästikin. 



 

Suomen jäänmurtajat kesäparkissa!

1,5h risteilyltä tultuamme ostimme torilta mansikkalaatikon ja söimme sen samalla ihastellessamme suurkaupunkia. Kävelimme takaisin asemaan kohti ja kävimme syömässä Forumissa. Ravintolan nimi taisi olla Manhattan ja tykkäsin kovasti. Kävin syömisen jälkeen shoppailemassa H&M:llä ja sieltä mukaan tuli kaksi napapaitaa ja valkoinen peplum-paita, jossa on pitsinen selkäpuoli.
Rautatieasemalle takaisin päästyämme ja junassa jo istuaksemme kuului kuulutus, että Seinäjoelle menevässä junassa on tekninen vika, siirtykää raiteelle kahdeksan. Siirryimme raiteelle kahdeksan ja eteemme ajoi erittäin vanhanaikainen juna. Siellä oli sellaiset hytit, joissa oli yhdessä monta ihmistä. Sekä ilmastoinnin puuttuessa ylhäällä auki oleva ikkuna toimi sellaisena. Ja koko matkan lämpömittari sisällä näytti 29c.
Kiva reissu oli tuosta junamatkasta huolimatta ja oli kiva nähdä taas vähän isompaa kaupunkia. :)