Itsenäistä treeniä

Moi! Me ollaan nyt treenailtu Rassen kanssa itsenäisesti taas maanantaista lähtien. Tänään meillä piti olla estevalmennus, mutta se jouduttiin siirtää lauantaille. Pääsin siis tosiaan maanantaina jälleen hevosen selkään viikon tauon jälkeen. Olin silti kerran ollut katsomassa hevosia parin minuutin ajan ettei ihan viikkoa tarvinnut ikävöidä ;) Mutta kyllä satulaan istuessa oli taas niin kotoisa fiilis, mutta samalla se oli vähän outoakin taas.

Monna oli mennyt Rassella koko viikon ja sen todella huomasi heti alusta lähtien, vaikka Rassella oli yksi vapaa alla. Se oli niin irtonainen ravissa ja hetken aikaa tehtyämme huomasin sen olevan paremmin tuntumalla. Aloitimme siis pitkien alkukäyntien jälkeen käynnissä ja hain vain tasaista rytmiä. Se ei saa kipittää, ja en saa tehdä kädellä mitään. Mulla on silti kamalan vaikea ymmärtää koska se on kiireinen tai pohkeen takana tai rauhallinen. Ravissa mentiin aluksi kokonainen kierros ja sitten kolmikaarista vähän väistellen muita. Mun kevennys oli ihan hukassa keskikropan heikkouden takia ja kevennyksen vaihtoja häpesin(näkikö joku) jokaisella kerralla. Ja vielä ravin ollessa nyt niin ilmavaa niin sain tehdä vielä enemmän pysyäkseni tasapainossa.

Maanantaina mentiin myös puomeja kolmikaarisella :)

Ja nyt olen jo sen verran sekaisin mitä tein minäkin päivänä niin kerron yleisesti. Maanantai meni siis vähän takaisin tuntumaa hakien, tiistaina vähän samoja juttuja ilman puomeja sekä kikkailtiin laukanvaihdoilla ja mentiin myös henemmän harjoitusravissa ja hevonen oli niin rento lopuksi, ai että! Keskiviikkona keskiaskellajeja, vastalaukkaa ja väistöjä.

Laukkaverkkaa olen tehnyt nyt niin, että esteistunnassa n.3-5min per suunta/jaksamiseni mukaan ja sen jälkeen vähän aikaa perusistunnassa laukaten ja sitten kävellyt, sillä en jaksa vielä jatkaa tästä työskentelemään ravissa/laukassa enemmän heti. Oikea laukka on ollut vähän huonompaa, mutta ei läheskään niin vaikeaa mitä ennen saikkuani. Joudun vain tehdä siinä enemmän itse, että saan hevonen pysymään takajaloillaan. Haastavammaksi tämän tekee vielä se, etten erota täysin etupainoisuutta rennosta niskasta. Oman kroppani ollessa vielä heikko niin välillä ollaankin menty vähän etupainoisesti hetki.

Eilen (keskiviikkona) mentiin myös keskiaskellajeja, joista pappa alkoi innostumaan. Aina väistön jälkeen se alkoi jo yrittää laukkaa, mutta ei kertaakaan pitkällä sivulla rikkonut laukalle! Sain ottaa vähän enemmän kädellä siirtyessä työskent. raviin ja siitä suoraa voltille harj.ravissa ettei hevonen päässyt lähtemään alta. Se ei ollut ihan niin hyvä (myöskin minä heikommassa kunnossa) ja menin vain ne voltit perusistunnassa. Loppuraveissa sain Rassea pidemmälle kaulalle, joka on tosi hyvä juttu ja edistää varmasti tulevia treenejä.

Viikonloppuna kävin moikkaamassa valkoisia (toinen siis tuleva ;)) <3

 Toivotaan, että lauantain pomputtelut onnistuu ja saatais katsottua ehkä jotkut kisatkin! Tai että edes kuski alkaisi voimistua ja tämä moodi säilyisi :)

Kolmen hevosen päivä

Eilen, tiistaina heräsin (jälleen kerran) aikaisin, sillä päivään piti sisällyttää kaksi tallia, jotka ovat kaiken lisäksi vielä eri paikkakunnilla. Muuten päivän ratsuista/tapahtumista ei ollut varmuutta, paitsi Rassen ratsastus sitten joskus illalla. 

Aamu alkoi tuholaisten(varsan/varsojen) tekemän jäljen ihmettelemisellä, sittemmin saadessani vähän apuja hevosten paikkojen vaihtamisessa niin Hallan ratsastuksella. Parhain valkoinen omisti jälleen sen upean pilkullisen kesäkarvansa, tokikin vasen puoli koristettuina keltaisilla suurilla läikillä.. Yritin niitä pestä, että kehtaamme lähetä kotipihasta ja olla vielä kuvattavina. Ehkä ne pahimmat lähti, mutta ei se nyt siistin näköinen vieläkään ollut. Leirillä tuo valkoinen väri saattaa tuottaa vähän harmaita hiuksia! 

Laitoin Hallalle sen ihanan koulusatulan, vaikka suunnitelmana oli mennä maastolenkki alkuun ja mennä pientä puomitehtävää lopuksi. Mutta se satula on niin mahtava <3 Varsinkin "tuettomalla" estesatulalla päivittäin mennessä koulusatula on kuin sohva. Istuessani selkään sinne koulupenkkiin olo oli kuin 200senttisen työhevosen selässä. Ennen Zindiä ja Rassea Halla tuntui selästäkin sirolta, mutta nykyään on aina yhtä järkytys istua niin korkealla ja "tukevasti". Pieni suuri hevonen <3 Tosiaan mentiin se meidän peruslenkki, ravipätkiä pohjan ollessa vähemmän kova. Siellä oli yllättävän kovaa teillä, me ollaan menty nyt kotona paljon metsässä ja siellä on se pehmeys ollut ongelma paikottain.

Halla oli kivan rento ja säikähti kerran jotain, mutta muuten kaikki oli aika normaalisti. Kentällä aloin heti työskennellä ravissa. Varjot oli ihan kamalan pelottavia ja niihin ei voinut astua. Niistä pätkistä olisi tullut varmasti mielenkiintoista materiaalia! Halla oli vähän reippaampi mitä se on ollutkin viime aikoina. Sitä ei tarvitse enää ratsastaa jokaisella askeleella vaan muutaman kerran tehokkaasti  ja sillä se "toimii" pari kierrosta. Jäin alkuun vähän vain ajelemaan ilman tehtävää, sillä H oli taas niin kiva. Laukkakin meni ilman suunnitelmaa pyöristäen kulmat laiskuudesta.. Sen jälkeen kylläkin aloin ihan työskennellä, keskittyen istuntaan ja käsiin. Mun pitäisi saada jotkut apuvälineet siihen Rasselle ja erityisesti Hallalle, sillä H alkaa tahdittaa ja heiluttaa päätään todella herkästi käsien epätasaisuudesta. 

Avoissa oikeaan ja kaikessa oikeaan kaikki meni vähän huonommin, se suunta on niin paljon vaikeampi kuin vasen ruunalle. Vasemmassa piti tavallaan vain ajatella avoa ja meni tosi hyvin, oikeassa vaikka miten yritin niin riittävää taipumista ei tapahtunut. Laukoissa välillä yritin vähän koota, mutta silti pitää siitä tahdista kiinni. Ravipuomeille tulin muutaman kerran suuntaansa ja ehkä kaksi kertaa meni siedettävästi. Välit olivat hyvät, en vaan osannut ratsastaa ilman valmentajan ohjeita. Rassen kanssa se kyllä onnistuu jo nykyään, mutta Hallalla en tiennyt mitä tehdä. Mutta pieni mies yritti kovin!

 Halla pääsi ratsastuksen jälkeen vähän vihreälle ja sitten juoksemaan vielä Humpan kanssa kentälle. Astetta pienempi ratsu Hiili oli seuraavaksi vuorossa ja menin laittamaan ponia kuntoon. Sen pää oli jälleen vaalentunut edelliskerrasta, en vaan voi vieläkään uskoa, että siitä voi tulla valkoinen. Pikkuinen käyttäytyi taas hyvin kuntoon laittamisessa myöskin kentällä. Kysyin apua jo Anulta oikeaan kierrokseen, sillä Hiili punkee todella paljon sisäpohjetta vasten, sillä sen tasapaino ei ihan riitä laukkaamaan suoraa ilman ratsastajan tukea. Sain hyvät vinkit ja sitten mentiinkin ihan suoraan. Siirtymiset vaan paranevat kerta kerralta, ravi tuntui osittain vähän tikittämiseltä, vaikea sanoa näyttikö.

Väinö ja Häjy pääsivät vielä vähän riekkumaan kentälle, poni parka, kun isompi suokki juoksee perässä yrittäen napata polvesta kiinni.. Kello alkoi jo tässä vaiheessa näyttää siltä, että oli pakko lähteä ratsastamaan se kolmaskin.

Rassen kanssa teimme Zindin kävelytyksen jälkeen puomitreenin ulkokentällä. Raahasin niitä puomeja Zindi toisessa kädessä n.20min maneesista ulos ja kun kaikki oli valmista alkoi piskotella. Muutaman minuutin päästä kaatamalla vettä.. Päätin, että muuten mennään ulkona koska vaiva oli aika suurehko vielä säpäkkä Z mukana. Hain sadetakin ja se päällä mentiinkin koko aika.. Rasse oli ihan kiva, mutta ei parhaimmillaan. Se kävi kevyempänä treeninä seuraavan päivän estevalmennuksekseen, josta tulossa postausta heti ehtiessäni. Valmennuksen jälkeiset fiilikset ovat vähän ristiriitaiset, onneksi ei mennäkään ensi viikolla kisoihin vaan saadaan vielä toivottavasti kesän ensimmäinen ulkoestevalmennus alle ja varma fiilis!

Innoikkaita nuoria ja vanhoja

Olen päässyt nyt ratsastamaan ihan "urakalla"-heh. Ratsuja 4-vuotiaasta 19-vuotiaaseen. Yllättäen tämä vanhin on ollut se kaikista villein...

 

Keskiviikkona(13.5.) lähdin koulun jälkeen Ilmajoelle, sillä helatorstai oli vapaa. Putsasin karsinat, hain ratsuni että omia varusteitani käytävälle. Lähdimme Hallan kanssa maastoon ja tarkoitus oli ottaa pitkiä ravipätkiä ja muutama rauhallinen laukka. Halla oli käynnissä ihanan reipas ja ei kyttäillyt mitään suurempia. Ei edes pakettiauto, joka tuli ihan vauhdilla ohi ,perässään ihmehärveli peräkärryssä. Pääsimme hiekkatielle ja ravailin muutaman pätkän. Ruuna ei ollut ihan oma itsensä, se oli löysä ja sellainen epänormaali. Ei varsinaista epäpuhtauttakaan. Jatkon hetken ja nostin laukan, joka oli epämääräistä räpellystä. Käännyin sitten kotiin päin ja kokeilin uudelleen vielä nostaa ja se nousi askeleeksi kompuroinnin jälkeen ja loppumatka käveltiinkin sitten...

Tallilla molemmat etuset oli turvoksissa ja kylmäsin niitä letkulla 30min. Hiili onneksi oli puhdas ja tyypilliseen tapaansa ihan pro <3 Siirtymiset askellajista toiseen meni mahtavasti pelkkää istuntaa käyttämällä ja pienillä ääniavuilla, loppuraveissa lapsiheppa myötäsi niskastaan, oli aika huikea fiilis :)

 Seuraavana päivänä torstaina Halla oli jälleen kunnossa ja päätimme lähteä meidän tutulle maastolenkille, minä Hiilellä ja tätini Hallalla. Lenkki oli meidän ensimmäinen "kunnollinen" yhteinen, sillä olemme menneet vaan peltoteillä ja kerran metsässä?.  Hiili oli jälleen se urheampi osapuoli, Halla mm. pelkäsi lastenvaunuja, Hiili ohitti heidät ja loppumatka me oltiinkin vetohevosena...:D Pohjien ollessa priima kengättömällekin päästiin laukkailemaan ja ravailemaan paljon. Hiili on vaan niin <3 Se eteni korvat tötteröllä, mutta tuli takaisin vähän kun vatsalihaksia supisti, kokonaan raville pienellä kiinni otolla.

Nämä kuvat oli vielä hyvälaatuisia puhelimessa :(

Torstaina iltapäivällä kävin vielä Rassen luona tekemässä puomitreenin. Rasant päätti kävellä 10min alkukäyntien aikana 6askelta. Luovutin siis jo 10min steppaamisen jälkeen mummoraville. Mutta kun mummoravikaan ei kelvannut niin kaahoteltiin ilman kontrollia ja muutama pomppukohtauskin tuli. Yllättäen laukassa papparainen oli mukava ja ei tarvinnut pidättää kokoajan.. Monna tuli pitämään Mapelle valmennusta ja antoi samalla vähän vinkkejä puomeilla ja sileällä. Rasse väläytteli niin kivoja pätkiä!

Perjantaina mentiin sileällä kolmikaarisia, voltteja, ympyröitä. Rasse oli taas ihan huippu! Se kulkee nyt rennommassa työskentelymuodossa kuin ennen saikkua. Sillä on nyt tähän hommaan niin 110% motivaatio, että se ajelee vaikka peräänannossa jos ratsastaja vaan pyytää :)



Olin sunnuntaina 10.5. Lyylillä taas maastossa ja ihana poni pääsi vihreälle lenkin jälkeen :)

Lauantaina menin tallille jo aamulla, mutta pääsin Sepon henkilökohtaiseksi viihdyttäjäksi ja letit Niinisaloa varten saatiin ennätysajassa ja -vaivalla ohi. Jeepin nokka siis lähti Niinisalon kenttäkisoja kohti. Siellä olimme viikonlopun ja oli ihan mahtava reissu taas, ratsukon napatessa vielä sijoituksen <3

Sunnuntaina ratsastin reissun jälkeen Rassen sileällä. Menimme takakentälle, jonka koin turvallisemmaksi vaihtoehdoksi vapaan jälkeen. R malttoi jopa kävellä! Ravissa se oli vähän intopiukea, mutta pysyi kontrollissa. Laukassa heti alkuun se vei köyrypukin ilosta ja en voinut olla nauramatta. RASSE pukittelee.. Todella vastahankaan tähän työntekoon-heh. Rasse oli vähän jännän tuntuinen vasempaan laukkaan ja lähdettiin maneesiin todella hyvälle pohjalle. Edelleen pieni epäpuhtaus säilyi ja kävelinkin vaan sitten. Vähän alkoi jännittämään että ei kai taas. Ruuna oli kuitenkin eilen ihan puhdas lopuksi ja ollaankin tästä kohta lähdössä maastoon Maria ja Sepi seurana. Punaiset paskiaiset kokoontuu;)

 

 

Hallasta videota ja hienoja poikia

Sunnuntaina olin muutaman tunnin Hallan tallilla ihania poikia katsomassa <3 Heti alkuun tiesin tästä tulevan hyvä reissu, sillä Halla ei tullut luokseni vaikka kovin paljon sitä selvästi miettikin. Menin muutaman minuutin odottelun jälkeen sen luo ja se antoi kun antoikin kiinni! Menimme talliin ja harjailin sen läpi alkuun kumisuolla pyöritellen paskaisimmat karvat pois ja piikkisuolla viimeistellen. Kenttä näytti olevan superkunnossa ja Hallaa oli liikutettukin niin päästiin tekemään kunnon treeni :)

 

Kuvaajaa en siinä vaiheessa tiennyt saavani niin asettelin sitä kamaralaukun päälle joka roikkui puutelineestä. Aika hyvin se asettui siihen, mutta laitettuani puomit maastakäsin kentälle tätini tuli tiellä ja sainkin ihan kuvaajan, jee! Moni teistä on toivonut usein materiaalia meidän ratsasteluista, tällä kertaa on seitsemän minuuttia videopätkiä.

Jälleen tätä koko"eroa". Humppa 2v ja Halla 11v.. Toki Humppa vähän ylämäessä, mutta alkaa ne aika samankokoisia olla. Yli 175cm siis..

Yksi mustista paholaisista, pieni-iso Väinö poniori

 

Tosiaan laitoin kentälle kolme kaarevalla uralla olevaa puomia, ajatuksena tehdä niitä samaan tapaan kuin viime kouluvalmennuksessa.  Alkuun kävelin hetken n. 10min (pidempäänkin olisi voinut, mutten malttanut :D) ja ravailin antaen Hallan olla rentona, mutta aktiivisena. Omien käsieni epätasaisuuden huomasin heti, sillä Hallan pää heilui todella paljon puolelta toiselle. En osannut sitä itsekseen täysin korjata, mutta kiinnitin siihen huomiota. Loppua kohti ruuna oli paljon tasaisempi jo edestä ja käsieni heiluminen loppui automaattisesti.

 

Alkuverkassa minulla ei ollut mitään tiettyä tehtävää. Kenttä oli toisesta päästä vähän jäällä=kova vielä, osasta savisen liukas ja pienimmästä kohtaa täydellinen.. Halla kompuroi kerran ottaessani jääkohdassa raviin laukasta ja sen takia lopussa oli vähän varovainen siinä kohtaa, vaikken tietenkään siirtymisiä siinä ottanutkaan enään.

 

Halla oli tosi kivan tuntuinen laukassa, vähän nelitahtinen välillä. Sain ristiselän rennoksi aika nopeasti, ja pystyin istua istuinluiden päällä. Tykkään tästä Hallan koulusatulasta hirmupaljon, kivoin satula Mairen koulupenkin lisäksi missä olen ollut! Laukkojen jälkeen Hallis sai kävellä hetken, jonka jälkeen tulimme puomeille. Halla selvästi tykkäsi ja välit oli aika hyvät valkoiselle (2,5m). Halla oli vähän etupainoinen ja sainkin sitä nostatella pohkeilla vähän ryhdikkäämmäksi ennen puomeja ja niillä. Vähitellen tahti alkoi parantua ja ruuna alkoi jopa itse imeä niille! Se kuumui istuessani harjoitusraviin ja lyhentäessäni niin, että mahdumme sisäreunalle niin tarjoili muutaman kerran laukkaa jaja... Hyvässä moodissa ja intopiukeana se suoritti myös toiseen suuntaan sekä laukka molempiin suuntiin tuntui jo tosi hyvältä! Paras valkoinen <3

Hallan jälkeen hain Hiilen sisälle ja mielessä kävi minkähän laista tulisi jos Hiili olisi yhtään reaktiivisempi, sillä se veteli juuri ennen hakemista järkyttävän korkeita pukkeja ja riekkui muiden kanssa aivan täysin. Tuosta hevosta ei kyllä selästä päin tuollaisia tulla näkemään, sen verran järkevä nuori mies kyseessä. Hiili on siis 4-vuotiaaksi kääntynyt Espanjasta tuota puhdas andalusiaori, tämä uusille katselijoille tiedoksi :)

Kentällä Hiili oli jälleen oma lunki itsensä, ei hötkyillyt missään vaiheessa ja kaikki kävi. Hiilen selässä en ole ollut muutamaan kuukauteen ja kehityksen huomasi hyvin, varsinkin loppua kohti mennessä! Menin aluksi käyntiä vain ympäri, sitten ravia. Oudoksesta olikin jännää, että hei eihän tämä tajua edes pohkeita kunnolla. On hirmu opettavaista mennä ihan nollasta aloittavalla ja huippukokeneella! Pienen oman tuumailun jälkeen menikin jo hyvin, ja Hillerin tasapainon kehittymisen ja pohkeiden ymmärtämisen huomasi!

Laukkaa en uskaltanut ottaa, sillä siitä kohtaa missä pohja oli hyvä kengättömälle, vielä kovin tasapainottomalle varsalle niin tilaa oli liian vähän. Laukka siis jäi ensikertaan, mutta tein niiden tilalla käynti-ravisiirtymisiä. Muutaman toiston jälkeen Hiili otti käyntiin jo uloshengityksestä ja lähti raviin polvien puristamisella ja "ravi" sanalla. Andalusiat on niin ihanan herkkiä, toivottavasti H saadaan pidettyä sellaisena!

 

 

Lumifutista!

Eilen juhlistettiin Hallan 11-vuotis synttäreitä ollen koko aamupäivän tallilla. Päivään mahtui 800 kuvaa, unelmaratsastusta parhaalla valkoisella, maastakäsittelyä sekä jalkapalloa! Luvassa siis paljon kuvia ja iloisia fiiliksiä :)
 

Halla sai synttärilahjaksi kuvissa näkyvän sinisen blingbling-otsapannan. Oli se vähän nafti, mutta sopi silti päähän, ei siis tarvitse käydä vaihatamassa-jee! Juttelimme alkuun Anun kanssa ja vietimme aikaa heppojen kanssa. Humppa varsinkin oli kovin seurallinen ja yritti tuunailla vaatteitani, leikkiä vähän rystysilläni ja sormillani. Humpan viihdyttämisen jälkeen otin Hallan samalla sisälle, sen tullessa jo vastaan tarhassa hymy nousi korviin asti. Tiedättehän sen tunteen kun näkee parhaan kaverin pitkästä aikaa, oli se sitten  kaksi-tai nelijalkainen. 

Hallan kanssa mentiin kiertämään "kukkapuulenkkiä". Lenkki on siis tallin markin ympäri menevä n. 600-800m? lenkki joka sisältää jyrkkiäkin ala-ja ylämäkiä. Aluksi jännitin tilsojen kertymistä, mutta tilsakumit auttoivat asiaa. Halla ei välittänyt mitään vastarannan pulkkailijoista eikä vapaista koirista se vaan tarpoi tyytyväisenä eteenpäin. Toisella kierroksella mentiin vastakkaiseen suuntaan ja otin muutamia ravipätkiä pohjan ollessa täydellinen. Hallan liikkeet tuntui kuin vaativan kouluhevoselta sielä hangessa ja kevennys oli paljon hankalempaa mitä yleensä. Kolmennen kirroksen menin samaan suuntaan kuin edellisenkin ja otin enemmän ravia sekä muutaman laukkapätkän. Halla meinasi, että tämä on kivaa ja päätti, että nyt laukataan ylämäki. Meillä oli niin kivaa ja onnenkyyneleet olivat niin lähellä. Hallan kanssa unohtaa vain kaiken muun ja keskittyy vain yhdessä oloon :)

Venyteltiin porkkanoilla ja Halla sai melassitarjoilun (josta kaatoi puolet, kun ei halunnut olla kauniilla säällä sisällä).. Seuraavaksi haettiin Väinö tarhasta ja puunattiin se hienoksi. Väinö oli ensimmäinen futispelaaja ja kaikista paras siinä. Paitsi, että keksi oheistoimintaa haukottelemalla lähes kymmenen kertaa ja nuolemalla palloa, mutta kyllä se sitä vähän pökkikin. Häjy sai olla seuraava kokelas, mutta suomalainen ei uskaltanut kauheasti palloa lähestyä ja tykkäsi ennemminkin ravailla pyöröaitauksessa. 

"Ei oo todellista te luulette et jaksaisin leikkiä tolla ku lapset, haloo oon jo viis!"

Seuraavaksi aitaukseen pääsi Humppa, joka jännitti palloa kaikista eniten näyttäen myös uskomattoman hienoja liikkeitään. Lopuksi kuitenkin "pikku" mies rohkaistui ja kävi tuuppimassa ja haistelemassa palloa eikä olisikaan halunnut lähteä pois!

Halla ei sinänsä pelännyt, muttei kyllä halunnut sen kanssa seurustellakaan. Samoin Hiili. Ratsut ei oikein tajunneet ideaa. Molempien kanssa sain harjoiteilla juoksuttamista elekielellä, olin itsekin vähän hukassa, mutta varsinkin Hiilen kanssa toimittiin pienilläkin eleillä. Tuota oli hauskaa ja mielenkiintoista kokeilla ja tulen käyttämään Zindin kanssa samaa taktiikkaa, mutta liinan päässä. 

Hän on niin upea <3