(Kenttä)Ratsastajana kehittymistä Itä-Suomessa, osa 1

Moi! Olisin toivonut tulevani kirjoittamaan teille vasta ensiviikolla onnistuneesti menneiden kenttäkisojen jälkeen, mutta ei nyt ihan se(kään) reissu mennyt suunnitelmien mukaan..

 

Jo torstaina (8.pvä), matkalla Purolaan tiesimme ja saimme kuulla, että vettä on tullut todella paljon ja nurmella maastoesteiden hyppääminen onnistuu varmasti vasta aikaisintaan sunnuntaina. 18.-19.päivä olevat kisat olivat myös vaakalaudalla jos sataisi enää yhtään. Paria tuntia ennen kohteeseen pääsyä meille soitettiin ja kerrottiin kisojen peruuntuneen. En käsittänyt ihan heti mitä se tarkoittaisikaan koko reissulle, sillä odotin kaikkea muuta tapahtuvaa innolla. Perillä laitettiin porukkamme neljä hevosta karsinoihin ja purimme tavaroita. Vettä oli tullut niin paljon (ja tuli), että piha oikeasti lainehti vedestä ja kentät näytti enemmänkin vesilätäköltä. Aloin todella tajuta tilannetta ja muutenkaan kaikki ei mennyt ihan nappiin..

 

Kaikki maastoestekuvat lauantailta c)Helmi Huttunen

 

Torstaina illalla oli tarkoitus hölkkäillä kevyesti maneesissa, mutta Rasse päätti tosiaan näyttää minullekin minkälainen täykkäri-Ranttilainen osaa olla. Tuota puolta en ole itse nähnyt vain kuullut. Siellä porukka naureskeli, että viisivuotias on ensimmäistä kertaa reissussa.. Eihän se olekaan kuin 19v ja ehkä sadatta kertaa Purolassa. Itse en olisi sen kanssa pärjännyt todellakaan, sen verran hurjana se kävi. Monna antoi toimintaohjeet selkäännousuun ja ratsastukseen ja selvittiinkin hengissä vaikka tosiasiassa melkein laukattiin vain se 20 minuuttia, sillä muutoin hevonen olisi ottanut vähän yläpomppua, kun otti lisää kierroksia jo pidätteestä. Pääsimme kuitenkin ravailemaankin suurimpien höyryjen lähdettyä ja hevonen tuntui oikeasti mahtavalta. Laukatessa olisin voinut lähteä 120cm radalle ja voittaa sen suurella todennäköisyydellä.

 

 

Jos tämä kertoisi kuinka paljon sitä vettä tuli..

 

Torstain iltapala ja ainut "ruoka"!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Perjantaina oli illalla 1-tason iltakisat, joihin ilmoittauduin 85&90cm ja olin tosi innoissani ja 85cm tulisi nyt niin hyvään saumaan, kun olemme siirtymässä kokonaan 90cm ja isompiin. Muutamaa tuntia ennen starttia kävin katsomassa hevostani, joka siirrettiin sisätalliin siksi aikaa, kun Zindi tarhaili. Näky ei ollut mukava, sillä oikea silmäluomi oli hyvin turvonnut ja Rasse ei lopulta pystynyt pitämään sitä auki kuin ihan himpun verran. Sain kuitenkin oppia ja osallistua toimihenkilönä ja sen jälkeen ratsastaa Juuson Maisan. Kisat sujuivat mukavasti ja puitteet tuolla on kyllä niin upeat. Olin Maisasta kuullut, että se on kiltti. Tajusin vasta Juuson sanoessa, että tuo voi tehdä ihan mitä vaan, että kiltti siis käsitellä- ei ratsastaa. En laittanut martingaalia saati turvaliiviä ja kannukset jalassa. Kahta ensimmäistä olisi tarvittu, varsinkin Juuson laittaessa meille pystyn ja kannuksille ei kyllä todella ollut tarvetta. Ravissa se oli tosi kiva siihen asti, kun aloin vaatia vähän enemmän ja laukassa hauislihakset joutuivat tosiaan töihin. Tamma oli kuin sähköjänis ja sitä sai vain pidättää. En osannut ratsastaa yhtään tuon tyyppistä hevosta ja sain hävetä olantakaa, että omistaja näkemässä tämän. Hyppyihin en päässyt mukaan pari kertaa, kun viimeiseen askeleeseen asti sai pitää kiinni ja sitten myödätä. Mutta muutaman kerran ihan sujuikin, jopa pystyn ollessa 80-85cm! Olin todella kiitollinen, että sain kuitenkin ratsastaa tämän tyyppisellä hevosella ja opin taas uutta. Ja ei meillä ihan huonosti kai mennyt ulkopuolisen silmin, kun sain ratsastaa tammaa vielä seuraavinakin päivinä.

 

 

Lauantaina pääsin kuolainoppiin että siivoamaan karsinoita ja hevosen ollessa kaksisilmäinen hyppäämään maastareita! Siivosin ~15 ja neljän oman hevosemme karsinat juuri ennen päivän rataeste-ryhmien alkua. Ihana Iina kertoi myös päivän aikana erikoiskuolaimista, turpahihnoista yms. ja opin paljon uutta, kiitos vielä! Iltapäivällä alkoi oma ryhmäni, molemmat kentät lanattiin ja toiselle tuotiin vielä lisää hypättäviä esteitä. Valmennus sujui hyvin, mitään ongelmaa ei ollut ja päästiin menemään jopa helpon kapea! Kun sitä tuotiin kentälle niin ajattelin itsekseni, että tuota en aio hypätä ja johdetolppien näyttäessä sen olevan yli 100cm ja hirmuleveä niin olin aivan varma, että tuota ei edes ehdoteta meille.

 

Aloitimme hyppäämään toisella isommalla kentällä ja tulimme pientä tukkia, risua ja sianselkää alkuun. Paikat oli välillä vähän kaukaa tai liian läheltä, sain ohjeeksi laukata sujuvammin, hevosen ollessa vanha konkari eikä tarvitse varoa periaatteessa mitään. Paikat tulee helpommin, kun Rasse saa laukata ja Paavo kertoi tämän kokemuksesta ja se tosiaan helpotti ratsastusta. Tulimme pikkuradan pikkuesteillä ennen kuin siirryimme toiselle kentälle. Siellä tulimme linjaa ja kapeita, myöhemmin näitä yhdistettynä radaksi. Linja jäi alkuun meille vähän lyhyeksi ja sain ottaa pari pidätettä välissä. Tulimme yksittäisenä molemmat!! kapeat eli myöskin sen mitä ikinä en olisi ajatellut meneväni. Pienempi kapea oli helppo, Rasse vähän kiemurteli ennen estettä, mutta pitäessäni katseen eteen ja laskemalla rytmiä niin ruuna tajusi että yli ollaan menossa. Toinenkin kapea meni hyvin ilman ongelmaa, oli aika voittajafiilis :)

Sitten sainkin opetella radan. Pitkän mutta loogisen radan. Tulimme samoja esteitä, mitä olimme jo menneet ja muutamia uusia kivoja tuli lisää. Paavo kertoi mitä haetaan ja mitä hevoset voi katsoa. Muilla oli Rassea paljon kokemattomampia hevosia ja he näyttivät esteitä, minä näytin itselleni "trakehnerin". Suht'korkean ja alta tyhjän olevan tukkipystyn ja trakehnrille tyypillisen haudan sijaan siellä oli vesimatto. Ykköselle tuli jälleen suuri hyppy, niin kuin aiemminkin, muutama vähän pohjaan ja juurikin ennen tuota trakehneria tuli puolen askeleen mittainen hidas hetki, mutta kun puristin pohjetta niin yli mentiin. Kapea-kapea kaarevalinja meni hienosti ja olin hyvin tyytyväinen <3 Paavo kertoi lopuksi näin(ei sanatarkasti): "Upea tilaisuus päästä tämäntasoisella, kokeneella hevosella harjoittelemaan. Se ei mene yli, jos ei ratsasta, vaikka pelastaakin paljon eikä kyttää. Sulla on perusasiat hyvin kunnossa eikä niihin tarvinnut puuttua juuri ollenkaan ja hyvä tasopaino." Oli hienoa kuulla tämä Suomen parhaimmistolta kenttäratsastuksessa ja muiltakin sain ihania, tsemppaavia ja kehuvia kommentteja, ne toi älyttömästi hyvää mieltä.

 

Jaoin nämä kahteen osaan, seuraava tulee jossain välissä. Toivottavasti saan toisen maastaritreenin materiaalin siihen mennessä! :)