4.11. Ratsastin ensimmäistä kertaa Zindillä, mutta myöskin Rassella. Monna ratsasti alkuun Zindiä ja menin sen aikaa Rassella. Ja yäk miten inhosinkaan tuota hevosta, joka esitti enemmän kamelia, kun muka laadukastakin hevosta. Ainut hyvä asia minkä näin tuossa rumassa ruunassa oli kiva laukka. Toki odotin prinsessatamman selkään pääsyä niin älyttömästi etten jaksanut välittää miten huonosti meillä meni Rassen kanssa. Mietin silti, että päästääkö Monna edes minua Z:n selkään, kun en saa menemään hänen toista hevosta mitenkään nätisti. (Silloin peräänanto oli se juttu mikä oli ihailtavaa ja tärkeintä. Toisaalta en edes tiennyt miten hevonen saadaan menemään niin ja koska se on rehellisesti eikä etupainoisena nyökyssä.) Monna päästi minut kuitenkin.
Menin käynti kauan, hakien ja tutustuen hevoseen ja sen säätöihin. Ravasin ympäri maneesia kokeillen vähän avoja, jotka olivat kivoin "liike" ja itselleni helppo. Zindi liikkui nätisti ja teki mitä pyysin. Kokeilin askeleen pidennyksiä ja tajusin hevosen laatua. Ne oli selkään parhaimman tuntuiset mitä ikinä olin kokenut. Laukka oli vaikeaa, ympyrä ei ollut ihan symmetrinen, kun Z ei kuunnellut ulkoapuja(en käyttänyt).. Meidän kehityskohta niin kuin silloin sanoinkin tuon päivän postauksesta.
Joulukuussa otettiin reippaasti takapakkia Zindin kanssa, mutta kehityttiin Rassen kanssa, kun sitäkin jouduin ratsastaa. Monna joutui saikkuilla, joten molemmat oli liikutettavinani. Zindi keräsi virtaa pakkasesta ja meni koko joulukuun maneesia kiertäen. Me oltiin kuin helikopteri ja pari kertaa oma lentoni päättyi maan tasalle. Pelkäsin ja itkin useinkin. Myönsin sen Monnalle, eikä hän vieläkään heittänyt minua veks vaan ohjeisti ja saikulta palattuaan piti tunteja. Meistä alkoi tulla ratsukko viimeistään keväällä ja käyntiin yhdet kisatkin, luokkina ristikko ja puomi ja valkoinen ruusuke otettiin mukaankin. Sitten tamma jäikin saikulle ja on vasta nyt palailemassa.
Nyt kesän aikana meistä on tullut parhaat kaverit, jos näin voi sanoa. Olen kuljettanut sitä laitumelle ja sieltä pois kepeillä, vaihtanut haudetta tarhassa kepit kainalossa. Tamma hörisee aina minut huomatessaan tullessani. Kaksi herkkää joutui hetken etsiä toisiaan ja odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsen selkään jälleen.
Rassesta hassusti tuli silloin joulukuussa jo ihan kiva. Nyt se on tositosi kiva. Ollaan koettu vaikka mitä ja matkustettu ympäri Suomea. Tämän vuoden aikana selässä on ollut alle 7kertaa joku muu kuin minä. Ollaan käyty Keravalla kenttiksissä, muutamissa estekisoissa 1&2-tasolla hakien myös rusetin, valmennuksissa ympäri Suomea, jopa kolmesti ollaan yritetty koulukisoihinkin, mutta tuuri ei ole ollut puolellamme. Niin kuin koko vuotena, mutta siitä lisää myöhemmin kauden yhteenvedossa.
Rasse on helposta hevosesta kaukana, alaskin olen köpsähtänyt ja muutaman kerran on jännittänyt että mitähän nyt pitäisi tehdä. Niistä ollaan selvitty ja voin sanoa olevani jo aika hyvä hevosten kanssa. Me ollaan startattu harrastetta ja 90cm, ensi kaudella toivottavasti tuttaria ja 100cm. Ellei metriä vielä tämän vuoden puolella.
Ennen Rassea en ollut mennyt kuin kerran yli 90cm esteen, en ikinä sarjaa tai innareita, takana muutama hyväksytty tulos esteiltä tallikisoista. Enkä tykännyt hypätä yhtään. Nyt yksi viikon kohokohdista on estevalmennus ja en tiedä kumpi on kivempaa rataesteet vai maastarit. Tykkään rataesteiden teknisyydestä ja mokasta otetaan puomi tai huono hyppy. Maastareilla varsinkin näin kokenut hevonen antaa paljon anteeksi, mutta se vauhti ja kokonaisuus viehättää älyttömästi.
Itseäni kiinnostaa mitä näistä kahdesta on teille jäänyt mieleen. Kuva/postaus/kisat tai joku vastaava? Kertokaa kommenteissa niin muistellaan yhdessä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti