Kuuluu hyvää! Oma olo on paranemaan päin, mutta yllättävän heikohko vielä jo yli kaksi viikkoa rautalääkkeitä syöneenä. Sen verran hyvässä kunnossa kuitenkin olen, että olen pystynyt ratsastaa kahtakin hevosta päivässä. Viime viikko kului oppikirjojen äärellä, koeviikon ollessa päällä. Kahtena päivänä en mennyt tallille, mutta muina kyllä ja tulokset eivät olleet yhtään pahemmat, nimittäin sain kurssiarvosanoiksi 10,9,9,8 ja 7, ja tämä viimeisin pitkästä matikasta. Olin ihan älyttömän tyytyväinen, että osaan jo yhdistää ja kääntää eduksi tallilla käymisen ja koulun. Meillähän oli siis ma 10-16 ja ti-pe 8-16 viisi viikkoa yhteensä ja selvisin.
Zindin imppari selätettiin nopeasti jodikääreellä ja Rasse on ollut kunnossa. Hyvinkin terve. Me ollaan nimittäin päivittäin menty nyt viikon ajan enemmän tai vähemmän kohti kattopalkkeja. Kovasti olen ratsastanut sitä tehokkaasti sileällä ja puomitkin on usein tuomassa mielenvirkistystä. Kevyitäkin on tietenkin ollut, vaikka sen jälkeen ollaan pompittu vielä vähän entistä enemmän :P. Jos se on "sillä päällä" niin mun pitää vaan ottaa asiaksi ratsastaa se läpi. Ja ne fiilikset on ollut aika huikeat, kun se pörheys osoittautuukin eduksi ja se käyttää energiansa muuhun kuin pönttöilyyn. Se on nimittäin tehnyt hienoja vaihtoja, vastalaukkoja, lyhyttä laukkaa, lisäyksiä, avoja, sulkuja yms. Toisaalta, kun lähdetään ulos Rassen mukavuusalueen ulkopuolelle esim. todella lyhyessä laukassa niin välillä palaa hermot ja se kokeilee helpottaakseen tilannetta keventää etuosaansa. Tilanteesta päästään kuitenkin jatkamaan, kun en ns. hyökkää kimppuun vaan annan pohjetta niin paljon mitä tilanne vaatii ja jatkan muina miehinä.
 |
| Me Zindin kanssa rakennettiin Rassen treeniin vähän jumppaa ;) |
Ylläoleva puomitehtävä sujui älyttömän hyvin, Rasse vaan leijaili niiden yli. Ollaan haettu aina puomien päällä tuollaista ravia mitä se teki tuossa tehtävässä; askelia, jotka viipyvät ilmassa kauan, ja laskeutumisen jälkeen takajalat käyttävät koko voimansa uuteen askeleeseen. Se oli tosi makeen tuntuista selkään, ja oli älyttömän hyvää jumppaa vanhalle hevoselle. Olikohan juuri tuolloin, tämän tehtävän jälkeen, kun se teki parhainta lyhyttä laukkaa mun ratsastamana. Se jää usein vaan lyhyeen nelitahtiseen laukkaan eikä polje takajaloilla. R tarvii niin älyttömästi aktiivisuutta pohkeesta ja silloin tuntui, että vihdoin tämän omien vammojen ja sairasteluiden jälkeen sain koko kroppani avuksi. Laukan laadun lisäksi niska oli hyvännäköisessä asennossa. Tämän jälkeen annoin sen laukata vapaammin, itse istuen kevyessä istunnassa. Kiitokset palkitsevat oppimista, tässä tapauksessa enemmän ehkä papan mielekkyyttä tehdä jatkossakin.
Puhuin alussa kahden hevosen ratsastuksesta, Zindillä en ole vielä mennyt, mutta lainaponi Ade on toiminut ratsunani nyt muutaman kerran. Adesta taisin kertoa jotakin aikaisemmin, mutta nyt osaan taas kertoa enemmän, kun olen päässyt sen kanssa tekemään. Ei olla menty kauhean rankasti ja ihmeellisempiä, ei se tokikaan osaakaan vielä "temppuja" ja muutenkin haluan aina tutustua rauhassa. Toisaalta olen myös säästellyt vähän itseäni, että jaksan ratsastaa vielä sen vanhemman apinan. Laukannostot ovat olleet hankalin kohta, kun jalkani ovat niin älyttömän pitkät ja pohkeeni yläosat ovat poniin kontaktissa. Mutta toisella kertaa ne nousivat paljon helpommin, joten eiköhän me pian osata jo ihan tyylipuhtaastikin.
Tulossa seuraavina viikonloppuina on harjoituskoulukisat ja 1-tason este, luokat ei ole vielä ihan varmoja, niistä lisää viimeistään kisojen jälkeen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti