Ajatuksia siitä, kun elämässä pyörii monia hevosia

-Tällä hetkellä tuo on yksi vaikeimmista ja ihanimmista asioistani.

Aion teille avata tässä vähän tuntemuksiani monen eri tallin yhdistämistä. Ja erityisesti niin monen todella tärkeän hevosen. Toivottavasti tämä avaa teille vähän sitä, miten vaikeaa mun olla, kun ne tärkeät hevoset asuvat kaukana toisistaan ja se kaikkein tärkein juuri siellä kaukana.

Mulla silmät kostuu jo nyt kirjoittaessani tätä postausta ja katsellessani yhteiskuvia Hallan kanssa. Kysymyspostauksessa kaverini Essi kysyi, että mikä on hevonen johon luotat 110% ja uskot, että yhdessä voitte pystyä mihin tahansa. Halla. Me olemme yksi esimerkki siitä, miten hitaasti etenemällä kykenee lopulta mihin tahansa. Hoidin Hallaa muutaman vuoden ennen kuin edes haaveilin selkään pääsystä. Meidän luottamus on rakentunut lukuisten kertojen jälkeen. En voi edes käsittää kokonaisuutena vielä meidän yhteistä matkaa, joka toivottavasti jatkuu vielä pitkään.

Joskus jossain postauksessa kerroin siitä miten vaikeaa on joka viikonloppu päättää jäänkö kotiin ratsastamaan 1-3hevosta vai lähteekö eri paikkakunnalle heppailemaan. Valintoja karsii nykyään kokoajan enemmän työt, isoskoulutus, kesäisin kisat ja muut velvollisuudet/lupaukset/olosuhteet. Olosuhteilla tarkoitan esimerkiksi sitä, että Zindi ja Rasse olisivat vapaalla koko vklp:n jos en mene. Jos en mene tuolloin viikonloppuna Zindi on inhottava seuraavan kerran monen vapaan jälkeen. Usein jos päätän/en pääse Ilmajoelle Hallan luo niin poden syyllisyyttä. Pelkään sitä jos minulle tulee automaattiseksi jäädä ratsastamaan Monnan hepat vaikka olisin päässyt yhtä hyvin Hallan luo. Pelkään sitä, jos joskus päivä huomaan ettei Halla olen enää koko elämäni. Tuo tunne on pelottavan lähellä, mutten anna sen tapahtua. 

Jos en pääse Ilmajoelle muutamaan viikkoon tulee heti tunne astuessani talliin, että olen jäänyt paljosta paitsi enkä tiedä mitään. Hiili erityisesti on kehittynyt valtavasti Hannelen (Anun ystävän) kanssa käyden mm.valmennuksissa yhdessä. Varsinkin siinä tuli tunne, että Hiili on varmaan kuin eri hevonen, kun en sen selkään ole päässyt pitkään aikaan.

Toivoisin itselleni jonkun sähköshokin, että osaisin päättää asiat paremmin. Tai no mitkä ovat oikein ja mitkä väärin? En osaa itsekään vastata. Ainoa ratkaisu tähän olisi, että pystyisin olla kahdessa eri paikassa yhtä aikaa tai sitten, että hevoset olisivat samassa paikassa. Kumpikaan ei ole mahdollista, joten mun on vain suunniteltava.

Zindillä ja Rassella pääsen menemään aina kunnolla maneesissa ja kehittyä. Hallalla mennään maastossa ja kentällä hyvällä fiiliksellä. Välillä pakostikin tulee päätös "miellyttävämpään", kun vaihtoehtoina on esim. estevalmennus tai Hallalla käyntimaasto loskakelillä tai kovalla pakkasella. Yksi asia on myös se, miten hurjasti pääsen kehittymään Monnan hevosilla.

Jos mennään otsikon aiheeseen niin pähkinänkuoressa se menee näin: Cavallossa käyn joka toinen viikko ja silloin en ehdi ratsastaa muita hevosia. Hallan luo menen, kun olosuhteet sen sallivat ja Z&R menen näiden lisäksi. Periaatteessa kovin helpon kuuloista; voisin mennä Z&R viikolla ja aina viikonlopuksi Hallan ja Hiilen luo, mutta sitä tulee "sekamaan" monet muut jutut, työt jne. 

Mutta onhan tässä niin paljon hyvääkin. Samanikäisiä ja -tasoisia  ei heti tule vastaan, joka saa ratsastaa kahta paljon kokeneempaa kenttähevosta, sisäänratsastaa varsaa, käydä ratsastuskoulussa, fiilistellä lähes samantasoisella hevosella sekä muita lainaratsuja sekä käsitellä nuoria orivarsoja. 

Munhan tilanne on lähellä täydellisyyttä, mistä monet vain haaveilee. Alan vasta itsekin tajuta miten mahtavaa mun arkeni onkaan. Olen kehittynyt todella paljon lyhyen ajan sisällä. Ja onko se ihmekään, koska hevosia on ihan erilaisia. Hiilellä aloitettiin siitä, kun kesällä olin ensimmäinen ratsastaja sen selässä ja siitä jatketaan edelleen niin pitkälle, kun omat rahkeeni riittävät. Eli Hiilen kanssa aloitettiin ihan nollasta. Zindi ja Rasse, kansainvälisiä kenttäkisoja kisanneena opettavat minua. Liioiteltuna siis voin vain pilata niitä, sillä ne osaavat, minä en.

Tämä kaksikko ja Hiili ovat toistensa ääripäät. Kolmas ääripää on sitten ratsastuskoulu ja -hevoset. Siellä kaikki eivät mene heti oikeinpäin ja siellä saan haastaa itseni jokaisella kerralla ja havannoida taitoni ja mitä mun pitää kehittää. Jos joku asia ei suju tunnilla, saan sitä rauhassa opetella muilla hevosilla itsenäisesti. Halla on sitten sitä "välimaastoa", sen kanssa en tee mitään verenmaku suussa, me vain fiilistellään toistemme seurasta maastoillen ja tuuppaillen. Halla- elämäni hevonen <3

Olen ollut ahkera ja tehnyt tai ainakin yrittänyt antaa kaikkeni sekä ollut vastuullinen ja tunnollinen. En tyhmä pikkutyttönen, joka hyppää vaikkei saisi. Tämä on tuonut tähän pisteeseen, että minulla on ratsastettavissa 17 hevosta + satunnaiset lainaratsut. Lukuun siis laskettuna Cavallon hevoset, joilla voin/saan ratsastaa, Zindi ja Rasse, Hiili, Halla ja Maire. Huh aika paljon! 

Ja olen siitä enemmän kuin iloinen, vaikka surua tähän liittyykin.

Tämä postaus on ollut luonnoksissa jo kuukausia ja tänään sain vasta kiteytettyä lopun. Anu, Monna ja muut jos luette tämän postauksen  älkää koskaan ajatelko, että etten halua tulla tallille, joudun vain kuuntelemaan sydäntäni, kumpi juuri sillä hetkellä tärkeämpää.

Monipuolista ratsastamista Rassella

Moi! Torstaina sain äitini ja siskoni tallille mukaan ja he kuvasivatkin pätkiä Rassesta sileällä. Zindin tuona päivänä talutin ja juoksutin todella kevyesti, nähdäkseni liikkeet. Zindillä energiaa riitti, sillä se esitteli kovin hienoja ilmavia hyppyjään.. Siitä on videokin, mutten kotona sitä tajunnut ladata, joten nyt vielä sitä ette näe.

Rasse pääsi kunnolla töihin, sillä tein jotain kaikissa askellajeissa ja pääpaino laukkatyöskentelyssä. Videolta saatte luultavasti käsityksen, että menin vain laukkaa, mutta muissa askellajeissa aluksi kuvaaja ei osannut juurikaan tarkentaa ja jätin ne suosista pois. Tein käyntien jälkeen ravissa ympyröillä pyöritellen, liikaa kuitenkaan päättämään niskan asentoa. Rasse oli kovin halunnut aluksi jäädä vähän matkustelemaan ja hölkkäilemään vähän pohkeen takana. Pyysin kuitenkin reippaasti eteen, sillä halusin vaatia tällä kertaa kunnollista menoa vaikkei se mieluisinta olisikaan. Rassella kun helposti jää vähän hölkkäilemään ilman minkäänlaista ideaa..

Seuraavaksi otin laukkaa vain hetken kevyessä istunnassa, jonka jälkeen istuin satulaan tiiviisti ympyröille. Keskityin jälleen istuntaani, etten jää puoli etukenoon vaan paino istuinluille ja katse ylös niskasta. Pappa alkoi vertyä ja vähitellen turpa alkoi laskea. Laukan jälkeen otin jalkkarit kaulalle ja lähdin tekemään edelleen ympyröillä, suorilla linjoilla väistöjä ja avoja. Avot tuntui jotenkin hankalilta, joten niitä harjoitellaan paljon lisää. Ympyröillä halusin itselleni vaativuutta pyytämällä Rasse aktiiviseen raviin. Välillä tasapaino heitteli, mutta huimasti se on jo parantunut Maire ajoista!



Jatkoin laukkaa samalla lailla tehden myös vastalaukkoja. Ilman jalustimia saan selvästi itseni paremmin hevosen ympärille, joka vaikuttaa myönteisesti Rasseenkin. Vastalaukatkin sujui yllättävän hyvin ja annoinkin sen jälkeen papan vähän hengähtää. 

Mulla lyö tyhjää mitä tein välikäyntien jälkeen, mutta epäilen, että edelleen laukkaa ja ravia pyöritellen ja vaatien nyt pyöreyttä. Siinä kyllä onnistuttiin ja R tuntui todella hyvältä! Hyvien pätkien jälkeen otin enää loppukäynnit ja lähdettiin talliin.  

Tänään menin suoraan töistä Kurikkaan, sillä vuorossa oli pomputtelua! Monna laittoi meille jumppasarjan, joka on mulle älyttömän hyvää harjoitusta. Menimme maneesiin järkyttävän lumimyräkän läpi ja ovia kolkutteleva tuuli sai buustia pappaankin välillä :D
Alkuverkaksi ravailin hyvin ympyröillä ja aloin tulla kahdeksaa? puomia linjalla. Rasse kokeneena estehevosen ahoiti homman, kun ratsastaja pysyi liikkeessä mukana ja piti katseen tiukasti kiintopisteessä(joka ei saanut olla korvien väli). Homma hoitui hyvin molempiin suuntiin ja laukkaverkkaa tein Monnan rakentaessa esteitä. Ennen linjalle tuloa mun piti saada takajalat polkemaan ja laukka sitä kautta aktiiviseksi. Rasse läsähtää täysin jos laukasta ei huolehdi. Se ei ollut kovin helppo juttu, mutta koko istuntaa käyttämällä pienillä laukkavolteilla takapääkin aktivoitui ja aloitimme tehtävän.

Ensimmäinen oli ravilähestymisellä ja siitä piti nostaa laukka. Rasse tekee sen itsestään niin sain keskittyä täysin itseeni. Aluksi tulin keventäen apupuomille ja heilahdin hypyssä ja loputkin esteet menivät vähän epätasapainossa. Seuraavan kerran istuin satulaan apupuomilla ja yllätyksekseni aloin tykätä tuosta tavasta. Sain  ensimmäiselle esteelle jo tasapainon, seuraavalla muistaessani myödätä hyökkäsin liikaa eteen. Virheistä opittiin ja seuraavan kerran linja meni jo tosi hyvin vaikika esteetkin olivat nouseet 10-20cm. 

Viimeinen laitettiin okseriksi ja aloin löytää istuntaan tatsia ensimmäiseltä esteeltä alkaen! Olin jopa tyytyväinen, sukelsin mutten hyökännyt päälle. Viimeisemmät kerrat meni superhyvin okserin ollessa noin kasikympissä. Siitä ei enää nostettu ja vaihdoimme tehtävää. Jumppasarjaa, kun tulimme vain vasemmassa kierroksessa niin tulin oikeassa kierroksessa ensimmäistä ympyrän kaarella aktiivisessa lyhyessä laukassa.   Aluksi vaikka este olikin pikkuinen niin mokia tuli. Minä vähän apupuomeilla hypänneenä oli tosi hankala aluksi edes tajuta ideaa. Jäin katsomaan puomia nähdäkseni mitä tapahtuu ja hyppy tuli ihan pohjaan. Jäin liikaa miettimään apuomin ja esteen yhdistämistä vaikka olisi pitänyt vain ratsastaa hyvin puomille ja antaa pystyn tulla aikanaan. Seuraavan kerran Rasse lähti todella kaukaa ja hyppy oli todella erikoinen. Sitten Monna sanoi vinkiksi ratsastaa käännöksessä pystylle vähän aktivoida ja sitten alkoikin sujua paremmin kertra kerralta. Viimeisellä kertaa hyppy oli tosi hyvä ja sain istuntani kuntoon. 

Tehtiin siis kahta ihan erilaista, mulle vaikeaa tehtävää. Oli tosi hyvä juttu mennä kahta eri tehtävää, sillä jumppasarjalla Rasse hoiti homman ja minä keskityin itseeni, jälkimmäisellä tehtävällä jouduin itse tekemään päätöksiä. Saan jatkossa käydä vakituisesti Rassella Monnan estevalmennuksissa niiden alkaessa taas pyöriä. Todella hyvää treeniä mulle jatkossa! :)

Vuosi 2014, vuosi 2015

Nyt ollaan uuden vuoden puolella! Kerron samalla nyt viime vuoden pääasiat ja samalla vähän tavoitteita ja toiveita tälle vuodelle!

2014

 

Tammikuussa ei tapahtunut mitään erityistä, täytin ainakin 15v ja kiukuttelin äidille, että miksen saa käydä Cavallossa joka viikko.

Helmikuussa koulusta oli TET-jakso ja suoritin sen Latva-Nikkolan (ent. Kauppila) tallilla saaden viikolla oman vuokrahevosen mitä olin jo pari vuotta haaveillut, välillä enemmän, välillä vähemmän. Rakas Maire ihanalla luonteellaan ja säväyttävällä haastavuudellaan laukkasi sydämeeni.

 

Ensimmäinen kuva Mairesta (puoli salaa otettuna, sillä tallin omistajan suositellessa tammaa niin halusin varmuuden vuoksi ottaa siitä kuvan ;))

Maaliskuussa treenailimme Mairen kanssa, olin kisahoitajana Sepolle ja Mairelle Koivusalon alue-esteissä, Hallan ja Mairen kanssa mentiin ensimmäisen kerran kuin kouluratsukko, ensimmäinen estevalmennus Mairella, joka ei sujunut kovin hyvin.

Huhtikuussa olin Mapen mukana Niinisalossa maastoeste-valmennuksessa. Kävin Hallan selässä ensimmäistä kertaa ilman satulaa.

Toukokuussa olin jälleen Niinisalossa apuna, Mairella menin Monnan estevalmennukseen muutaman kerran ja hypimme n.75cm ratana. Nappulat alkoivat löytyä ja tutustuin Monnaan paremmin. Loppukuusta Mairen jalka alkoi oireilla ja vain kävelimme.

Kesäkuussa 13.päivä aloitin bloggaamisen, Mairen kanssa pääsimme vähän jo ravailemaan ja laukkailemaan kevyesti, huolehdin Anun hevoset hänen ollessaan reissussa, Cavallon leiri <3

 
Heinäkuussa päälimmäisenä ehdottomasti rippileiri, konfirmaatio ja rippikuvat.

Elokuussa olimme Marian ja Sepon kanssa Alavuden yksipäiväisissä kenttäkisoissa sekä Ylistarossa esteillä, jossa Mape ja Sepi otti toisen sijan <3, Mairen kanssa puolivuotta yhdessä, Hallan kanssa ihania hetkiä, kuten aina.

Syyskuussa Mairen kanssa yksityiskouluvalkat ennen kisoja,  Mairella seurakoulut, Niinisalon kenttäkisat.

Lokakuussa Hallalla koulua Anun neuvonnassa ja tunne, kun hevonen kulkee ajatuksella, Pandan kanssa kohti kisoja, hiljainen postauskuukausi (vain 9 postausta)

Marraskuussa Pandalla 2.sija ja uskomaton päivä koulukisoissa, Mapen kanssa Ilmajoella kisoissa, Mairen vuokrauksen lopettaminen, elämäni jännittävimpiä päiviä kun odottelen  Zindin kokeilua. Zindin ja Rassen ratsastamisen aloittaminen, vuoden yksi kohokohdistani.

Joulukuussa ratsastaen ennätysmäärän, kisaten suurella epäonnistumisella ja myöhemmin onnistumisella, Zindin kanssa ala-ja ylämäkiä, pohdiskelua kaikesta, aktiivisin bloggauskuukausi, kuvakalusto sai vahvistusta Canon 1100D:stä.


 

 

 

 2015

 

 Luvassa on paljon heppailua, mutta aktiivisempaa opiskelua kuin koskaan. Päättötodistusta haetaan ja mun on pakko laittaa ennen lomaa koulu edelle, eli pystyn ja ehdin ratsastaa vähemmän varsinkin kokeiden aikaan. Hevosen kanssa tavoitteista kerroinkin jo monessakin vastauksessa kysymyspostauksissa. Lyhyesti vielä kuitenkin näin:

 

 Zindillä saavuttaa luottamus ja yhteistyö, päästä tekemään yhä vaikeampia liikkeitä ja nauttia laadukkaasta ratsastamisesta.

Rassella päästä mahdollisemman pitkälle kaikessa sekä muutamat kisat olisi kiva käydä!

Hallan luo haluan päästä mahdollisimman usein ja silloin ratsastaminen ei ole niin tavoitteellista vaan hyviä unohtamattomia hetkiä.

Cavallossa haastaa itsensä aina, sekä ottaa ilo irti leiristä, jossa toivottavasti Halla on mukanani <3

 

Muutaman tai edes yhden sijoituksen haluan. Tai tietenkin päästä edes maaliin, epäonnistumisista minä en enää opi vaan romahdan. Niitä mulle kuitenkin täytyy tulla, että myöhemmin osaan arvostaa niitäkin.

 

 

Toivon, että kädessäni kesäkuussa on hyvä päättötodistus keskiarvon haluan olevan 9 tai todella lähelle sitä. Aion pitää tähän mennessä kolme erinomaista siinä sekä mulla on mahdollisuudet saada vielä yksi numero erinomaiseen. Sitten olen itseeni tyytyväinen. Kesä tuo tullessaan varmasti ihania ja hauskoja kisareissuja Monnan ja Marian kanssa, kiitos jo etukäteen, että saan olla mukana kokomassa hyviä ja huonojakin hetkiä. Opin siinä itsekin niin valtavasti :)

 

Haluan kiittää kaikkia ystäviäni ja taustajoukkoja tästä vuodesta! :)