Estevalmennuksen uusia juttuja

Moi! Keskiviikkona olimme estevalmennuksessa, jota odotin koko päivän. Minut on käännytetty estekuskiksi, sillä olen Rassen kautta alkanut rakastamaan lajia, missä olen vielä niin raaka, onneksi ihania ihmisiä ympärillä auttamassa ja parhain hevonen opettamassa <3

Kentällä oli jälleen paljon esteitä, tällä kertaa vain erinäköisiä. Nimittäin muuri, portti, "hauta" ja kapea este. Mielenkiinnolla ja samalla vähän jännittäen odotin mitä tuleman pitää...

Alkuverkkasimme itsenäisesti, itse tein aluksi ravissa ympyröitä ja muutamia temponlisäyksiä, laukassa myöskin temponmuutoksia. Yhteisessä verkassa tulimme kahta innarikavaletteja, joissa oli pitkät välit huomioon ottaen tiukan linjan ja sille sai tulla reippaassa ratatempossa. Meillä alkutakkuilun jälkeen alkoi sujua tosi hyvin ja sain tehtyä hyviä teitä. Seuraavaksi tulimme innarit ovelta päin, joista jatkoimme kaarevalla uralla ristikko-okserille. Väliin piti saada neljä laukkaa, meille aluksi tuli huono viisi parikertaa. Vähitellen oikeasti rentoutumalla itse ja laskemalla käsiä alemmas saimme innareilta asti sujuvaa laukkaa ja väliin tuleva neljä tuntui hyvältä.

Alusta asti aina uusi tehtävä oli todella takkuista, en vain osannut päättää mitä tehdään. Näin kävi okseri-muuri linjallakin. Esteet oli jo sen verran "isoja", joilta minulla ei ole vielä rutiinia, siihen lisättynä vielä muuri niin se ei vaan sujunut. Kieltoja ei tullut pienellä kannustamisella, mutta linjaan tuli aina viisi, sillä jo okserillekin tulo oli hankala. Jälkeenpäin mietittynä mun olisi pitänyt antaa tilaa enemmän edestä, mutta pyörittää laukkaa kääntämisessä okserille sekä myödätä sillä. Näin olisi ollut helpompi saada neljä laukkaa väliin.

Tajutessani antaa Rassen liikkua ja itse olemalla rento, linja sujui monien toistojen jälkeen. Seuraavaksi tulimme pikkuisena ratana, innarit, okseri, innarit, okseri, muuri. Linjat meni jo ihan kivasti ja ratsastus sai vähän sujuvuutta. Tämän radan jälkeen viimeistään alkoi olla vähän huonompi olo, ei vain pystynyt keksittyä enää täysin, mutta onneksi ratsukoita oli neljä niin sain huilia aina. Kaikkien tultua tämän radan tulin yksittäisenä portin ja kapean sekä "hauta" sarjan. Seuraavaan rataan koostui kaikki radan esteet ja sen näette videolta. 

Rata meni suht'sujuvasti, linjat oli hienot! Hauta-sarjalla mokasin itse, kun en nähnyt paikkaa sekä myös lopuksi portti-pysty sarjalla sekä kapealla. Siinä vaiheessa olin jo niin väsynyt eikä ajatus vain kulkenut. Sain tulla vielä uudelleen sarjan, joka nyt meni vähän paremmin mutta sen jälkeen ei enää jatkettu mun kunnon sekä Rassen kevyemmän takia. Pahoittelen epäselvää ja takkuista kirjoitusta en vain saanut ideaa miten kirjoittaa.

Takaisin satulassa

Ja tiistain perusteella pikku breikki molemmille hyvää!



 

Menin siis  tiistaina tallille pitkästä aikaa suunnitelmana ratsastaa. Alun perin meidän piti mennä yhdessä Monnan kanssa, mutta hänen flunssa paheni ja ei uskaltanut rasittaa yhtään, että estevalmennukset keskiviikkona voitiin pitää. Arveltiin Rassen omaavan rutkasti pöljäenergiaa lomailun jälkeen, mutta ehei!!

Alkuun otin käyntiä n.15minuuttia sekä hieman lyhyemmillä ohjilla muutaman minuutin. Käynnin jälkeen nostin saman tien laukan ja verryteltiin siinä kevyttä istuntaa apuna käyttäen. Otin väliin ravia ympyröillä ja jälleen laukkaa toiseenkin suuntaan. Rasse oli ihan heti kerätessäni ohjia tuntunut aika miellyttävältä ja parani vain edelleen vertyessään. Jumeista tai jäykkyydestä ei ollut tietoakaan, pikkuloma väliin oli selvästi ollut vain positiivista Rasselle. Mullakin jotain oli tapahtunut, sillä istuin ihan erilailla; olin rehellisesti hevosen ympärillä ja en puristanut millään lihaksella.

Esimakua keskiviikon valmennuksesta :)

Laukan jälkeen ravailimme ympyröillä sekä uralla tehden avoja. Avoissa juurikin huomasin itse olevani rento, sillä aina avoissa jännityn ja polvi tarrautuu kiinni sekä kantapää nousee ihan taivaisiin. Nyt se ei liikahtanutkaan ihanteelliselta paikaltaan. Rasse vain parani entisestään. Sillä olisi voinut mennä vaikka suoraan helpon ceen radalle ja saada reippaasti yli 60%. Se oli oli niin rehellinen, kulki rennosti kauniissa työskentelymuodossa, tahti ei ollut ollenkaan kiireinen ja Rasse teki kaiken mitä pyysin. Olin vain yhtä hymyä, mutta sen keskeytti kun jäimme yksin maneesiin. Jännitin mitähän tapahtuu, mutta pappa vain kuumeni ja arvatkaa vaan miltä se tuntui sitten laukassa! Se kävi kuumana muttei ollut jännittynyt ja siltä sai vaatia ihan kunnolla. Laukanvaihdot yms. sujui hienosti kerrankin ja olin vain niin iloinen. Tuo fiilis pitäisi saada omaan ratsastukseen ja oikeasti olla jännittämättä yhtäkään lihasta.

Seuraava video on viime sunnuntain irtojuoksutuksesta, kun pääsin pitkästä aikaa tallille :)

 
Ja tänään mentiin puomeja Monnan kanssa yhdessä. Näin laitoin eilen illalla valmiiksi jo, mutta kuinkas kävikään.. Roudattuani kaikki kamat valmiiksi karsinoiden eteen ja harjattuani Rassea hetken huomasin sen arkovan kainalon aluetta. Katsoin sinne lampulla ja näky oli inhottava; koko kainalo auki ja ryntään alla kunnon kokoinen patti. Huusin Monnaa katsomaan, joka soitti suoraan päivystävälle ell:lle, sillä lääkkeet tarvittiin. Eläinlääkäri oli lähistöllä ja tulikin aika nopeasti ja tutki kainaloa. Järkeenkäyvin selitys on, että pappa olisi piehtaroinut ja onnistunut vetämään hokilla kainalon auki. Monna on lähdössä sunnuntaina Lappiin, joten minä apunani tallinomistaja ja Mape hoidellaan haavaa yhdessä sekä tarkkaillaan lämpöä. Toivotaan, että pappa tokenee <3

Ensiviikko menee siis hoitaen ja puhdistaen Rassen haavaa sekä liikuttaen kevyesti, että patista saadaan neste pois sekä sekä mahdollisimman suorilla urilla, joko maasta tai selästä. Saan myös ratsastaa koko viikon Zindiä, toivottavasti saan jollekin kertaa kuvaajan mukaan!

Ainiin keskiviikkona oltiin valmennuksessa, siitä on erillistä postausta tulossa :)

Kun, pappa pääsi juoksemaan

Sunnuntaina kävin tallilla katsomassa ihanaa pappaa ja tallissa onneksemme oli muita heppoja, mutta Rasse silti kiljui Zindin perään (joka oli siis Kangasalla valmennuksessa...). Ekalla kertaa kun mentiin maneesiin niin unohdin kameran talliin ja mentiinkin se hakemaan uudelleen, sillä ystäväni Jossu kertoi hyviä vinkkejä kuvaamiseen ja halusin niitä palavasti kokeilla. Ja niinhän niistä tulikin parempia mitä olen saanut ja kuvanmuokkaustaidoillani korjannut. Kohinan poistoon taitoni eivät täydellisiksi lopuksi kyenneet, mutta mieluummin näin kuin heilahteneita, kiitos tuhannesti Jossu vielä!

 

Teimme lisäksi samalla maastakäsin-ja seuraamisharjoituksia ja pappa oli ihan tykki! Pienen ajan sisällä luottamusta on tullut sen verran, että Rasse seurasi ravaten perässä, hienoin <3

"Lällällää mä saan huomiotaa"

"Mulla on TUHATJALKAA"