Saikkulaisten höntsäilypäivät

Moi! Viimeisimmät päivät perjantaista asti myös Rasse pääsi höntsäilemään, sillä oli päättänyt polkea kengän irti. Jep, ihan fine, Rassella on hyvät, vahvat kaviot ja pystyisi ratsastaa hyvällä pohjalla, joita meillä on. Mutta. Kenkä tietysti lähti kaviosta, jossa kaviopaise oli. Myöskin mukana siis pohjallinen. Ainuttakaan kiveä siis sinne ei saa mennä ratsastaen, eli siis kävelytystä, maneesissa.. Ulkonahan oli vain melkein +15c, t-paita keli ja ulkokenttien pohjat vihdoin priimat Rassellekkin. Voitte vaan siis kuvitella mun fiiliksen <33 Tuona päivänä oltaisiin saatu ottaa jo enemmän laukkaa, vaatia himpun verran enemmän sekä aloittaa loivien käyntiväistöjen tekemisen.

 

 

Aika mielenkiintoista Rassen kengättömyydestä tekee se, että tarha on sorapohjainen. Ei siis juurikaan tarvitse minun tuuriani, että se astuu kiven päälle tarhassa, jossa on ~12h/päivä. Eilisiltaan mennessä ei ainakaan ollut vielä merkkejä uudesta paiseesta (kopkop).. Myöskään en kenkää ja pohjallista ole löytänyt mistään..?

 

Zindin etusten turvottelu on ollut sitä samaa epämääräistä. Ei mitään pahaa tasapaksua makkarajalkaa, mutta selkeästi pientä huomattavaa turvotusta. Lyhyen kävelytyksen jälkeen se on laskenut tai noussut, mitään sääntöä sille ei siis ole, joka tekee tästä vielä erikoisempaa. Kylmännyt myöskin olen, mutta mitään vaikutusta hyvään tai pahaan sillä ei ole ollut. Onneksi tamma pääsee tänään klinikalle ja vihdoin (toivottavasti) saamme tietää mikä ihme siellä on.

 

Molemmat ovat siis päässeet jälleen kerran vain kävelytykseen ja Rasse halien ja pusujen kohteeksi sekä namien saajaksi. Paappa on vaan niin <3 Tämä saikku on tehnyt yhdessä asiassa ainakin hyvää, nimittäin meidän luottamus ja suhde on parantunut huimasti sekä Rasse on ollut todella hyväntuulinen ja huomionkipeä. Sitten, kun vihdoin päästään treenaamaan täysillä niin voi ajatella, että molempien fiilis on aivan uskomaton. Me molemmat odotamme niiin hurjan paljon maastoesteitä. Ja jo ensimmäinen estevalkka voi olla hevosen osalta aikamoista hulabaloota :D. Rassella oli suunnattoman hyvä työmoraali ja fiilis jo silloin, kun mentiin 10min ravia vaihtaen suuntaa ja 3&3 kierrosta laukkaa. Se meni rennosti, korvat höröllä ja tyytyväisenä.

 

Mulle tuli ihan haikea fiilis, kun luin Kisamatkalla- blogin postauksen Ypäjän kenttäkisoista sekä erityisesti siitä gopro- videosta. Sellaista tunnetta mikä Sennillä oli maalissa on niin ihanaa ajatella. Meidänhän oli tarkoitus startata Niinisalossa harraste ensi viikonloppuna(ei tämä vaan seuraava), mutta se nyt jäi väliin. Toinen vaihtoehto olisi ollut NURK kesäkuun lopussa, mutta kuskilla tuplabuukkaus; olen Cavallon leirillä silloin.. Eli ainut varma suunnitelma on startata heinäkuun puolessa välissä Lapinlahdella, jonne tuntuu olevan hirmu pitkäaika. Harmittaa!

 

23.5. eli muutaman viikon päästä on oman seurani koulukisat, jonne ehdottomasti haluaisin Zindillä ja ehkä Rassellakin. Toki kävisi että edes jompikumpi olisi terveenä. Tätä ei olla sovittu Monnan kanssa vielä, joten kaikki on auki vielä ja eihän noista saikkulaisistakaan tiedä koskaan, mutta toivo elää :)

 

 

Ovi on tossa. Mua ei huvita enää kävellä!

Jumppatauko

 

 

Ne onnenhetket, jotka saavat jatkamaan tätä harrastusta

 

Teemu pelkäsi aluksi nuuskivaa Rassea niin paljon, että syke nousi varmasti yli sadan.

 

Mutta se ilme, jolla Rasse katsoi pikkuveljeäni nostaa edelleen kylmät väreet. Ruuna näytti niin levolliselta, turvalliselta ja ennen kaikkea niin ystävälliseltä, kun hevonen vaan voi näyttää. Se oli jotain ihan uskomatonta, jonka ymmärtää vain, kun kokee ja näkee tälläisen tilanteen.

 

Tämä ihana pikkumies sai koko tallin väen ihan hämilleen <3 e.Mallikka i.Tosi-Romeo

 

 

 

Hevonen vaihtuu 20min ennen starttia...

Moi! Arvatkaa kenellä menee taas huonosti! Todella paska huono tuuri, epäonnistumiset ja vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Siltä ainakin tuntuu..

Olen niin vähän blogannut lähiaikoina, ettei teistä varmaan kukaan edes tiennyt, että sain osallistua ratsastuskoulun vappu-kisoihin. Suunnitelmana oli mennä parhaimmalla Pandalla. Kävelin radan muutamaan otteeseen, katsoin tiukkoja teitä uusintaan ja oli sellainen jes-fiilis. Olen oppinut kävelemään rataa "oikein", analysoimaan teitä ja välejä sekä katsomaan järkeviä, mutta kannattavia uusintateitä. Nuo kaikki olen oppinut olemalla mukana valmennuksissa katsomassa sekä kävellessä Mapen kanssa hänen ratojaan. Sillä tasolla heitä voi kutsua jo esteratsastuksen ammattilaisiksi ja on mielenkiintoista katsoa heidän ratkaisujaan.

 

Meitä oli menossa Pandalla kolme, sillä Essi joutui vaihtaa hevostaan jo kerran.. Auttelin vähän Pandan laitossa, mutta minun startatessa meistä viimeisenä, ensimmäinen ratsastaja sai kunnian laittaa sen kokonaan kuntoon. Sillä välin katsoin muiden ratoja ja Pandan tullessa verkkaan se näytti niin kivalta! En ole sitä koskaan nähnyt verkassa ja radalla livenä, sillä olen ollut aina selässä. Välillä katsoin Pandan ottavan jonkun epämääräisen askeleen ja sanoin siitä. Se kuitenkin oli niin vähän ja vain välillä niin he hyppäsivät radan puhtaasti- sijoittuen. Essin mennessä selkään epäpuhtaus oli jo havaittavissa ja päätin samantien että tuon selkään en mene, vaikka itku siinä melkein pääsikin sillä minulla oli niin ikävä Pandaa, ja tunnetta sen kanssa radalla. En voi hypätä  vanhalla hevosella, joka edes välillä ottaa epämääräisen askeleen. Tämä on opetettu minulle yksityishevosten kanssa.

 

Hysteerinen ja tärisevä Mira aloitti pohdiskelun millä hevosella starttaa radan... Tallin toiseksi paras eli Imbu, oli mennyt jo tarpeeksi, myöskin kiva Fabe varattu. Yksi kuumahko ruuna saikulla. Siinä olivatkin puokit ja mieleen tuli Tupsu, jolla menin v.2013 estekurssin. Muita hevosia sitten en enää ajatellutkaan ja menin laittamaan lehmää kuntoon.

 

 

 

Tätä tarkoitan alla olevassa tekstissä POHJAAN tulemisella :D

Ennen selkään nousua nappasin munkin satulahuoneesta, sillä pyörrytti sen verran että oli pakko saada jotain syötävää. Laitettuani hevosen että itseni kuntoon saimmekin kävellä suoraan verkkaan. Tupsu tuntui niin pieneltä! En osannut yhtään arvioida jalustimien sopivaa pituutta ja ne ehkä meni vähän liian lyhyiksi, sillä kippasin eteen hypyissä aika pahasti ja ei tullut sellaista vakaata tuntumaa. Mulla meni jalat jo heti parin kierroksen jälkeen maitohapoille, koska enhän ole juurikaan päässyt ratsastamaan kunnolla aikoihin, ne vähäiset kerrat ilman saappaanvarsia ja koulujalkkareilla...:D Olin jotenkin ihan sekaisin ja pyörin vain kenttää ympäri. Joitakin voltteja ja väistöjä tein lopuksi ja kiinnitin huomiota siihen ettei poni ole etupainoinen. Laukkaaminen oli ihan fiasko, en tuntenut selkään oliko hevonen myötä,- risti vai vastalaukalla enkä toiseen suuntaan pystynyt tarkistaa, kun harja oli niin pitkä.

 

Meitä oli kolme verkkaryhmässä ja menin viimeisenä. Ehdin kerrata radan ja katsoa voittoradan eli Josefiinan ja Faben suorituksen sekä Essin ja Pollen supersöpön radan. Oma vuoroni koitti ja ravailin hetken ja tervehdin. Alkurata oli ihan kiva, sillä sain hevosen keskelle estettä, mitä se ei tehnyt verkkahypyissä.. Kakkoselta kolmoselle tuli sopiva kuusi meille, mutta jotain tapahtui ja puomi putosi. Loppu rata myöskin ihan kiva, mutta vitos-okserille ihan pohjaan ja siitäkin pudotus. Sitten joudunkin huikata että mihin ihmeeseen menen ja kääntäessäni linjalla muistin, että niin tuo sokerinpala. Uusintaan ei siis päästy, mutta ei siihen ollut tarvettakaan sinänsä. Olin todella vähäsanainen ja harmitti tokikin. Silti en ollut mitenkään ärtyisä, kuten kaikki olettivatkin. Menin taluttelemaan kirjavaa maneesiin ja unohtaessani loppuravata niin juoksenneltiin siellä, voi että poni oli iloisen näköinen ja sydämeni heltyi täysin <3 Käveltiin noin vartin ajan ja sitten mentiin talliin. Palkintojen jako oli suoritettu ja puhtaan pitkän tienkin ratsastaneet olivat sijoittuneet. Tiellä jotka olisin Pandalla tehnyt olisi riittänyt voittoon puhtaalla radalla.

 

En valittanut, minulla oli hauskaa. Radan opettelu ja sen ratsastus toivat jälleen arvokasta kokemusta. 10e siitä-ei paha hinta ollenkaan ja näinhän kavereita pitkästä aikaa <3

Edit.. 2-3 linjalle tuli kyllä kuusi, mutta vaivalloinen sellainen.. Ja nyt katsoessani niin näytän katsovan lähes jokaista estettä. Jos vaikka se katse olisi ollut oikeasti eteenpäin ja ratsastaja vähän enemmän pystyssä niin oltaisiin voitu jopa tulla puhtaasti maaliin. Ensi kerralla taidan vetää jonkinlaisen niskalenkin etten saa katsottua puomeja ;)
 

Enemmin sanomani hysteerinen tarkoitti sitä miten voi olla yhdellä ihmisellä, hevoset joihin kiintyy jostain kipeitä. Maire silloin, Zindi, Rasse, Panda, Halla (takanen turvotti+ haava selässä) ja Lyyli. Ihan niin uskomatonta kun voi vaan olla. Kävelevä katastrofi ilmoittautuu.. Tiistaina myöskin, kun Zindiä oltiin viemässä klinikalle (epämääräisten turvotusten takia) niin hevosauto hajosi puolessa välissä matkaa ja uusi aika vasta ensiviikon tiistaille. Tutun hevonen kuoli, heillä nyt -4 hevosta pelistä pois, mutta elämänkiertokulku näytti taas itsensä. Mairen vaalea, komea orivarsa syntyi samaisena päivänä kun tutun heppa kuoli.

 

Kisojen jälkeen matkani jatkui kohti toista tallia, jossa olin kahdeksan aikaan illalla.. Ratsastin Rassen, joka oli erittäin tuhma taas aluksi, kun joutui olemaan yksin, mutta rauhoittui täysin! Mentiin vähän "rankemmin" jo ja vähän asetteluita pääty-ympyröitä joita tehtiin 3 suuntaansa. Pappa alkoi hakea jopa jo alemmas ja se oli alusta asti ihan puhdas jo vasempaan, oikeaan enää hiukan epäpuhdas! JEEEEEEE! Vastapainoksi hyvälle tuurille Zindin etusissa oli vähän turvotusta, mutta ei sentään pahasti. Ja olihan aika ihme että tälläisen päivän jälkeen Rasse oli puhdas ja Zindi suht'ok. (Tänään 1.5. Rasse oli kenkä irti ja hevonen nyt ilman pohjallista. Kävelytystä alkuviikkoon asti, tätä tilasinkin..!!!!)

Loput kuvat c)Roosa Hirsimäki

Essi, meistä on moneen. Säpäköistä puokeista lehmänkirjaviin ponipoikiin ;)