Moi! Mulla alkoi syysloma ja odotukset ovat aika korkealla! Kävin ratsastelemassa eilen hienolla mustalla koulutammalla ja "omalla" parhaimmalla estevalmennuksessa(torstaina).
 |
| Kuvia ei valitettavasti ole, mutta videolla näkyy kaikki hypyt :) |
Torstaina ennestään blogista tuttu Salla Aario oli valmentamassa tallilla ja me päästiin valitettavasti mukaan vain yhtenä päivänä, sillä pitkä koulupäivä ei mahdollistanut perjantaina osallistumista. Kesällähän siis olimme Itä-Suomessa vähän reissailemassa ja päädyimme muutamaksi päiväksi Sallan luo ja siellä ratsastelin hänen ja muidenkin hevosia.
Olimme päivän viimeinen ryhmä ja meitä hyppääjiä ollessa kaksi saimme oikein antoisen treenin. Monna paljasti tallissa, että tulossa on vähän jumppailua ja ajattelin, että jotain innareita alkuverkkana. Toivoin kunnon teknisiä, isoja ratoja, pitkästä aikaa. Toisaalta taas helpohkoja, perusratsastusta jne. että saisin näyttää taitoni rataesteillä. Päästessämme maneesiin fiilis oli vähän ristiriitainen, sillä näin keskilinjalla innariväleillä viisi estettä. Olen aina kokenut innarit hankalina, ja jumppasarjaa olen aina mennyt pieninä, jolloin se on ihan kivaakin ollut. Olen aina pelännyt, että jos en näe paikkaa ekalle innarille/mokaan niin selviääkö hevonen siitä, ja olen sitten aina tullut niille pienille innareille mahdollisimman hyvin ja kokeneena hyppääjänä Rasse on hoitanut homman pienestä mokastani huolimatta.
Aloin kuitenkin innostua valmennuksen kuluessa ja tietäessäni, että tämä tekee älyttömän hyvää nyt Rasselle. Aloitimme poikkileikkaalla olevilla kavaleteilla ravissa oman itsenäisen verkan jälkeen. Heti siirtyessäni uudestaan raviin Salla komensi nostamaan nyrkit ja pitämään nyrkin kiinni. Ja en muuten niitä sitten laskenut enää.. Juuri tällaisiin juttuihin haluankin heti kiinnitettävän huomiota. Rasse tuntui jo heti selkään päästessäni energiseltä ja verkka oli kuin kisoissa. Tehtävillä se energisyys oli ehdottomasti hyödyksi ja pappa suoritti kaiken pyytämäni kympinarvoisesti. Vaihdoimme jokaisen kerran jälkeen suunnan ja lopuksi meidän piti väistättää takapäätä ulos. Vasemmassa kierroksessa yllättäen meni paljon helpommin, mutta ei oikeakaan paha ollut. Kävelimme hetken ja aloitimme työskentelyn vuorotellen linjalla.
Siinä oli puomi ja neljä pientä pystyä. Ekalla kerralla Rasse joutui vähän venyttämään väleissä itseään, sillä tulin aivan liian kootusti sisään. Linjan lopussa ennen kääntymistä piti vaihtaa suunta ja yleensä siis myös laukka. Muutamat kertaan aluksi meni vähän vaihdot säätämiseksi, mutta loppujen lopuksi teimme kerran jopa sarjavaihdot, kun kuski oli vähän hukassa , että kumpaan suuntaan pitikään mennä :D. Rassea kehuttiin jopa kovin notkeaksi ja ketteräksi silloin ja se ei ole ihan tyypillisin adjektiivi kuvaamaan pappaa..
Vaihdot alkoi sujua, ensimmäinen nostettiin puomista kavaletiksi ja kaikkia pystyjä nostettiin parilla reikää. Jossain välissä kävimme jumppaamassa jälleen poikkileikkaalla, mutta nyt laukassa. Sisään sai tulla kootusti ja laukan piti vaihtua jossain välissä tehtävää ennen kääntämistä. Meille tämä oli tosi helppoa ja tykkäsin tuosta tehtävästä paljon. Sitten yhdistimmekin nämä kaksi tehtävää ja tulimme erisuunnista kavaletit ja siitä jumpalle ja jumpan jälkeen kavaleteille jne. Ja jälleen tehtävää muokattiin ottamalle pari pystyä pois ja keskilinjalle muodostui kolmoissarja ja esteitä nostettiin. Sain ottaa muutaman pidätteen aina esteiden välissä ja pitää itseni pystyssä, että mahduimme viimeiseenkin väliin. Edelleen kaikki tuntui erityisen helpolta ja viimeinen nostettiin okseriksi ja myöhemmin vielä isommaksi (n.105cm). Rasse toimi ja kuunteli ja Sallan sanoin "sehän joutu jo ihan hyppäämään" <3 Olin niin iloinen ja olisin halunnut mennä vielä vaikka tunnin lisää, mutta tuohon oli hyvä lopettaa. Loppuverkkojen aikana me oltais voitu mennä vielä vaikka menemään joku kiva kouluohjelma kisoissa, Rasse nimittäin näytti parastaan ;)
Mulla tuli kotona katsoessa kamala kriisi, kun istuntani esteiden välissä oli kamala. En vieläkään pysty pitää jalustinta päkiän kohdalla ja siitä johtuen jalkani on ihan mutkalla, ja se tietenkin vaikuttaa vielä istuntaan. Ja laukassa muutenkin pystyn istua harmonisesti estejalkkareilla vain kisoissa, kun laukka on jotenkin erilaista. Rassen ollessa vielä suhteellisen pieni niin näytän muutenkin tosi pitkältä siellä. Onneksi se ei silti vaikuta hevoseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti