Ja kun kisat oli viimeinen tikki bloggaamisinnolle

Ja kun pitäisi mennä vielä takaisin sinne kamalaan päivään ja päivittää blogia ajan tasalle.

 

Itseasiassa tasan viikko ja yksipäivä sitten lauantaina 26.9. oli seuramme mestaruudet kouluratsastuksessa ja seuraavana päivänä esteillä. Esteille emme aikonut osallistua, sillä sen viikon treenit oli ensimmäiset 1,5kuukauteen ja olisi ollut liian suuri riski hypätä vanhalla hevosella ja rikkinäisellä jalallani kisa 90cm.  Luojankiitos ei sitten hypätty, sillä lauantai ei mennyt ihan putkeen...

 

Pääsimme Mapen kyydissä Myllykylään ja olimme todella ajoissa, mutta niin toivoinkin. Kun kyseessä oli vain koulukisat, ei kenttäkisojen kouluosuus niin sain ja halusin verkata Rassea kauan. Mape toimi hevosenhoitajana alussa ennen kuin joutui hommiin koko päiväksi. Noustessani selkään alkoi tihuttaa vähän vettä ja kun sääennuste oli luvannut kolmen aikaan alle millin vettä, niin ajateltiin, että tää on joku pikkusade. Mutta ei se sitten ollutkaan! Puoli tuntia myöhemmin satoi jo kaatamalla ja sitä kaatosadetta jatkui sitten ihan iltapäivään asti. Myllykylän kenttä on pitänyt aina ihan huippuhyvin vettä, mutta puolessavälissä kisoja sen päällä oli valehtelematta muutama sentti vettä päällä. Ratsastimme ihan vesilätäkössä, tai no me jätettiin leikki kesken jo ennen tätä täysvaltaista vesilätäkköä.

Näitä kuvia lisää ehkä joskus ilmestyvässä erillisessä postauksessa! :)

Mentiin nurin verkassa, 10 minuuttia ennen starttia. Ei sentään ympäri ja pysyin selässä, mutta Rassen etuosa nenästä kavioihin oli kurassa. Toivuin säikähdyksestä ja otin pari askelta ravia, ei tunnu kovin hyvältä. Kävelin hetken ja otin muutaman askeleen lisää ja kyllä, hevonen ontui eikä kovin vähääkään. Lähdin verkasta ja tullessani alas räjähdin itkemään, kaikki tämä paska, miksi aina minulle. Laura tuli lohduttamaan, mutta halusin vain olla yksin ja tätini otti Rassen. Olin litimärkä ja pappa myös sillä en ollut tajunnut ottaa loimea saati vaihtovaatteita mukaan, sillä sääennuste ei ollut luvannut sadetta. Tärisin ja itkin ihan hysteerisesti, pelkäsin rikoinko nyt rakkaan hevosen lopullisesti. Nimenomaan minä, sillä jos Keravalla olisi ollut selässä Monna niin he eivät olisi kaatunut. Minusta nämä johtuu, ei me nyt muuten oltaisi menty nurin kahdesti ja lähes kolmesti. Tai sitten Rasse (alkaa) olla jo vanha ja se yhdistettynä kokemattomaan kuskiin..

 

Kävin perumassa jälleen kerran meidän ilmoittautumisen ja soittelin Monnan kanssa, itkin aina jonkun tullessa lohduttamaan, siitä että minua harmitti niin älyttömän paljon. Miten jollekin ihmiselle voi vaan tapahtua nämä kaikki. Viihdytin Rassea kopissa pari tuntia luultavasti, se luojankiitos oli rauhassa koko tuon ajan odotellessamme emmekä joutuneet seistä kaatosateessa.

Perjantain ruusukehommat, nämä pienet oli ihan ybersöpöjä <3

 

Ja tämä kenttä oli jo erittäin hyvä, verrattuna aiempaan..

Laitoin instagram-tililleni( @mirammms& @mirammms_rider! ) kuvan perjantaina ja jälkimmäinen on sunnuntaina otettu kuva kentästä, joka oli ihan bueno!

 

Sunnuntai meni ollessa toimihenkilönä ja illalla kävin kävelemässä Rassen kanssa, sillä se oli jo edellisenä iltana kävellyt lähes puhtaasti. Silloin se oli edelleen vähän epäpuhdas, mutta ei hälyyttävää. Maanantaina ja tiistaina se oli puhdas ja hyppäsimme keskiviikkona, ja treeni meni ihan ok. Tehtävien ollessa minulle vaikeita se heijastui Rassen tuntuessa vähän huonolta, mutta se oli kokoajan menossa joka oli postiivistä <3

 

Siitä lähtien, kun palasin tällä kertaa itse saikulta niin pappa on ollut ihan super hyvä sileällä! Ollaan menty vaihtelevasti, käyty maastossa, gramaaneilla puomeilla jne. ja  toivon, että torstain erityispäivä menisi hyvin. Nimittäin maailman paras Salla tulee Pohjanmaalle valmentamaan pariksi päivää ja meillä on estevalmennus! Kouluakin olisin ehdottomasti halunnut, mutta meillä on joka päivä neljään niin Salla ehtii lähteä jo kotiin eikä päästä. Hän onneksi alkaa ilmeisesti käydä säännöllisemmin täällä, joten ehditään vielä treenata välissä vielä paremmiksi ;)

Taivas oli ihan älyttömän ihana edellispäivänä :)

 

Zindi muuten pääsee treeniin nyt alkuviikosta ja pääsen vihdoin myös Martan selkään, kun jalka alkaa olla siinä kunnossa, että en tipu saman tien!