Onnistuneet kuvaukset ja onnistunut valmennus

=huippupäivä.

Eilinen päivä oli ehdottomasti parhain piitkään aikaan. Ja nyt tämän postauksen kirjoittaminen voittaa heittämällä läksyjen teon, vaikka nekin pitäisi tehdä ennen tallia. En vaan voi odottaa enää sekuntiakaan, että saan julkaista useampia kuvia, osaa olen laitellut jo instagram-tileilleni (@mirammms, @mirammms_rider) sekä facebookiin ja kaikkialta on sadellut kehuja. Kaikista suurin kiitos kuuluu siis kuvaajallemme, Josefiinalle. <3

Jaan näitä kuvia nyt eri postauksiin, kannattaa siis käydä katselemassa uudelleenkin ;). Ennen kuin siirryn hehkuttamaan kouluvalmennustamme niin palaudutaan hetkeksi kuvauksiin. Ehdin putsata suitset ennen Jossun tuloa ja harjasin Zindin nopeasti, mutta tehokkaasti, että ehdimme kuvata tarpeeksi. Menimme ensin kentälle ja alkuun Zindi oli hyvinkin rauhallinen, mutta tiesi kyllä tasan tarkkaan mitä tapahtuu. Se keimaili kameran edessä kuin missit ja jos meni hermo niin ilmeet olivat hyvin viihdyttäviä. Loppua kohden se alkoi steppailla jo ja siirtyessämme kentältä pois kivempaan paikkaan prinsessakin innostui lisää. Tausta oli hirmu hieno ja saatiinkin tosi ihania kuvia!

Rasse haettiin seuraavana ja klipatussa hevosessa ei kovin ollut harjaamista niin siirryimme nopeasti ulos. Olimme menossa samaan paikkaan mihin Zindinkin kanssa, mutta juuri silloin saapui hevosrekka hakemaan kotiin Rassen parit tallikaverit. Se raukka vain innostui lisää, kun karsinassa se oli oudon levoton ja keksin syyn aika nopeasti. Kamat putsattiin, viikonloppu ja molemmat oli sisällä ja kun vielä rekka ajoi pihaan niin retkelle lähtö oli papan mielestä taattu.. Se ei montaa sekuntia seissyt sitten paikallaan, mutta tilanne oli ihanteellinen, kun korvat pysyi kyllä hörössä!

Rekan lähdettyä menimme vähän kauemmas ja otettiin hetki siinä kuvia kunnes aikaraja tuli vastaan :)

Olimme alkuviikosta sopineet Monnan kanssa kouluvalmennuksen ja saimme sumplittua sen hyvin kuvauksien jälkeen. Rassehan näin oli verkannut jo yli 30min huhtomalla ulkona ja kävelemällä kuvauspaikasta toiseen ja suitsetkin oli jo päällä. Tähän lisättynä pitkät alkukäynnit ja rauhassa tehty, mutta systemaattinen alkuverryttely ja sen jälkeen itse valmennus niin hevosen ajateltiin olevan ainakin normaalia parempi. Ja sitä se todella oli. Teimme samalla kaavalla mitä Piken valmennuksessa eli ensin kolmikaarista, väistöjä ja vastalaukkaa. Tähän lisäsimme vielä keskiravit.

Aloitimme siis kolmikaarisella ja siinä yksinkertaisesti pitää ajatella. Mielessään kokoajan hahmottaa ja "jutella itselleen": Asetus, taivuta, suorista, uusi asetus jne. Pitää yllä tahtia, joka ei saa mennä liian kiireiseksi, auttaa tarpeeksi pohkeella, että takajalkojen poljento säilyy. Kannusta käytetään tarvittaessa, ranteet pystyssä, sormet ja kädet kuin puristelisi pesusientä. Ratsastaa hyvin.

Kolmikaariselta jatkettiin hengähdystaukoni jälkeen väistöille keskihalkaisijalta uralle. Mulla oli säädöt vähän hakusessa ja "helpon" sujuessa Monna halusi minun vaikuttavan enemmän(mutta toisaalta oikeilla avulla lopulta vähemmän) ja siinä vaiheessa haastettiin jo kordinaatiokykyäni. Piti muistaa katse, molempien pohkeiden paikat, asetus, kädet, mutta rentous. Näin saatiin hommaa vielä enemmän hienosäädöksi ja "kouluratsastusmaisemmaksi". Oikealle väistöissä jouduin tehdä vielä enemmän, kun se on haastavampi suunta kummallekin. Saatiin kuitenkin nekin sujumaan lopuksi.

Väistötehtävässä teimme toiselle pitkälle sivulle aina keskiravin. Ensimmäiset kerrat liike ei lähtenyt kovin hyvin ja tuli tahtirikkoja. Monna antoi vinkin mitä on itse käyttänyt Rassella;( yllättäen ääniapu, niitä pitäisi vain käyttää enemmän) ja jestas miten uskomaton pätkä saatiin kerran. Mä hihkaisin sieltä selästä heti, kun liike lähti "pikkasen on mahtavan tuntunen selkään" ja samaa Monna sanoi maasta. Jos tuollaisen vain saisi joskus kisoissa! Jatkettiin laukalla aluksi ympyrä- suurehko voltti- ja myöhemmin lisättiin loiva kiemura vastalaukassa. Nostaessani pitkällä sivulla laukan leuka loksahti auki meiltä kummaltakin. Alkuun kylläkin Monna komensi mua pyytämänä Rassea liikkumaan eteen eikä pelkästään niin ylöspäin. Mutta se vasta tuntuikin makeelta, kun saatiin vähän enemmän tasapainoa. Se laukka nimittäin tuntui niiin hienolta. Tunsin sen lennokkuuden ja Monna sanoi maasta takajalkojen polkevan todella hyvin, siltä se tuntuikin. Siinä laukassa kaikki tuntui helpolta, vaikka hetken piti sopeutua tuohon laukkaan, sellaisessa kyydissä en nimittäin ole koskaan ollut.

Vastalaukat sujui varsinkin lopussa hyvin, kerran alkuun tuli vaihto, mutta askeleen päästä taas takaisin. Ainahan voi parantaa, mutta tätä parempaa meiltä ei ehkä tulla näkemään sileällä. Toki ilman gramaaneja, mutta siihen en tule itse koskaan olemaan tarpeeksi hyvä. Mutta tästä fiiliksestä nautitaan vielä loppuviikostakin ja muistellaan hyvällä pitkänkin ajan kuluttua!

Tämä tuleva viikko on aika valmennuspainotteinen, sillä ti meillä on puomi-kavalettivalmennus, ke este ja to koulu. Toivon, että teen näistä postauksia ja saisin materiaalia! :)