Tarpeeksi hyvä?

Moi! Olin eilen Mairella Monnan kouluvalkassa, yksin jälleen. Mulla on mennyt skootteri jälleen rikki ja en kovin mielelläni enää pyöräile n.4km kylmässä säässä. Kesällä valitan liian kuumasta ja syksyllä liian kylmästä. Se on niin totta, että suomalaisille sää ei ole koskaan hyvä :D. Pyysin mummaani viemään minut tallille ja hän mielihyvin vei minut, kiitos <3.
Ja otsikko tuli vain mieleen, sillä ratsastuksessa ei ole koskaan tarpeeksi hyvä ja aina jää jotain korjattavaa, myös varmasti maailman parhaillakin. Uskokaa itseenne ja odottakaa sitä edistymistä, joka saattaa tulla vaikka alle tunnissa. Kaikki on asenteesta kiinni!

Kuvat ovat puhelimella otettuja, pahoittelen laatua.

Olin aika hyvään aikaan tallilla, mutta luultua kauemmin meni tamman harjaamiseen, sillä se oli kierinyt mukavasti molemmat puolet tomuun ja kuraan. Jouduin laittaa Mairen karsinassa kuntoon, joka vaikeutti asiaa hieman. Kauppilassahan kaikilla on slow-feeder-häkit karsinoissa ja Maire tottakai söi samalla. Menin kävelemään maneesiin varttia vaille ja se riitti hyvin alkukäynneiksi ja Monnan tullessa aloin ravailla. Maire vähän tahditti vasempaan ja sain neuvon kisoihinkin laukata melkein heti. Laukkojen jälkeen vasen oli jälleen puhdas ja aloimme työstää ravia. Menimme aluksi taas pääty-ympyröitä ja lisänä heti lävistäjiä ratsastaen samalla tavalla kuin kaarevillakin urilla. Monna sanoikin heti, että nyt mulla oli ohjat heti kädessä ja Maire kyllä tuntuikin alusta asti tasaiselta edestä.

Mä en ollut ratsastanut valmennusten välillä kertaakaan, kun viikonloppu meni Niinisalossa. Yllättävän hyvin siis olin sisäistänyt asiat, sillä muistin aika hyvin kaikki vinkit viime kerrasta ja "hienosäädöimme" vain läpikäytyjä asioita. Menimme kevyemmin, mutta tehokkaasti. Askeleenpidennykset sujui alusta asti hyvin kunhan vain muistaisin muistaa kädetkin. Aina lisätessäni pituutta raviin, Monnan sanoin mun kädet "halvaantui". Jäin vain matkustelemaan käsilläni. Heti sanottuani tuon ääneen, että unohdan kädet niin seuraavassa pidennyksessä muistin ne. Muutaman kerran pidennykset oli tosi hyviä ja jätimme ne taka-alalle. Monna kysyi mikä tuntuu radassa vaikeimmalta ja vastasin heti, että keskikäynti. Maire ei omaa huippuhyvää käyntiä ja mulla on se, että alan puskea liikaa ja tulee rikko raville. Mun pitäisi vain rauhoittua, laskea hitaasti ja hengitellä rauhassa. Ja pyytää keskikäyntiä vartalolla/istunnalla eikä juurikaan kannuksella, sillä sitten rikkoon on suuri mahdollisuus. Ja silti muistaa olla aktiivinen käynnissä sekä seuraavassa siirtymisessä keskikäynnistä raviin.

Pari kertaa tuntui siltä, että siitä olisi voinut saada edes tyydyttävän arvosanan. Kerran unohdin siirtyä käyntiin vaikka lävistäjälle muistinkin tulla. Tajusin unohtamiseni n.1m myöhässä, mutta silti aloin tiedostamattani pyytämään liikaa ja rikko tuli. Tuossakin olisi pitänyt vain hengittää ulos ja pyytää sen verran mitä tulee. Sainkin vinkiksi mennä mieluummin liian vaatimattomasti kuin pyytää rikoksi. Keskikäynnistä varmaan tulee meidän radan kompastuskivi. Ehkä.

Harjoittelimme myös sitä lävistäjän puolessavälissä n.5m käyntiä. Se on tosi vaikea hahmoittaa. Siirsin käyntiin liian aikaisin lähes aina, mutta kerran tultuani mielestäni liian pitkälle niin paikka oli täydellinen. Mun pitää siis jatkaa vielä pari askelta sen jälkeen, kun meinaan siirtää käynnille.

Laukkoja emme alkuverkan jälkeen hirveästi ottaneet, teimme niitä osana radasta vain sekä katsoimme onko pääty-ympyrä sopivan kokoinen. Vasen laukka menee aina paljon paremmin kuin oikea, siinäkin mun pitää vaan pyytää vähän eteenpäin jos takaosa leijuu taivaissa. Pyytäessäni vähän eteen rauhallisesti takaosa tulee paremmin alle ja laukka alkaa pyöriä huimasti paremmin vaikken itse sitä tiedostakaan/tunne. Mulla on laukassakin välillä ongelmana, että keskityn liikaa pelkästään laukan laatuun ja unohdan jälleen kädet. Kun muistan ne niin paketti on aika hyvin kasassa ja M näyttää ja tuntuu hyvältä.


Teimme lopuksi koko ohjelman ja kaikki olimme aika tyytyväisiä ja ohjelmassa vain keskikäyntiin siirtyminen tuli ihan vähän myöhässä ja jos oikein muistan niin meinasi tulla rikko, mutta sain reagoitua hyvin ja vain askel ravia tuli. Tästä on hyvä jatkaa ylihuomiseen!