Erilaisia ratsuja II

Heippa! Tässä jatkoa edelliseen postaukseen, sillä siitä olisi saattanut tulla vähän liian pitkä jos olisin kertonut sunnuntaista myös. Kuitenkin sunnuntaina oli jälleen erilainen päivä ja erilaisia ratsuja. Aluksi irtohypytimme varsoja. Ensimmäisenä Humppaa. Harjasin Humpan hyvin ja tuli taas ajateltua, miten kaunis tuo hevonen onkaan. Sillä on niin laadukkaan kisahevosen ulkonäkö! Ja Humppa on vielä älyttömän oppivainen, rauhallinen ja niin järkevä kaikin puolin. Ja kukaan ei Humppaakaan varmaan arvaisi oriksi, sillä se on äärettömän kiltti ja ei yhtään orimainen. Anu kuitenkin vielä irtohypytti ja minä olin apumiehenä. Humppa ei ole lahja estepuolelle, mutta sunnuntaina se teki ihan huippuhienoja hyppyjä! Ehkä se jopa joskus osaa edes jotain esteilläkin:D. 

Seuraavaksi otimme Häjyn sisälle. Senkin harjasin kunnolla ja samalla lailla Anu hypytti kentällä, sillä Häjy on hieman innokas irtohypytyksessä. Häjyllä on oikeastikin hyvä tekniikka hyppäämisessä ja sen tyyliä on kiva katsoa. Otin vain yhden kuvan, mutta se ei onnistunut ollenkaan ja Häjy on vasta lähtemässä hyppyyn niin se näyttää kömpelöltä. Talutin Häjyn takaisin käytävälle harjasin ja vein tarhaan. Hypytimme myös Väinön ja poni oli oikein innoissaan :D

Seuraavaksi oli Hiilen vuoro. Aluksi ajattelimme irtohypyttää sen aluksi ennen ratsastusta, mutta katsoimme kuitenkin järkevimmäksi ratsastaa heti. En muista juuri enää mitään viikontakaisesta varsinkaan tarkasti, mutta videolla näette vähän koostetta. Ideana oli kuitenkin temponmuutos/askeleen hidastus pelkästään istunnalla. Se oli meille molemmille helppoa, sillä Hiili on tosi herkkä istunnalle heti alusta alkaen.Anu antoi hyviä ohjeita, joiden kautta minä tein oikein ja Hiili myös ymmärsi. Tarkoituksena oli, että hidastus tehdään ajatellen napa selkärankaa kohti sekä kevennyksen hidastus vain muutaman askeleen ajan. Aluksi teimme tätä käynnissä ja sitten ravissa.

Opettelimme samalla myös puolipidätettä pelkästään istunnalla. Tämä ei tuottanut vaikeuksia ja seuraavaksi teimme laukat. Nostin sen meille helpoimmasta kohdasta, eli oikean puolimmaisesta kulmasta. Kerran Hiili "liukui" täysin kohti hypytyskujaa lyhyeltä sivulta ja siinä jouduin ensimmäisen kerran käyttää suurempaa pidätettä, sillä sinne en voi Hiiltä missään nimessä päästää, sillä siitä luultavasti olisi tullut jatkossa ongelmia. Hiili juuri ennen aukkoa siirsi raviin ja jatkoimme siitä ihan normaalisti ja nostimme seuraavasta kulmasta uudestaan laukan ja sitten ei ollutkaan enää ongelmaa. Pitää vain jatkossa olla itse tarkempi :)

Tämän jälkeen aloin laittamaan Hallaa kuntoon ja iloiseksi yllätyksekseni Anu sanoi, että hän voisi hypyyttää meitä. Mä olin niin innoissani! Alkukäynnneissä H oli aktiivinen, joka ei ole ollenkaan sille tyypillistä. Se oli oikein tyytyväisen näköinen ja käveli itse reippaasti eteenpäin korvat höröllä. Aluksi hölkkäilimme vähän pidemmällä ohjalla pitkien alkukäyntien jälkeen. Tein myös paljon avoja Anun vinkistä. Halla ravissa ei enää ollut niin reipas, välillä tuli ihan ok pätkiä, mutta muuten meno oli aikalailla tuuppailua eteenpäin. Laukassa kuitenkin Halla oli aivan mahtavan tuntuinen! Sen liike oli irtonaista ja eteni hyvässä tahdissa. Tulin pariin kertaan myös 3 ravipuomia. Väleistä en tiennyt ollenkaan, mutta kun tulin hyvässä tahdissa sisään niin välit tuntui oikein sopivilta.

Huusin Anulle, että verkkaaminen alkoi olla valmis. Anu tuli kentälle ja aloimme tulla irtohypytyskujaa jumppasarjana. Aluksi ihan pienillä esteillä (40-50cm). Halla ei noteerannut ollenkaan noin pieniä ja viimeisimmät esteet pysty ja pysty nostettiin 65-70cm? Alussa oli kolme kavalettia ja ne ilmeisesti kokoajan häiritsivät/"pelottivat" minua vaikken tiedostanutkaan sitä. Mulle on aina ollut kaikista vaikeimpia apupuomit ja ravilähestymiset. Niinkuin nytkin. Vaikka esteet olivat minkäkokoisia tahansa niin ei se koko haitannut vaan ne alun kavaletit ns.rikkoivat lähestymisemme. Jossain välissä viimeinen okseri oli nousuokseri ja takapuomi oli 85cm. Se tuntui jo mulle isolta esteeltä, mutta luotto Hallan hyppyyn on 100% sillä se vie yli vaikka paikaltaan tuon kokeiset esteet vielä. Toiseksi viimeinen pysty oli korkeimmillaan 70cm, mutta alensimme sitä sen takia lopuksi, sillä kaveleteilla vauhti hiipui ja hyppäsin yleensä sen ravista ja sitten viimeiselle okserille tuli huono lähestyminen. Viimeisimmät keirrokset menivät kuitenkin kivasti, kun pari kavelettia otettiin alusta pois. Hypyt tulivat pohjaan, mutta silti paljon paremmasta paikasta ja temmosta kuin aiemmin. Halla ei muutenkaan imenyt ollenkaan läheskään niin hyvin kuin yleensä ja luulemmenkin, että sillä oli jossain joku jumi, joka hankaloitti hyppäämistä ja liikkeen laatua.

Parempi fiilis olisi kyllä voinut tietenkin tulla, mutta oli silti ihanaa päästä hyppäämään jälleen maailman parhaalla estehevosella <3

Tässä kävi nyt vain niin, että mulla on kuvat muistitikulla kotona ja en ole nyt ainakaan muutamaan päivään sinne menossa ja tämäkin pitäisi vihdoin saada julkaistua.. Mutta sentään pari kuvaa on tuolta päivältä!

Erilaisia ratsuja ja vähän pohdiskelua

Moi! Pahoittelen heti alkuun epäaktiivisuuttani blogin suhteen, mutta meillä on koulussa nyt viikoittain moniakin kokeita ja ne menevät kuitenkin blogin edelle. Ja varsinkin kun nyt on menossa viimeinen lukuvuoteni ja päättötodistus alkaa kokoajan olla lähempänä.
Ja muutenkin, mulle tulee välillä fiilis, että tässä ei ole ideaa blogata vain muutamalle. Yritän parhaani, mutta aikani ei vain riitä postaamaan niin montaa kertaa viikossa ja vaikka postaisinkin luulisin, että lukijoita olisi edelleen se viisi vain. Olen todella kiitollinen teille viidelle, te kannustatte minua edes yrittämään. Enemmän "kuuluisuutta" inspiroisi vain enemmän postaamaan, silloin kun aikaa myös on. Otan vinkkejä vastaan, miten voisin saada lukijoita enemmän tai mitä voisin parantaa. Mitä teen väärin?

Viikonloppuna kuitenkin pääsin vihdoin Ilmajoelle! Olin perjantai iltapäivästä lauantaihin klo 12 asti isoskoulutuksessa ja sieltä tullessani kotiin kävin Mairen luona. Maire oli rokotettu torstaina tai perjantaina, joten sain käskyn tehdä jotain kevyttä ja otinkin Mairen talutukseen suitsilla ja menin kentälle. Mairen kanssa on kiva tehdä maastakäsin, sillä sen kanssa ei tylsisty siinä hommassa. Ainoastaan pientä hiomista oli peruutuksissa, muuten ei mitään ongelmaa. Kun Kauppilasta tulin, söin nopeasti ja sitten äiti vei minut Ilmajoelle!

Olin tallilla varmaankin kahden kolmen aikaan ja aluksi menin silittelemään kissoja ja jestas miten paljon pennut olivat kasvaneet ja sosiaalistuneet! Ne hyppivät kaikki kolme kuin aropuput ympäri tallin pihaa ja välillä tulivat moikkamaan. Menin heppojen luo ja samalla otin Hallan kiinni. Aluksi taisi lähteä karkuun, luultavasti ruuna osoitti mieltä kun en ole hetkeen aikaan päässyt tallille <3. Otin asian ihan "tyynesti", rapsuttelin muita heppoja ja siten Halla tulikin jo kerjäämään namuja. Tokihan se olisi aina ihanaa jos Halla ravaisi vaikka luokse, mutta kiinnostavaa myös tuokin, että tauon jälkeen se lähtee pois minut nähdessään. Harjailin ja laitoin varusteet Hallalle niin hitaasti kuin vain pystyin, sillä haluan nauttia mahdollisimman paljon yhteisistä hetkistä. Harjasin kunnolla kaiken vuohisista lähtien ja harjan selvitin tupsu kerrallaan.

Menin Hallan kanssa kentälle ja aluksi taluttelin maastakäsin, sillä olen kiinnostunut tuosta ennen ratsastastusta ja sen jälkeen venyttelystä/itseliikkumisesta ja onko sillä mitään vaikutusta. Monesti lonkkani ovat jumissa ja suurilaukkaisilla hevosilla tulee inhottava tunne joskus. Ne naksahtivatkin venytellessäni ja ei kyllä ratsastaessa tuntunut ollenkaan vaikkei toki Hallalla olekaan mikään suuri-eleinen laukka. Nousin selkään muutaman kierroksen käveltyämme ja mentiin vielä selästä hetken aikaa kävellen. Keräsin ohjia ja tein pari kertaa kulmiin voltteja. Kun Halla tuntui rennolta pyysin raviin ja hölkkäiltiin kaarevilla teillä verryttelyksi ilman mitään tietynlaista tehtävää. Halla tuntui vähän tahmealta, mutta välillä tuli kivoja, aktiivisempiakin pätkiä.

Vähitellen keräsin lisä ohjia ja taisin ottaa avoja sekä väistöjä. Sen jälkeen otin laukkaa isolla ympyrällä sekä välillä uralle tullessa hakien suoruutta. Laukassa H yllätti jälleen varsinkin vasempaan! Laukka oli tosi irtonaisen sekä kevyen tuntuista eikä mun tarvinnut ollenkaan pyytää eteen vaan ruuna käytti "omaa moottoriaan". Laukkojen jälkeen menin kerran vaihtelun vuoksi kouluohjelman keventäen. Halla oli aika kivan tuntuinen ja jälleen laukka oli paras osuus. Se pysyi suht'rentona.

Osasin työstää Hallaa jotenkin paremmin kuin yleensä ja laitan sen täysin yksityistuntien piikkiin. Vaikkei hevonen olekaan sama, niin sain ratsastajana niin paljon tietoa ja taitoa lisää. Ja olen tyytyväinen myös katseeseeni koulupuolellakin ja jopa yksin mentäessä. Olen aina tykännyt vain katsoa hevosen niskaa, mutta nyt on tapahtunut jotain positiivistä siihen suuntaan. Silloin kun olin katsomassa, kun ammattilainen oli ratsastamassa Mairea sain kivan vinkin kuunnellessani häntä. "Jos esim. laukka on helpoin työstettävä niin työstäkää sitä ja lopulta hevonen on helpompi työstää myös muissakin askellajeissa." Tasan tarkkaan lause ei mennyt noin, mutta asia kuitenkin sama. Ajattelin, että nyt kun ruuna on näin kiva laukassa niin sitä on myös kiva työstää. Teinkin aika paljo laukassa tehtäviä ja keskityin kunnolla omaan istuntaan ja ratsastukseen. Mua ärsyttää edelleen se miksen osaa istua kunnolla Hallalla. Tiedostan itsekin, että olen kyyryssä ja jalat takana. Seuraavalla kertaa taidan ottaa jalustimet pois ja sillä lailla löytää tuntuman (riippuen toki Hallan mielialasta ja olosuhteista, uskallanko ottaa pois..:D)



"eksä tajua? Näiden puomien yli meneminen käynnissä sun perässä on aika TYLSÄÄ!"

Ravilin Hallan  molempiin suuntiin eteenalas ja käveltiin pitkään. Viimeisten parien kierrosten ajaksi tulin selästä alas ja kuvailin Hallaa samalla. Poika oli ihmeen ilmeikkäällä päällä ja sainkin kivoja kuvia.

Hallan jälkeen menin Hiilellä. Taluttaessani sitä aluksi kentällä sillä oli aika vauhti päällä ja sanoinkin siitä Anulle. Anu juoksutti pikkupojan suurimmat höyryt pois, mutta silti menimme tällä kertaa vain käyntiä. Mutta silti hyödyllistä harjoitusta; taivuttamisen opettamista. Tai siis paikaltaan ja käynnissä, sitä että päätä voi kääntää molemmille sivuille ilman että koko hevonen liikkuu. Tämä oli vaikeaa Hiilelle, sillä se on todella herkkä avuille ja pienikin ohjaus ohjalla niin se liikkuu sinne suuntaan. Periaatteessahan tuo on hyvä asia, mutta on myös opeteltava se, että pystyy mennä suoraan vaikka pää olisikin sivulla. Pari kertaa niin menikin pieni pätkä ja kehuin kovasti sen jälkeen. Emme tehneet tätä kovin kauaa, mutta niin, että Hilleri pääsi asiasta "jyvälle".

Viikonlopun asiat menee kahteen postaukseen, sillä yhteen olisi tullut yhdellä kertaa liikaa asiaa. Muistakaa kommentoida ylempänä olevaan kysymykseen teidän mielipiteitänne, ja muutenkin kommentit ovat aina tervetulleita!

Estetunnilla

Moi! Maanantaina olin jälleen Cavallossa tunnilla, ja ennen sitä käväisin n.15minuutissa Anun luona. Suureksi harmikseni Anulla ja Hallalla oli kouluvalmennus ja en viitsinyt mennä tietenkään keskeyttämään sitä, olisin vain halunnut edes minuutin silittää ja halata Hallaa. Siihen en saanut mahdollisuutta, mutta harjailin kaikki varsat tarhassa. Häjy oli ihana, rasittava itsensä ja Humppa oli jälleen kasvanut. 

Kuvat kesän leireiltä :)

Ehdin tosiaan olla noin vartin ja sitten lähdin nopeasti pyöräillen takaisin tätini luo. Söin nopeasti salaattia ja vaihtaessani vielä vaatteita kyytini saapui ja lähdimme Cavalloa kohti. Suurella jännityksellä odotin millä hevosella menen. Maanantaina kaikki ei sujunut ihan putkeen ja arvelin meneväni jälleen Pollella. Avasin oven ja tallikaverini katsoivat minua niin ja lähestyessäni taulua Essi sanoi, että meet parhaalla hevosella. Mä oletin sen olevan sarkasmia, mutta ei! Taulussa luki Mira-Panda. Olin niin super innoissani, sillä en ole hetkeen päässyt ihanalla Pandalla. (Pandasta olen enemmän kertonut "Muut hevoset" sivulla käykää katsomassa jos kiinnostaa tai jos ette muista/tiedä kuka Panda on!:)) 

Menimme onneksi kentällä, vaikka monet valittivat kylmää tuulta. Itse tykkään mennä paljon enemmän ulkona kuin maneesissa, syynä luultavasti se, että maneesissa suurin osa ratsastamistani hevosista on turhan "pörheitä", varsinkin kylmien tultua. P oli alkukäynneissä rento eikä säpsyillyt mitään. Alkaessamme ravata, Panda tuntui tosi hyvältä ja aktiiviselta verrattuna siihen minkälainen tahmatassu yleensä se on verryteltäessä. Saimme käskyksi tehdä muutamia siirtymisiä ennen ravia. Tein omatoimisesti ravissa voltteja sekä temponmuutoksia, sillä tunnen sen verran hyvin Pandan ja onhan se jo aika vanha hevonen-eli tarvitsee kaarevia uria vertyäkseen ja temponmuutoksia reaktiivisuuteen.

Tulimme aluksi loivalla kiemurauralla puomeja. Niistä emme saaneet mitään moitteita, Panda toimi täydellisesti eikä puomitkaan juuri kolisseet. Olin innoissani, sillä juuri tuollaista hevosta mulla on ollut ikävä. Saimme itsenäisesti nostaa laukan heti puomien jälkeen ja siinäkin Panda oli kiva, vähän hidas aluksi, sillä se ei olisi halunnut laukata vesilätäkön yli. Sain aika hyvin silti ruunan aktiiviseksi toistojen jälkeen. Tulimme sen jälkeen vasemmassa kierroksessa ympyrällä ristikon yli. Muutaman kerran tulimme pohjaan, kun en nähnyt paikkaa, eikä toki noin pienillä esteillä lähelle tuleminen haittaa yhtään. Vähitellen hypyt tuli hyvästä paikasta ja sain tien sekä laukan paremmaksi.

Sitten tulimme ympyrällä olevan esteen jälkeen pienen pystyn. Vähitellen myös toisen pystyn kuvan mukaisella linjalla. 1.este nostettiin n.50-55cm pystyksi ja sille paikat tuli kivasti, muutaman kerran jälleen lähelle, mutta Panda hyvin venytti itsensä yli; joka kerta puhtaasti. 2.esteelle tuli muutaman kerran huono tie, sillä Panda pyöritti hyvin laukkaa esteiden välillä. Mun piti olla todella tarkka käsien kanssa etteivät ne tipu liian alas hypyissä ja niiden jälkeen. Ennen kolmatta estettä sain vaihdettua laukan ilman ravia, ja sille tie ja hyppy taisi tulla lähes joka kerta hyvin.

Tulimme vielä kolmos-esteen jälkeen perään 2.esteen toisesta suunnasta heti perään, eli loivalla kiemura-uralla. Monet taisivat tehdä väliin viisi laukkaa, mutta kerran ekalle esteelle tuli aika iso hyppy ja väli tuli neljällä ja se tuntui hyvältä. Neljällä tulin sen jälkeen kokoajan. Linja meni kivasti ja olin tyytyväinen. Toiseksi viimeisellä kerralla tuli jotain ongelmia (en vain muista enää minkälaisia) luultavasti kakkoselle tuli huonompi tie ja/tai huono paikka. Viimeiselle kerralle mietin rauhallista, aktiivista tahtia ja mahdollisimman siististi. Niin se menikin ja jäi hyvä mieli viimeiselle estetunnille taas hetkeen :) Annika kehui mun katseen käytön huimaa parantumista, sillä mulla on aina ollut tapana katsoa estettä hypyssä. Jes, edistystä siis tapahtuu aina! Hymyilin vain tunnin jälkeen, sillä on nautintoa hypätä saati ratsastaa Pandalla. Kuvia en ollenkaan saanut nyt, sillä äiti ei tullut mukaan.