Estetunnilla

Moi! Maanantaina olin jälleen Cavallossa tunnilla, ja ennen sitä käväisin n.15minuutissa Anun luona. Suureksi harmikseni Anulla ja Hallalla oli kouluvalmennus ja en viitsinyt mennä tietenkään keskeyttämään sitä, olisin vain halunnut edes minuutin silittää ja halata Hallaa. Siihen en saanut mahdollisuutta, mutta harjailin kaikki varsat tarhassa. Häjy oli ihana, rasittava itsensä ja Humppa oli jälleen kasvanut. 

Kuvat kesän leireiltä :)

Ehdin tosiaan olla noin vartin ja sitten lähdin nopeasti pyöräillen takaisin tätini luo. Söin nopeasti salaattia ja vaihtaessani vielä vaatteita kyytini saapui ja lähdimme Cavalloa kohti. Suurella jännityksellä odotin millä hevosella menen. Maanantaina kaikki ei sujunut ihan putkeen ja arvelin meneväni jälleen Pollella. Avasin oven ja tallikaverini katsoivat minua niin ja lähestyessäni taulua Essi sanoi, että meet parhaalla hevosella. Mä oletin sen olevan sarkasmia, mutta ei! Taulussa luki Mira-Panda. Olin niin super innoissani, sillä en ole hetkeen päässyt ihanalla Pandalla. (Pandasta olen enemmän kertonut "Muut hevoset" sivulla käykää katsomassa jos kiinnostaa tai jos ette muista/tiedä kuka Panda on!:)) 

Menimme onneksi kentällä, vaikka monet valittivat kylmää tuulta. Itse tykkään mennä paljon enemmän ulkona kuin maneesissa, syynä luultavasti se, että maneesissa suurin osa ratsastamistani hevosista on turhan "pörheitä", varsinkin kylmien tultua. P oli alkukäynneissä rento eikä säpsyillyt mitään. Alkaessamme ravata, Panda tuntui tosi hyvältä ja aktiiviselta verrattuna siihen minkälainen tahmatassu yleensä se on verryteltäessä. Saimme käskyksi tehdä muutamia siirtymisiä ennen ravia. Tein omatoimisesti ravissa voltteja sekä temponmuutoksia, sillä tunnen sen verran hyvin Pandan ja onhan se jo aika vanha hevonen-eli tarvitsee kaarevia uria vertyäkseen ja temponmuutoksia reaktiivisuuteen.

Tulimme aluksi loivalla kiemurauralla puomeja. Niistä emme saaneet mitään moitteita, Panda toimi täydellisesti eikä puomitkaan juuri kolisseet. Olin innoissani, sillä juuri tuollaista hevosta mulla on ollut ikävä. Saimme itsenäisesti nostaa laukan heti puomien jälkeen ja siinäkin Panda oli kiva, vähän hidas aluksi, sillä se ei olisi halunnut laukata vesilätäkön yli. Sain aika hyvin silti ruunan aktiiviseksi toistojen jälkeen. Tulimme sen jälkeen vasemmassa kierroksessa ympyrällä ristikon yli. Muutaman kerran tulimme pohjaan, kun en nähnyt paikkaa, eikä toki noin pienillä esteillä lähelle tuleminen haittaa yhtään. Vähitellen hypyt tuli hyvästä paikasta ja sain tien sekä laukan paremmaksi.

Sitten tulimme ympyrällä olevan esteen jälkeen pienen pystyn. Vähitellen myös toisen pystyn kuvan mukaisella linjalla. 1.este nostettiin n.50-55cm pystyksi ja sille paikat tuli kivasti, muutaman kerran jälleen lähelle, mutta Panda hyvin venytti itsensä yli; joka kerta puhtaasti. 2.esteelle tuli muutaman kerran huono tie, sillä Panda pyöritti hyvin laukkaa esteiden välillä. Mun piti olla todella tarkka käsien kanssa etteivät ne tipu liian alas hypyissä ja niiden jälkeen. Ennen kolmatta estettä sain vaihdettua laukan ilman ravia, ja sille tie ja hyppy taisi tulla lähes joka kerta hyvin.

Tulimme vielä kolmos-esteen jälkeen perään 2.esteen toisesta suunnasta heti perään, eli loivalla kiemura-uralla. Monet taisivat tehdä väliin viisi laukkaa, mutta kerran ekalle esteelle tuli aika iso hyppy ja väli tuli neljällä ja se tuntui hyvältä. Neljällä tulin sen jälkeen kokoajan. Linja meni kivasti ja olin tyytyväinen. Toiseksi viimeisellä kerralla tuli jotain ongelmia (en vain muista enää minkälaisia) luultavasti kakkoselle tuli huonompi tie ja/tai huono paikka. Viimeiselle kerralle mietin rauhallista, aktiivista tahtia ja mahdollisimman siististi. Niin se menikin ja jäi hyvä mieli viimeiselle estetunnille taas hetkeen :) Annika kehui mun katseen käytön huimaa parantumista, sillä mulla on aina ollut tapana katsoa estettä hypyssä. Jes, edistystä siis tapahtuu aina! Hymyilin vain tunnin jälkeen, sillä on nautintoa hypätä saati ratsastaa Pandalla. Kuvia en ollenkaan saanut nyt, sillä äiti ei tullut mukaan.