Erilaisia ratsuja ja vähän pohdiskelua

Moi! Pahoittelen heti alkuun epäaktiivisuuttani blogin suhteen, mutta meillä on koulussa nyt viikoittain moniakin kokeita ja ne menevät kuitenkin blogin edelle. Ja varsinkin kun nyt on menossa viimeinen lukuvuoteni ja päättötodistus alkaa kokoajan olla lähempänä.
Ja muutenkin, mulle tulee välillä fiilis, että tässä ei ole ideaa blogata vain muutamalle. Yritän parhaani, mutta aikani ei vain riitä postaamaan niin montaa kertaa viikossa ja vaikka postaisinkin luulisin, että lukijoita olisi edelleen se viisi vain. Olen todella kiitollinen teille viidelle, te kannustatte minua edes yrittämään. Enemmän "kuuluisuutta" inspiroisi vain enemmän postaamaan, silloin kun aikaa myös on. Otan vinkkejä vastaan, miten voisin saada lukijoita enemmän tai mitä voisin parantaa. Mitä teen väärin?

Viikonloppuna kuitenkin pääsin vihdoin Ilmajoelle! Olin perjantai iltapäivästä lauantaihin klo 12 asti isoskoulutuksessa ja sieltä tullessani kotiin kävin Mairen luona. Maire oli rokotettu torstaina tai perjantaina, joten sain käskyn tehdä jotain kevyttä ja otinkin Mairen talutukseen suitsilla ja menin kentälle. Mairen kanssa on kiva tehdä maastakäsin, sillä sen kanssa ei tylsisty siinä hommassa. Ainoastaan pientä hiomista oli peruutuksissa, muuten ei mitään ongelmaa. Kun Kauppilasta tulin, söin nopeasti ja sitten äiti vei minut Ilmajoelle!

Olin tallilla varmaankin kahden kolmen aikaan ja aluksi menin silittelemään kissoja ja jestas miten paljon pennut olivat kasvaneet ja sosiaalistuneet! Ne hyppivät kaikki kolme kuin aropuput ympäri tallin pihaa ja välillä tulivat moikkamaan. Menin heppojen luo ja samalla otin Hallan kiinni. Aluksi taisi lähteä karkuun, luultavasti ruuna osoitti mieltä kun en ole hetkeen aikaan päässyt tallille <3. Otin asian ihan "tyynesti", rapsuttelin muita heppoja ja siten Halla tulikin jo kerjäämään namuja. Tokihan se olisi aina ihanaa jos Halla ravaisi vaikka luokse, mutta kiinnostavaa myös tuokin, että tauon jälkeen se lähtee pois minut nähdessään. Harjailin ja laitoin varusteet Hallalle niin hitaasti kuin vain pystyin, sillä haluan nauttia mahdollisimman paljon yhteisistä hetkistä. Harjasin kunnolla kaiken vuohisista lähtien ja harjan selvitin tupsu kerrallaan.

Menin Hallan kanssa kentälle ja aluksi taluttelin maastakäsin, sillä olen kiinnostunut tuosta ennen ratsastastusta ja sen jälkeen venyttelystä/itseliikkumisesta ja onko sillä mitään vaikutusta. Monesti lonkkani ovat jumissa ja suurilaukkaisilla hevosilla tulee inhottava tunne joskus. Ne naksahtivatkin venytellessäni ja ei kyllä ratsastaessa tuntunut ollenkaan vaikkei toki Hallalla olekaan mikään suuri-eleinen laukka. Nousin selkään muutaman kierroksen käveltyämme ja mentiin vielä selästä hetken aikaa kävellen. Keräsin ohjia ja tein pari kertaa kulmiin voltteja. Kun Halla tuntui rennolta pyysin raviin ja hölkkäiltiin kaarevilla teillä verryttelyksi ilman mitään tietynlaista tehtävää. Halla tuntui vähän tahmealta, mutta välillä tuli kivoja, aktiivisempiakin pätkiä.

Vähitellen keräsin lisä ohjia ja taisin ottaa avoja sekä väistöjä. Sen jälkeen otin laukkaa isolla ympyrällä sekä välillä uralle tullessa hakien suoruutta. Laukassa H yllätti jälleen varsinkin vasempaan! Laukka oli tosi irtonaisen sekä kevyen tuntuista eikä mun tarvinnut ollenkaan pyytää eteen vaan ruuna käytti "omaa moottoriaan". Laukkojen jälkeen menin kerran vaihtelun vuoksi kouluohjelman keventäen. Halla oli aika kivan tuntuinen ja jälleen laukka oli paras osuus. Se pysyi suht'rentona.

Osasin työstää Hallaa jotenkin paremmin kuin yleensä ja laitan sen täysin yksityistuntien piikkiin. Vaikkei hevonen olekaan sama, niin sain ratsastajana niin paljon tietoa ja taitoa lisää. Ja olen tyytyväinen myös katseeseeni koulupuolellakin ja jopa yksin mentäessä. Olen aina tykännyt vain katsoa hevosen niskaa, mutta nyt on tapahtunut jotain positiivistä siihen suuntaan. Silloin kun olin katsomassa, kun ammattilainen oli ratsastamassa Mairea sain kivan vinkin kuunnellessani häntä. "Jos esim. laukka on helpoin työstettävä niin työstäkää sitä ja lopulta hevonen on helpompi työstää myös muissakin askellajeissa." Tasan tarkkaan lause ei mennyt noin, mutta asia kuitenkin sama. Ajattelin, että nyt kun ruuna on näin kiva laukassa niin sitä on myös kiva työstää. Teinkin aika paljo laukassa tehtäviä ja keskityin kunnolla omaan istuntaan ja ratsastukseen. Mua ärsyttää edelleen se miksen osaa istua kunnolla Hallalla. Tiedostan itsekin, että olen kyyryssä ja jalat takana. Seuraavalla kertaa taidan ottaa jalustimet pois ja sillä lailla löytää tuntuman (riippuen toki Hallan mielialasta ja olosuhteista, uskallanko ottaa pois..:D)



"eksä tajua? Näiden puomien yli meneminen käynnissä sun perässä on aika TYLSÄÄ!"

Ravilin Hallan  molempiin suuntiin eteenalas ja käveltiin pitkään. Viimeisten parien kierrosten ajaksi tulin selästä alas ja kuvailin Hallaa samalla. Poika oli ihmeen ilmeikkäällä päällä ja sainkin kivoja kuvia.

Hallan jälkeen menin Hiilellä. Taluttaessani sitä aluksi kentällä sillä oli aika vauhti päällä ja sanoinkin siitä Anulle. Anu juoksutti pikkupojan suurimmat höyryt pois, mutta silti menimme tällä kertaa vain käyntiä. Mutta silti hyödyllistä harjoitusta; taivuttamisen opettamista. Tai siis paikaltaan ja käynnissä, sitä että päätä voi kääntää molemmille sivuille ilman että koko hevonen liikkuu. Tämä oli vaikeaa Hiilelle, sillä se on todella herkkä avuille ja pienikin ohjaus ohjalla niin se liikkuu sinne suuntaan. Periaatteessahan tuo on hyvä asia, mutta on myös opeteltava se, että pystyy mennä suoraan vaikka pää olisikin sivulla. Pari kertaa niin menikin pieni pätkä ja kehuin kovasti sen jälkeen. Emme tehneet tätä kovin kauaa, mutta niin, että Hilleri pääsi asiasta "jyvälle".

Viikonlopun asiat menee kahteen postaukseen, sillä yhteen olisi tullut yhdellä kertaa liikaa asiaa. Muistakaa kommentoida ylempänä olevaan kysymykseen teidän mielipiteitänne, ja muutenkin kommentit ovat aina tervetulleita!