Jos jaksaa odottaa, se palkitaan tuplasti

Moi! En jaksanut kirjoittaa mitään siitä torstain Mairen ratsastuksesta, sillä hevonen oli jälleen ep ja suunnitelmat muuttui koulutreenistä ongelman etsimiseen-tuloksetta.
Mutta on hyvääkin tapahtunut! Nimittäin menin eilen jatkoriparille(pe ilta-la aamupäivään) ja oli taas niin mukava "leiri". Outoa ajatella, että se kaikki on nyt ohi. Tai no, mua kutsuu lokakuussa ensimmäinen isoskoulutus, isos-ystävieni "pakotuksesta" ja on se oikeastikin niin kivan tuntuista hommaa. Minun leirin lesta sanoikin, että "sähän kuljet isosten kanssa vapaa-ajallakin, mitä muuta susta voisikaan tulla". Tottahan tuo <3
Ja tänään heti Jatkiksen jälkeen äiti suostui tuoda minut Ilmajoelle ja vuorossa oli koko iltapäivä tallilla. Te ette voikaan ymmärtää mikä fiilis on nähdä, joku niin tärkeä itselle taas monen viikon tauon jälkeen. Tai no voin melkein sanoa, että melkein kuukauden tauon, sillä viime kerta tallilla oli n.7min... 

Näiden korvien välistä elämä on aina yhtä unelmaa <3

Niinkuin postauksen otsikkokin sanoo, niin tajusin tänään, että miten paljon arvostankaan nyt kaikkea, kun pääsen Hallan luo tai ylipäänsä Anun hevosten luo. Esimerkiksi ärsyynnyn helposti sisaruksilleni/äidilleni, jos en ole päässyt tallille hetkeen. Ja sitten varsinkin Hallan luota tultuani vaan hymyilen ja hymäilen. Halla on mun elämäni hevonen.

Luultavasti haluatte tietää mitä tänään tein tallilla? Ja sanon heti, että tein paljon, murehdin, itkin ja taas yksi varsa sai uuden kokemuksen lisää.
Aluksi otin Hiilen harjaukseen ja jalkojen pesuun. Hiilen pään karvat olivat taas vaalentuneet aika paljonkin, hui kohta se on kimo! Hiili oli taas oma symppis itsensä käytävällä. Menin taluttamaan sitä suitsilla hetkeksi kentälle ja poika vihdoin ymmärsi miten ravataan vierellä! Se meni ihan pörheänä ja erittäin tyytyväiseltä itseensä. Tein erilaisia peruutus, pysähdys ja ravaamis-tehtäviä. Seuraavaksi Häjy tuli harjattavaksi ja pikkupoika oli oikein asiallinen!

Ottaessani Hallan sisälle huomasin , että siltä oli lähtenyt etusesta kenkä irti ja kavio oli kunnolla lohjennut. Olin jo suunnitellut valmiiksi mitä tekisin ja olin jo montapäivää miettinyt, että jes pääsen taas parhaan hevosen selkään. Suunnitelmat muuttuivat tässäkin, kun ajattelin, etten voi mennä hevosella jolla on noin lohjennut kavio. Mulla jotenkin tuli taas semmoinen tunne, että vaan kaikki tapahtuu mulle ja se oli taas niin mun tuuria. Monen viikon odotus päättyy kävelemiseen.

 Harjasin Hallan hyvin, ja katsoin muita kavioita missä kunnossa ne on ja letkutin nähdäkseni säteiden kunnon. Huomasin toisestakin etusesta lohjenneen pienen palan, mutta säteet oli ok. Menin vain taluttamaan Hallaa kentälle, mutta se näytti vähän varovan sitä etusta. Sopivasti Anu tuli juuri takaisin tallille ja kokeili juoksuttaa Hallaa, eikä se kovin pahalta näyttänyt. 

Laittoimme kuitenkin Hallan hetkeksi tarhaan ja hain Hiilen uudestaan talliin, sillä Anu kysyi haluanko kokeilla taas selästä päin. Tottakai halusin. Varustimme ja menimme kentälle. Anu talutti meitä ihan hetken, mutta ori tuntui olevan niin rauhallinen, että aika nopeasti menimme yksin käynnissä tehden pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Kokeilimme jälleen ravia ja Hiili ei ole koskaan ollut siinä niin tasainen ja kiva! Se vaan otti rennosti ja ravaili korvat höröllä eteenpäin ihan kulmat kaikki.Annoin Hiilelle tuossa välissä iltaruuat ja Anu aloitti irtohypyyttämään Humppaa. Menin vähän kaveriksi kujan toiseen päähän ja ehkä se hevonen joskus hyppää edes polvenkorkuisia. Mun silmään Humpalla on ihan kiva hyppytyyli, vaikkei se tekniikkaa täydellisesti osaa:D Ja siis Humpan isä ei ole lahja esteratsastukselle, mutta liikettä ja koulutaitoa löytyy molemmilta erittäin paljon.

Ajoitus ei ihan onnistunut...

Ja tuo mitä ylempänä kerroin, että yksi varsa sai uuden kokemuksen elämäänsä liittyy Häjyyn. Kävin nimittäin sen selässä tänään! Anu piti kiinni tarhassa(tutussa paikassa) ja Anun ystävä punttasi minut selkään. Häjy ei välittänyt mitään, ihan huippua! Emme siis aloita mitään ratsukoulutusta tietenkään vielä, kävin vain selässä. Jätimme Häjyn jatkamaan ruokansa syöntiä ja menin varustamaan Hallaa. Käynnissä mitään arkomista en huomannut selästä, ravissa aluksi vähän ja laukassa myös. Vähitellen kuitenkin molemmissa askellajeissa arkominen piennentyi ja lopuksi oikeaan en huomannut ollenkaan. Volteilla ja pienemmillä teillä huomasi, ettei askel kulkenut kunnolla niin tein asellajit kevyesti vaan läpi suurella ympyrällä. Annoin Hallan kulkea matalassa muodossa, että mahdolliset lukot aukeasivat. Ja ruuna ei ole hetkeen esittänyt niin ilmavaa laukkaa, mitä tänään! Mä oon niin onnellinen, kun oon saanut noin upean hevosen elämääni, kiitos <3

Sähläyksestä vastalaukkaan

Moikka! Vaikken hetkeen aikaan ole postaillut, niin heppailua ei ole unohdettu, en ole vain aikaiseksi tulla kirjoittamaan mitään. Ne sunnuntain kisat sujuivat hyvin ja jopa Maire pääsi tälle kaudelle kisaradalle! Ei tietenkään minun ratsastamana vaan M:n omistajan kaverin alla, hänen hevosen kipeydyttyä. Maire oli oikein hieno minun silmääni, sillä en tule varmaan saamaankaan menemään Mairea niin hienosti. Jos oikein muistan niin he saivat n.56-58% (en todellakaan ole varma) eli siis kuitenkin aika hyvin helpossa A:ssa, erittäin lahjakkaiden kouluratsujen mukana. Ja verrattuna siihen, että muilla on treenattu kauan aikaa ja Maire saikkuillut kesän. Itselläni hevosenhoito-hommat vaihtui kokonaan kirjoitus-,  niittaus- ja tulospalvelutehtäviin. Mutta oli kyllä hienoa olla niinkin tärkeissä tehtävissä!

Tiistaina eli eilen siis.. menin Mairella maneesissa koulua. Aluksi Maire oli niin levoton eikä kuunnellut eikä todella keskittynyt työn tekoon. Alkukäyntien ajan seuranamme oli pari ratsukkoa loppukävelemässä ja silloin M oli ihan ok vielä, mutta heidän lähdettyä ei tamma voinut keskittyä. Se kyttäili ja kulki pää taivaissa ajoittain. Tein käynnissä aluksi vähän hakien rennompaa hevosta. Ravissa hevonen oli myös jännittynyt, mutta vähitellen volttien jälkeen tuli kivojakin pätkiä. Tein aika erilaisia (epämääräisiä) tehtäviä, voltteja, väistöjä, tempon muutoksia jne. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja aloin tehdä suunnitelmallisia tehtäviä harjoitusravissa. Jos oikein muistan niin ensiksi R-S linjalla hakien ihan suoraa hevosta ja vaihdoin aina suunnan. Tämän jälkeen sunnuntain koulukisojen innoittamana erilaisia pätkiä eri kouluradoista. Mm. lävistäjällä lisäyksiä sekä kulmankatkaisusta ulos tullessa väistöä uralle.

/= väistöä.

Vähitellen erinäisten tehtävien jälkeen hevonen alkoi tuntua jopa hyvältä. Ajattelin laukata uralla, mutta tammalla oli sen verran intoa, että aina sen kiihdyttäessä otin pienen puolipidätteen ja suurelle ympyrälle. Kun hevonen taas rauhoittui niin uralla hetkenaikaa ja ympyrälle. Varsinkin vasempaan Maire oikoi paljon ja ei kuunnellut sisäpohjetta. Välillä otin siirtymisen käyntiin kulmassa ja todella työn saadakseni sisäpohkeen läpi. Otin välissä laukan oikeaan ja se sujuikin kivasti. On taas niin ihanaa päästä työstämään Mairea laukassakin! Otin vielä kerran oikeaan ja nyt tamma kunnioitti sisäpohjetta ja rentoituikin niskasta kivasti.

 

 

Kävelin hetken, jonka jälkeen sain idean rääkätä itseäni vielä enemmän ottamalla jalustimet ylös. Tein taas muutamat väistöt ja lisäykset. Sitten aloin tekemään keskihalkaisijalta laukannostoja, siitä voltille ja raviin siirtyminen pitkänsivun keskellä. (Piirros alempana.) Itseasiassa jopa laukkakin meni hyvin enkä edes suistunut satulasta, vaikka muutaman kerran lähellä olikin.. (huono tasapainoinen ilmoittautuu!)





Punaiset viivat ravia ja siniset laukkaa. Hups, tuohon tuli virhe, oikean puoleisen ympyrän jälkeen laukkaa jatkoin vielä hetkenaikaa aivan kuten vas.puolella on.

 

 

Otin tämän jälkeen jalkkarit takaisin ja oi jestas, miten helppoa olikaan istua! Ajattelin jo, että tuon voisi tehdä koulukisojen verkassa, jos siihen on vain mahdollisuus. Mulle tuli mieleen tehdä vielä vastalaukkoja ja mietin erilaisia tehtäviä mitä olen kuullut. Päädyin tekemään noston keskihalkaisijalta ja jatkamalla seuraavan lyhyensivun puoleen väliin, kulmankatkaisu ja vastalaukkaa seuraavalle lyhyelle/pitkällesivulle.

Vastalaukkojahan mä en ole juurikaan tehnyt ja olin tyytyväinen itseeni ja erityisesti Maireen. Vähitellen olen osannut työstää Mairea laukassakin eikä laukkatyöt ole jäänyt pelkäksi matkustelemiseksi ja vauhdin himmaamiseksi. Ravailimme vielä eteenalas ja käytiin kävelemässä tiellä. Kylmäsin etuset ja Maria tuli sopivasti juuri tallille ja aika meni nopeasti jutellen :)

Huomenna menen taas tuuppailemaan katsotaan koska saan postauksen siitä tehtyä!





Paljon heppailua!

Hei! Mulla on tullut vähän postaus taukoa monien kiireiden vuoksi, ja nytkin tätä uolikiirreessä yritän kirjoittaa, sillä huomenna herätys 6.50.. Olen siis jälleen menossa kökkimään, tällä kertaa tosin aluekoulukisoihin(syvä huokaus, pitkä päivä tulossa..). Mutta piristystä päivään tuo 4 eri hoidettavaa hevosta, katsotaan miten selviän:D.  Tiistaina meille tuli muuten puoli vuotta yhteistä aikaa! Parempaa hevosta ja omistajaa en olisi voinut kyllä toivoakaan <3. Ja tämä on sinänsä hassua, sillä viime vuonna vuokrahevos kriteerit oli ehdottomasti EI tamma ja iso, siro puoliverinen ruuna..

Keskiviikkona sain ratsastaa jopa kaksi hevosta! Koulusta, kun  pääsin tein läksyt ja söin ja lähdin aika kiireellä tallille ratsastamaan Mairen kevyesti. Nyt en käyttänyt aikaa hirveästi hevosen laittamiseen ja hoitamiseen(mutta harjasin tietenkin kunnolla jne.). Koko päivän satoi kaatamalla ja välillä tuli poutaista max. puoleksi tunniksi ja taas kaatamalla. Niin kentät oli kauheassa kunnossa ja menin maneesiin. Siellä odottikin ja "piteli" sadetta, kaverini Laura hänen vuokrahevosensa kanssa. Emme ole törmänneet koko kesänä tallilla vaikka kummatkin viikoittain siellä käy!

Kävelin hetkenaikaa ja jatkoin tekemällä käynnissä voltteja. Maire on ollut nyt tämän viikon ihan kunnossa ja sillä ollaankin menty jo vähän rankemmin. Tein samaa tehtävää, kun viimeksi tunnilla. (Tehtävästä lisää tässä postauksessa. ) Makkarainen oli oikein mukava ja rauhallinen väistöissä! Kokeilin laukkaa, mutta Maire nyt jalkojen ollessa kunnossa laukka pyöri oikein hyvin ja vauhtia oli saman verran kuin intoa. En kauheasti kuitenkaan antanut Mairen spurttailla, kun ilman satulaa mentiin. Raukka parka varmaan ajatteli, kun kerrankin pystyy niin ei saa! Vaikka meninkin vain puolituntia niin hevonen oli aivan mahtavan alusta asti. Tamma antoi periksi niskasta, askel oli letkeä ja rauhallinen. Jos tämä terve kausi jatkuisi pitkään!

Ratsastin siksi vain noin vähän aikaa, sillä seuraavana oli vuorossa maastoretki ihanalla Lyylillä, Marian ja Sepon kanssa. Mentiin minulle ihan uusi lenkki, johon sisältyi pitkä laukka baana! Lyylillähän olen mennyt vain 4? kertaa ja se aina uudemmalla ratsastajalla on vähän varovainen. Tämä ilmenee aina pois päin laukatessa pudottelemisella raville, mutta takaisin päin tullaan aina reippaammin ja varmemmin. Lyylihän on ihan mahtava maastohevonen, sillä se ei kyttää mitään ja siihen pystyy luottaa 100%. Ja muutenkin se on niin ihana tapaus, kovin usein ei tule vastaan sellaista hevosta. 

Torstaina sain äitini mukaan tallille. Tarkkailin jälleen kokoajan säätä ja olinkin menossa jo taas maneesiin, mutta yht'äkkiä sää parani ja menimmekin kävelylle metsään. Talutin siis menomatkan ja ratsastin tulomatkan. Mairehan on välillä vähän pöhlö maastossa ja siksi en yksin lähdekään selästä käsin maastoon. Maire oli ihanan innoissaan kun tuolla metsässä tallusteltiin takaisin päin. Se korvat höröllä yritti ravailla eteenpäin. Postauksen kuvat on siis juuri torstailta :)

 

Mun on nyt pakko lähteä suihkuun ja nukkumaan, että jaksaisin huomenna herätä!