"En tiedä uskallanko"

Autossa haaveilin estetunnista joko Pandalla, Imbulla tai Akulla. Panda käy aina, Imbulla olisi ihana hypätä pitkästä aikaa ja Aku voisi olla mukava esteillä. Tullessani talliin luin jo kaverini ilmeestä, että nyt listassa kohdallani ei ole yllämainituista hevosista kukaan. Ja eihän toki ollut. Polle. Jälleen. Ei saisi valittaa, mutta Polle ei ole sellainen jolla nautin hyppäämisestä.

Itseasiassa jännitin paljon, sillä Polle on joskus kompuroinut minulla ja siitä on jäänyt kammo ja pelko, entä jos tää kaatuu esteen jälkeen/kulmassa/jossain? Sekä se, että yleensä se hyppää joko askelta ennen hirmuisen hypyn tai ihan pohjasta. Toki tämä on ihan ratsastajan säädeltävissä.

Mulla on tietenkin kuvat kotona tikulla, joten lisään ne myöhemmin tähän postaukseen :)

Alkuverkassa sain Pollea ihmekyllä rennoksi ja nenää alas ajoittain, ja se oli ihan ok:n tuntuinen. Ei hätäillyt hirveästi, muttei tarvinnut pyytää eteenkään jatkuvasti. Alkutunnista pidin huolen sisäpohkeen läpi pääsystä. Tein paljon ympyrällä, kävin uralla ja taas mahdollisuuden(=tilan) mukaan jäin ympyrälle. Otimme ensimmäiseen suuntaan suhteutetulla linjalla puomien väliin siirtymän käyntiin ja sitten aika nopeasti takaisin raviin, mutta rehellisten käyntiaskeleiden jälkeen. Eka kerta meni vähän liian pitkäksi, sillä arvion että Polle siirtyy nopeammin. Sehän protestoi pidätettä innostuksissaan ja sain todella käyttää istuntaa apuna. Seuraavat kerrat meni paremmin ja sitten vaihdoimmekin toiseen suuntaan ja nyt tehtävänä oli nostaa ensimmäisen puomin jälkeen laukka. P malttoi aika hyvin ekalle puomille, mutta räjähti laukassa ja kiidettiin seuraavan yli. Aika hyvin kuitenkin sain pidätteen sitten uralla läpi, vaikkei pidätteet kovin kauniita olleet. Jouduin käyttää aluksi ihan kunnolla kättä, sillä istunnalla en saanut juuri mitään reaktiota. 

Sitten eka puomi laitettiin ristikoksi ja sitä lähestyttin ravilla. Edelleen Polle malttoi hyvin, mutta laukassa meno oli aika holtitonta ja ei siinä auttanut yhtään itselleni  vaistomainen "kädet ylös" liike. Kunhan muistin rauhoittaa käden ja laskea sen ja edes yrittää istunnalla pidättää. Näin meno ei ollut vaarallisen kovaa, vaikkakin vauhti oli kova. Seuraavaksi toinen este laitettiin pikkupystyksi ja tulimme muutaman kerran sen linjan. Ei suurempia ongelmia, vauhtia edelleen liikaa.

Kävelimme hetken ja Annika sanoi, että nyt tullaan vinohyppyjä. Mun teki mieli sanoa, etten tule; en uskalla tulla. Hymyilin pudistellen päätäni. Ihan oikeasti hevosella jolla en pysty hallita paikkoja, vauhtia, käännöksiä ja sitten tehtävänä on vino hyppy. Siinä mun syke nousi ja vuoroni lähestyessä silmät kostuivat vähitellen. Tulimme ratana tätä, ensin linja sitten vinohyppy ja ympyrän kaari ja toinen vinohyppy. Jännitin ja pidätin liikaa jatkuvasti ja ennen ensimmäistä vinohyppyä Polle siirtyi raviin ja tulimme esteen ravissa. Toinen meni jo paremmin. Annikaa vähän nauratti se, että ratsastan ja hyppään mitä erikoisimmilla hevosilla ja sitten pelkään hypätä tasaisella Pollella. Perfektionisti on perfektionisti..

Toinen rata meni paremmin uskaltaessani päästää enemmän Pollea  eteen. Sitten tulimmekin jo uutena tehtävänä, että tulimme linjan ja vino hypyn, mutta siitä käännettiin toiselle esteelle sitten taas seuraavalle vinohypylle ja jälleen käännettiin tiukasti linjalle ja  pysty. (Videolta näette radan.) Mulla jännitys nousi 110%:een, ensin vinohypylle ja kääntää tiukasti ja vielä keskelle estettä olisi tarkoitus mennä.. Ajattelin jo, et tästä voi tulla mitään muuta kuin satulasta lentäminen. Mun vuoro oli aina viimeisenä ja se ei helpottanut kyllä yhtään muutenkin inhottavan tuntuista tilannetta.

Lähdin urheana ravilla uralle ja mulle annettiin tulla vinkiksi vähän reippaamin sisään, joka auttoi sillä ruuna ei enää räjähtänyt nostossa. Se tuntui ihan hallinnassa olevalta, vinohyppy meni ihan hyvin ja siitä käännös onnistui myös itseni yllätykseksi. Laukka vaihtui ja jatkoimme seuraavalle eikä siinäkään ongelmaa ja viimeiselle esteelle sain hevosen hyvin suoraksi ja linjalle. Se helpotuksen määrä oli ihan uskomatonta ja mieleeni jäi kavereiden kehut, kiitos!:) Laittakaa jälleen laatua paremmaksi mutterista !
 

Mä olin edelleen satulassa, elin ja olin jopa tyytyväinen ja pystyin unohtaa jännittämisen. En varmasti koskaan tule nauttimaan Pollella hyppäämisestä, mutta varmasti uskallan jatkossa paremmin. Ei se ihan niin paha ollutkaan. 

Anteeksi mä oon unohtanut tehdä monia postauksia kiireiden takia, mutta yritän niitä jotenkin yhdistellä.. Mulla jää nyt toki seuraavan kahden viikon aikana enemmän aikaa blogille, sillä meillä ei ole nyt kokeita :)