Putoamiseni

Mulle tuli yht'äkkiä maanantaina tunnin jälkeen mieleen tehdä postaus putoamisistani, kun luin yhden jutun Facebookista, missä kypärä oli luultavasti jälleen pelastanut kokeneen naisen hengen ja tästä puhuttiin kavereiden kanssa.  Mulle ei ole koskaan käynyt pahemmin (kopkop) pudotessani, pahin ja kivuliain putoaminen oli aika mitätön varmaan sivusta katsottuna. Todella pahasti joissain olisi voinut käysä, mutta ilmeisesti minulla oli suojelusenkeleitä matkassa. 

Tässä korostan turvavarusteiden käytöstä. Kypärä aina päähän. Vaikka itsekin laiminlöin tätä ripppikuvien yhteydessä. Ja panostakaa turvaliiviin, oikeasti. Koko palaliivit ovat epämiellyttäviä, mutta enemmän rahaa laittamalla saa jo ihan ok palaturvaliivin, mutta jos rahaa löytyy niin Tipperary n vaihtoehto. Paljon olen kuullut siitä hyvää ja on varmasti monelle maksanut hintansa takaisin. 
Itse en käytä koulua mentäessä muuta kuin Hiilellä turvaliiviä. Joillakin hepoilla maastossa, ja aina esteille laitan päälle, sillä entinen Racesafeni oli ihana päällä eikä sitä juuri edes huomannut. Nykyinen Horse Houseni on halvempi, mutta myös kiva päällä ja laitan aina sen mielelläni. 

Järjestys ei ole ehkä oikea, mutta lähes ainakin.

Tippuminen 1. 4-vuotiaalta Bodari-suokilta maastossa. Tämä taisi olla ensimmäinen putoamiseni. Tulimme metsän kautta tallille takaisin ja jos oikein muistan niin Bodari säikähti tai kompastui. Putosin ja makasin maassa varmaan viitisen minuuttia. Sitten tätini punttasi minut takaisin selkään ja menimme takaisin tallille käynnissä. Mihinkään ei sattunut enää myöhemmin, sillä pudotus ei ollut korkealta ja aika pehmeä. Säikähdin uutta tilannetta. Ainiin ja tällöin en juuri paluumatkaa mietin laitanko vai ei, mutta kun eihän Bodari ole ennenkään tehnyt mitään. Niimpä..

Kauneista ja kaunein suomenhevonen ja ihana sellainen! Bodari lähti uuteen kotiin Lean luota samana vuonna, onneksi sain tällä  herralla pari kertaa ratsastaa <3

Tippuminen 2. Iiwari, ratsastuskoulun varmimmalta ponilta :D. Toki varmuus tähän tapaukseen ei liittynyt mitenkään, sillä moka oli ihan omani. Nostimme pääty-ympyrällä laukan ja tulimme linjalle, jossa oli ristikko ensimmäisenä. Tempo oli aivan liian tahmea ja poni vain pysähtyi eteen ja minä silloin vielä huonotasapainoisena lensin kaulan yli esteen toiselle puolelle tehden ilmassa kuperkeikan. Laskeuduin jotenkin yläselälleni/niskoilleni, mutta sain suojattua pääni jotenkin-onneksi. Kipu ei ollut paha, vähän aikaa jomottava tunne selässä ja häntäluussa tärähdyksestä. 
Haukoin hetken henkeä itkien säikähdyksestä, mutta pysyessäni pystyssä nousin takaisin selkään ja tulin uudestaan esteelle kauhusta kankeana, mutta suloinen Iiwari vei meidät esteen yli turvallisesti. Tallissa kokeilin kypärää ja se oli mennyt rikki ihan kunnolla. Ihmekyllä, sillä luulin suojanneeni pääni kokonaan.

Kaunis poniherra!

Tippuminen 3. Maastoilin Hallalla kevättalvella. Puun alapuolelle oli sulanut läikkä ja lähestyin sitä laukassa ja tunsin kyllä Hallan jännittyvän, mutta en olisi kyllä odottanut tälläistä reaktiota. Halla väisti sulanutta kohtaa ja kirjaimellisesti loikkasi pellolle. Pysyin selässä koko syöksyn ajan, mutta Hallan alettua räpiköidä lumessa liu'uin naama edellä lumeen. Halla räpiköi hätääntyneesti takaisin tielle ja hysteerisoin että lähteekö Halla pois paikalta. Ryömin lumesta pois nopeasti ja suureksi ilokseni huomasin, että ruuna jäi tielle seisomaan ja odotti hölmistyneenä katsellen minua. Ja siis pellolla oli suurta Hallaa mahaan asti lunta.. Mitään siis ei käynyt kummallekkaan, mutta naamaani kihelmöi inhottavasti, kun pakkasta oli kuitenkin yli 10c.


Ei liity tapahtumaan, mutta katsokaas mikä muutos meidän kehityksessä on tapahtunut 2vuodessa!

Tippuminen 4. Tämä putoaminen oli todella huonoa tuuria ja tämä oli siis vielä se kaikista sattuvin putoaminen. Menimme ensin maastossa yhden Tanitaa pelottavan kohdan ohi, sillä edellisellä kertaa yksin mennessäni en päässyt tuosta ohi ja se oli ihan pelottavan vaarallinen tilanne. Nyt sain kuitenkin tätini mukaan ja hän talutti minut sen ohi. Huokaisimme helpotuksesta ja menimme kentälle ottamaan laukat. Nostin heti ravin ja ehdin mennä ehkä 5m, kun tamma säikähti sähkölangan napsautusta ja hyppäsi sivuun. Minä en ollut valmistautunut ollenkaan ja lensin selästä toiseen suuntaan mihin Tanita oli menossa. Jalkani jäi jalustimeen kiinni, mutta onneksi Tanita oli mahdottoman kiltti ja pysähtyi samantien. Silti en saanut jalkaa heti irti, kunnollisesta kengästä ja turvajalkkareista riippumatta. Se vaan jäi huonoon asentoon.

Lonkkaani sattui kaikista eniten ja selkään nouseminen oli korkaelta tuoliltakin tuskaa. Silti kokeilin ravat, mutta kipu oli sietämätön ja lähdin ratsastaen tallille voivottaen. Alas laskeutuminen oli myös aika inhottavaa ja kaikki sattui. Jalka oli todella kipeä n.3-4päivää ja sittenkin vielä vähän varoin sitä. 

Mä oon kadottanut muut kuvat :(. Tämäkään ei liity tippumiseen.

Tippuminen 5. Tämä oli kerta, jolloin tarkoitukena oli mennä lenkille, Anu Hiilellä kärryillä ja minä Hallalla ratsastaen. Anu ensin meni hetken kentällä, jotta Hiili muistaisi idean. Se oli kokoajan vähän säikkynä ja syytä emme keksineet. Tulin sitten Hallalla kentälle ja menimme hetken siinä  kävellen. Sitten yht'äkkiä Hiili sai vain sätkyn ja lähti. En muista tippuiko Anu kärryiltä vai miten se meni. Hiili lähti laukaten kärryt perässä ensin kohti aitaa, joka tuolloin oli vielä naruaita. Poika meni läpi ja hätääntyi lisää kun puolen kentän aidat ja narut lähtivät mukaan. Sitten kaikki mukana hiekkakasan yli. Sitten meille meni hallinta, kun kaikki alkoi tulla päin meitä. Halla lähti täysiä, kiitolaukkaa käynnistä. Sitten narut tulivat vastaan Halla vaihtoi suuntaa ja minä lensin.

Mielikuvat ovat tuosta tilanteesta edelleen sekavat ja kauhunsekaiset, kun huomasin Hiilen menevän tielle päin. Sain ilmeisesti jostain satulan reunasta tai ruunan kaulasta kiinni, sillä pudotus oli pehmeä. En tilanteessa huomannut kipua, sillä olin niin sekaisin. Otin Hallan kiinni vein sen nopeasti karsinaan ja menin auttamaan Hiilen kanssa. Jossain vaiheessa näin Hiilen laukkaavan jo tiellä. Tie oli vähän liukas sateen jäljiltä ja näen kuvan mielessäni, kun Hiili meni tielle, jarrutti laukasta huomatessaan ojan ja liukui pysähdykseen etujalat sivulla. Se oli niin itkettävän inhottavaa katsoa. Juoksin heidän luokseen ja irrotin naruja, jotta pääsisimme pois tieltä. Kärryt taisimme myös ottaa irti tässä vaiheessa. Hiili vain seisoi. Olin ihan varma, että kohta joudun soittaa eläinlääkärin. Taluttaessani Hiiltä pihaan niin se ei ontunut, vähän epäpuhtaan tai siis jäykän oloinen.

Tässä vaiheessa tunsin jo kipua putoamisesta edelleen sekavan oloisena. Tuo on yksi pelottavimmista asioista elämässäni. Se näky minkä edelleen muistan, kun Hiili juoksee tielle liukuu etujalat sivuilla asfaltilla. Jotain ihan uskomatonta.

Yhteenvetona siis, että 100 kertaa en ole tippunut ;) Hyvä ratsastaja en siis ole vielä vai miten se menikään. Pahoja tippumisia siis ei ole tullut, mutta kaikki inhottavia silti. Toki nämäkin ovat opettaneet minua tietyllä lailla pysymään siellä selässä myöhemmin vaikeammilla hevosilla.

Kertokaa teidän putoamisistanne!