Ei tarpeeksi, mutta aika hyvin

Sunnuntai meni 1-tason estekisoissa upeissa puitteissa, Siirilän Ratsastuskeskuksen uudessa ja ainakin Etelä-Pohjanmaan hienoimmassa maneesissa.

Hieno ja pitkä päivä taas takanapäin. Kokemusta tuli taas uskomattoman paljon mukaan, mutta erityisesti meidän kehityskaari kaikella tapaa näkyi tekemisessä. Vaikka ne pari puomia otettiin täysin kokemattomuudestani alas niin olen tyytyväinen. Ja niin oli valmentaja, äiti, kaverit ja "ulkopuolinen valmentaja" myös.

Olimme hirmu ajoissa kisapaikalla, mutta Rassen chillaillessa autossa tyynesti, sain katsella tuttujen ratoja ja jutella pitkästä aikaa heidän kanssaan! Niin harvoin heitä enää näkee ja varsinkaan kisoissa useampia ratoja rauhassa. Yleensä siis olen joko hoitajana, toimitsijana tai vain kisaamassa.. Otimme Rassen kuitenkin ajoissa autosta pois ja laitoimme kuntoon rauhassa. Kävelin selästä n.30min ja äiti sai ottaa sen radankävelyn ajaksi. Sain huoletta jättää sen äidille, sillä se selästäkin päin meni pitkin ohjin pää nuokkuen. Radan osasin jo ennen tutustumista ja yhden kehitysaskeleen huomasin siinä. Katsoin kerran paperista ja kerran katsomosta ja muistin sen täysin. Vielä puoli vuotta sitten mun piti kävellä ainakin kahteen kertaan ja tankata jatkuvasti, ja etenkin treeneissä unohdin usein. Esteet oli hienoja ja täytteitä täynnä ja luottavaisuus tulevaan vaan nousi. Mutta tiesin, että tarkkana mun piti olla ja Monnakin siitä sanoi. Kokenut konkarikaan ei hyppää satavarmasti.

Kaikki kuvat c)Tuulia Nelimarkka

Käveltiin radankävelyn jälkeen maneesia ympäri Rassen kanssa, välillä hevosia oli näkyvissä välillä ei ja pilkkopimeää oli jo siihen aikaan, mutta Rasse vaan rennosti käppäili eteenpäin. Toisessa päädyssä oli parkkeerattuna iso hevosrekka päällä ja jotkut hevoset sitä välillä vähän ihmettelivät ja mua vaan hymyilytti, kun pappa menee vierestä kuin ei huomaisikaan. Enemmän olisi kyllä huvittanut, jos se olisi sitä tuijotellut, useat kerrat ulkomaillekin rekalla menneenä.. Vihdoin päästiin verkkaamaan ja Rasse kävi kyllä kuumana, mutta ei lähellekkään niin paljon mitä luulin. Tein ravissa väistöjä, ympyröitä ja pappa tuntui hyvältä. Alkuhypyissä se otti jonkun kerran puomin alas, jatkossa mentiin kyllä puhtaasti. Verkka suunta vaihtui ja tultiin sinistä okseria. Sille sain paikat osumaan joka kerralla ja lähestyminen oli helpon tuntuista, kun Rasse imi juuri sopivasti esteelle itse. Piti vain pitää tuntuma. Monna huomautti vain esteen jälkeisesti kiireydestä ja tiukasta kurvista, joka oli tarpeetonta. Meitä oli verkassa kahdeksan, joka tuntui yht'äkkiä maneesiin suurelta määrältä. Harmittelin jälkeenpäin, kun jouduin tulla sen samaisen ratsukon eteen kahdesti, kun en edellä oleva olikin liian lähellä ja jouduin kääntää voltille. Pahoittelut, jos satut lukemaan tämän!

Päästyäni takaisin maneesiin valmistautumaan jännitys kasvoi, mutta lähtömerkin kuullessani hymyilin ja jännitys kaikkosi. Videolta kuullessani vasta tajusin, että siellä oli musiikkiakin.. Rassen piti vähän pomputtaa ja se näkyykin videolta..

Olen hirmu tyytyväinen ratsastukseeni perusradalla, ainoa huonompi paikka tuli neloselle, mutta pääsin ihan hyvin mukaan isoon hyppyyn. Tajusin pääseväni uusintaan, joka alkoi myös lupaavasti. Nyt neloselle tuli sopiva lähestyminen, mutta en uskaltanut kääntää heti pienimmillä tielle vaan kiersin vähän kauempaa. Toiseksi viimeisen jälkeen muistin vähän sujua, joka koitui lopulta kohtaloksi. Viimeisen Rasse otti takasilla alas. Se tuli vähän liian pitkänä, vaikka olisi kyllä voinut mennä sen puhtaasti. Mitä surkuttelemaan, pitää vain oppia että se yksi ainoakin pidäte ennen normaalia pystyä saattaa olla ratkaiseva ;) Olisimme siis olleet tuplanollalla sijalla 4. ja päässeet palkintojen jakoon, joka harmittaa edelleen.

Jouduimme hetken odottelemaan, kun muutama ratsastaja ratsasti vielä ratansa ja oli palkintojenjako. Sen jälkeen vielä pari kävi tutustumassa rataan. Söin ja join tässä välissä, onneksi hb on sen verran noussut, että tiesin pystyväni ratsastaa toisenkin radan pienen tankkauksen jälkeen. Verkassa otettiin yksi hyppy pystylle ja se todella riitti, sillä sen tunsi miten etuset nousi ja hypyssä oli ihan erilaista voimaa. Okserille tuli myös ihan sikahyviä pomppuja, tajusin että 90cm on oikeasti nyt se meidän taso. Menimme yhden ratsukon ajaksi ulos odottelemaan jälleen. Odotellessani lähtömerkkiä Rasse oli ihan cool, sen kuullessaan ampaistiin jo matkaan ;)

Perusrata jälleen oli hyvä, parhaimpia mitä olen ikinä ratsastanut. Ei yhtäkään huonoa paikkaa. Uusinnan alkaessa pystylle tultiin vähän pohjaan ja linjalla ratkaisin ratsastamalla eteen ja Rasse ei ollut ihan tasapainossa. Yksi pidäte olisi saanut sen kootummaksi edestä ja se olisi ehtinyt nostaa etusensa. Tajusin, että nyt pitää skarpata ja ottaa takaisin rytmiin. Noo yllätyksekseni itselleni en otattanut tarpeeksi kiinni ja meinasin hypyttää Rassen aivan törkeän kaukaa sille samaiselle okserille. Luojan kiitos se tajusi että eehei ja otti askeleen ja oltiinkin ihan pohjassa ja otettiin sekin alas. Tämän esteen jälkeinen rauhoittuminen olisi pitänyt tehdä jo ekan pudotuksen jälkeen ja oltaisiin saatu se nolla. Ymmärsin, että siihen mahdolliseen sijoitukseen ei enää näillä virheillä päästä ja ratsastin kaksi viimeistä pitkillä teillä ja rauhassa, kuin perusrata tarkasti.  Viimeinen este tulikin hyvin tällä kertaa, mutta tunteet oli aika sekavat odottaessa ulospääsyä.

Monna yritti parhaansa mukaan lohduttaa ja saikin kyllä tajuamaan, että ei ne puomit tällä hevosella ole merkki "huonuudesta", vaikka kokemattomuuden piikkiin mokat menikin. Kello alkoi lähentyä seitsemää ja aloimme pakata hevosta ja kamoja kyytiin. Olin kaiken kaikkiaan tyytyväinen päivään :)