Lumifutista!

Eilen juhlistettiin Hallan 11-vuotis synttäreitä ollen koko aamupäivän tallilla. Päivään mahtui 800 kuvaa, unelmaratsastusta parhaalla valkoisella, maastakäsittelyä sekä jalkapalloa! Luvassa siis paljon kuvia ja iloisia fiiliksiä :)
 

Halla sai synttärilahjaksi kuvissa näkyvän sinisen blingbling-otsapannan. Oli se vähän nafti, mutta sopi silti päähän, ei siis tarvitse käydä vaihatamassa-jee! Juttelimme alkuun Anun kanssa ja vietimme aikaa heppojen kanssa. Humppa varsinkin oli kovin seurallinen ja yritti tuunailla vaatteitani, leikkiä vähän rystysilläni ja sormillani. Humpan viihdyttämisen jälkeen otin Hallan samalla sisälle, sen tullessa jo vastaan tarhassa hymy nousi korviin asti. Tiedättehän sen tunteen kun näkee parhaan kaverin pitkästä aikaa, oli se sitten  kaksi-tai nelijalkainen. 

Hallan kanssa mentiin kiertämään "kukkapuulenkkiä". Lenkki on siis tallin markin ympäri menevä n. 600-800m? lenkki joka sisältää jyrkkiäkin ala-ja ylämäkiä. Aluksi jännitin tilsojen kertymistä, mutta tilsakumit auttoivat asiaa. Halla ei välittänyt mitään vastarannan pulkkailijoista eikä vapaista koirista se vaan tarpoi tyytyväisenä eteenpäin. Toisella kierroksella mentiin vastakkaiseen suuntaan ja otin muutamia ravipätkiä pohjan ollessa täydellinen. Hallan liikkeet tuntui kuin vaativan kouluhevoselta sielä hangessa ja kevennys oli paljon hankalempaa mitä yleensä. Kolmennen kirroksen menin samaan suuntaan kuin edellisenkin ja otin enemmän ravia sekä muutaman laukkapätkän. Halla meinasi, että tämä on kivaa ja päätti, että nyt laukataan ylämäki. Meillä oli niin kivaa ja onnenkyyneleet olivat niin lähellä. Hallan kanssa unohtaa vain kaiken muun ja keskittyy vain yhdessä oloon :)

Venyteltiin porkkanoilla ja Halla sai melassitarjoilun (josta kaatoi puolet, kun ei halunnut olla kauniilla säällä sisällä).. Seuraavaksi haettiin Väinö tarhasta ja puunattiin se hienoksi. Väinö oli ensimmäinen futispelaaja ja kaikista paras siinä. Paitsi, että keksi oheistoimintaa haukottelemalla lähes kymmenen kertaa ja nuolemalla palloa, mutta kyllä se sitä vähän pökkikin. Häjy sai olla seuraava kokelas, mutta suomalainen ei uskaltanut kauheasti palloa lähestyä ja tykkäsi ennemminkin ravailla pyöröaitauksessa. 

"Ei oo todellista te luulette et jaksaisin leikkiä tolla ku lapset, haloo oon jo viis!"

Seuraavaksi aitaukseen pääsi Humppa, joka jännitti palloa kaikista eniten näyttäen myös uskomattoman hienoja liikkeitään. Lopuksi kuitenkin "pikku" mies rohkaistui ja kävi tuuppimassa ja haistelemassa palloa eikä olisikaan halunnut lähteä pois!

Halla ei sinänsä pelännyt, muttei kyllä halunnut sen kanssa seurustellakaan. Samoin Hiili. Ratsut ei oikein tajunneet ideaa. Molempien kanssa sain harjoiteilla juoksuttamista elekielellä, olin itsekin vähän hukassa, mutta varsinkin Hiilen kanssa toimittiin pienilläkin eleillä. Tuota oli hauskaa ja mielenkiintoista kokeilla ja tulen käyttämään Zindin kanssa samaa taktiikkaa, mutta liinan päässä. 

Hän on niin upea <3