Ystävänpäivä esteitä, terveisin Rasant

Heippa te kaikki! Mä pääsin tällä kertaa kirjoittelemaan teille! Mira ei jaksanut ilmeisesti taaskaan, joten mä otin ohjat omiin käsiini ja kirjoitin teille meidän estevalmennuksesta. Meillä oli kaverina Laura (Miran kaveri) sekä sen kimo vuokraheppa Rina. Me kaks pöllöpäätä yhdistettiin taas voimamme niin, että mä pompin kuin orivarsa ennen ekaa estettä naurattaen Monnaa ja Miraa ja Rina hoiti suututtamisen, kun se ei halunnut mennä pelottavien esteiden yli, mä kyllä ymmärrän sitä täysin, kun eihän se oo menny vaativan pöytiä niinku mä!

Tälläisiä esteitä mun äiti oli rakentanut

Me jouduttiin kävellä aluksi vaikka kuinka kauan, sitten hölkkäillä ja laukkailla vaan ympäri maneesia. Mira jännästi toi mut muurin, kapean ja tynnyreiden luo, että sen joku psyykkinen puoli pysyisi kunnossa- mä en ymmärrä sellaista, koska en tee tyhmyyksiä, kun en pelkää mitään erikoisesteitä. Jos kuski alkaa jännittää niin mäkin ajattelen että mitä tässä nyt on ja se epävarmuus vähän niinku tarttuu muhun kuskin jännittyneiden hartioiden ja käsien takia.

 

Sitten käveltiin taas hetki, ja sitten mun omistaja, Monna, käski tyttöjen alkaa tulla ristikkoa. Se oli ihan karseen pieni, mutta hoidin homman hyvin kotiin, kun Mira oli kerrankin liikkeessä mukana oikeasti ja se antoi mun sujua eteen. Kuulin sen laskevan rytmiäkin ja kun M sanoi kaks niin hypättiin yli. Halusin vähän kiihdyttää esteen jälkeen ja Mira unohti kokonaan sisäpohkeen niin tuuletin siinä hetken. Seuraavalla kertaa tultiin se 40cm pystynä ja sitten vähän isompana vielä. Kertaakaan en joutunut huonosta paikasta hyppäämään, ja osasin esteen jälkeen olla viimeisellä kierroksella nätisti.

 

Seuraavaksi saimme käskyn tulla sarjaa ykkösesteen jälkeen, joissa esteet oli taas tosi pieninä. En halunnut noteerata niitä mitenkään noin pieninä niin otin ensimmäisellä kierroksella a-osan alas. Toisella kierroksella jomman kumman (en muista) ja ne sano et Mira ratsasti hyvin, mutta mun täykkäri-etujalkojen takia se putos. Aina ne kans laittaa siihen täykkäri juttuu... Sitten kompastuin aivan täysin ja kävin lähes polvillani. En tajua, jalat lähti vaan alta. Mira kuitenkin pysyi selässä ja jatkettiin vielä ykkös-esteelle. Saatiin tulla tynnyriokseria aluksi ristikkona, ja sitten se nostettiin n.60cm okseriksi. Osasin mennä sen hienosti jokaisella kerralla. Taisimme tulla kapeankin esteen yksittäisenä ja ainiin muurikin tultiin alkuvaiheessa! Sitten tulimmekin rataa. Niitä oli kaksi erilaista ja pieniin aivoihini ei iskostu miten se toinen rata menikään. Ensimmäinen rata oli kuitenkin tälläinen suurinpiirtein:

 

 

Mitään suurempia ongelmia ei tullut, kapealle tultiin pohjaan, mutta Mira kertoi hypyn olleen kuin yksi laukka-askel. Sarjalle ryhdistäydyin ja sain kehuja pyöreästä hypystä. Vielä kivempaa oli, kun viimeisellä radalla kaikki esteet oli 75cm, paitsi tynnyri-okseri& kapea. Mira pääsi treenaamaan taas erikoisesteitä ja ei rutiini korkeuksilla, aika hyvin se siellä keikkui! Ehkä me saadaan ne kvaalit toukokuuksi kasikympistä. Ehkä...

 

Vipalla radalla otin okserin alas, ja saimme tulla vielä sen uudestaan. Silloin, kun se tippui niin Mira jäi vähän liikaa kiinni sisäohjaan ja muurille kyllä tultiin hyvin, mutta okseri vain tippui. Tais ne laittaa senkin täykkäri-etusten syyksi. Loppuverkassa mä ajattelin et saan sokeria ja porkkanaa jos menen eteenalas moodissa. Ja sainhan mä ;) Mä kierin heti varusteiden otetta pois ja Miralla oli työurakka saada turve-pölyt mun hikisestä talviturkista. Sitten se laittoi mulle ruskean mekon( ne sanoo kai sitä fleece:ksi) päälle ja kylmäyssuojat jalkaan. Mä pääsen vielä tänäänkin hyppimään kevyesti, JES <3

 

 Mä toivotan vähän myöhässä kaikille hyvää ystävänpäivää <3
Mitä te piditte mun kertomasta "mun näköisestä" valmennuspostauksesta?