Miellyttäviä hevosia

Moi! Tämän viikon aikana luultavasti tulette saamaan paljon postauksia ja lähes kaikki Hallaan ja varsoihin liittyen! Olen ajatellut olla melkein koko syysloman täällä Ilmajoella, mutta kyllä Mairenkin luona käyn varmasti jos päivä sopii vain Evellekkin. Ja onhan minulla tänään tuntikin Cavallossa taas, eli myös sellaista postausta tulee, toivottavasti kuvien kera:)

Tähän postaukseen otin sekalaisia kuvia :)

Lauantaina tulin Ilmajoelle työpäiväni jälkeen ja menin siskoni kanssa tallille. Tai siis Heidi halusi tulla katsomaan uusia kissoja. Heidi ratsasti myös pari vuotta Cavallossa, mutta joutui lopettamaan allergiaoireidensa takia heppailun.
Kävin aluksi juttelemassa Anun kanssa ja menin laittamaan sen jälkeen Hallaa kuntoon. Minä alku- ja loppuverkkasin ja Anu ratsasti. Halla oli jälleen heti alkukäynneissä reipas ja ei tarvinnut ollenkaan pyytää eteen. Kävelin pitkään ja sitten hölkkäilimme jälleen vähän pidemmällä ohjalla. Halla tuntui tosi etenevältä, ravissakin! Sitä ei tarvinnut pyytää kokoajan eteen, itseasiassa ei juuri ollenkaan. Askel tuntui letkeältä myös ympyröillä. Tein (kerrankin) ihan tehtävää; molempiin päihin pääty-ympyrät ja pitkillesivuille puoleenväliin n.15m voltit. Volteilla huomasi Hallan olevan vähän jäykkä oikeaan, mutta muistaessani myös ulkoavut ruuna vertyi aika nopeasti. Välillä jätin voltin tekemättä ja tein tilalle askeleen pidennyksen ja muutaman kerran lyhennyksen. Näissäkin Halla pysyi rentona ja oikeasti venytti askeltaan. Tuolloin Hallan liike oli oikeasti kehuttavaa ja ihmettelin suuresti, että mikä ihme hevoselle, joka ei ole oikein tykännyt koulutyöskentelystä tekee nyt 110% motivaatiolla töitä. Myös avot, joita välillä tein niin onnistui paremmin mitä koskaan ennen. Liike ei pysähtynyt vaan jatkui tahdissa edelleen ja poikitus tuntui juuri sopivalta. 

Laukkoja tein samalla idealla, pääty-ympyrät ja suoruutta hakien uralla. Ajattelin kokoajan myös ulkoapuja, sillä jään helposti kiinni sisäohjaan ja ratsastan vain sillä. Pitäisi vain muistaa kiittää sisäohjalla, sillä Hallalle kaikki kehut tuo lisää motivaatiota tehdä. 

Huikkasin anulle, että Halla on valmis ja kävelin hetken maastakäsin sekä korjasin satulahuopaa vähän "ylöspäin". Halla on todella herkkä kaikelle ja tuo jos satulahuopa painaa säkään niin Halla ei liiku kunnolla, herkkis. Muistakaa myös kaikki te ennen satulavyötä laittaessanne kiinni niin nostaa se ihan kunnolla, näin kaikilla on kivempi olla! Mun piti ottaa tänään kuva "oikein laitetusta ja väärin laitetusta", mutta tottakai unohdin.. Laitan myöhemmin toiseen postaukseen.

Sanoin anulle heti, että Halla oli vetreän ja reippaan oloinen ja vastauksen tähän sain. Anu on työstänyt Hallaa nyt ihan ajatuksella (siis aina toki ajatuksella, mutta nyt Hallan hitaus on otettu projektiksi). Selvästi Hallalla on jokin jumi tms. vasemmassa jalassa->lihaksessa ja siihen on nyt keskitytty paljon myös maastakäsin. Sekä H on myös huonompi oikeaan niin siihenkin ollaan paneuduttu. Työn tulos selvästi näkyi myös jo alkuverkassa niin varsinkin kun katsoin miten Halla teki väistöt sekä oikean laukan. Tuo hevonen ei ole koskaan näyttänyt noin tyytyväiseltä ja mahtavalta. Anu meni varmaankin vartin ja nousin sitten itse loppuverkkaamaan. Ravailtiin eteenalas ja H tuntui vielä paremmalta, kun Anu osaa ratsastaa sitä niin oikein. 

Menin tämän jälkeen Hiilellä. En ole ennen ratsastanut Hiilellä pimeällä, joten tilanne oli uusi sille. Talutin sitä aluksi molempiin suuntiin maasta, että Hilleri huomaa varjot ja  "tutustuu" uuteen tilanteeseen. Ei sitä näyttänyt ollenkaan haittaavan tai kummastuttavan syntyvät varjot. Nousin selkään ja teimme aluksi samaa istunnalla hidastus tehtävää, ja sen jälkeen käännöksiä sekä voltteja. Harjoittelimme niitä niin, että käännän vain istunnallani ja varsinkin lonkallani hevosta ns.mutterimaisesti. Käännös sai myös nimensä tuleviin harjoituksiin mutterikäännös nimellä:D. Niissä(kään) ei ollut ongelmaa, kun Hiili on niin herkkä istunnalle. Aloitimme myös avon harjoittelun hyödyntäen tuota mutterikäännöstä. Tulimme mutterikäännös voltin ja ulostullessame siirsin sisäpohkeeni eteenpäin ja asetin sisälle. Musta jopa vähän tuntui siltä, että se oikeasti oli jo jonkinlaista avoa.

Poika oli muutenkin kokoajan todella miellyttämishaluinen ja selvästi halusi oppia. Enimmäkseen mulla tässä on vain opeteltavaa ja neuvojen kautta siirrän ne Hiileen. Ja erityisen helppoa tästä tekee se, kun meitä opettaa vielä tuttu Anu, joka tuntee Hiilen läpikotaisin ja osaa antaa minulle sopivia vinkkejä.
Ja laukoissa en voi muutakuin kehua pikkupoikaa. Hiili eteni ihan rauhassa, turhia hötkyilemättä. Se vaan laukkasi ja minä vain vähän ohjasin. Tämä kerta oli ehdottomasti paras tähänastisista! Ja sain sellaisen tunteen, että olen tehnyt jotain oikein. Hiili osaa jo paljon ja minä olen sen opettanut, huippua!